Ilmastopolitiikan tavoitteena on, ettei maapallo lämpenisi globaalisti yli kahta astetta esiteollisesta ajasta eli vuosiin 1881-1910 verrattuna. Maapallo on jo lämmennyt 0,46 °C esiteollisesta ajasta eilen julkaistun tutkimuksen vertailukauteen eli ajanjaksoon 1971–2000 verrattuna. Kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpään maapalloon on siis vielä vuosien 1971-2000 keskiarvosta matkaa 1,54 °C. Kaiken kaikkiaan maapallon pinta on lämmennyt noin 0,85 astetta ajanjaksolla 1880-2012.
Jos maapallo lämpenee esiteolliseen aikaan verrattuna 2 °C ja siis tämän tutkimuksen vertailukauteen (1971-2000) verrattuna 1,54 °C, Euroopan eri alueet lämpenevät tämän tutkimuksen vertailujaksoon verrattuna 1,5-2,0 °C.
Lähes koko Eurooppa siis lämpenee enemmän kuin maapallo keskimäärin. Niinpä Eurooppa tulee lämpenemään yli 2 °C, vaikka tavoite koko maapallon korkeintaan kahden asteen lämpenemisestä verrattuna esiteolliseen aikaan kyettäisiinkin saavuttamaan. Lämpeneminen on silti hyvin erilaista eri puolilla Eurooppaa ja eri maissa.
Kaikki Euroopan alueet lämpenevät. Luoteis-Eurooppa (Iso-Britannia ja osin Ranska) kuitenkin lämpenee hieman vähemmän kuin maapallo keskimäärin, siis alle 1,54 °C vertailukaudesta. Muuta maapalloa selvästi voimakkaampaa (jopa +3 °C vertailukaudesta) lämpeneminen on Pohjois- ja Itä-Euroopassa talvella sekä Etelä-Euroopassa kesällä.
Keskimäärin talvet lämpenevät enemmän (+1,99 °C vertailukaudesta) kuin kesät (+1,72 °C). Kesälämpötilat kohoavat Etelä-Euroopassa 2-3 °C. Koillis- ja Itä-Euroopassa vastaavan suuruinen nousu tapahtuu talvella. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi Suomen Lapissa.
Sademäärät kasvavat lähes kaikkialla Euroopassa ja kaikkina vuodenaikoina, erityisesti Keski- ja Pohjois-Euroopassa talvella sekä Pohjois-Euroopassa kesällä. Sademäärä kuitenkin pienenee Etelä-Euroopassa (osin myös Keski-Euroopassa) kesällä 0-20 %.
Tutkimuksessa tarkasteltiin erikseen myös äärilämpötiloja, jotka saavutetaan keskimäärin vain kerran 20 vuodessa. Kesällä tällaisten erityisen kuumien päivien maksimilämpötilat nousevat Kaakkois-Euroopassa ja Pyreneiden niemimaalla jopa 3-5 °C, mikä lisää helteiden aiheuttamia haitallisia terveysvaikutuksia.
Vieläkin suurempi lämpeneminen (jopa 5-8 °C) näkyy Suomen, Ruotsin ja Pohjois-Venäjän erityisen kylmien päivien minimilämpötiloissa talvella. Talven minimilämpötilat kohoavat myös Keski- ja Etelä-Euroopassa 2–3 °C. Tämä vähentää pakkasten aiheuttamaa kuolleisuutta ja lämmitystarvetta. Toisaalta talviturismi ja ekosysteemit voivat kärsiä.
Joissakin ilmastomalleissa maksimilämpötilat eivät kuitenkaan näyttäneet kohoavan lainkaan Suomen ja Ruotsin pohjoisosissa, joten eri mallien lämpötilaennusteissa on paikoitellen suurta hajontaa. Tämä johtuu suurelta osin siitä, miten eri ilmastomallit osaavat käsitellä alueella esiintyvien lukuisten järvien vaikutusta säähän ja ilmastoon.
Rankkasateet lisääntyvät lähes kaikilla Euroopan alueilla 5-15 %, Itä- ja Pohjois-Euroopassa erityisesti kesällä, Etelä-Euroopassa talvella. Tämä lisää tulvariskiä. Tulvat ovat yksi Euroopan merkittävimmistä säähasardeista ja viime vuosikymmenellä ne aiheuttivat 50 miljardin euron vahingot. Erityisen huolestuttavaa on tulvien lisääntymisen Itä-Euroopassa, joka on hyvin tulvaherkkää aluetta.
Voimakkaat tuulet lisääntyvät hieman osissa Keski-Eurooppaa talvella. Kesällä voimakkaat tuulet eivät näytä oleellisesti lisääntyvän, vaikka pientä viitettä onkin esimerkiksi Suomen alueen tuulien lisääntymisestä.
Lähde
Robert Vautard, Andreas Gobiet, Stefan Sobolowski, Erik Kjellström, Annemiek Stegehuis, Paul Watkiss, Thomas Mendlik, Oskar Landgren, Grigory Nikulin, Claas Teichmann 2014: The European climate under a 2 °C global warming, Environ. Res. Lett. 9 034006, doi:10.1088/1748-9326/9/3/034006, published online 6 March 2014 (Creative Commons Attribution 3.0 Unported, CC BY 3.0)
Lue myös tämä
Uusi ilmastotutkimus: Suomen sateet ja Etelä-Euroopan vakava kuivuus lisääntyvät
Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti