Millainen olisi neljä astetta lämpimämpi maailma?

Hyvää kansainvälistä Blog Action Day -blogiteemapäivää 15.10.2009!

Blogiteemapäivän aiheena on tänä vuonna ilmastonmuutos. Sen kunniaksi referoin New Scientist -lehden uutista, jossa pohditaan, millainen olisi neljä astetta nykyistä lämpimämpi maapallo. Lisäksi yhdistelen New Scientist -lehden tietoja muiden lähteiden tietoihin.

Ellei kasvihuonekaasupäästöjä rajoiteta, maapallon keskimääräinen lämpötila voi nousta neljä astetta vuoteen 2055 mennessä. Näin nopea lämpötilan nousu voi olla seurauksena, jos ilmastonmuutosta voimistavat positiiviset palautekytkennät toteutuvat. Lämpimässä esimerkiksi valtameriin voi sitoutua vähemmän hiilidioksidia ja niistä alkaa vapautua sinne aiemmin liuennutta hiilidioksidia. Myös hajotustoiminta maaperässä kiihtyy.

Brittiläinen ilmastontutkimuslaitos (Met Office Hadley Centre) teki 17 eri tietokonemallia näistä positiivisista palautekehistä. Kaikkien mallien mukaan neljän asteen lämpeneminen vuoteen 2055 mennessä on todennäköistä, ellei päästöjä vähennetä. Parhaassakin tapauksessa neljän asteen lämpeneminen tapahtuu kuitenkin näiden tietokonemallien mukaan vuoteen 2070 mennessä, jos päästöjä ei ole vähennetty.

Asiantuntijat ovat hyvin eri mieltä siitä, kuinka voimakkaita nämä palautekytkennät voivat olla. Jos kuitenkin ajatellaan, että maapallo todella voi lämmetä nuo neljä astetta, niin millaista täällä sitten olisi?

Lämpötilan nousu ei ole kaikkialla tasaista. Osa maapallon alueista voi jopa viilentyä ilmastonmuutoksen myötä. Esimerkiksi Suomi voi viilentyä, jos meille nyt lämpöä tuova Golfvirta (saks. Golf = iso lahti; Golfvirta alkaa Meksikonlahdelta) tyrehtyy tai muuttaa suuntaansa ilmastonmuutoksen myötä. Tämä on kuitenkin epätodennäköinen äärivaihtoehto, ja todennäköisintä on Suomenkin lämpeneminen ilmastonmuutoksen seurauksena.

Hieman yleistäen lämpötilan nousu on kuitenkin sitä voimakkaampaa, mitä lähemmäksi napa-alueita mennään. Jos maapallo lämpenee keskimäärin neljä astetta, Pohjoisnapa lämpiää jopa 15 astetta! Tietyt osat arktisesta alueesta voisivat kesäaikaan olla yhtä lämpimiä kuin Napa Valley Kaliforniassa!

Stefan Rahmstorfin mukaan (Potsdam Institute for Climate Impact Research, Saksa) merenpinta nousisi jopa 1,4 metriä. Jochen Hinkel kuitenkin laskee merenpinnan nousevan "vain" 0,65 metriä vuoteen 2100 mennessä. Tämäkin kuitenkin altistaisi tulville ainakin 190 miljoonaa ihmistä.

Klimatologi Wolfgang Cramerin (Potsadam Institute for Climate Impact Research, Saksa) mukaan neljän asteen lämpötilan nousu tuhoaa 30 % Amazonin sademetsästä vuoteen 2100 mennessä. Kun myös hakkuiden ja metsäpalojen vaikutukset otetaan huomioon, yli 80 % Amazonin sademetsistä voi olla tuhoutunut vuoteen 2100 mennessä. Näissä tietokonemalleissa on jo otettu huomioon "hiilidioksidilannoituksen" vaikutus eli ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden tehostava vaikutus metsien kasvuun. Jos metsänkasvun tehostuminen ei olekaan oletetun suuruinen, vieläkin suurempi osa Amazoniasta voi tuhoutua lopullisesti.

Myös Kaakkois-Aasian monsuunituulet eli vuodenaikaistuulet voivat heikentyä neljän asteen lämpenemisen myötä. Todennäköisesti monsuunisateet vähenevät, vaikka ajoittain voi tulla hyvinkin runsaita monsuunisateita. Kaakkois-Aasian riisinviljely on lähes täysin riippuvainen kesämonsuunin eli merimonsuunin tuomista sateista. Jos sateet vähenevät, riisinviljely voi epäonnistua. Seurauksena voi olla nälänhätää.

Merenpinta nousee veden lämpölaajenemisen seurauksena, vaikkei meriin tulisi yhtään lisää vettä. Toinen merenpintaa nostava tekijä on meriin tuleva uusi vesi manneralueiden sulavista jäätiköistä. Sen sijaan jäävuorten (meressä kelluvan jään) sulaminen ei muuta merenpintaa lainkaan, koska kelluva jäävuori syrjäyttää täsmälleen saman vesimäärän, joka siitä sulaessaan tulee.

Vuoristojäätiköiden sulaminen aiheuttaa muitakin ongelmia kuin merenpinnan nousua. Miljoonat ihmiset saavat juomavetensä Himalajan vuoristojäätiköistä kesäisin sulavasta vedestä, joka muodostaa jokia ja lähteitä. Jos ilmaston lämpenemisen myötä uutta lunta ja jäätä ei vuoristossa muodostukaan edes talvisin, myös joet ja lähteet kuivuvat. Makeasta juomavedestä tulee pulaa.

Ilmastonmuutos voi lisätä ympäristöpakolaisten määrää. Arvioiden mukaan jopa 200 miljoonaa ihmistä voi joutua pakenemaan kodeistaan vuoteen 2050 mennessä juomaveden puutteen sekä kuivuuden (esimerkiksi Mauritania, Sudan, Ghana, Kenia), merenpinnan nousun (esimerkiksi Tuvalu, Kiribati, Malediivit, Papua Uusi-Guinea), ikiroudan sulamisen (osat Alaskaa ja Siperiaa) ja tulvien (esimerkiksi Bangladesh, Vietnam) takia. Myös Australian tulipalojen määrä kasvanee entisestään.

Katastrofi ei kuitenkaan välttämättä ole ovella. Edellä kuvattujen kauhuskenaarioiden ei tarvitse välttämättä toteutua. Jos poliitikot joulukuun 2009 suuressa ilmastokonferenssissa Kööpenhaminassa onnistuvat sopimaan päästöjen leikkaamisesta 3 % joka vuosi, lämpötilan nousu maapallolla voitaneen rajoittaa "suhteellisen turvalliseen" kahteen asteeseen.

Pitäisikö edellä mainituilla katastrofeilla sitten edes pelotella ihmisiä? Mielestäni näistä asioista täytyy kertoa, vaikka ne eivät olekaan täysin varmoja faktoja. Päästöjä voidaan onnistua leikkaamaan, jolloin kauhukuvat eivät toteudu. Vaikkei päästöjä leikattaisikaan, kauhuskenaariot eivät siltikään täydellä varmuudella toteudu tällaisina. Näihin kaikkiin ennusteisiin liittyy useita epävarmuustekijöitä, eivätkä tietokonemallit ole täysin luotettavia. Äärimmäisen suurella todennäköisyydellä seuraukset ovat kuitenkin erittäin haitallisia, ellei kasvihuonekaasupäästöjä rajoiteta. Siksi näistä asioista on kerrottava, mutta toisaalta samalla on tähdennettävä epävarmuustekijöitä.

Jokainen voi kuitenkin omilla toimillaan osaltaan yrittää estää ilmastonmuutoksen haitallisia seurauksia. Ranskalaisen keksipaketin sijaan voi ostaa suomalaisen, jonka kuljettamiseen ei ole kulunut yhtä paljon fossiilisia polttoaineita. Ainakin välillä riisi- ja naudanliha-aterian sijaan voi nautiskella kotimaisia perunoita ja papuja. Pelikonsoli, kännykkälaturi ja pyykinpesukone kannattaa irrottaa pistorasiasta silloin, kun niitä ei käytä. Lyhyet matkat voi kävellä, pitemmät kulkea ainakin välillä julkisilla kulkuneuvoilla.

Ilmastonmuutoksen estäminen ei ole kylmässä ja pimeässä värjöttelyä, vaan vaihtoehtoja on paljon muitakin! Nyt on aika osoittaa, että ihmislajilla on älyä ja mielikuvitusta, joilla tällaiset ongelmat pystytään ratkomaan!

Blog Action Dayn videokavalkadi

Tässä blogiteemapäivän piristykseksi muutama video You Tubesta:

Lähde: YouTube, Ooops

Lähde: YouTube, Sea Level Rising

Lähde: YouTube, The Animals Save the Planet - Gassy Cows (Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kaikista ihmisen toimintojen tuottamista kasvihuonekaasuista 14 % on metaania. Lehmistä suolistokaasu metaania vapautuu lehmien piereskellessä ja erityisesti röyhtäillessä. Lehmien osuus kaikista maapallon kasvihuonekaasupäästöistä on 4 %. Metaania on ilmakehässä vain 0,0002 %. Yksittäinen metaanimolekyyli seurannaisvaikutuksineen on kuitenkin noin 23 kertaa niin voimakas kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Niinpä koko karjatalouden maailmanlaajuinen osuus kasvihuoneilmiön voimistumisesta on noin 18 %, kun liikenteen vaikutus jää 13,5 %:iin. Tarkkaan ottaen lehmät eivät siis tuota niin paljon kuin 18 % kaikista kasvihuoneilmiötä pahentavista kaasuista, mutta karjatalouden - lähinnä lehmien - vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen voi joidenkin laskelmien mukaan olla jopa tämä 18 %.)