Juha "Norppa" Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

Norppakuvaaja Juha Taskinen vieraili maanantaina Kouvolan Lyseon lukiossa. Hän esiintyi auditoriossamme kahteen kertaan. Ensimmäisessä esityksessä auditorio oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja toisessakin esityksessä kuuntelijoita oli ilahduttavan paljon.

Illalla Taskinen esiintyi vielä maakuntakirjaston Mediamajassa, jossa ympäristöekologian kurssin opiskelijamme Essi ja Eveliina haastattelivat Taskista. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki lukion ja kirjaston yhteistyöstä. Viime talvena Kouvolan kirjasto järjesti kouluumme vierailijaksi Risto Isomäen, ja nyt me maksoimme Taskisen vierailun Mediamajassa. Tähän saimme apua Lauri Jäntin säätiön Tietokirjallisuus tutuksi -apurahasta. Suuret kiitokset kirjastolle ja Lauri Jäntin säätiölle. Odotamme innolla yhteistyön jatkuvan kirjaston kanssa myöhemminkin!

Taskisen kuvaama dvd-elokuva "Torsti-kuutin sukellusseikkailut Saimaalla" nostatti useita ihastuneita huokauksia. Erityisen upeaa oli nähdä norpan unisukellus, jonka Taskinen on onnistunut kuvaamaan ensimmäisenä maailmassa. Norppa nukahtaa pinnalla ja vaipuu vähitellen unessa pohjaan, herää, nousee pintaan, nukahtaa uudelleen ja vajoaa jälleen.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös norppakoira, joka on koulutettu talviaikaan etsimään saimaannorppien hengitysaukkoja tutkijoiden työn helpottamiseksi.

Juha Taskinen haastateltavana Mediamajassa. Kuva: Jari Kolehmainen.

Saimaannorpan tulevaisuus ei ole turvattu

Taskisen upea valokuvaesitys kuitenkin kertoi myös paljon vakavaa asiaa. Saimaannorppaa uhkaavat sekä verkkokalastus että ilmastonmuutos.

Saimaannorppaa vainottiin pitkään. Sitä on pidetty kalastajien kilpailijana kalansaaliista. Norppa kuitenkin syö hyvin paljon myös ns. roskakaloja, joten Taskisen mukaan se on hyvä kalastusvesien hoitaja.

Saimaannorpasta maksettiin tapporahaa vuoden 1947 loppuun asti. Saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955.

Pienimmillään saimaannorppakanta on ollut arvioiden mukaan alle sata yksilöä. Nyt saimaannorppia on 310. Taskisen mukaan laskelmat osoittavat, että Saimaalla voisi elää kestävästi noin 4 000 norppaa, ja silti kaloja riittäisi kalastettavaksi ihmisellekin.

Keväällä 2012 syntyi 64 kuuttia eli norpan poikasta. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että suurin osa kuuteista kuolee ennen yhden vuoden ikää. Ennen kaikkea nuoria norppia hukkuu verkkoihin.

Ilmastonmuutos uhkaa saimaannorppaa

Myös liian lauhat talvet häiritsevät saimaannorppia, joiden pesintä tapahtuu jään päälle esimerkiksi karin tai rantakallion viereen kinostuneessa lumessa. Leutoina, vähälumisina talvina norpat eivät onnistu kaivamaan pesäluolia, vaan kuutit voivat syntyä jopa paljaalle jäälle. Näiden jääkuuttien selviämismahdollisuudet ovat pesissä syntyneitä kuutteja huonommat. Jääkuutit voivat paleltua kuoliaaksi tai jokin petoeläin, esimerkiksi kettu tai susi, voi napata pienen kuutin, vaikkakaan tästä ei ole varmoja havaintoja.

Itä-Suomen yliopiston kolmivuotisessa hankkeessa saimaannorpille kolattiin lumikolilla apukinoksia, joissa ne voisivat pesiä. Haukivedelle tehtiin 40 ja samoin Pihlajavedelle 40 apukinosta saarten pohjoispuolelle paikkoihin, joissa ne eivät sula ja romahda helposti.

Viime talvena 2011-2012 norppa oli käynyt yli 70 prosentissa kolatuista apukinoksista. Norppa oli pesinyt yli 60 prosentissa apukinoksia. Varmuudella tiedetään syntyneen kaksi apukinospoikasta.

Osa kolattujen kinosten paikoista oli sellaisia, joissa norppa on aiemminkin pesinyt (ns. A-kinokset). Osa paikoista oli taas sellaisia, joissa norpan ei tiedetä aiemmin pesineen (ns. B-kinokset). Norppa näytti hyväksyvän myös nämä B-kinokset. Taskinen ei kuitenkaan suosittele mökkeilijöitä kolaamaan norpalle kinoksia mökkirantoihin, koska väärään aikaan tapahtuva mökillä oleilu voi aiheuttaa niin suurta häiriötä, että se tuhoaa koko pesinnän.

Itä-Suomen yliopisto selvittää myös geeniperimän osuutta saimaannorppien huonoon menestymiseen. Etelä-Saimaalla perimä näyttää olevan laajempi kuin Pohjois-Saimaalla. Vaikka norppa liikkuukin melko pitkiä matkoja, se on silti kotipaikkauskollinen, eivätkä eri populaatiot sekoitu keskenään. Näyttää kuitenkin siltä, ettei saimaannorpan perimä ole liian yksipuolinen selviämisen kannalta.

Juha Taskinen vastaili Mediamajassa opiskelijoiden kysymyksiin. Kuva: Sami Hammouda, Mediamaja.

Verkkokalastuskielto!

Tällä hetkellä saimaannorpan pahin uhka onkin verkkokalastus. Kevään ja alkukesän verkkokalastuskielto ei ole paljonkaan auttanut. Norppakuolemat ovat vain siirtyneet myöhempään kesään. Kun verkot lasketaan veteen heinäkuussa, kuutit eivät vielä tässäkään vaiheessa ole niin kehittyneitä, valppaita ja voimakkaita, että ne selviäisivät verkoista.

Suomen Luonnonsuojeluliitto onkin ehdottanut verkkokalastuskiellon jatkamista elokuun loppuun asti: "Vuosina 2000–2009 varmoja kuuttien kalanpyydyskuolemia tilastoitiin keskimäärin 3,7 vuodessa. Kuolemat tapahtuivat pääosin touko-kesäkuussa. Rajoitusten tiukentamisen jälkeen vuosina 2010–2012 kalanpyydyksiin varmasti kuolleita kuutteja on löytynyt keskimäärin 4,0 vuodessa. Näistä suurin osa on löytynyt heinäkuussa. Vuosi 2012 on ollut murheellinen: lokakuun alussa löytyi jälleen yksi kalaverkkoon kuollut kuutti. Se oli jäänyt verkkoon jo heinä-elokuussa, mutta löytyi rantaan ajautuneena vasta lokakuussa. Tämä nosti kalanpyydyksiin kuolleiden kuuttien määrän jo kuuteen. Lisäksi yhdestä kuolleena löydetystä kuutista on löytynyt viitteitä kalanpyydyskuolemasta. Luku on hälyttävän korkea, kun huomioidaan, että läheskään kaikki tapaukset eivät tule tietoon."

Juuri eilen tuli kuitenkin tieto, ettei verkkokalastuskieltoa ainakaan toistaiseksi venytetä pitemmäksi. Näin Taskinen arvelikin, koska nykyiset osakaskuntien kanssa tehdyt rajoitussopimukset ovat voimassa vuoden 2015 loppuun asti.

Taskinen ehdottaa koko Saimaalle ainakin 15 vuoden ympärivuotista verkkokalastuskieltoa. Taskisen mukaan missään muualla maailmassa verkkokalastus ei muutenkaan ole näin vapaata kuin Suomessa, poikkeuksena vain inuitit. Saimaan ammattikalastajat eivät muutenkaan juuri käytä verkkoja vaan trooleja ja nuottia. Kotitarvekalastajat taas saavat soppakalansa aivan hyvin myös katiskoilla. Katiskat ovat norpalle turvallisia, kunhan niiden nielu on niin tukevarakenteinen, ettei norppa pysty sitä levittämään. Norpat voivat jopa käyttää katiskan yläosaa makuualustanaan!

Kuutti hukkui Pihlajavedellä ja kuvaaja Juha Taskinen siirsi sen kuvausta varten kirkkaampaan veteen Punkaharjun kupeelle. Kuva: Juha Taskinen.

Haluaisitko tuhota lopullisesti kaikki Sibeliuksen teokset?

Juha Taskinen vertasi saimaannorpan mahdollista sukupuuttoa siihen, että kaikki Sibeliuksen sävellykset hävitettäisiin pysyvästi siten, ettei kukaan enää koskaan voisi niitä soittaa tai kuulla. Sekä Sibelius että saimaannorppa ovat korvaamattomia kansallisaarteitamme!

Sandy-myrsky, Suomen sateet, hukkaan heitetty ruoka, älypuhelimet ja ilmastonmuutos

Suomessa roskikseen heitetyn ruoan päästöt vastaavat 100 000 henkilöautoa

Piirros © gcpics - Fotolia.com

Suomalaiset heittävät MTT:n mukaan hukkaan 160 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa, siis henkeä kohden laskettuna yli 20 kilogrammaa. Roskikseen heitettyjen ruokien arvo on noin 500 miljoonaa euroa ja niiden päästöt vastaavat 100 000 henkilöauton päästöjä.

Jätteisiin joutuu ruokaa, koska ostoksia ei ole suunniteltu oikein, ruokaa valmistetaan liian suuria määriä, lautaselle otetaan liikaa ruokaa, tähteitä ei osata käyttää ja käyttökelpoista ruokaa heitetään roskikseen heti, kun parasta ennen -päivämäärä on saavutettu. Asiasta kertoivat tarkemmin eilen MTV3:n uutiset. Ekologisista ruokavalinnoista voi lukea lisää PowerPointistani ja Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian blogista.

Onko älypuhelinten myynnin kasvu älykästä?

Suomessa myytiin tämän vuoden tammi-syyskuussa 1,1 miljoonaa älypuhelinta. Euromääräisesti myynti kasvoi 57 % viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Tabletteja (taulutietokoneita) myytiin tämän vuoden tammi-syyskuussa yli 160 000 kappaletta. Kaikkiaan kodin elektroniikan myynti kasvoi yli 10 %. Asiasta kertoi Taloussanomat.

Kirjoitin aiemmin tekstin "Mitä laitetaan? Yksi kuormittunut maapalloko?", jossa pohdin kulutuksen kasvua tarkemmin.

Suosittelen ehdottomasti kaikkia lukemaan myös Markku Leiwon hauskan kolumnin siitä, kuinka "hirveää" ennen vanhaan oli, kun ei ollut vihreitä ajatuksia. Jatkoksi kannattaa lukea Pekka Pekkalan kolumni siitä, kuinka suomalainen keskiluokka nykyään hukkuu teknologialeluihin. Nykyiset vihreät ajatukset pienine henkilökohtaisine näpertelyineen eivät auta kaiken teknologiakrääsän keskellä, jos elämäntapa kuitenkin on maapallollemme paljon kuluttavampaa kuin ennenvanhainen elämä ilman vihreitä ajatuksia.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen siedettävälle tasolle ei vaatisi kovin suuria uhrauksia nykyiseen elämäntapaamme verrattuna, jos edes kulutuksen jatkuva kasvu saataisiin pysähtymään. Uuden tutkimuksen mukaan kuluttajat kuitenkin panostavat liikaa saadakseen viimeisimmät tekniset ominaisuudet, vaikka näille ominaisuuksille ei edes olisi käyttöä.

Ja hei, kuinka helppoa olikaan vanhan peruskännykän kanssa, kun lataaminen kerran kahdessa viikossa riitti! Nyt sähköä kuluu lataamiseen paljon enemmän ja keskittymiskykykin on heikentynyt, kun jatkuvasti pitää älykännykältä vahdata (epä)sosiaalisen median uusimpia päivityksiä. Ja montakohan turhaan tuotettua, yhä toimivaa ylimääräistä kännykkää lojuu lähes jokaisen kodin laatikoiden pohjilla?

Suomessa poikkeuksellisen sateiset lokakuu ja koko vuosi

Kuvankäsittely © Patrizia Tilly - Fotolia.com

Tämä vuosi on toistaiseksi (tammi-lokakuu) Ilmatieteen laitoksen Twitter-päivityksen mukaan ollut Suomessa toiseksi sateisin viimeisimmän 50 vuoden aikana. Sateisin on ollut vuosi 1998. Järvi-Suomessa kuluva vuosi lienee ollut koko mittaushistorian (noin sata vuotta) sateisin.

Tämän vuoden syyskuussa Kouvolan Utissa oli Kouvolan Sanomien (2.10.2012) mukaan vain kahdeksan sateetonta päivää. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin koko 150-vuotisen mittaushistorian suurin syyskuun sademäärä, 160 mm. Edellinen ennätys oli 159 mm vuodelta 1918. Muillakin havaintoasemilla, esimerkiksi Helsinki-Vantaalla ja Utsjoen Kevolla tuli uusia asemakohtaisia syyskuun ennätyksiä. Syyskuu olikin Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan tavanomaista lämpimämpi ja paikoin poikkeuksellisen sateinen.

Myös lokakuu jatkui Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan paikoin ennätyssateisena. Lokakuussa varsinkin Länsi- ja Lounais-Suomessa mitattiin paikkakuntakohtaisia lokakuun sade-ennätyksiä. Lounais-Suomen sademäärät olivat 2-2,5-kertaisia verrattuna tavanomaisiin. Merikarvialla satoi lokakuussa 191 mm, mutta koko Suomen kaikkien aikojen lokakuun sade-ennätystä ei rikottu. Vihdissä nimittäin satoi lokakuussa 2006 peräti 228 mm. Itä- ja Pohjois-Suomessa syyskuu oli kuitenkin paikoin tavanomaista kuivempi.

Ilmastoskenaarioiden mukaan Suomen sademäärät lisääntyvät A2-päästöskenaariossa 19 % (19 mallin antama paras arvo, 90 prosentin epävarmuushaarukka 10-28 %) vuosiin 2070-2099 mentäessä verrattuna jaksoon 1971-2000, A1B-päästöskenaariossa 17 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 8-25 %) ja B1-päästöskenaariossa 12 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 5-21 %). Sademäärän lisääntyminen on aluksi melko hidasta ja se voikin hukkua lähivuosikymmeninä luonnollisen vaihtelun alle.Talvella sademäärä kohoaa suhteellisesti ottaen enemmän kuin kesällä. Räntä- ja vesisateet yleistyvät lumisateiden kustannuksella. Rankkasateet (vesi- ja lumisateet) voimistuvat kaikkina vuodenaikoina.

Vaikuttiko ilmastonmuutos Yhdysvaltojen Sandy-myrskyyn?

Kuvamanipulaatio © Frederic Bos - Fotolia.com

Suomessa meteorologit ovat antaneet hieman ristiriitaisia lausuntoja siitä, vaikuttiko ilmastonmuutos Yhdysvaltojen Sandy-myrskyyn.

Scientific American -lehden mukaan yhä useammat tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa Sandy-hurrikaanin kaltaisiin sään ääri-ilmiöihin. Myrsky olisi mitä todennäköisimmin syntynyt ilman ilmastonmuutostakin, mutta ilmastonmuutos voimisti sitä lisäten sen tuhovoimaa.

Ilmastonmuutoksen takia lämmennyt merivesi antaa myrskyille enemmän voimaa. Lisääntyvä haihtuminen lisää ilmankoskeutta, mikä puolestaan aiheuttaa aiempaa rankempia sateita. Lisäksi arktisen merijään ennätysmäisen sulamisen seurauksena Pohjois-Atlantin oskillaatio (NAO) on voinut aiheuttaa suihkuvirtauksen kääntymisen etelään, jolloin Sandy sai enemmän voimaa.

Myös vakuutusyhtiöt ovat havainneet luonnonkatastrofien lisääntymisen erityisesti Pohjois-Amerikassa. Vaikka trooppiset syklonit eivät voimistuisikaan, niiden tuhot voivat lisääntyä siksi, että merenpinta nousee lämpölaajenemisen ja mannerjäätiköiden sulamisen seurauksena. Vuosina 1992-2010 merenpinta on maailmanlaajuisesti noussut keskimäärin kolme millimetriä vuodessa. Paikoin merenpinta on noussut jopa senttimetrin vuodessa, mutta toisilla alueilla merenpinta on laskenut. Alueellinen vaihtelu on siis tässäkin suurta. Sandyn syntyalueilla merenpinta on noussut erityisen paljon. Uusimmissa arvioissaan tutkijat arvioivat merenpinnan nousevan jatkossa IPCC:n ennusteita enemmän.

Sandy-myrskyn ja ilmastonmuutoksen yhteyksistä kertovat tarkemmin Climate Central, The Big Story, ThinkProgress, Huffington Post ja Skeptical Science sekä Wunderground. Kannattaa katsoa myös AGW Observerin kokoama linkkilista tutkimuksista, jotka tutkivat ilmastonmuutoksen ja hurrikaanien yhteyttä.

Ilmastoasioihin erikoistunut antropologi Greg Laden toistaa ilmastotutkijoiden aiemmin yleisesti esittämän näkemyksen: "Lämpötiloissa ja muissa säätekijöissä on aina vaihtelua, mutta ilmaston lämpeneminen nostaa perustasoa. Se on totta. Mutta seuraus siitä EI ole se, että ilmastonmuutos voidaan yhdistää tiettyyn myrskyyn. Kaikki myrskyt ovat säätä, kaikki sää on ilmaston välitöntä ilmentymää, ilmastonmuutos on ilmastoa."

Ilmastotieteen professori Gerard North sanoo: "Suurimmalta osin se (Sandy) on luonnollinen, sanoisin 80-90 -prosenttisesti luonnollinen. Tällaista sattuu, kuten kuivuusjaksojakin. Se on luonnollinen asia."

Kaikkein pisimmälle sanoissaan menee Nasan James Hansen kommentoidessaan yleisesti sään ääri-ilmiöiden yleistymistä: "Analyysimme osoittaa, ettei se enää riitä, että sanotaan ilmaston lämpenemisen lisäävän sään ääri-ilmiöiden todennäköisyyttä ja että toistetaan väitettä, ettei yksittäistä säätapahtumaa voi suoraan yhdistää ilmastonmuutokseen. Päinvastoin, analyysimme osoittaa, ettei lähimenneisyyden kuumalle säälle ole käytännöllisesti katsoen mitään muuta selitystä kuin ilmastonmuutos."

Tohtori Kevin E. Trenberth puolestaan toteaa näin: "Vastaus yleiseen kysymykseen, aiheuttiko tietyn säätapahtuman ilmastonmuutos, on se, että kysymys on väärä. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin säätapahtumiin, koska niiden tapahtumaympäristö on aiempaa lämpimämpi ja kosteampi."

Etelämantereen merijään laajuus ennätyssuuri

Kuvan © Goinyk Volodymyr - Fotolia.com

Samaan aikaan, kun pohjoisnapaa ympäröivällä arktisella alueella mitattiin satelliittimittausten aikakauden pienin merijääalue (tästä kirjoitus Ilmastotiedossa), Yhdysvaltojen kansallisen lumi- ja jäätietokeskuksen (NSIDC) tutkijoiden mukaan etelänavalla Etelämantereen (Antarktis) ympärillä oli ennätyksellisen laaja merijääalue. Eteläisen jäämeren jääpeite on nyt laajempi kuin 30 vuotta sitten!

Eteläisen napa-alueen jääpeite on kasvanut viime vuosien ja vuosikymmenten aikana, mitä ilmastoskeptikot ovat pitäneet todisteena siitä, ettei maapallo lämpene. Tämä ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan tarkoita maapallon lämpenemisen pysähtymistä. Etelämantereella lisääntyvä jää ei riitä kompensoimaan arktisella alueella tapahtunutta sulamista. Arktisella alueella tapahtuva merijään pieneneminen on 25-kertainen verrattuna antarktisen alueen merijään lisääntymiseen.

Lisäksi Etelämantereen jääpeitteen lisääntyminen voi johtua nimenomaan ilmastonmuutoksesta. Etelämanner on oma ilmastojärjestelmänsä, joka on suurelta osin erillään muun maapallon ilmastojärjestelmistä. Etelämannerta kaikilta puolilta ympäröivä meri ja Etelämantereen ympärillä kiertävät tuulet eristävät sen muusta maapallosta.

Etelämanner on koko maapallon kylmin paikka, paljon kylmempi kuin arktinen alue. Etelämannerkin kyllä lämpenee, mutta tämä tapahtuu hitaammin kuin muualla maapallolla. Koska Etelämantereen lämpeneminen on alkanut paljon kylmemmästä lämpötilasta, pieni lämpeneneminen ei ole riittänyt ylittämään kriittistä kynnysarvoa, jonka jälkeen jään voimakas sulaminen alkaa.

Lisäksi lisääntyvä lämpötilaero muuhun maapalloon verrattuna (Etelämanner lämpenee hitaammin) sekä otsonikato aiheuttavat Etelämannerta kiertävien ilmavirtausten voimistumisen entisestään, mikä eristää aiempaakin tehokkaammin kylmät ilmamassat Etelämantereen alueelle ja kuljettaa merijäätä laajemmalle alueelle. Otsonikato myös itsessään viilentää ilmastoa.

Etelämantereellakaan jääpeite ei kuitenkaan ole kasvanut tasaisesti. Joillakin alueilla jääpeite on jopa huomattavasti pienentynyt aiemmasta. Erityisesti maa-alueilla olevat jäät ovat supistuneet, kun taas monin paikoin Eteläisen jäämeren jäämäärä on lisääntynyt. Antarktiksen niemimaalla jääpeite on sulanut jopa hälyttävän nopeasti. Kokonaisuudessaan antarktisen alueen talviaikaisen jääpeitteen pinta-ala on silti kasvanut prosentilla vuosikymmentä kohden.

Eteläisen jäämeren kasvava jääpeite hidastaa maapallon lämpenemistä, koska jää ja lumi heijastavat tehokkaasti auringon säteitä. Merkitys ei ole kuitenkaan tässä tapauksessa kovin suuri, koska nyt mitattu Etelämantereen jääpeitteen ennätyslaajuus on havaittu eteläisen pallonpuoliskon pimeän talven aikaan. Siksi arktisen alueen kesäjään sulamisella on maapallon ilmaston kannalta suurempi merkitys. Lisäksi arktisen alueen sulaminen tapahtuu ja vaikuttaa lähempänä asutettuja alueita.

Pohjoisen napa-alueen ympärillä jää sulaa etelänavan aluetta herkemmin, koska pohjoisnavalla ei ole mannerta vaan pelkkää merijäätä. Merijään irronneet palaset liikkuvat helpommin (merivirtojen mukana) kauemmaksi kuin manneralueiden lohkeilleet jäälaatat. Pohjoinen napa-alue on myös laajemmassa vuorovaikutuksessa muun maapallon kanssa kuin eteläinen napa-alue.

Kun mietitään jäätiköiden sulamisen vaikutusta merenpinnan nousuun, on huomattava, että vain manneralueilla olevien jäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa. Merijää syrjäyttää vedessä kelluessaan saman määrän vettä kuin se sulaessaan tuottaa, joten meressä olevan jäätikön sulaminen ei vaikuta merenpintaan millään tavoin. Kaikki viittaa Etelämantereen jäätiköiden sulamisen jatkumiseen, mikä voimistaa jatkossa merenpinnan nousua. (Kaikki matalat saarialueet eivät kuitenkaan ole hukkumassa merenpinnan nousun myötä. Asiasta on uutisoitu tarkemmin Ilmastotiedossa.)

Vaikka Etelämantereen jääpeitteen hienoinen laajeneminen ei sinänsä olekaan vastoin käsityksiä ilmastonmuutoksesta, tämä on silti jonkinlainen tappio ilmastomalleille, jotka eivät ole osanneet ennustaa jäätikön laajenemista. Vastaavasti arktisen merijään sulaminen on tapahtunut paljon nopeammin kuin mitkään ilmastomallit ovat ennustaneet. Ilmastomallit eivät toistaiseksi olekaan kovin hyviä ennustamaan lyhyen aikavälin muutoksia, mutta pidemmällä aikavälillä niiden ennustustehokkuus on parempi (tästä olen kirjoittanut aiemmin). Arktisen alueen on koko ajan ennakoitu lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä muuta maapalloa nopeammin.

Arktinen merijää oli tänä syksynä (16.9.2012) pienimmillään satelliittimittausten kaudella (alkaen vuodesta 1979), vain 3,41 miljoonaa neliökilometriä (tämän on väitetty aiheuttavan Suomeen kylmiä talvia). Nyt arktisen merijää on jälleen syksyn ja talven myötä lähtenyt kasvuun. Edellinen arktisen merijään minimi saavutettiin 18.9.2007, jolloin jäisen alueen pinta-ala oli 4,17 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna jäisen alueen pinta-ala oli siis 760 000 neliökilometriä aiempaa ennätystä pienempi (pinta-ala jäi -18 % edellisen ennätyksen alle) ja 3,29 miljoonaa neliökilometriä (-49 %) ajanjakson 1979-2000 vuosien keskimääräistä minimiä (6,70 miljoonaa neliökilometriä) pienempi. Vuosina 1979-2010 keskimääräinen minimi on ollut 6,14 miljoonaa neliökilometriä. Kun arktisen merijään määrä oli 20. maaliskuuta talven 2011-2012 suurimmassa lukemassa, se oli 15,24 miljoonaa neliökilometriä, joten myös yhden kesän aikana havaittu sulaneen jään pinta-ala 11,83 miljoonaa neliökilometriä on satelliittikauden ennätys.

Lähteet ja lisätietoja:

-NASA: Antarctic Sea Ice

-National Geographic (Daniel Stone): Antarctic Sea Ice Hits Record ... High?

-National Geographic (video): Antarctica ice

-New York Times: Running the Numbers on Antarctic Sea Ice

-NewScientist (Peter Aldhous): Why sea ice records are poles apart

-NewScientist (Catherine Brahic): Why Antarctic ice is growing despite global warming

-NewScientist: Ice records fall at both poles

-NPR (Richard Harris): Scientists Watch Antarctica, Arctic Sea-Ice Levels

-NSIDC: Open Water Means a Warm Arctic

Talven 2012-2013 sääennuste

Uusimmat pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, arvioivat, että Suomeen on tulossa lämpötiloiltaan ja sademääriltään hyvin normaali talvi. Vain Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa meille keskimääräistä kylmempää ja WSI sekä IRI pienellä todennäköisyydellä tavanomaista leudompaa. Ranskalaista ennustetta lukuun ottamatta ennusteet ovat kuitenkin hyvin yksimielisiä siitä, että Lappiin näyttäisi olevan tulossa normaalia leudompi talvi. Maailmanlaajuisesti merkittävää on se, että Grönlanti näyttää jälleen viime talvien tapaan poikkeuksellisen lämpimältä. Keski- ja Lounais-Euroopassa on taas odotettavissa kylmää. Ensi keväästä ja alkukesästä ennakoidaan Suomeen ehkä lämmintä.

Kuvan © Gorilla - Fotolia.com

Tavanomaista kylmempää talvea ennustavat ennusteet

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen marras-tammikuun jaksolle keskimääräistä kylmempiä lämpötiloja, paitsi Lapissa ollaan lähes tavanomaisissa lukemissa.

Tavanomaista leudompaa talvea ennustavat ennusteet

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteissa jakso marraskuusta tammikuun loppuun näyttää Suomessa keskimääräistä lämpimämmältä tai tavanomaiselta. Normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys on 40 % (Lapissa 45 %), normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän 25 % (Lapissa 20 %). Sademäärät näyttävät olevan tavanomaisia. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

WSI ennustaa koko talveksi (marraskuun alusta helmikuun loppuun) Suomeen tavanomaista lämpimämpää ja sateisempaa.

Tavanomaista talvea ennustavat ennusteet

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan lauhat lounaiset ilmavirtaukset suuntautuvat Pohjois-Suomeen. Niinpä marras-tammikuun keskilämpötila Suomen pohjoisosissa näyttää olevan vajaan asteen normaalia korkeampi. Sen sijaan Keski- ja Etelä-Suomessa ollaan lähellä tavanomaisia lukemia. Samoin sademäärät näyttävät normaaleilta. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa 24. lokakuuta päivitetyssä ennusteessaan Etelä-Suomen pysyttelevän koko talven ajan lähellä tavanomaisia lämpötiloja, mutta Lapissa näyttää olevan normaalia lämpimämpää varsinkin vuoden 2013 puolelle siirryttäessä. Talven osalta Suomen ulkopuolelta merkittävää on se, että Grönlannin alue vaikuttaa jälleen suurella todennäköisyydellä normaalia lämpimämmältä. Sen sijaan Keski- ja varsinkin Lounais-Euroopassa näyttää olevan keskimääräistä ankarampi talvi. Ensi kevät ja alkukesä ovat ennusteen mukaan Suomessa 35-55 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpiä. Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät lähes päivittäin nettisivuille. Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

Ranskan Ilmatieteen laitos antaa jälleen kaikkein tarkimmilta vaikuttavat ennustekartat. Ne ovat kuitenkin ilmeisesti jopa yksityiskohtaisempia kuin mihin käytetty säämalli antaa perusteita. Joka tapauksessa ennusteen mukaan marraskuu on Suomessa 0,5 astetta tavanomaista kylmempi (Lounais-Suomessa lähellä tavanomaista), samoin joulukuu (Kaakkois-Suomessa asteen verran tavanomaista kylmempi, Lapissa lähellä normaalia). Tammikuussa on ennusteen mukaan 0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää (Lounais-Suomessa asteen tavallista lämpimämpää ja Lapissa 0,5 astetta alle keskiarvon) ja helmikuussa saman verran viileämpää (Lapissa asteen verran alle tavanomaisen keskilämpötilan). Maaliskuu näyttää lähes koko Suomessa asteen normaalia lämpimämmältä. Sademäärät ovat talven aikana normaalit, paitsi marraskuussa voi olla sateisempaa ja maaliskuussa kuivempaa. Ranskalaisennusteen mukaan talvi näyttää siis hyvin tavanomaiselta, mutta alkukeväästä tulisi tämänhetkisen ennusteen mukaan keskimääräisiltä säätiloiltaan hyvä.

Kuinka luotettavia vuodenaikaisennusteet ovat?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ENSO-värähtely (El Niñon ja La Niñan vaihtelu) ei vaikuta yhtä voimakkasti kuin tropiikissa. Tropiikissa vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteet ovatkin vasta kehittelyvaiheessa.

Ennusteiden tulkinnassa on huomattava myös se, etteivät ne ennusta yksittäisiä säätapahtumia (esimerkiksi ensilumen satamisajankohtaa) vaan antavat todennäköisyyksiä sille, kuinka paljon tietyn jakson (esimerkiksi marras-tammikuun) keskilämpötila poikkeaa normaalista. Esimerkiksi poikkeama leudompaan suuntaan voi tarkoittaa joko sitä, että koko jakson ajan ollaan tavanomaisten keskiarvojen yläpuolella tai sitä, että tarkastelujakson aikana on yksi hyvin leuto jakso ja muuten ollaan tavanomaisissa lukemissa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan vertailukautta 1981-2010, jossa erityisesti talvet ovat ilmastonmuutoksen takia lämpimämpiä kuin virallisella vertailukaudella.

Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi 

Yhdysvaltalainen AccuWeather on alkanut julkaista Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita 25 päiväksi. Tässä esimerkkeinä marraskuun ennusteet Helsinkiin, Kouvolaan, Tampereelle, Turkuun, Kuopioon ja Rovaniemelle.

Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin enemmän kuin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Meteorologit ovat joskus käyttäneet tällaisista ennusteista nimitystä "meteorologinen syöpä". Muutaman päivänkin ennusteissa sään esittäminen yhdellä symbolilla on melkein kuin bingorivin tai lottorivin tekemistä, koska sää voi vaihdella päivän mittaan hyvin paljon.

Tuoko arktisen merijään sulaminen Suomeen kylmiä talvia?

Arktisen merijään määrä oli tänä syksynä (16.9.2012) pienimmillään satelliittimittausten kaudella (alkaen vuodesta 1979), vain 3,41 miljoonaa neliökilometriä, minkä on väitetty aiheuttavan Suomeen kylmiä talvia.

Nyt arktisen merijään määrä on jälleen syksyn ja talven myötä lähtenyt kasvuun. Edellinen arktisen merijään minimi saavutettiin 18.9.2007, jolloin laajuus oli 4,17 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna jään laajuus oli siis 760 000 neliökilometriä aiempaa ennätystä pienempi (jäi -18 % edellisen ennätyksen alle) ja 3,29 miljoonaa neliökilometriä (-49 %) ajanjakson 1979-2000 vuosien keskimääräistä minimiä (6,70 miljoonaa neliökilometriä) pienempi. Vuosina 1979-2010 keskimääräinen minimi on ollut 6,14 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna arktisen merijään määrä oli suurimmillaan 15,24 miljoonaa neliökilometriä (20.3.2012), joten myös yhden kesän aikana havaittu sulaneen jään ala 11,83 miljoonaa neliökilometriä on satelliittikauden ennätys.

Jäätön Jäämeri on kerännyt auringon lämpöä ympäri vuorokauden koko pohjoisen pallonpuoliskon lyhyen kesän ajan. Syksyllä ja alkutalvella veden lämpö vapautuu ilmakehään eli ilmakehässä on ikään kuin uusi energianlähde. Lämpö ja vesihöyry vaikuttavat kaikkein tärkeimpään suihkuvirtaukseen eli lännestä itään puhaltaviin tuuliin, jotka ovat rajapintana kylmän arktisen ilman ja lämpimämmän keskileveyksien ilman välissä. Tutkijat ovat havainneet suihkuvirtauksen kääntyneen kohti pohjoista viime vuosien aikana. Suihkuvirtauksen on todettu myös heikentyneen.

Tämä suihkuvirtauksen heikentyminen tarkoittaa tietyn säätyypin vaihtumista hitaammin ja kestämistä pitempään. Väitteet perustuvat maaliskuussa 2012 julkaistuun tutkimukseen ”Evidence linking Arctic amplification to extreme weather in mid-latitudes”, jonka ovat tehneet Jennifer A. Francis ja Stephen J. Vavrus. Arktisen alueen lämpeneminen siis pienentää pohjois-eteläsuuntaista lämpötilavaihtelua, mikä taas vaikuttaa Rossbyn aaltoihin eli suihkuvirtauksen mutkiin. Vyöhyketuulet heikkenevät ja aaltojen amplitudi kasvaa, jolloin Rossbyn aallot kehittyvät eri tavoin kuin tavallisesti. Näin tapahtuu erityisesti syksyllä ja talvella sellaisessa tilanteessa, jossa merijäätä on tavallista vähemmän. Aikainen lumien sulaminen korkeilla leveysasteilla voi aiheuttaa saman ilmiön myös kesällä.

Suihkuvirtaus ei siis muutu länsi-itäsuuntaisesti pohjoisemmaksi vaan suuntautuu suunnaltaan entistä enemmän kohti pohjoista (etelä-pohjoinen -ulottuvuus kasvaa), jolloin Rossbyn aaltoja kehittyy idässä hitaammin ja jolloin aallot ovat entistä jyrkempiä. Tämä johtaa pysyvämpiin sääilmiöihin, jolloin esimerkiksi kylmyys voi olla pitkäkestoisempaa. Suihkuvirtauksen muutokset voivat selittää myös Euroopan runsaat lumisateet viime talvina. Pohjois-eteläsuunnassa siis lämpötilaerot pienenevät, koska suihkuvirtaus tekee entistä syvempiä aaltoja kohti pohjoista ja etelää, jolloin seurauksena on länsi-itäsuuntaisten tuulten heikkeneminen. Ylemmän tason länsituulet ovatkin tutkimuksen mukaan heikentyneet 14 prosenttia vuoden 1979 jälkeen. Tämän seurauksena isot pohjois-eteläsuuntaiset aallot liikkuvat hitaammin kohti itää, jolloin säätyyppi on entistä pysyvämpi. Sää vaihtelee siis entistä vähemmän ja vallitseva säätyyppi pysyy paikallaan pitkään.

Tutkija Peter Wadhams Cambridgen yliopistosta sanoo, että arktisen alueen jäättömyyden aiheuttama lämmön lisääntyminen vastaa lämpenemistä, jonka ovat aiheuttaneet 20 vuoden hiilidioksidipäästöt. Arktisen alueen nopea lämpeneminen tulee siis vaikuttamaan säätiloihin monien vuosien ajan pitkälle pohjoisen napapiirin eteläpuolelle asti.

Jennifer Francis kuitenkin toteaa talven 2012-2013 sään ennustamisen kannalta erittäin tärkeän asian: ”Noiden aaltojen sijainti kuitenkin riippuu muista tekijöistä, kuten El Niñosta ja luonnollisesta arktisesta oskillaatiosta. Voin sanoa vain, että on todennäköisesti tulossa hyvin kiinnostava talvi.”

Kaikki meteorologit eivät ole samaa mieltä siitä, että arktinen alue vaikuttaisi näin voimakkaasti säätiloihin etelämpänä. NOAA:n valtameritutkija Jim Overland sanoo: ”Ihmiset pitävät suorista syy-seuraussuhteista, kuten että jäättömyys aiheuttaa joka vuosi samanlaiset vaikutukset. Ilmakehän kaoottinen luonne kuitenkin tarkoittaa sitä, että tutkijat voivat suurella luotettavuudella sanoa vain sen, että 'sään ääri-ilmiöiden määrä lisääntyy jossakin' arktisen alueen ilmaston nopean muuttumisen seurauksena.” 

Tutkija Timo Vihma Ilmatieteen laitokselta toteaa useiden eri tutkimusten yhteenvetona, että arktisen merijään väheneminen näyttää suosivan kylmiä itätuulia Suomessa ja arktisen alueen voimakkaampi lämpeneminen taas pysyvämpiä säätyyppejä Suomen syys- ja talviaikaan. Muutkin tekijät kuitenkin vaikuttavat kiertoliikkeisiin. Ilmastomallit pystyvät pääosin simuloimaan nämä kaikki mainitut tekijät, mutta siitä huolimatta mallit ennustavat Suomen talvien lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä. Arktisen merijään vähenemisen vaikutus ei näytä dominoivan ilmastonmuutokseen verrattuna. Esimerkiksi arktisen merijään toiseksi pienin pinta-ala mitattiin syksyllä 2007, mutta sitä seurasi vähäluminen ja lämmin talvi. Sään luontainen vaihtelu kylmine ja lämpimine talvineen jatkuu lämpenemistrendistä huolimatta.

Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia

Osallistuin eilen Otavan Opistolla Mikkelissä Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia -tapahtumaan, jossa keskeisinä teemoina olivat kestävä elämäntapa ja ilmastonmuutos sekä tieto- ja viestintätekniikan avulla opiskelu. Päivän aikana oli useita mielenkiintoisia luentoja. Seuraavassa lyhyt kooste niistä luennoista, joihin itse ehdin osallistua.

Maria Ritola (Demos Helsinki): Kestävä elämäntapa 2050 – tulevaisuusskenaariot kulutuskasvatuksen välineenä

Demos Helsinki on Suomen ainoa riippumaton think tank -ajatushautomo. Se tekee kestävään elämäntapaan ja vertaisryhmiin liittyvää tutkimusta. Maria Ritola esitteli meille etäyhteyden kautta ”Kestävä elämäntapa 2050” -hanketta.

Ensimmäistä kertaa sukupolviin ihmiset eivät usko, että heidän lapsensa elävät paremmassa maailmassa kuin ennen. Huoli on lisääntynyt. Todennäköisimmät kriisit (vesi, ruoka, energia, rahoituskriisi, tulojen epätasainen jakautuminen) myös vaikuttavat ihmisten elämään kaikein eniten.

Hankkeessa on asetettu tavoitteeksi, että vuonna 2050 hyvinvointi, elintaso ja talous ovat nousseet nykyisestä, mutta energiankulutusta ja päästöjä on saatu pienennettyä. Päästöjen pitäisi pudota 80 % vuoden 2012 tasosta.

Tulevaisuutta ei voi kuitenkaan ennustaa, koska maailmassa on sattumaa, todellisuuteen sisältyy kaoottisia prosesseja, uusi informaatio muokkaa ihmisten uskomuksia, asenteita ja käyttäytymistä ja teknologiset innovaatiot muuttavat käytäntöjä.

Tulevaisuustyössä haasteita asettaa kolme tekijää: 1) Musta joutsen jää havaitsematta. 2) Nykyisen järjestelmän ongelmat unohdetaan. 3) Toivottavat teemat ottavat vallan isoilta asioilta.

Musta joutsen tarkoittaa arvaamatonta, nurkan takana odottavaa käännettä. Tällainen on esimerkiksi vuonna 2009 alkanut finanssikriisi. Musta joutsen voisi olla myös jonkin resurssin äkillinen loppuminen tai voimakas hinnannousu.

Neljä isoa kehityskulkua, jotka muuttavat yhteiskuntaa, ovat yksilön ääni, ajan käyttö, ubiikki teknologia ja ”peak everything”.

Yksilön ääni tarkoittaa sitä, että uusilla yksilöillä on tarve ääneen, massatuotanto ei tyydytä sitä (on yksilöllinen tarve palveluihin) ja että äänen mahdollistavat palvelut ovat ”kapitalismin uusi vaihe”.

Suomalaisten koulutustaso on noussut. Keskimäärin jokainen suomalainen kuuluu kolmeen yhdistykseen tai järjestöön. Sosiaalinen media on luonut uuden äänioikeuden ja käyttäjistä on tullut palvelun tekijöitä. Yhteiskunnan rakenteet ovat joutuneet muutospaineen alle.

Suomalaiset ovat yhä enemmän poissa töistä. Vanhusten ja lasten määrä suhteessa työtätekeviin on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen. Itse asiassa koko maailma vanhenee. Näin ”vapaa-ajalla olevia ihmisiä” on yhä enemmän. Ratkaisevaa on se, miten tuo aika käytetään. Suomalaiset katsovat televisiota tai ovat netissä keskimäärin kolme tuntia päivässä. Jos kaikki tuo aika olisi käytetty Wikipedian kirjoittamiseen, suomalaisvoimin olisi kirjoitettu 52 Wikipediaa kaikine kieliversioineen (282 kieliversiota)!

Ubiikki teknologia mahdollistaa myös virtuaaliheimot, virtuaalikansat ja kollaboratiivisen kuluttamisen, esimerkiksi autojen yhteiskäytön autoa lainaillen.

”Peak everything” viittaa resurssien niukkuuteen. Sadan vuoden ajan 33 merkittävän raaka-aineen hinnat ovat laskeneet yli prosentin vuodessa aina 2000-luvun alkuun asti. Sen jälkeen hinnat ovat alkaneet nousta, mikä viittaa paradigman muutokseen. Resurssien niukkuus alkaa tutkimusten mukaan näkyä hinnoissa.

Kestäväksi materiaalijalanjäljeksi vuonna 2050 on arvioitu 8000 kg/hlö/vuosi eli hieman yli 20 kg/hlö/vrk. Nykyään tämä suomalaisten ekologinen selkäreppu on yli 100 kg/hlö/vrk.

Yksi materiaalijalanjäljen tonni vastaa esimerkiksi 500 kilometrin autoilua yksityisautolla, 3000 kilometrin liikkumista julkisilla kulkuneuvoilla, 100 kilogrammaa lihapullia tai 6 neliömetriä lämmitettyä asuinpinta-alaa.

Lopuksi Maria Ritola tarkasteli yksityiskohtaisesti neljää erilaista tulevaisuuden skenaariota. Näissä skenaarioissa toimintarooleja on paljon. Siten myös strategioita kestävän elämäntavan kehittämiseen on useita erilaisia. Näiden strategioiden avulla kestävä elämäntapa voi tuoda mukanaan myös lisääntyvää hyvinvointia.

Kestävä elämäntapa 2050: tulevaisuusskenaariot kulutuskasvatuksen välineenä - Maria Ritola from Otavan Opisto

Jaana Strandman (Ihastjärven koulu): Kestävä kehitys Ihastjärven koulukylässä

Rehtori Jaana Strandman esitteli Ihastjärven koulukylää, jonka periaatteena on ”Koulu kylässä – kylä koulussa vauvasta vaariin”.

Ihastjärven koulukylä on hyvä esimerkki periaatteesta ”yhteistyöllä yhteiseksi hyväksi”. Koulussa järjestetään koko kylälle tapahtumia, liikuntaa, perhekerhoja ja yhdessä tekemistä. Koulu tarjoaa etätyöpisteen myös kesäasukkaille. Myös pihasauna ja kesäkioski ovat käytettävissä. Oppilaat ovat valinneet koulun lattioiden ja verhojen värit, ja tiloja on kunnostettu kylätalkoilla.

Koulussa on käyty myös kylän yhteisiä keskusteluja esimerkiksi siitä, voiko maanomistaja laittaa tontteja myyntiin ilman, että muut luulevat maanomistajan olevan rahapulassa. Lopulta on päädytty tonttien myyntiin, mikä tuo kylään lisää elämää.

Koulun blogiin kirjoittavat opettajat, oppilaat, kyläyhdistyksen jäsenet ja muutamat huoltajat. Blogissa on 100-500 kävijää päivässä. Esimerkiksi Halloween-juhlien suunnitteluun oli esityshetkellä tullut jo 141 vastausta. Blogista näkee myös viikko-ohjelman ja läksyt. Esimerkiksi Washingtonin suurlähetystö onkin käyttänyt tätä blogia esimerkkinä esitellessään hyvin toimivaa suomalaista koulua.

Parhaillaan koulu on kehittämässä iPadien ja QR-koodien käyttöä opetuksessa. Kuudennen luokan oppilas on esimerkiksi ehdottanut, että suunnistuksessa rasteilla voisi olla luettavat QR-koodit.

Kehitteillä on myös ajatus, voisiko kouluterveydenhoitaja koululla käydessään ottaa vastaan myös ikäihmisiä.

Voisiko sitten vaikkapa suuri 300 oppilaan koulu olla kyläkoulu? Oleellista on se, että kaikki tuntevat kaikki, on joustavuutta ja noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä.

Mauno Särkkä: Kriittinen ympäristökasvatus

Mauno Särkkä, jonka gradutyön aiheena on ollut ”Kriittinen reflektio ympäristökasvatuksessa”, esitteli kriittisen pedagogiikan pedagogista ohjelmaa. Sen taustalla ovat esimerkiksi Paulo Freiren sorrettujen pedagogiikka, Frankfurtin kriittinen koulukunta ja pohjoisamerikkalainen progressivismi.

Yksilö on ristiriitaisten viestien paineessa. Toisaalta pitäisi suojella ympäristöä, toisaalta kuluttaa lisää. Kuluttamisesta on tullut kuin kansalaisvelvollisuus.

Hallitsevia ympäristödiskursseja ovat kestävä kehitys win-win-win -talouskasvun, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön hyvinvoinnin välillä sekä ekologinen modernisaatio eli ympäristöongelmien ratkaiseminen teknologian ja markkinoiden keinoin.

Yksilölle tulee sellainen vaikutelma, ettei ympäristöongelmiin liity yhteiskunnallisia konflikteja, ja että yksilön kannattaa keskittyä yksilöllisiin ekotekoihin yhteiskunnallisen ympäristövaikuttamisen ja kulttuurikritiikin sijaan.

Kriittinen ympäristökasvatus tarkoittaa yhteiskunnan ympäristösuhteen taustalla vaikuttavien syvärakenteiden ja valtasuhteiden tiedostamista, tietoisuuden muuttamista ja vaihtoehtoisten todellisuuksien rakentamista.

Kuluttaminen on yhteiskunnallinen rakenne, sisäänrakennettu elementti, ei yksilöllinen valinta. Yhteiskunnan syvärakenteisiin liittyy myös haitallisten kasvupaikkojen kehä: pääoman tuottopakko, talouden kasvupakko, kilpailussa menestymisen pakko, kulutuksen lisäämispakko, palkkojen nousupakko ja ympäristön pilaamispakko.

On ajauduttu yhden kehitysmallin hegemoniaan, jossa länsimainen kulutusyhteiskunta toimii normin ja tavoitteen asettajana kehitysmaille. Onko kehityksen monimuotoisuus unohtunut?

Rajalliselle maapallolle on tullut globaali luokkajako, jossa ihmiskunta on jakaantunut kolmeen ryhmään: ylikuluttava, kestävä ja kamppaileva luokka. Poissulkevasta kehityksestä pitäisi päästä kaikille mahdolliseen kehitykseen.

Olisi tärkeää syventyä pohtimaan kulttuurimme perustavia uskomuksia: Mikä on kehitystä? Miksi talouden pitäisi kasvaa? Miksi kulutamme? Mikä on suhteemme teknologiaan? Mitä tarvitaan onnelliseen elämään? (Jos osaatte vastata näihin kysymyksiin, vastauksia voi laittaa kommenttina tähän blogikirjoitukseen.)

Yksilöllisestä syyllisyydentunnosta pitäisi päästä rakenteiden tiedostamiseen ja kritiikkiin, kuluttajuudesta kansalaisuuteen ja talouden välineestä vapaaksi ihmiseksi.

