Pohjoisen pallonpuoliskon talvi
Maailmanlaajuisesti maa- ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian kahdeksanneksi korkein joulu-helmikuun keskilämpötila, 0,57 astetta yli 1900-luvun keskiarvon, joka on 12,1 astetta.
Manner-USA oli keskimäärin tavanomaista kylmempi ja kuivempi. Normaalia kylmempää oli Kalliovuorilta itään, johon purkautui arktista ilmaa. Maaliskuun alussa 91 prosenttia Suurista järvistä (Huron, Ontario, Michigan, Erie, Yläjärvi) oli jääpeitteen alla, mikä on vuodesta 1973 alkaneen tilastoinnin toiseksi laajin jääpeite (laajin 1979). Floridassa ja Länsi-USA:ssa oli kuitenkin tavanomaista lämpimämpää. Kaliforniassa oli mittaushistorian lämpimin ja Arizonassa mittaushistorian neljänneksi lämpimin talvi.
Kanadassa oli kylmää. Ontariossa oli monin paikoin kylmimpiä lämpötiloja 30 vuoteen.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti) oli vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian sateisin talvi. Englannissa ja Walesissa oli jopa vuodesta 1776 alkavan mittaushistorian sateisin talvi, kun 24.2.2014 mennessä talven aikana oli satanut 435 millimetriä (edellinen ennätys 423 mm vuodelta 1915). Pääsyynä kosteuteen olivat lännestä ja lounaasta puhaltaneet tuulet, jotka toivat mukanaan leutoa säätä (keskimäärin 1,5 astetta tavanomaista lämpimämpää) ja Atlantin kosteutta. Ajoittain oli myös myrskyjä. Myös Irlannissa oli mittaushistorian sateisin talvi.
Manner-Euroopassa oli monin paikoin poikkeuksellisen lämmin talvi. Helmikuu oli Suomessa koko mittaushistorian toiseksi lämpimin, 6-8 astetta (pohjoisessa paikoin jopa 9 astetta) tavanomaista lämpimämpi. (Virallinen ensilumi, joka määritellään siten, että aamun mittauksessa kello 8 täytyy olla lunta vähintään 1 cm, tuli Helsingin Kaisaniemeen vasta ennätysmyöhään 12.1.2014. Mittaushistorian aiempi ennätys oli 3.1.2013.)
Venäjällä joulukuu (ja myös marraskuu) oli mittaushistorian lämpimin. Venäjän Euroopan puolisissa osissa lumipeite saatiin 30-50 vuorokautta tavanomaista myöhemmin, Aasian puolella 15-30 päivää myöhemmin. Vaikka tammikuun alku oli lämmin, tammikuu oli talven ainoa tavanomaista kylmempi kuukausi Venäjällä. Tammikuun loppupuolella mitattiin paikoin jopa -59 asteen lämpötiloja.
Japanissa saatiin helmikuussa paikoin rajuja lumisateita. Pohjois-Japanissa ja Kanto-Koshinin alueella mitattiin suurimpia lumensyvyyksiä ainakin kymmeneen vuoteen. Tokiossa maksimilumensyvyys oli vuodesta 1875 alkavan mittaushistorian kahdeksanneksi korkein (27 cm).
Iranissa sekä Afganistanissa ja paikoin muuallakin Lähi-idässä oli poikkeuksellisen kylmää. Kaspianmeren eteläpuolella Ramsarissa mitattiin lumensyvyydeksi 120 cm (4.2.2014).
Eteläisen pallonpuoliskon kesä
Eteläisen pallonpuoliskon kesä joulukuusta 2013 helmikuun 2014 loppuun oli mittaushistorian kuudenneksi lämpimin.
Australiassa vuosi 2013 oli mittaushistorian lämpimin ja sama trendi jatkui myös alkuvuodesta 2014. Helleaaltoja koettiin sekä tammi- että helmikuussa.
Argentiinassa rikottiin monia paikallisia lämpöennätyksiä ja paikoin myös helmikuun sade-ennätyksiä. Paraguayssa saavutettiin mittaushistorian korkein vuorokauden sademäärä. Sen sijaan Chilessä ja Brasiliassa oli kuivuutta.
Afrikassa Saharan eteläosissa esiintyi useita sään ääri-ilmiöitä. Keski-Saharassa satoi 20.-31.12.2013 paikoin 57 mm, kun samalla sääasemalla keskimääräinen vuoden sademäärä on 40 mm ja keskimääräinen joulukuun sademäärä 0,02 mm. Algerian vuorilla lunta satoi tammikuun lopulla ensimmäistä kertaa vuoden 2003 jälkeen ja ennen näkemättömästi uudelleen helmikuun lopulla. Etelä-Afrikassa oli tammikuussa useita helleaaltoja.
Mikä on ilmastonmuutoksen vaikutus sään ääri-ilmiöihin?
Vuodet eivät ole veljeksiä, ja sää on vaihdellut aina. Pitkän aikavälin keskiarvot tulevat juuri siitä, että ajoittain on esimerkiksi kylmempää ja toisina vuosina samaan aikaan kuumempaa. Myös sateet ja kuivuus vaihtelevat vuosittain aivan luontaisestikin.
Ei ole olemassa mitään todisteita ihmisen voimistaman ilmastonmuutoksen vaikutuksista juuri näihin menneen talven ääri-ilmiöihin. Mikään yksittäinen sääilmiö ei ole todiste ilmastonmuutoksen puolesta tai sitä vastaan. Luonnollinen vaihtelu on hyvin suurta.
Tutkimuksissa selvitellään esimerkiksi sitä, miten arktisen alueen jääpeitteen sulaminen vaikuttaa suihkuvirtaukseen (jet stream) eli ylätroposfäärissä 5-10 kilometrin korkeudella oleviin ympäristöään selvästi voimakkaamman tuulen alueisiin (nopeus yli 30 m/s), jotka mutkittelevat etelä-pohjoissuunnassa matala- ja korkeapaineiden sijainnin mukaan. Jääpeitteen sulaminen Arktiksella voi muuttaa tämän suihkuvirtauksen nopeutta ja mutkittelun voimakkuutta siten, että pohjoisilla alueilla on entistä lämpimämpää ja keskileveyksillä paikoin aiempaa kylmempää. Sääilmiöistä (esimerkiksi kylmyys tai leutous) voi tulla myös aiempaa pitkäkestoisempia. Lisäksi Atlantilla voi kehittyä enemmän voimakkaita myrskyjä, jotka kulkevat eteläistä reittiä, ja jotka tuovat Länsi-Eurooppaan kuluneen talven kaltaisia myrskyjä.
WMO:n mukaan on myös yhä enemmän todisteita siitä, että ilmastonmuutos voimistaa rankkasateita, helleaaltoja ja kuivuusjaksoja. Niiden lisääntyminen on yhdenmukaista sen kanssa, mitä on odotettavissa perusfysiikan mukaan lämpimämmässä maailmassa.
Yksittäinen sään ääri-ilmiö ei siis kerro ilmastonmuutoksesta mitään, vaan ilmastonmuutos tulee näkyviin vasta silloin, jos tällaiset ääri-ilmiöt selvästi yleistyvät pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.
Lue myös
Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina
Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti
WMO:n Ilmaston tila 2013 -raportti julkaistu tänään
Maapallon lämpötilahistoria 1880-2013
Ilmastotieto: Lisääntyneet lumi- ja vesisateet sekä tulvat voivat olla seurausta ilmaston lämpenemisestä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti