 |
| © byheaven - Fotolia.com |
Tammikuu
Brittiläinen MetOffice (Ilmatieteen laitos) ennusti vuoden 2012 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,48 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,34 °C - 0,62 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 keskilämpötila. Näin vuosi 2012 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Adam Scaife sanoi seuraavasti: "La Niña on palannut ja vaikkei se ole yhtä voimakas kuin viime vuoden alussa, sen odotetaan silti vaikuttavan lämpötiloihin tulevana vuonna. Siksi odotamme vuoden 2012 olevan hieman lämpimämpi kuin viime vuosi mutta ei yhtä lämmin kuin 2010."
Helmikuu
Kevään ja kesän 2012 sääennusteet julkaistiin. Nyt on hyvä tarkastella niitä uudestaan ja katsoa, pitivätkö ne paikkansa. Myös suomenkielinen, tieteellinen opas ilmastoskeptismiin julkaistiin.
Maaliskuu
Brittiläisen MetOfficen ja Itä-Anglian yliopiston maailmanlaajuinen lämpötilahavaintoaineisto julkaistiin päivitettynä. HadCRUT3-version tilalle tuli HadCRUT4, jossa kunkin vuoden globaalin keskilämpötilan epävarmuus on 0,09-0,10 astetta. Suurimmat muutokset koskevat sitä, että mukaan tarkasteluun tuli entistä enemmän arktisen alueen säähavaintoasemia. Mukana on nyt yli 400 havaintopistettä Arktikselta (pohjoiselta napa-alueelta), Venäjältä ja Kanadasta, joiden alueelta havaintoja on aiemmin ollut mukana hyvin vähän suhteessa alueen pinta-alaan. Juuri tällä arktisella alueella lämpeneminen on kaikkein nopeinta. Entistä tarkempi arktisen alueen tarkastelu muutti hieman myös eri vuosien keskinäistä järjestystä maapallon mittaushistorian lämpimimpien vuosien listalla. HadCRUT4-aineiston mukaan maapallo on lämmennyt vuodesta 1850 eli mittaushistorian alusta alkaen 0,75 astetta, lähinnä vuoden 1900 jälkeen. Ajanjaksolla 1901-2010 lämpenemistä tapahtui keskimäärin 0,07 astetta vuosikymmenessä, kun taas ajanjaksolla 1979-2010 lämpeneminen oli kiihtynyt 0,17 asteeseen vuosikymmenessä. Pohjoisella pallonpuoliskolla lämpeneminen on ollut voimakkaampaa kuin eteläisellä pallonpuoliskolla.
Michiganissa USA:ssa maaliskuun 2012 lämpöaalto oli koko mittaushistorian poikkeuksellisin säätapahtuma ja Pohjois-Amerikankin mittakaavassa yksi poikkeuksellisimmista sään ääri-ilmiöistä koko tilastohistorian aikana. Meteorologi, tohtori Jeff Masters kirjoitti, ettei hän ikinä ennen ole havainnut sellaista tilannetta, että vuorokauden alin lämpötila ylittää ko. päivämäärän aiemman ylimmän lämpötilan ennätyksen. Nyt näin tapahtui ainakin neljässä paikassa (vuorokauden absoluuttinen minimi sama tai korkeampi kuin aiempi ko. päivän absoluuttinen maksimi). Kanadassa kahdella mittausasemalla tehtiin maaliskuun lämpöennätys, joka samalla oli korkeampi kuin koskaan huhtikuussakaan mitattu lämpötila. Koko 12 kuukauden jakson aikana Yhdysvalloissa mitattiin (tai sivuttiin) 14 737 lämpöennätystä ja 1296 kylmyysennätystä (tietyn paikan absoluuttinen ylin ja alin lämpötila tiettynä päivämääränä) eli lämpö- ja kylmyysennätysten suhde oli noin 11 – 1. Parin viimeisimmän vuosikymmenen aikana suhde on ollut 2 – 1, kesällä 2010 se oli 3 – 1 ja vuonna 2011 se oli 8 – 1. Ellei ilmasto lämpenisi, suhdeluvun voisi olettaa olevan likimain 1 – 1.
Maailman ilmatieteen järjestö WMO vahvisti maaliskuun lopulla tulokset, joiden mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian (vuodesta 1850 alkaen) 11. lämpimin vuosi. Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi. Vaikka viilentävä La Niña oli yksi voimakkaimmista 60 vuoteen, vuosi oli lämmin.
WMO julkisti myös alustavia tietoja koko vuosikymmenestä 2001-2010. Tämä oli mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa ja myös maailmanlaajuisesti sekä meri- että maa-alueilla, vaikka paikallisesti oli havaittavissa myös keskimääräistä viileämpiä alueita varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Maapallon keskilämpötila oli 14,46 astetta. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 keskilämpötila oli 14,25 astetta ja sitä edellisen vuosikymmenen 1981-1990 lämpötila 14,12 astetta. Vuosikymmenen 2001-2010 vuosista yhdeksän sijoittui mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Lämpimin vuosi oli 2010, jonka keskilämpötila oli 14,53 astetta. Useimmat Kanadan, Alaskan, Grönlannin, Aasian ja Pohjois-Afrikan alueet olivat peräti 1-3 astetta lämpimämpiä kuin vertailujakson 1961-1990 keskiarvo.
WMO totesi, että maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut jo 0,166 astetta vuosikymmenessä. Lähes 90 prosentissa tarkasteltuja valtioita (102 valtiota) vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin. Lähes puolessa (47 %) valtioita mitattiin vuosikymmenen aikana koko mittaushistorian uusi maksimilämpötilaennätys. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 aikana uusi lämpötilaennätys mitattiin 20 prosentissa valtioita ja aiempina vuosikymmeninä noin kymmenessä prosentissa. WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud totesi: ”Ilmastonmuutos tapahtuu nyt, eikä se ole mikään kaukainen tulevaisuuden uhka. Maailma lämpenee ihmisen toimintojen seurauksena, ja tämä aiheuttaa kauaskantoisia ja mahdollisesti peruuttamattomia muutoksia maapalloon, ilmakehään ja meriin.”
Koko Suomessa maaliskuu oli Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan keskimääräistä lämpimämpi, vaikka kuukauden lopulla olikin viileää.
Huhtikuu
Huhtikuun keskilämpötila oli Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan koko Suomessa jonkin verran tavanomaista alempi. Terminen kevät alkoi kuitenkin koko maassa kuukauden loppuun mennessä. Sadetta saatiin tavanomaista enemmän.
Toukokuu
Maailman luonnonsäätiön uudessa Living Planet -raportissa todettiin, että koko maapallon ihmisten yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki ylittää nykyään maapallon luonnonvarojen uusiutumiskyvyn noin 50 prosenttia. Yhden vuoden aikana kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen siis tarvitaan noin 1 vuosi ja 6 kuukautta. Luonnonvarojen kysyntä on noussut kaksinkertaiseksi vuodesta 1966. Syömme pääomaa, emmekä pysty elämään koroilla. Vuosi vuodelta luonnonvarat siis kutistuvat.
Maailmanlaajuisesti toukokuun yhdistetty maa- ja merilämpötila oli State of the Climate -raportin mukaan vuodesta 1880 alkaneen mittaushistorian toiseksi lämpimin toukokuun keskilämpötila. Pohjoisella pallonpuoliskolla maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila oli kaikkien aikojen lämpimin. Globaalistikin toukokuu oli mittaushistorian lämpimin toukokuu, mikäli tarkastellaan vain maa-alueita. Merialueilla toukokuu oli kymmenenneksi lämpimin. Maailmanlaajuisesti toukokuu oli myös 36. peräkkäinen toukokuu ja 327. peräkkäinen kuukausi, jolloin kuukauden lämpötila ylitti 1900-luvun keskilämpötilan.
Toukokuu oli pohjoisella pallonpuoliskolla koko mittaushistorian lämpimin toukokuu, kun tarkastellaan sekä maa- että merialueiden lämpötiloja. Suomessa toukokuu oli sateinen ja hieman tavanomaista lämpimämpi.
Kesäkuu
Kesäkuu oli Suomessa sateinen ja hieman tavanomaista viileämpi.
Paikalliset ekologiset järjestelmät voivat tunnetusti muuttua äkillisesti, arvaamattomasti ja peruuttamattomasti täysin toisenlaisiksi, kun kriittinen kynnys (ns. keikahduspiste) ylittyy. Kesäkuun Nature-lehden artikkelissa 22 kansainvälistä tutkijaa todisteli sitä, että koko globaali ekosysteemi voi reagoida samalla tavalla, ja että se lähestyy ihmiskunnan toiminnan seurauksena planeetanlaajuista kriittistä kynnystä erittäin todennäköisesti jo muutaman sukupolven aikana. Maapallon biosfäärin olotilan muutos on todennäköinen sadan vuoden sisällä, mutta sen haittavaikutuksia pystytään vielä lieventämään.
 |
| © Jari Kolehmainen |
Heinäkuu
Heinäkuu oli Suomessa paikoin reilusti keskimääräistä sateisempi mutta lämpötiloiltaan tavanomainen. Ilmastokatsaus 7/2012 kertoo näin: "Heinäkuun rankkasateet rikkoivat paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä. Eniten kuukauden aikana satoi Karvian Alkkialla, missä kuukauden sademääräksi mitattiin peräti 243 millimetriä. Tämä oli aseman uusi heinäkuun sade-ennätys. Paikkakuntakohtaisia ennätyksiä rikottiin myös muualla Suomessa. Ennätyksiä syntyi eri puolilla maata. Koko maan kuukauden sade-ennätyksestä jäätiin silti vielä useita kymmeniä millimetrejä, sillä heinäkuussa 1934 satoi Laukaalla 302 millimetriä."
Koko pohjoista pallonpuoliskoa tarkasteltaessa kesäkuu ja heinäkuu olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimpiä. Jos katsotaan vain pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueita, sekä huhtikuu, toukokuu, kesäkuu että heinäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä. Useilla alueilla kuukausilämpötilat olivat paljon tavanomaista korkeampia, esimerkiksi suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa ja Euraasiaa. Lämpöaalto jatkui esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa heinäkuu oli koko mittaushistorian (alkaen vuodesta 1895) kaikista kuukausista lämpimin (USA:n mannerosien keskilämpötila +25,3 celsiusastetta).
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna toukokuu ja kesäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä maa-alueilla, heinäkuu kolmanneksi lämpimin. Kun sekä maa- että merialueiden lämpötilat otetaan huomioon, toukokuu oli toiseksi lämpimin, kesäkuu ja heinäkuu neljänneksi lämpimimpiä. Esimerkiksi heinäkuussa eteläisellä pallonpuoliskolla (mm. paikoin Australiassa ja Etelä-Amerikassa) oli paikoin harvinaisen kylmää, mutta Aasiassa koettiin "kuumuusennätyksiä" ja rankkasateita. Kuwait Cityn ulkopuolella varjolämpötila nousi 53,6 asteeseen ja USA:n Kuolemanlaaksossa 53,3 asteeseen.
Koko pohjoista pallonpuoliskoa tarkasteltaessa kesäkuu ja heinäkuu olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimpiä. Jos katsotaan vain pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueita, sekä huhtikuu, toukokuu, kesäkuu että heinäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä. Useilla alueilla kuukausilämpötilat olivat paljon tavanomaista korkeampia, esimerkiksi suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa ja Euraasiaa. Lämpöaalto jatkui esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa heinäkuu oli koko mittaushistorian (alkaen vuodesta 1895) kaikista kuukausista lämpimin (USA:n mannerosien keskilämpötila +25,3 celsiusastetta).
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna toukokuu ja kesäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä maa-alueilla, heinäkuu kolmanneksi lämpimin. Kun sekä maa- että merialueiden lämpötilat otetaan huomioon, toukokuu oli toiseksi lämpimin, kesäkuu ja heinäkuu neljänneksi lämpimimpiä. Esimerkiksi heinäkuussa eteläisellä pallonpuoliskolla (mm. paikoin Australiassa ja Etelä-Amerikassa) oli paikoin harvinaisen kylmää, mutta Aasiassa koettiin "kuumuusennätyksiä" ja rankkasateita. Kuwait Cityn ulkopuolella varjolämpötila nousi 53,6 asteeseen ja USA:n Kuolemanlaaksossa 53,3 asteeseen.
Elokuu
Elokuu oli Suomessa sademääriltään vaihteleva ja lämpötiloiltaan tavanomainen. Koko kesän (kesäkuu-elokuu) 2010 keskilämpötila oli Suomessa 14,9 astetta, kesän 2011 keskilämpötila 15,7 astetta ja kesän 2012 keskilämpötila 13,5 astetta. Tuo 13,5 astetta on vain 0,4 astetta alle pitkäaikaisen keskiarvon. Psykologisesti ero on kuitenkin iso, koska edelliset kesät olivat niin kuumia. Kesällä 2011 Suomessa oli 46 hellepäivää (lämpötila varjossa yli 25 astetta) ja kesä-elokuussa 2012 vain 18 (lisäksi toukokuussa kaksi), kun tavanomainen määrä on 38. Vuonna 2012 Kouvolan Utissa mitattiin eniten hellepäiviä Suomessa (yhdeksän).
Elokuun 22. päivä oli ns. maailman ylikulutuspäivä. Global Footprint Network ja New Economics Foundation laskivat, että ihmiskunta oli silloin vuoden 2012 alusta laskettuna käyttänyt kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,51 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan kuluttamat luonnonvarat. Suomalaisten elintaso vaatisi jopa 3,5 maapalloa.
Syyskuu
Arktisen merijään laajuus oli 16.9.2012 pienimmillään satelliittimittausten (vuodesta 1979) kaudella, vain 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Edellinen arktisen merijään minimi saavutettiin 18.9.2007, jolloin sitä oli 4,17 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna jään laajuus oli siis 760 000 neliökilometriä aiempaa ennätystä pienempi (laajuus jäi -18 % edellisestä ennätyksestä) ja 3,29 miljoonaa neliökilometriä (-49 %) ajanjakson 1979-2000 vuosien keskimääräistä minimiä (6,70 miljoonaa neliökilometriä) pienempi. Vuosina 1979-2010 keskimääräinen minimi ollut 6,14 miljoonaa neliökilometriä. Keskimääräinen vuosittainen minimi onkin selvästi laskenut, kun taas keskimääräisessä vuosittaisessa maksimissa ei ole tapahtunut oleellista muutosta. Tänä vuonna arktisen merijään laajuus oli suurimmillaan 15,24 miljoonaa neliökilometriä (20.3.2012), joten myös yhden kesän aikana havaittu sulaneen jään ala 11,83 miljoonaa neliökilometriä on satelliittikauden ennätys.
Syyskuussa Kouvolan Utissa oli vain kahdeksan sateetonta päivää. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin koko 150-vuotisen mittaushistorian suurin syyskuun sademäärä, 160 mm. Edellinen ennätys oli 159 mm vuodelta 1918. Muillakin havaintoasemilla, esimerkiksi Helsinki-Vantaalla ja Utsjoen Kevolla, tuli uusia asemakohtaisia syyskuun ennätyksiä. Syyskuu olikin Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan tavanomaista lämpimämpi ja paikoin poikkeuksellisen sateinen.
Lokakuu
Lokakuukin oli Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan paikoin ennätyssateisena. Lokakuussa varsinkin Länsi- ja Lounais-Suomessa mitattiin paikkakuntakohtaisia lokakuun sade-ennätyksiä. Lounais-Suomen sademäärät olivat 2-2,5-kertaisia verrattuna tavanomaisiin. Merikarvialla satoi lokakuussa 191 mm, mutta koko Suomen kaikkien aikojen lokakuun sade-ennätystä ei rikottu. Itä- ja Pohjois-Suomessa lokakuu oli kuitenkin paikoin tavanomaista kuivempi.
Marraskuun puolivälin jälkeen julkaistujen tietojen (WMO:n raportti , marraskuu 2012) mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa mitattiin vuonna 2011 jälleen uusi "ennätys". Asiasta kertoi Ilmastotieto: "Esiteollisena aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli noin 280 ppm. Vuoden 2011 keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä oli 390,9 (±0,1) ppm, mikä on uusi ennätys mittaushistorian aikana. Tämä arvo on siis noin 40 prosenttia suurempi kuin esiteollisena aikana. Hiilidioksidipitoisuus nousi vuoden aikana noin 2 ppm, mikä on suurempi kuin 1990-luvun keskimääräinen vuotuinen kasvu (noin 1,5 ppm), mutta sama kuin viimeisen vuosikymmenen keskimääräinen vuotuinen kasvu (joka on siis myös noin 2 ppm). WMO:n raportin mukaan hiilidioksidipitoisuuden nousussa tärkein tekijä on fossiilisten polttoaineiden käyttö."
Syksy (syyskuu-marraskuu) oli koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi ja sateisempi. Lauha marraskuu päättyi lumipyryihin ja pakkasiin.
Joulukuu
The Guardian -lehti julkaisi artikkelin, jonka mukaan syyskuussa 2013 ilmestyvässä IPCC:n raportissa todetaan, että tiedemiehet ovat nyt käytännöllisesti katsoen varmoja (”virtually certain”) siitä, että ihmiskunnan aiheuttamat päästöt ovat (pääasiallisena) syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen. Varmuudeksi ilmoitetaan 99 %, kun vielä edellisessä raportissa vuodelta 2007 varmuus oli luokkaa 90 %.
Kouvolan Sanomien online-uutisen mukaan Ilmatieteen laitoksen mittauspisteessä Kouvolan Anjalassa oli 18.12.2012 lunta 51 cm, mikä on harvinaisen paljon. Vain kerran 50-vuotisen mittaushistorian aikana lumen syvyys on ollut 18. joulukuuta tätä suurempi, kun vuonna 1965 lunta oli 60 cm. Helsingin Sanomien mukaan mukaan vastaava tilanne oli myös Helsinki-Vantaalla. Aamulla 18.12.2012 lunta oli 55 cm, vuonna 1965 taas 69 cm. Suomen eri alueiden lumipeitteen paksuutta vuosina 2002-2012 voi verrata Ilmatieteen laitoksen Twitter-viestin kartoista. Pöllyävän pakkaslumen takia lumensyvyysmittausten teko ja vertailu on kuitenkin hyvin hankalaa, kuten Ylen säälähetykset jättävä Terhi Nikkanen kertoo Säärinki-blogin kirjoituksessaan
Summa summarum
Maailmanlaajuisesti vuosi 2012 on ollut koko mittaushistorian noin yhdeksänneksi lämpimin. Yhdysvalloissa vuosi 2012 tulee olemaan mittaushistorian kaikkein lämpimin! Pohjoisnavan jääpeite oli pienin koko mittaushistorian aikana, kun taas Etelämantereen merijää oli ennätyslaaja.
Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan vuosi 2012 on ollut (vuosien 2001–2011 tavoin) yksi lämpimimmistä koskaan mitatuista huolimatta viilentävästä La Niña -ilmiöstä. Vuoden 2012 tammi-lokakuun välinen ajanjakso on ollut yhdeksänneksi lämpimin vuonna 1850 aloitettujen mittausten jälkeen, eikä loppuvuosikaan näytä tuovan tähän oleellisen suurta muutosta. Yksitoista koko mittaushistorian kahdestatoista lämpimimmästä vuodesta on ollut vuodesta 2001 alkaen.
Maailmanlaajuinen maan ja merenpinnan lämpötila tammi-lokakuussa 2012 oli 0,45 °C (virhemarginaali ±0,10 °C) pitkän ajan keskiarvon (vuosien 1961–1990 keskiarvo 14,2 °C) yläpuolella. Korkeiden lämpötilojen lisäksi WMO nosti tiedotteessaan esille ennätyksellisen arktisen merijään sulamisen sekä sään ääri-ilmiöiden (helleaallot, kuivuus, tulvat, lumisateet, äärimmäinen kylmyys) suuren määrän eri puolilla maailmaa.
MetOffice ennustaa tulevan vuoden 2013 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,57 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,43 °C - 0,71 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 keskilämpötila. Näin vuosi 2013 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon ja olisi vuotta 2012 lämpimämpi.
 |
| © James Thew - Fotolia.com |
8 kommenttia:
Nature Geoscience -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan Länsi-Antarktis on yksi maapallon nopeimmin lämpenevistä alueista. Vuodet 1958-2010 käsittävässä tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä lämpeneminen joistakin aiemmista tutkimuksista poiketen myös eteläisen pallonpuoliskon kesäaikaan, erityisesti joulu-tammikuussa. Länsi-Antarktis on lämmennyt noin 2,4 astetta (1,2-3,6 astetta) vuosina 1958-2010. Tämä lämpeneminen on kaksi kertaa nopeampaa kuin aiemmin on tiedetty ja kolme kertaa nopeampaa kuin maapallon keskimääräinen lämpeneminen.
Ylen uutisten mukaan pääkaupunkiseudulla hätyytellään nyt jouluun lumiennätystä. Joulukuun ennätyslumensyvyys 83 cm on vuodelta 1965 ja koko talven ennätys 89 cm helmikuulta 1966. Puoli tuntia sitten tehdyssä mittauksessa lumensyvyys oli Ilmatieteen laitoksen mukaan 71 cm. Lähipäiviksi on ennustettu kevyttä lumisadetta, mutta sen jälkeen tuleva lauhtuminen voi aiheuttaa sen, ettei joulukuun lumiennätys ehkä rikkoonnu.
Keski-Euroopassa joulu 2012 on ollut Ylen uutisten mukaan ennätyslämmin. Saksassa mitattiin jouluaaton kaikkien aikojen lämpöennätys (katso kuvasarja tai video), kun Münchenissä lämpötila nousi +20,7 asteeseen (edellinen ennätys 17,8 astetta vuodelta 1983). Itävallassakin oli lämpimintä 60 vuoteen, kun lämpötilaksi mitattiin 18,2 astetta.
Samaan aikaan Venäjällä on ollut Ylen uutisten ja Der Spiegel -lehden mukaan tavallista kylmempää. Moskovassa pakkasta on ollut 32 astetta ja Itä-Siperiassa 57 astetta, kylmin joulukuun lämpötila 50 vuoteen. Lämpötilat ovat olleet paikoin 12 astetta tavallista kylmempiä. Myös Ukrainassa on ollut poikkeuksellisen kylmää.
Kun ilmatieteenlaitos ei pysty aina edes antamaan luotettavia tuuliennusteita seuraavalle päivälle , mitä voisi odottaa pitemmän ajan ennusteilta?
Jos vanhat säätiedot kiinnostaa http://www.wunderground.com/ sivuilta voi katsoa vanhoja säätietoja.
t. JK
Kiitos kommentistasi, JK!
Vuodenaikaisennusteet (esim. yhden talven sääennuste) ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Vuodenaikaisennusteet ovat vielä kokeiluasteella ja ne ovatkin melko epäluotettavia. Tällaisen pitkän ennusteen laatimiseksi lasketaan useita yksittäisiä ennusteita käsittävä parviennuste, jonka avulla saadaan tilastollisesti määritellyksi pitkän sääennusteen epävarmuus.
Ilmasto tarkoittaa säätapahtumien säännönmukaisuuksia pitkällä aikavälillä (yleensä 30 vuotta). Usein pitkän aikavälin keskiarvoja on helpompi ennustaa kuin lyhyen aikavälin säätä. Siksi ilmastoennusteet näyttävät olevan luotettavampia kuin sääennusteet. Suosittelen lukemaan erinomaisen suomenkielisen tekstin ”Miten ilmaston ennustaminen onnistuu, jos edes sään ennustaminen ei onnistu?”
Ilmatieteen laitoksen juuri julkaistun tiedotteen mukaan vuosi 2012 oli Suomessa lämpötiloiltaan tavanomainen, mutta poikkeuksellisen sateinen, useilla havaintoasemilla sateisin 50 vuoteen.
Tässä toimiva Wunderground-linkki.
Täältä löytää säähistoriaa eli havaintoja (mm. kuukausien keskilämpötilat) pitkältä aikaväliltä maapallon eri sääasemilta. Erityisen hyvä linkki on Climate.gov, josta löytää Suomenkin säähavaintoasemilta päiväkohtaiset havainnot, kun kirjoittaa havaintoaseman nimen (esim. Utti) City, State or Zip -laatikkoon. Lämpötilat tosin ovat fahrenheitasteina.
Mukavaa vuoden alkua!
T. toinen JK
PS. Katsokaapa hauska (?) kuva siitä, mitä 59 celsiusasteen pakkanen teki kerrostalon rappukäytävälle Kazakstanissa.
Suosittelen lukemaan myös tekstin ”Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?”
Ilmastomalleihin liittyy epävarmuuksia. Tulevia kasvihuonekaasujen ja pienhiukkasten päästömääriä ei tiedetä tarkasti. Niihin vaikuttavat poliittisten päätösten lisäksi esimerkiksi väestönkasvu ja talouden kehittyminen. Lisäksi ilmasto vaihtelee myös luonnollisesti, mihin vaikuttavat esimerkiksi auringon aktiivisuus, tulivuorenpurkaukset ja ilmakehän sekä merten kiertoliikkeeseen liittyvä ”satunnainen” ilmastovaihtelu. Myös ilmastojärjestelmän mallintaminen on jossakin määrin vaikeaa. Lähitulevaisuuden ilmastoa ennustettaessa suurin ongelma on luonnollinen vaihtelu, mutta myös mallintamisen ongelmat vaikuttavat jossakin määrin. Vuosisadan lopulla vallitsevaa ilmastoa ennustettaessa suurimpia ongelmia ovat päästömäärien kehittymisen arviointi ja mallinnuksen epävarmuudet, mutta myös luonnollinen vaihtelu vaikuttaa.
Ilmastomalleja tehdäänkin erilaisia ja erilaisilla tiedoilla. Juuri tästä syystä vasta syyskuussa 2013 ilmestyvässä IPCC:n raportissa ilmeisesti todetaan, että tiedemiehet ovat nyt käytännöllisesti katsoen varmoja (”virtually certain”) siitä, että ihmiskunnan aiheuttamat päästöt ovat (pääasiallisena) syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen. Varmuudeksi ilmoitetaan nyt 99 %, kun vielä edellisessä raportissa vuodelta 2007 varmuus oli vain luokkaa 90 %, vaikka suuri osa ilmastomalleista osoitti jo silloin ihmisen vaikutuksen olevan selvää. Kun lisää tietoa (mm. havaintoja) on kertynyt, yhä suurempi osa malleista osoittaa ihmisen kiistattoman vaikutuksen. Tulos ei siis tarkoita sitä, että 99 % maapallon tiedemiehistä pitää ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen selvänä, vaan sitä että 99 % käytetyistä ilmastomalleista osoittaa näin.
Lyhyen aikavälin sääennusteissa on edelleen paljonkin epätarkkuutta satunnaisesti ja paikallisesti (pienelläkin alueella) vaihtelevien säätekijöiden takia, vaikka pitkän aikavälin keskiarvoja pystytäänkin ennustamaan. Sama pätee siihen, että tietyllä asuinalueella A voidaan tilastollisesti osoittaa tapahtuvan enemmän rikoksia kuin toisella asuinalueella B. Siitä huolimatta et poliisiauton perässä ajaessasi voi ennustaa varmasti sitä, kummalle asuinalueelle poliisiauto juuri tällä kertaa kääntyy.
Kaikista virhemahdollisuuksista huolimatta sääennusteet ovat huomattavasti tarkentuneet viime vuosikymmeninä. Viiden vuorokauden ennusteet (hieman säätilanteesta riippuen) taitavat olla jo yhtä luotettavia kuin vuorokauden ennusteet 1960-luvulla.
Kannattaa katsoa myös nämä lähteet:
Yle: ”Kuinka pitkälle säätä voi ennustaa”
Ilmatieteen laitos: ”Mistä 'virheelliset' havaintotiedot johtuvat?”
Liisa Rintaniemi (Foreca): ”Parviennusteiden esikuva löytyy uhkapelien maailmasta”
Australian Perthissä vuosi 2012 oli lämmin. Päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo oli 25,7 celsiusastetta, mikä sivuaa 116-vuotisen mittaushistorian ennätystä vuodelta 2011. Päivän keskimääräisillä maksimilämpötiloilla mitattuna kuumimmat vuodet ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 2012/2011, 2010, 1978 ja 2009.
Vuoden 2012 aikana Perthissä oli seitsemän sellaista helleaaltoa, jolloin ainakin kolmen peräkkäisen päivän lämpötila oli vähintään 35 astetta. Tämä on historian toiseksi suurin lukumäärä. Eniten vastaavanlaisia helleaaltoja oli vuonna 1978, jolloin niitä oli yhdeksän. Joulukuun 2012 lopulla oli erityisen kuumaa, kun seitsemänä peräkkäisenä päivänä (25.-31.12.) lämpötila oli vähintään 37 astetta. Vastaavia helleaaltoja on ollut vain kaksi kertaa aiemmin, vuosina 1962 ja 1988.
Perthissä kesä myös alkoi normaalia aiemmin. Jo 1.10.2012 lämpötilaksi mitattiin 34,3 astetta. Tämä on vuodesta 1897 alkavan mittaushistorian aikaisin 34 asteen ylitys. Aiempi ennätys oli 34,1 astetta 12.10.1968.
Uuden tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos on viisinkertaistanut lämpöennätysten (maailmanlaajuisesti ennätyskuumat kuukaudet) määrän. Ainakin 80 % ennätyksistä olisi jäänyt toteutumatta ilman ihmisen vaikutusta. Joissakin Euroopan, Afrikan ja Etelä-Aasian osissa lämpöennätyskuukausien määrä on jopa kymmenkertainen verrattuna tilanteeseen, jossa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ei tapahtuisi. Yksittäisen helleaallon linkittäminen ilmastonmuutokseen on edelleenkin mahdotonta, mutta tilastot osoittavat lämpöennätysten määrän nousseen kiistattomasti.
Nasan mukaan vuosi 2012 oli globaalisti mittaushistorian 9. lämpimin. Yhdeksän kymmenestä 132-vuotisen mittaushistorian lämpimimmästä vuodesta on havaittu vuoden 2000 jälkeen. Nasan mukaan vuoden 2012 keskilämpötila maapallolla oli 14,6 astetta, mikä on 0,6 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Yhdysvalloissa kevään ja kesän 2012 helleaalto aiheutti sen, että vuosi oli Yhdysvaltojen mittaushistorian lämpimin. Nasan mukaan Yhdysvaltojen kesä 2012 onkin esimerkki siitä, mitä tulemme tulevaisuudessa näkemään entistä useammin.
Tässä oikea linkki Nasan uutiseen, jonka mukaan vuosi 2012 oli mittaushistorian 9. lämpimin. Eilisessä kommentissani laitoin linkin vahingossa vuoden takaiseen uutiseen. Viimeksi ajanjakson 1951-1980 keskiarvoa kylmempi vuosi on ollut 1976.
Vuonna 2012 havaituista sään ääri-ilmiöistä ja niiden yhteydestä ilmastonmuutokseen on nyt julkaistu uutta tietoa.
Lähetä kommentti