Pitäisikin keskittyä vaihtoehtoisten todellisuuksien rakentamiseen. Pitäisi vahvistaa ja laajentaa ei-kaupallista tilaa arjessa. Pitäisi kieltäytyä osallistumasta ympäristösortoon. Pitäisi luoda vaihtoehtoisia tapoja järjestää työ, tuotanto ja talous. Pitäisi tarjota nuorille vaikuttavia roolimalleja siitä, että ”on luvallista ajatella ja toimia toisin, eikä tarvitse olla vallitsevan normin vanki”.

Tea Tönnov (Nuorten Akatemia & Dodo): Ilmari-ilmastovierailijasta apua nuorten ilmastoahdistukseen

Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin tuettu Ilmari-ilmastovierailijahanke tuo ilmastolähettiläitä vierailuille kouluihin. Taustajärjestöinä ovat Nuorten Akatemia, Dodo, Luonto-Liitto ja Maan ystävät. Vuosina 2003-2012 on koulutettu 400 vierailijaa, tehty 2 200 vierailua ja tavoitettu 51 000 nuorta.

Jotta tieto muuttuisi toiminnaksi, toiminnan paikkojen pitää olla näkyvillä ja toiminnan vaikutuksien pitää olla selkeitä. Vuosien kuluessa kouluvierailujen sanoma onkin muuttunut ilmastonmuutoksen todistamisesta toiminnan motivoimiseen ja ratkaisukeinojen esittelyyn.

Hyviä esimerkkejä hankkeen tuotoksista ovat erinomaiset Venni-videot: Mummon syntymäpäiväpuhelu ja Venni selittää ilmastonmuutoksen mummolle sekä tarinoita muutoksesta. 

Tea Tönnovin keskeinen teema oli se, että ”tulevaisuus ei tapahdu – se tehdään”. Ilmari-hankkeen pääviestit ovatkin seuraavat: 1) Ilmastonmuutos on keskeinen osa tulevaisuuden maailmaa. 2) Monenlaisia ratkaisuja on jo olemassa. 3) Ilmastonmuutosta ratkaistaan koko ajan. 4) Maailmaa voidaan muuttaa sellaiseksi kuin haluamme sen olevan, ja voimme kaikki osallistua muutokseen.

Jari Kolehmainen (Kouvolan Lyseon lukio & Kouvolan iltalukio): Tvt-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena – tapaus ilmastonmuutos (TULUVAT-hanke)

Kouvolan iltalukio ja Kouvolan Lyseon lukio osallistuvat Vantaan kaupungin (Lumon lukio) ja Ilmatieteen laitoksen kanssa Opetushallituksen rahoittamaan hankkeeseen ”TVT-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos”, joka tunnetaan myös lempinimellä TULUVAT.

TULUVAT-nimi viittaa toisaalta ilmastonmuutoksen seurauksena voimistuviin tulviin, toisaalta tutkijoihin (TU) ja lukioihin (LU) sekä myös tieto- ja viestintätekniikkaan (TULUVAT). Hankkeen kotisivut löytyvät osoitteesta http://peda.net/polku/tuluvat.

Kaksivuotinen pilottihanke alkoi marraskuussa 2011. Ensimmäisen talven aikana kartoitettiin lukioissa käytössä olevia ilmastonmuutoksen opetuksen käytäntöjä ja materiaaleja. Samalla selvitettiin Suomessa ja muualla maailmassa saatavilla olevia ilmastonmuutospelejä sekä ilmastomalleja. Pelien listaamisessa suurimman työn teki meteorologi Mikko Laapas. Pelien hyödyntäminen aloitettiin Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssilla.

Toisen lukuvuoden aikana on aloitettu Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden live-luennot (webinaarit) etäyhteyden kautta Kouvolan ja Vantaan lukioihin. Ensimmäisessä webinaarissa erikoistutkija Kirsti Jylhä luennoi Suomen ilmastonmuutosskenaarioista.

Toisessa webinaarissa torstaina 8. marraskuuta 2012 kello 15.00 tutkija Hannele Korhonen tulee luennoimaan ilmastonmuokkauksesta. Luentoa voi seurata netin välityksellä livenä ympäri Suomen. Tarkempia tietoja luennon seuraamisesta tullaan kertomaan Ilmasto-oppaan Facebook-sivulla.

Myöhemmin webinaarit tallennetaan myös Ilmasto-oppaaseen. Hankkeessa ideoidaan uudenlaista ilmastonmuutokseen liittyvää eri oppiaineiden opetussuunnitelmiin soveltuvaa monimuoto-opetusta. Laadittavien oppimistehtävien taustamateriaaleina ovat kartoituksessa valitut pelit ja mallit, Ilmasto-opas.fi -verkkoportaali sekä tutkijoiden asiantuntijaluennot.

Jari Kolehmainen (TULUVAT-hanke): Kuka voittaa ilmastopelissä?

Kuka voittaa ilmastopelissä? Käytännön testausta ja keskustelua pelaamisen lomassa Tuluvat-hankkeen johdolla - Jari Kolehmainen from Otavan Opisto

Yleisen keskustelun antia

Yleisessä keskustelussa kritisoitiin esimerkiksi reilun kaupan tuotteiden slogania ”Maailma muuttuu ostos kerrallaan”. On jotenkin ristiriitaista, että hyvää asiaa mainostetaan ostamiseen ja kuluttamiseen viittaavalla sloganilla.

Katsoimme myös hauskan ja avartavan videon vuoden 2040 uutislähetyksestä. Ilmastonmuutoksen myötä kuvitelmassa esimerkiksi Suomen vuodenajat ovat muuttuneet siten, että meillä on enää kaksi vuodenaikaa: kesy ja kelvi.

Keskusteluissa vilahti myös Maapallomiehen (Earthman) englanninkielinen musiikkivideo, joka on hyvä tiivistelmä ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja ratkaisukeinoista.

Vaikka yksilönkin teoilla on merkitystä, yksilöiden pienillä teoilla saadaan aikaan vain pieniä vaikutuksia. Esimerkiksi ilmastonmuutos on niin suuri ongelma, että sen ratkaisemiseksi vaaditaan muutakin.

IPCC:n A1FI-skenaariossa (C-Learn-simulaatio) globaali lämpötila nousee tämän vuosisadan loppuun mennessä 4,9 astetta ja merenpinta noin 1,3 metriä (business as usual -skenaario). Jos päästöt saadaan rajoitettua nykyiselle tasolleen, lämpötila nousee vuosisadan loppuun mennessä 3,0 astetta ja merenpinta hieman yli metrin. Jos päästöjä saataisi vähennettyä nykyhetkestä vuosittain yhdellä prosentilla, lämpötila nousisi 2,5 astetta ja merenpinta hieman vajaalla metrillä. Tavoite saada rajoitettua lämpeneminen 1,5 asteeseen tai 2,0 asteeseen on hyvin vaativa. Toivoa ja ilmastonmuutoksen hillitsemiskeinoja on kuitenkin olemassa! Täytyy lisäksi huomata, että C-Learnissa perusoletuksena käytetty skenaario A1FI on hyvin voimasta lämpenemistä ennustava skenaario moneen muuhun skenaarioon verrattuna.

Kiitos Otavan Opistolle hyvistä järjestelyistä ja erityisesti kiitos kaikille osallistujille mielenkiintoisista keskusteluista!

Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot

Suomen keskilämpötila on noussut asteen sadassa vuodessa. Lämpenemistä tulee jatkossa tapahtumaan keskimäärin 0,4 astetta vuosikymmentä kohden vuoteen 2040 asti. Vuodesta 2040 eteenpäin epävarmuus lämpenemisen suuruudessa kasvaa. A2-päästöskenaariossa Suomen ilmasto lämpenee vuosisadan loppuun mennessä noin 5,1 astetta, A1B-päästöskenaariossa 4,4 astetta ja B1-päästöskenaariossa 3,2 astetta. Sademäärän lisääntyminen on aluksi melko hidasta ja se voikin hukkua lähivuosikymmeninä luonnollisen vaihtelun alle.

Olin tänään TULUVAT-ilmastohankkeen seminaarissa kuuntelemassa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kirsti Jylhän luentoa ”Ilmastonmuutoksen skenaariot Suomelle”. Luento perustui Kirsti Jylhän, Jouni Räisäsen (Helsingin yliopiston fysiikan laitos), Kimmo Ruosteenojan (Ilmatieteen laitos), Timo Vihman (Ilmatieteen laitos) ja Heikki Tuomenvirran (Ilmatieteen laitos) tietoihin. Tässä luennon keskeisiä kohtia.

Ilmastonmuutoksen syyt ja havainnot

Kasvihuonekaasut ovat kuin vitamiineja tai hivenaineita, joita tarvitaan pieniä määriä luonnollisen, elämää ylläpitävän kasvihuoneilmiön tuottamiseksi. Liian suuret määrät aiheuttavat kuitenkin kasvihuoneilmiön voimistumista eli ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutoksen pääsyynä on fossiilisista polttoaineista vapautuva hiilidioksidi, mutta toisaalta pienhiukkasten lisääntyminen on jarruttanut lämpenemistä. CFC-yhdisteet (esimerkiksi freonit) ovat aiheuttaneet arktisia otsoniaukkoja eli otsonin vähenemistä 15-20 kilometrin korkeudella. Ylempi ilmakehä on viilentynyt. Maankäytön muutokset (esimerkiksi kaupungistuminen, metsien raivaus ja soiden ojitus) ovat aiheuttaneet paikallisilmaston muutoksia.

Vuosina 2001-2010 maapallon keskilämpötila oli 0,46 astetta korkeampi kuin vertailukauden 1961-1990 keskilämpötila. Pinnan läheinen ilma on lämmennyt maa-alueilla nopeammin kuin merillä. Valtameret ovat keskimäärin lämmenneet 3000 metrin syvyyteen saakka.

Arktinen alue on viimeisimmän sadan vuoden aikana lämmennyt noin kaksi kertaa nopeammin maapallo keskimäärin. Hitaimmin lämpeneminen on edennyt tropiikissa sekä eteläisen pallonpuoliskon keskileysasteilla, jotka ovat valtaosin valtamerta. Merijään supistuminen ja ohentuminen aiheuttaa korkeampia lämpötiloja ja tuulten muutoksia arktisella alueella syksyisin.

Arktisen merijään sulaminen suosii itätuulia Pohjois-Euroopassa. Tämän seurauksena säätyypit vaihtuvat Suomessa syksyisin ja talvisin entistä hitaammin ja äärevien säätyyppien (myös pakkaset) todennäköisyys kasvaa. Muutkin tekijät kuitenkin vaikuttavat kiertoliikkeisiin. Ilmastomallit pystyvät pääosin simuloimaan nämä kaikki mainitut tekijät, mutta siitä huolimatta mallit ennustavat Suomen talvien lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä. Arktisen merijään vähenemisen vaikutus ei näytä dominoivan ilmastonmuutokseen verrattuna. Esimerkiksi arktisen merijään toiseksi pienin pinta-ala (pienin vuonna 2012) mitattiin syksyllä 2007, mutta sitä seurasi vähäluminen ja lämmin talvi. Sään luontainen vaihtelu kylmine ja lämpimine talvineen jatkuu lämpenemistrendistä huolimatta. Jatkossa onkin odotettavissa lämpenevää ja vähitellen yhä vähemmän kylmiä talvia.

Suomen ilmastonmuutos: lämpötilat

Pallaksella tehtyjen havaintojen mukaan hiilidioksidipitoisuus on selvästi noussut vuosien myötä myös Lapissa. Suomen keskilämpötila onkin noussut noin asteen verran sadassa vuodessa.

Kun ennustetaan Suomen lämpötilan muuttumista vuosisadan loppuun mennessä (vuosiksi 2070-2099), A2-päästöskenaariossa Suomen ilmasto lämpenee nykyisestä (vertailujaksosta 1971-2000) 5,1 astetta (19 mallin antama paras arvo, 90 prosentin epävarmuushaarukka lämpenemiselle on 3,1-7,0 astetta), A1B-päästöskenaariossa 4,4 astetta (90 prosentin epävarmuushaarukka 2,5-6,3 astetta) ja B1-päästöskenaariossa 3,2 astetta (90 prosentin epävarmuushaarukka 1,5-4,9 astetta).

Lämpenemistä tulee tapahtumaan kaikkien mallien mukaan keskimäärin 0,4 astetta (plus/miinus 0,1 astetta) vuosikymmentä kohden vuoteen 2040 asti. Vuodesta 2040 eteenpäin eri mallien tulokset antavat enemmän poikkeamia eli epävarmuus kasvaa.

Talvet lämpenevät enemmän kuin kesät. Tähän vaikuttavat länsituulten voimistuminen ja arktisen alueen lumen sulamiseen liittyvät palautekytkennät sekä se, että talvisin lämpötilat vaihtelevat muutenkin paljon enemmän kuin kesällä. Ilmastovyöhykkeet siirtyvät kohti pohjoista.

Suomen ilmastonmuutos: sademäärät

Suomen sademäärät lisääntyvät A2-päästöskenaariossa 19 % (19 mallin antama paras arvo, 90 prosentin epävarmuushaarukka 10-28 %) vuosiin 2070-2099 mentäessä verrattuna jaksoon 1971-2000, A1B-päästöskenaariossa 17 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 8-25 %) ja B1-päästöskenaariossa 12 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 5-21 %).

Sademäärän lisääntyminen on aluksi melko hidasta ja se voikin hukkua lähivuosikymmeninä luonnollisen vaihtelun alle.

Talvella sademäärä kohoaa suhteellisesti ottaen enemmän kuin kesällä. Räntä- ja vesisateet yleistyvät lumisateiden kustannuksella. Rankkasateet (vesi- ja lumisateet) voimistuvat kaikkina vuodenaikoina.

Suomen ilmastonmuutos: yleiset piirteet

Vaikka ilmastollisissa keskiarvoissa tapahtuva muutos olisi pieni, ääripäissä (ääripakkaset, helteet, rankkasateet) tapahtuu suhteellisen suuri muutos.

Talvisin lumipeite ja routa ohenevat. Suhteellinen kosteus lisääntyy hieman. Pilvisyys lisääntyy ja auringon säteilyn määrä vähenee. Tuulet voimistuvat hieman ja muuttuvat yhä enemmän lännenpuoleisiksi.

Kesäisin rankkasateet voimistuvat. Sadepäivien määrä ja poutajaksojen pituus eivät kuitenkaan muutu oleellisesti. Haihtuminen lisääntyy. Ajoittaisten rankkasateiden välissä ongelmana saattaakin ehkä olla kuivuus.

Suomen ilmasto muuttuu tämän vuosisadan aikana hyvin todennäköisesti enemmän kuin 1900-luvulla.

Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvun mahdollisesti pysähdyttyäkin ilmasto jatkaa vielä lämpenemistään sekä Suomessa että muualla maapallolla. Kasvihuonekaasujen rajoituksilla ei siis voi enää pysäyttää ilmastonmuutosta, mutta sitä voi hidastaa ja hillitä.

Miksi tulevaa ilmastonmuutosta ei voi ennustaa tarkasti?

Tulevia kasvihuonekaasujen ja pienhiukkasten päästömääriä ei tiedetä tarkasti. Niihin vaikuttavat poliittisten päätösten lisäksi esimerkiksi väestönkasvu ja talouden kehittyminen. Lisäksi ilmasto vaihtelee myös luonnollisesti, mihin vaikuttavat esimerkiksi auringon aktiivisuus, tulivuorenpurkaukset ja ilmakehän sekä merten kiertoliikkeeseen liittyvä ”satunnainen” ilmastovaihtelu. Myös ilmastojärjestelmän mallintaminen on jossakin määrin vaikeaa.

Lähitulevaisuuden ilmastoa ennustettaessa suurin ongelma on luonnollinen vaihtelu, mutta myös mallintamisen ongelmat vaikuttavat jossakin määrin. Vuosisadan lopulla vallitsevaa ilmastoa ennustettaessa suurimpia ongelmia ovat päästömäärien kehittymisen arviointi ja mallinnuksen epävarmuudet, mutta myös luonnollinen vaihtelu vaikuttaa.

Lisää luettavaa samasta aihepiiristä

Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

Ennuste: Suomeen kylmä talvi 2012-2013!?

Miksi kesä 2012 oli kylmä?

Ilmastonmuutoksen SUPIsuomalaiset vaikutukset

Kouvolan hellekesä 2010 toi uuden Suomen ennätyksen. Milloin seuraavaksi on yhtä lämmintä?

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Tietoa Suomen ilmastosta

Tieteelliset artikkelit Suomen ilmastosta

Havaintoja ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta