perjantai 15. lokakuuta 2010

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Oletko rohkea?

Tänään vietetään kansainvälistä Blog action day -blogiteemapäivää. Ideana on se, että vuosittain 15. lokakuuta blogien kirjoittajat ympäri maailmaa keskittyvät yhteiseen teemaan. Tämän vuoden 2010 aiheena on vesi, josta tänään kirjoitetaan myös Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian blogissa (osa teksteistä on kirjoitettu valmiiksi jo aiemmin tällä viikolla, avataan katsottaviksi tänään) ja Ilmastotiedossa.

Mikäli olet rohkea ja uskallat katsoa totuuden itsestäsi, tee myös kaksi tämän blogipostaukseni lopussa olevaa tehtävää!


Ällistyttäviä vesifaktoja

Likainen juomavesi tappaa vuosittain maapallolla enemmän ihmisiä kuin kaikki väkivalta (mukaan lukien sodat) yhteensä. Puhtaan veden puutteeseen kuolee joka viikko noin 42 000 ihmistä, koska likainen vesi levittää monia sairauksia (mm. salmonella, kolera, A-hepatiitti). Unescon mukaan vuonna 2050 puolet maapallon juomavesivaroista saattaa olla käyttökelvottomia.

Maapallolla on useammilla ihmisillä kännykkä kuin pääsy wc:hen. Yhä noin 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu kunnollinen wc. Tämän seurauksena myös juomaveteen leviää helposti ulosteperäisiä mikrobeja. Kehitysmaiden hökkelikylissä tunnetaan "lentävät wc:t" eli muovipussit, joihin on ulostettu, ja jotka sitten on heitetty mihin sattuu.

Joka päivä Afrikan lapset ja naiset joutuvat kävelemään yhteensä 109 miljoonaa tuntia vedenhakumatkoillaan. Täytenä vesiruukut voivat painaa lähes 20 kiloa. Tämä aiheuttaa rasitusvammoja. Lisäksi veden hakemiseen kuluvan ajan takia lapset eivät voi mennä kouluun eivätkä naiset tuottaviin töihin.

Vesijalanjälki: Suomalainen kuluttaa yli 4 700 litraa vettä joka päivä

Puhdas vesi on siis todellakin arvokas luonnonvara. Suomalainen kuluttaa joka päivä keskimäärin 4 732 litraa vettä (vastaa 1 434 kertaa kuukauden toimistotyössä keskimäärin hikoiltua määrää)! Tästä on juomavettä vain pari litraa, kotona käytettyä talousvettä noin 160 litraa (vrt. suomalaisilla tyypillinen vaihteluväli 90-270 litraa, yhdysvaltalaisilla keskimäärin 550 litraa, madagaskarilaisilla vain 5 litraa) ja loppu noin 4 570 litraa käytettyjen elintarvikkeiden ja tuotteiden tekemisessä kulutettua vettä.

Itse join tänään aamupalalla kolme kupillista mustaa teetä, jonka tuotantoon vettä on käytetty noin 90 litraa. Jos olisin juonut puoli litraa maitoa, tämä olisi vastannut lähes 500 litran vedenkulutusta.

Keskimäärin yksi maapallolla elävä ihminen kuluttaa vuodessa vettä kaikkiaan 1 243 kuutiometriä eli 1 243 000 litraa. Tästä käytetään nimitystä vesijalanjälki. Selvästi suurin vesijalanjälki on yhdysvaltalaisilla (2 483 kuutiota) ja pienin jemeniläisillä (619 kuutiota). Suomalaisen vesijalanjälki on 1 727 kuutiota vuodessa.

Vesijalanjälki tarkoittaa kaiken kulutuksen yhteensä vaatimaa vesimäärää. Siihen kuuluvat talousvesi, teollisuuden käyttämä vesi ja hyödykkeiden tuotantoon (kasvattaminen, jalostaminen, valmistus) esimerkiksi maataloudessa (mm. kastelu) kulunut vesi. Valtion vesijalanjäljen (= valtion omien vesivarantojen suuruus + valtion ulkopuolisten vesivarantojen kulutus tuontituotteissa - valtiosta vietäviin tuotteisiin kulunut oma vesi) suuruuteen vaikuttavat olennaisesti ilmasto, viljelymenetelmät, viljelykasvien satoisuus (käytetyt lajikkeet), kastelutehokkuus, kulutustottumukset ja maan bruttokansantuote.

Esimerkiksi länsimaiden vesijalanjälki on yleensä kehitysmaita suurempi nimenomaan siksi, että elintason nousun myötä kulutus ja liharavinnon käyttäminen ovat kasvaneet. Liharuokien tuottamiseen kuluu vettä yli 15-kertainen määrä kalaan verrattuna. Mikäli kaikki maapallon ihmiset kuluttaisivat lihaa länsimaiseen tahtiin, vettä tarvittaisiin 75 prosenttia nykyistä enemmän. Vesi loppuisikin kesken, sillä jo nyt puolet pintavesistä on käytössä.

Kehitysmaista esimerkiksi Sudanissa on suuri vesijalanjälki, 2214 kuutiota henkilö kohden vuodessa. Syynä ovat kehittymättömät viljelymenetelmät ja kuivuudesta aiheutuva suuri kastelun tarve.

Suomessa viime kesän helteet vaikuttivat selvästi vedenkulutukseen. Kun lämpötila ylittää hellerajan, asteen lisänousu lisää vedenkulutusta henkilöä kohden laskettuna keskimäärin 15 litraa vuorokaudessa. Iso osa lisäyksestä johtuu kasvimaiden ja nurmikoiden kastelemisesta. Todennäköisesti myös suihkussa käynnit lisääntyvät.

Piilovesi eli virtuaalivesi


Valtaosa ihmisten kuluttamasta vedestä on ns. piilovettä, josta käytetään myös nimitystä virtuaalivesi (virtual water) tai joskus myös varjovesi. Sillä tarkoitetaan hyödykkeen koko elinkaarensa aikana kuluttamaa vettä. Tuotteiden vaatimat piilovesimäärät ovat suuntaa antavia, ja todellisuudessa luvut voivat vaihdella melko paljon.


Piilovesi jaetaan kahteen osaan: sininen vesi ja vihreä vesi. Sinisellä vedellä tarkoitetaan makeaa pinta- tai pohjavettä. Vihreällä vedellä tarkoitetaan sadevettä ja maaperään sitoutunutta vettä (pohjaveden pinnan yläpuolella maassa oleva vesi). Erityisesti sinisen veden käyttäminen vaikuttaa ekosysteemeihin haitallisesti, koska pohjavedet ja vesistöt kuivuvat. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä on Araljärvi. Puuvillan viljelyyn käytetäänkin lähinnä sinistä vettä.


Thaimaassa kasvatetun riisin piilovesimäärä on 5 500 litraa tuotettua riisikiloa kohti, yhdysvaltalaisen vain 2 000 litraa. Thaimaalaista riisiä voidaan kuitenkin pitää yhdysvaltalaista ekologisempana, koska Thaimaassa käytetään lähinnä vihreää vettä (kesämonsuunin sadevettä), Yhdysvalloissa voimakkaan kastelun takia sinistä vettä. Kaiken kaikkiaan riisi ei kuitenkaan ole ekologinen ruoka, koska sen tuotannossa syntyy suuria määriä voimakkaana kasvihuonekaasuna toimivaa metaania. Lisäksi riisiä joudutaan kuljettamaan meille hyvin kaukaa.


Käsite harmaa vesi puolestaan tarkoittaa ihmisen toiminnoissaan käyttämää vettä, joka on saastunutta tai muuten laadultaan huonontunutta. Laskelmissa harmaaksi vedeksi lasketaan se vesimäärä, joka kuluu veteen joutuneiden haitta-ainepitoisuuksien laimentumiseksi sallitulle tasolle.


Ihmiskunnan käyttämästä vedestä 70 prosenttia kuluu maanviljelyssä lähinnä kasteluun (sis. karjatalouden 8 %), 20 prosenttia teollisuudessa ja 10 prosenttia talousvetenä. Suomalaisten käyttämästä vedestä 72 prosenttia on maataloustuotteiden vettä, 25 prosenttia teollisuustuotteiden vettä ja kolmisen prosenttia talousvettä. Useat kuivuudesta kärsivät kehitysmaat käyttävät valtavia määriä vettä vientituotteiden kasvattamiseen, vaikkei edes omalle väestölle tahdo riittää puhdasta juomavettä.


Suomessa on 187 888 järveä, mutta silti maamme tuo piilovettä enemmän kuin vie. Suomalaisten kuluttamasta vedestä 41 prosenttia tulee piilovetenä ulkomailta (vastaavasti Isossa-Britanniassa 70 % kulutetusta vedestä on ulkomaista, Japanissa 64 %, Norjassa 61 %, Ruotsissa ja Saudi-Arabiassa 53 %, Yhdysvalloissa 19 %, Ruandassa 3 %, Intiassa 2 %). Meillä kulutettu piilovesi voikin entisestään pahentaa vesipulaa kehitysmaissa tuhansien kilometrien päässä meistä. Kun ostan lähikaupastani kilon riisiä, kulutan yli 3 500 litraa vettä maapallon toisella puolella. Toisaalta rahakasvien tuotanto voi olla kehitysmaiden ainoa tapa saada tarpeellista ulkomaanvaluuttaa, ja tuo viljeleminen on myös miljoonien ihmisten ainoa elinkeino.

Mitä muuta kannattaisi tehdä paitsi mennä suihkuun mainostauolla?

Varsinkin teollisuusmaissa olisi varaa vähentää tavaroiden (turhaa) kulutusta. Kannattaa vertailla tuotteiden piilovesimääriä ja valita kotimaisia tuotteita. Perunakilon tuottamiseen käytetään maapallola vettä keskimäärin 900 litraa (Suomessa tätäkin selvästi vähemmän), riisikilon tuottamiseen 3 500 litraa. Lihan sijaan kannattaa suosia kasviksia. Jos haluaa herkutella lihalla, voi valita kalaa, broileria ja sianlihaakin mieluummin kuin nautaa.

Kastelu- ja viljelymenetelmiä voisi ehkä tehostaa kaikkialla. Ainoastaan 15 % maapallon pelloista on keinokastelun varassa, mutta niillä tuhlataan 70 prosenttia käytetystä makeasta vedestä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 60 prosenttia kasteluvedestä haihtuu ilmaan. Tihkukastelumenetelmän avulla vedenkulutus voisi pienentyä 30-70 prosenttia - ja sadot kasvaisivat 20-90 prosenttia. Kuivuudesta kärsivien maiden kannattaisi ostaa ulkomailta runsaasti piilovettä sisältäviä tuotteita ja keskittyä itse muiden tuotteiden valmistamiseen.

Omillakin teoilla on merkitystä. Kylpyhuoneen hanasta valuu vettä noin kuusi litraa minuutissa. Hana kannattaa siis sulkea hampaiden harjauksen ajaksi. Laskennallisesti hammasmukin käyttäminen veden lorottamisen sijaan säästää vuodessa keskimäärin 50 euroa hengeltä!

Kymmenen minuutin suihku kuluttaa vettä noin 120 litraa (vedensäästömalli 100 litraa, vesiputoussuihku 200 litraa) ja kylpyammeessa käynti 150 litraa. Vettä kierrättävässä autopesulassa sen sijaan saadaan auto pestyä vain 10-15 litralla!

Höyrysuihkukaapissa, hierovassa suihkussa tai radiolla varustellussa suihkussa kuluu usein aikaa ja siis myös vettä paljon enemmän kuin tavallisessa perussuihkussa. Hyvä vinkki on käydä suihkussa suosikkitelevisio-ohjelman mainostauolla, jolloin suihkussa ei tule seisoskeltua turhan pitkään. Vettä tulisi kunnioittaa ja säästää. Pienistä puroista syntyy iso virta!

Kaksi mielenkiintoista tehtävää - tee, jos uskallat!

Käy laskemassa oma vesijalanjälkesi osoitteessa http://www.vesijalanjalki.fi/.

Katso myös Mikko Kivisen hauska, mielenkiintoinen ja hengästyttävä Pullovesi-video.

Lähteet ja lisätietoa:

Aiemmat vesiaiheiset kirjoitukseni (mm. merien muovijätelautat)

Akateemiset kirkasvesiasiantuntijat

Blog Action Day

Eri valtioiden vesijalanjälki

Ilmastotieto: Ilmastonmuutoksen seurauksena juoma- ja kasteluveden saanti Aasiassa voi heikentyä

Jarin blogi: Kuva-arvoitus

Jarin blogi: Paha, pahempi, pullovesi!

Veden kiertokulku nopeutuu vaarallista tahtia (CO2-raportti)

Vesijalanjalki.fi

Vesijalanjalki.org

Water Footprint

Water Wise

10 kommenttia:

Tino Rossi kirjoitti...

Äkkiä laskien voin käydä vuoden jokaisena päivänä pitkässä suihkussa jos jätän ostamatta kaksi pakettia kahvia. Helppoa tämä luonnonvarojen säästäminen.

Auton valmistaminenkin vie vettä vain 20 kahvipaketillisen verran. Pitänee tosiaan luopua näistä nautintoaineista tai alkaa juoda koivunlehtiteetä!

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Juu, näin helppoa se on, jos katsoo vain vesijalanjälkeä.

Tosin valitettavasti on monta muutakin - ja tärkeämpääkin - näkökohtaa, jotka pitäisi ottaa huomioon, mm. hiilijalanjälki ja eettiset näkökohdat.

Vaikeat ekologiset ruokavalinnat

Onko peltilehmä sittenkin oikeaa lehmää pahempi päästölähde?

Eläinten oikeudet

Tino Rossi kirjoitti...

Jossain varmasti on laskettu paljonko kylmä vesi suomessa tuottaa hiilijälkeä? Näin pikaisesti ajateltuna sen tuotanto on aika kevyt prosessi ja pumppaaminenkaan ei paljoa kuluta. Lämmityshän sitten on asia erikseen, sen jokainen padalla vettä lämmittänyt kyllä huomaa. Me olemmekin veden määrässä poikkeustapaus maailman mitassa, sen huomaa pienellä pyöräreissulla.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Ainakin vesialueiden pinta-alan suhteen olemme ruhtinaallisen varakkaita. Järvemme kuitenkin ovat hyvin matalia (keskisyvyys 7 metriä), kuin lätäköitä lattialla, joten vesimäärä ei ole niin suuri kuin voisi kuvitella. Joskus näin laskelman, jonka mukaan kaikkien Suomen järvien vesi mahtuisi yhteen ruotsalaiseen järveen.

Tuon kylmän veden hiilijalanjäljenkin olen joskus nähnyt jossakin. Yritän kaivaa sen esille ja palaan asiaan, mikäli löydän.

Hiili- ja vesijalanjäljen vertailu on mielenkiintoista, mutta se tekee ekologiset valinnat käytännössä kovin hankaliksi. Olen kirjannut itselleni muistiin yhden tutkimuksen tulokset:

Vertailtavina olivat annos kahvia (125 ml), viiniä (125 ml), maitoa (200 ml), appelsiinimehua (200 ml) ja olutta (250 ml).

Maidolla kumpikin jalanjälki oli suuri.

Kahvilla ja appelsiinimehulla vesijalanjälki oli suuri, hiilijalanjälki pieni.

Viinillä vesijalanjälki oli pieni, hiilijalanjälki suuri.

Oluella sekä vesi- että hiilijalanjälki olivat kohtuullisen pienet. Näin vertaillen olut onkin näistä juomista paras ;)

Tämäkään vertailu ei kuitenkaan todellisuudessa anna lopullista totuutta. Kaikki juomat (mm. puhdas vesi) eivät olleet vertailussa mukana. Lisäksi sekä vesi- että hiilijalanjälki vaihtelevat tapauskohtaisesti mm. tuotemerkistä ja tuotantopaikasta toiseen. Kaiken lisäksi tässäkään vertailussa ei ole vielä otettu huomioon kaikkia ympäristöasioiden kannalta tärkeitä tekijöitä, mm. alkutuotannossa käytettyjen haitallisten aineiden määriä (rehevöittävät lannoitteet, myrkylliset kasvinsuojeluaineet jne.).

Arkitehti kirjoitti...

Osallistuin ja linkkasin sinutkin!

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitoksia, Arkitehti! Piristävän erilainen teemapäivän kirjoitus sinulla. Mukavaa viikonloppua!

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Lupasin tonkia esiin tietoja veden hiilijalanjäljestä.

Pöyry Oy yhdessä Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen sekä Helsingin, Espoon, Lahden ja Hämeenlinnan vesilaitosten kanssa on laatinut vuonna 2009 tutkimuksen "Työkalut ja mittarointi vesilaitosten ilmastomyönteiseen toiminnan kehittämiseen".

Tutkimuksen kohteena oli Helsingin Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitos Koskelassa. Tutkimuksessa eroteltiin suora hiilijalanjälki ja kokonaishiilijalanjälki. Suora hiilijalanjälki muodostuu välittömistä, omasta toiminnasta aiheutuvista päästöistä.Vesihuoltolaitoksen suora hiilijalanjälki muodostuu itse tuotetusta energiasta, prosessista vapautuvista päästöistä (lietteen käsittely sekä ilmastus ja esi-ilmastus), laitoksen työajoista ja päivittäisistä työmatkoista. Epäsuorilla hiilijalanjäljellä tarkoitetaan toimintaan liittyvien välillisten toimien päästöjä. Epäsuoria kasvuhuonekaasupäästöjä muodostuu kemikaalien ja jätteiden kuljetuksien päästöistä sekä ostetun energiantuotannon päästöistä. Tutkimuksessa tarkastelu rajoitettiin vesihuoltolaitoksen toimipaikkakohtaiseen tarkasteluun painottuen energiatehokkuuteen ja laitoksen toimintoihin. Tarkastelussa ei otettu huomioon verkoston, vesistöön johdettavien vesien, laitoksen rakentamisen eikä lietteen jatkokäsittelyn (kuten kompostoinnin) päästöjä. Tarkastelua ei myöskään syvennetty elinkaaritutkimuksen tasolle.

Vedenpuhdistuksen suora hiilijalanjälki oli em. tutkimuksen mukaan Helsingin Koskelassa 0,5 grammaa hiilidioksidia (hiilidioksidiekvivalentteina) per kuutiometri puhdistettua raakavettä. Kokonaishiilijalanjälki oli 94 grammaa hiilidioksidia (hiilidioksidiekvivalentteina) per puhdistettu vesikuutio.

Samaisessa tutkimuksessa selvitettiin myös jätevedenpuhdistuksen hiilijalanjälkeä. Espoossa (Suomenojan jätevedenpuhdistamo) suora hiilijalanjälki oli 284 grammaa per kuutio jätevettä, kokonaishiilijalanjälki 338 g/jätevesikuutio. Lahdessa (Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamo) suora hiilijalanjälki oli 348 g ja kokonaishiilijalanjälki 494 grammaa per jätevesikuutio.

Lisäksi on huomattava, että käytettäessä lämmintä vettä suuri hiilijalanjälki tulee veden lämmittämisestä. Em. laskelmat kattavat vain puhtaan veden valmistuksen ja jätevedenpuhdistuksen, eivät veden lämmitystä suihkussa käyntiä varten.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Myös Tampereella on tehty vuonna 2000 julkistettu (Suomen ympäristökeskuksen julkaisu, tekijät: Jyrki Tenhunen, Jaana Oinonen ja Jyri Seppälä) "Vesihuollon elinkaaritutkimus", jossa on laskettu Tampereen vesilaitoksen vaikutukset ympäristöön. Tutkimuksessa on ilmoitettu vesi- ja viemärilaitoksen suoraan ja välillisesti aiheuttama kuormitus ilmaan ja veteen. Vedenpuhdistuksen osuus CO2-päästöistä ilmaan on 2728,8 t/vuosi. Ko. vuonna käsiteltiin raakavettä 20,4 milj. kuutiometriä ja siitä määrästä johtoverkkoon pumpattiin 18,3 milj,m3. CO2 -päästöjä muodostui myös vedenotosta, 885,23 t/a ja vesijohtoverkoston osuudesta, 1181,57 t/a.

Jäteveden käsittelyn osuus CO2 -päästöistä ilmaan oli 4263,42 t/a ja lietteen 119,71 t/a. Jätevesiä käsiteltiin ko. vuonna noin 26,5 milj.m3. Laskennassa on otettu huomioon esimerkiksi sähkö- ja lämpöenergia, kemikaalien valmistus ja kuljetus, rakennusten tuotanto ja kunnossapito jne.

Tampereen Veden käyttökemisti antoi minulle lisätietoja: ”Hiilijalanjäljen laskemiseen ei ole vielä standardia. ISO on vuonna 2008 päättänyt käynnistää projektin uuden standardin luomiseksi koskien tuotteiden hiilijalanjälkiä. Standardin tunnukseksi on määrätty ISO 14067 ja se tulee sisältämään kaksi osaa. Ensimmäinen osa käsittelee hiilijalanjäljen määrittämistä ja toinen tulosten viestimistä. Työ on määrä saada päätökseen 2011 loppuun mennessä. Hiilijalanjäljen laskeminen ei ole kovinkaan helppoa ja eri laskennoissa on erilaisia rajauksia, joten ne eivät aina ole vertailukelpoisia. Uuden standardin ilmestyttyä tämä ongelma korjaantuu ja tällöin on myös syytä päivittää Tampereen Veden CO2-päästöt. Talousveden valmistuksen energiankulutus kuutiota kohden on viime vuosina vähentynyt selvästi.”

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Juuri ilmestyneessä Metsätieteen aikakauskirjassa 2/2012 Samuli Launiainen ja Ari Laurén esittävät vesijalanjäkilaskelmista kritiikkiä otsikolla ”Vihreää vettä ja jalanjälkeä – onko mitään järkeä?”.

Perinteisessä vesijalanjäljessä summataan tuotteen elinkaaren aikana kuluneita vesivolyymejä ottamatta lainkaan huomioon veden kiertokulkua ja alueellisia vesistressi-indeksejä. Siksi ei ole järkevää tarkastella pelkkiä litramääriä suhteuttamatta niitä vallitseviin olosuhteisiin. Tätä olen yrittänyt tähdentää myös omissa blogikirjoituksissani. Suora sitaatti omasta tekstistäni:

”Piilovesi jaetaan kahteen osaan: sininen vesi ja vihreä vesi. Sinisellä vedellä tarkoitetaan makeaa pinta- tai pohjavettä. Vihreällä vedellä tarkoitetaan sadevettä ja maaperään sitoutunutta vettä (pohjaveden pinnan yläpuolella maassa oleva vesi). Erityisesti sinisen veden käyttäminen vaikuttaa ekosysteemeihin haitallisesti, koska pohjavedet ja vesistöt kuivuvat. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä on Araljärvi. Puuvillan viljelyyn käytetäänkin lähinnä sinistä vettä. Thaimaassa kasvatetun riisin piilovesimäärä on 5 500 litraa tuotettua riisikiloa kohti, yhdysvaltalaisen vain 2 000 litraa. Thaimaalaista riisiä voidaan kuitenkin pitää yhdysvaltalaista ekologisempana, koska Thaimaassa käytetään lähinnä vihreää vettä (kesämonsuunin sadevettä), Yhdysvalloissa voimakkaan kastelun takia sinistä vettä.”

Kun mitataan vaikkapa A4-paperiarkin kuluttamaa vesimäärää, mukaan laskelmiin otetaan puun koko eliniän (esimerkiksi 80 vuoden) aikana kuluttama vesimäärä. Suurin osa tästä vedestä vain kulkee puun käpi ja haihtuu lopulta ilmaan takaisin veden kiertokulkuun. Tavallaan vesi ei siis olekaan kulunut mihinkään. Toisaalta jos metsän tilalla olisi kasvanut pelto, tuo vesimäärä olisi voitu käyttää ravintokasvien tuotantoon. Näin ajatellen vesimäärä onkin kulunut nimenomaan puun (paperiarkin) tuotantoon ja oli poissa ravinnontuotannosta. Toisaalta ongelmaa ei ole, jos alueella on jo myös peltoja riittävän paljon, eivätkä pellot ja metsät kilpaile tilasta keskenään.

Vesijalanjälki-indeksejä ollaankin nykyään kehittämässä siihen suuntaan, ettei enää pelkästään summailla yhteen vesilitroja, vaan otetaan huomioon kukin tuotantovaihe ja tuotantopaikka erikseen.

Tarkasteluun tulevat mukaan keskeisenä asiana alueelliset vesistressi-indeksit. Suomen ja koko maapallon eri alueiden vesistressi-indeksejä voi katsoa CIRAIGin (The Interuniversity Research Centre for the Life Cycle of Products, Processes and Services) nettisivujen Google Earth -sovelluksesta.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Helsingin Sanomat 22.3.2015:
”Pullovesi on yhä turhake – mikrobien määrät moninkertaiset hanaveteen verrattuna”