 |
| Kuva: Pixabay |
Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP, UN Environment) julkaisemassa arktista aluetta käsittelevässä 56-sivuisessa raportissa ja lehdistötiedotteessa näyttää olevan merkittävä virhe. Virheestä raportoi ensimmäisenä ilmastotutkija Zeke Hausfather CarbonBriefin faktantarkistuksessa.
Raportin kaksisivuinen osio käsittelee arktisen alueen lämpenemistä. Raportin mukaan arktisen alueen talvilämpötilat kohoavat aikavälin 1986-2005 lämpötilaan verrattuna 3-5 astetta vuoteen 2050 mennessä ja 5-9 astetta vuoteen 2080 mennessä, vaikka Pariisin vuoden 2015 ilmastosopimuksen tavoitteet pystyttäisiin saavuttamaan. Raportin mukaan jopa kaikkien päästöjen lopettaminen yhdessä yössä johtaisi arktisen alueen talvien lämpenemiseen 4-5 asteella. Näin arktisen alueen voimakas lämpeneminen näyttäisi väistämättömältä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Raportissa on sekoitettu Pariisin ilmastosopimuksen tavoite (rajoitetaan esiteolliseen aikaan verrattu lämpeneminen selvästi alle kahteen asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä ja pyritään alle 1,5 asteen lämpenemiseen) merkittävästi suurempien päästöjen skenaarioon, jossa globaalia lämpenemistä tapahtuisi kolme astetta.
YK:n raportissa mainitut asteluvut on poimittu virheellisesti vuoden 2017 AMAP-raportista (Arctic Monitoring and Assessment Programme), joka sinänsä on täysin oikein: "Jäämerellä [engl. Arctic Ocean], joka on joidenkin mallien mukaan alkutalvesta jäätön ja lopputalvesta peittyneenä ohueen jääkerrokseen, lämpeneminen on 3-5 celsiusastetta vuosisadan puoliväliin mennessä ja 5-9 celsiusastetta vuosisadan loppuun mennessä päästöskenaariolla RCP4.5."
AMAP-raportin tässä kohdassa puhutaan siis Pariisin ilmastosopimusta suuremmasta päästöskenaariosta RCP4.5 ja Jäämeren alueesta, ei koko arktisesta alueesta kuten YK:n raportissa. AMAP-raportin mukaan lämpeneminen koko arktisella alueella (pohjoisten leveyspiirien 60 ja 90 välillä) on 2080-luvulla (vuosina 2080-2089) 3,8-7,8 astetta, jos päästöskenaario RCP4.5 toteutuu.
Pariisin ilmastokokouksen aikaan puhuttiin maailman etenevän RCP4.5-skenaarion mukaisesti, elleivät valtiot tiukenna siihen mennessä annettuja ilmastositoumuksiaan kokouksen jälkeen. Mikäli globaali lämpeneminen halutaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti rajoittaa selvästi alle kahteen asteeseen, päästöjen tulee kuitenkin noudattaa selvästi alhaisempaa RCP2.6-skenaariota. Jos lämpeneminen halutaan rajoittaa alle 1,5 asteeseen, päästöjä on vähennettävä vieläkin nopeammin.
Totta on kuitenkin se, että ilmastomallien mukaan arktinen alue lämpenee muuta maapalloa voimakkaammin myös RCP2.6-skenaarion päästörajoitusten vallitessa. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutuessa arktisen alueen talvien lämpeneminen vuosiin 1986-2005 verrattuna näyttää kuitenkin jäävän 0,8-4,5 asteeseen 2050-luvulla ja 0,5-5 asteeseen 2080-luvulla. Useista ilmastomalleista saatu keskimääräinen lämpeneminen on 2,8 astetta sekä 2050-luvulla että 2080-luvulla, koska laskevat globaalit päästöt rajoittavat vuosisadan puolivälin tapahtuvaa lämpenemistä, mikäli RCP2.6-päästöskenaario saadaan toteutumaan. Lähivuosikymmeninä tuotettavilla päästöillä on siis suuri merkitys arktisen alueen lämpenemisen voimakkuuteen.
Tähän mennessä tapahtunut arktisen alueen lämpeneminen on johtanut ennätyspieneen arktisen alueen talvisen merijään laajuuteen vuosina 2015-2018. Keskisuurten tai suurten kasvihuonekaasujen päästöskenaarioilla arktisen alueen talvet lämpenevät ainakin kaksinkertaisesti niin paljon kuin pohjoinen pallonpuolisko keskimäärin. Tällä hetkellä RCP2.6-skenaarion mukaisten päästövähennysten saavuttaminen ei näytä todennäköiseltä.
(Edit 18.3.2019 klo 17, otsikkoa muokattu.)
Lue myös nämä
Joissakin tutkimuksissa Antarktiksen vaikutus merenpinnan kohoamiseen ilmastonmuutoksen seurauksena on arvioitu liian suureksi
Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden
Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti