Maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut 0,166 astetta vuosikymmenessä. Vuosikymmen 2001-2010 oli mittaushistorian lämpimin kaikissa maanosissa ja myös globaalisti sekä meri- että maa-alueilla. Vuosikymmenen vuosista yhdeksän sijoittuu mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi ja arktisen merijään tilavuus oli pienempi kuin koskaan aiemmin.
 |
| Maapallon globaalit lämpötilatrendit. Punaisilla neliöillä vuosikymmenten keskilämpötilat. Katkoviivoilla ajanjakson 1971-2010 trendi (4 vuosikymmentä) ja ajanjakson 1881-2010 trendi (13 vuosikymmentä). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO. |
Maailman ilmatieteen järjestö WMO vahvisti perjantaina tulokset, joiden mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian (vuodesta 1850 alkaen) 11. lämpimin vuosi. Maapallon keskilämpötila viime vuonna oli 14,40 astetta, kun vuosien 1961-1990 keskiarvo oli 14,0 astetta.
Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi. Vaikka viilentävä La Niña oli yksi voimakkaimmista 60 vuoteen, vuosi oli lämmin. Tulvia esiintyi kaikissa maanosissa. Kuivuudesta kärsittiin varsinkin Itä-Afrikan ja Pohjois-Amerikan joissakin osissa. Trooppisia sykloneja oli normaalia vähemmän, mutta Yhdysvalloissa tornadokausi oli tavallista tuhoisampi. Arktisen merijään pinta-ala oli lähes alimmillaan mittaushistorian aikana.
WMO julkisti myös alustavia tietoja koko vuosikymmenestä 2001-2010. Tämä oli mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa ja myös maailmanlaajuisesti sekä meri- että maa-alueilla, vaikka paikallisesti oli havaittavissa myös keskimääräistä viileämpiä alueita varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Maapallon keskilämpötila oli 14,46 astetta. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 keskilämpötila oli 14,25 astetta ja sitä edellisen vuosikymmenen 1981-1990 lämpötila 14,12 astetta.
 |
| Globaali yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila vuosikymmenen 2001-2010 eri vuosina NOAA:n, brittiläisen MetOfficen ja Nasan tilastojen keskiarvona. Viivoilla on esitetty vuosikymmenten keskiarvot (sinisellä 1981-1990, punaisella 1991-2000, harmaalla 2001-2010). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO. |
Vuosikymmenen 2001-2010 vuosista yhdeksän sijoittui mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Lämpimin vuosi oli 2010, jonka keskilämpötila oli 14,53 astetta. Toiseksi lämpimin vuosi oli 2005.
Useimmat Kanadan, Alaskan, Grönlannin, Aasian ja Pohjois-Afrikan alueet olivat peräti 1-3 astetta lämpimämpiä kuin vertailujakson 1961-1990 keskiarvo. Vuosikymmenen pahimmat lämpöaallot koettiin Euroopassa vuonna 2003 ja Venäjällä vuonna 2010. Kuolleisuus ja maastopalot lisääntyivät.
 |
| Ajanjakson tammikuu 2001 - joulukuu 2010 lämpötilojen poikkeamat vertailuajanjakson 1961-1990 lämpötiloista HadCRUT3-lämpötila-aineiston mukaan. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO. |
Maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut jo 0,166 astetta vuosikymmenessä.
Lähes 90 prosentissa tarkasteltuja valtioita (102 valtiota) vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin. Lähes puolessa (47 %) valtioita mitattiin vuosikymmenen aikana koko mittaushistorian uusi maksimilämpötilaennätys. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 aikana uusi lämpötilaennätys mitattiin 20 prosentissa valtioita ja aiempina vuosikymmeninä noin kymmenessä prosentissa.
 |
| Kuinka monessa prosentissa tutkittuja valtioita eri vuosikymmenillä on mitattu tilastohistorian ennätyksiä vuorokauden sademäärässä, valtion absoluuttisessa alimmassa lämpötilassa ja valtion absoluuttisessa ylimmässä lämpötilassa. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO. |
Maapallon maa-alueiden keskimääräinen sademäärä vuosikymmenen 2001-2010 aikana oli mittaushistorian (vuodesta 1901 alkaen) toiseksi korkein. Sateisin vuosikymmen on ollut 1951-1960. Tulvat olivat viime vuosikymmenen yleisin äärimmäinen sääilmiö (havaittiin 63 %:ssa tutkituista valtioista, kuivuutta, helleaaltoja ja voimakasta sadetta kutakin 43 %:ssa valtioista). Historiallisen laajoja ja pitkäkestoisia tulvia esiintyi Itä-Euroopassa vuosina 2001 ja 2005, Intiassa vuonna 2005, Afrikassa vuonna 2008 ja Aasiassa (erityisesti Pakistanissa) sekä Australiassa vuonna 2010.
 |
| Vuosikymmenten keskimääräisen sademäärän poikkeamat (mm) vertailujaksosta 1961-1990. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO. |
Alueelliset ja vuotuiset erot olivat kuitenkin suuria. Tavanomaista pienempiä sademäärät olivat Yhdysvaltojen länsiosissa, Kanadan lounaisosissa, Alaskassa, Afrikan keskiosissa, Etelä-Amerikan keskiosissa, Australian itä- ja kaakkoisosissa sekä useilla alueilla Etelä- ja Länsi-Euroopassa ja Etelä-Aasiassa. Äärimmäistä kuivuutta esiintyi Australiassa, Itä-Afrikassa, Amazoniassa ja Yhdysvaltojen länsiosissa.
 |
| Vuosikymmenen 2001-2010 keskimääräisten sademäärien alueelliset poikkeamat (mm/vuosi) vertailujaksosta 1951-2000. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO. |
Vuosikymmenen aikana Pohjois-Atlantin alueella havaittiin historian suurin määrä trooppisia sykloneja. Erityisen tuhoisa oli vuoden 2005 hurrikaani Katrina, jonka seurauksena yli 1 800 ihmistä kuoli. Katrina on kaikkien aikojen eniten aineellista tuhoa Yhdysvalloissa aiheuttanut hurrikaani, jos tuhoja mitataan korvauksena maksetuilla rahamäärillä. Maailmanlaajuisesti katastrofaalisin oli kuitenkin vuonna 2008 Myanmarissa riehunut Nargis. Tämän trooppisen syklonin seurauksena kuolonuhreja tuli yli 70 000.
Arktisen merijään väheneminen alkoi 1960-luvun lopulla ja jatkui myös viime vuosikymmenellä. Mittaushistorian pienin arktisen merijään laajuus saavutettiin syyskuussa 2007, jolloin pinta-ala oli noin 4,2 miljoonaa neliökilometriä eli 39 prosenttia alle vertailujakson 1979-2000 keskiarvon.
Historian toiseksi pienin merijään laajuus mitattiin 9. syyskuuta 2011, jolloin se oli 4,33 miljoonaa neliökilometriä. Samaan aikaan merijään tilavuus oli kuitenkin pienempi kuin koskaan aiemmin, vain 4 200 kuutiokilometriä. Vuonna 2010 tilavuus oli ollut 4 580 kuutiokilometriä. Arktisen merijään laajuus ja paksuus ovat pienentyneet viimeisimmän 35 vuoden aikana ja viime vuosina sulaminen on vain kiihtynyt.
WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud toteaa: ”Ilmastonmuutos tapahtuu nyt, eikä se ole mikään kaukainen tulevaisuuden uhka. Maailma lämpenee ihmisen toimintojen seurauksena, ja tämä aiheuttaa kauaskantoisia ja mahdollisesti peruuttamattomia muutoksia maapalloon, ilmakehään ja meriin.”
LÄHTEET JA LISÄTIETOJA:
WMO: Press Release No. 935
Jarin blogi: Mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin La Niña -vuosi 2011 jatkoi lämpimien vuosien sarjaa
Jarin blogi: Vuosi 2011 oli mittaushistorian noin kymmenenneksi lämpimin. Mikä on ennuste vuodelle 2012?
Jarin blogi: Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta
Jarin blogi: Hiilidioksidipäästöjen kasvu kiihtyi vuonna 2010
Jarin blogi: Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa
Jarin blogi: Mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin La Niña -vuosi 2011 jatkoi lämpimien vuosien sarjaa
Jarin blogi: Vuosi 2011 oli mittaushistorian noin kymmenenneksi lämpimin. Mikä on ennuste vuodelle 2012?
Jarin blogi: Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta
Jarin blogi: Hiilidioksidipäästöjen kasvu kiihtyi vuonna 2010
Jarin blogi: Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa
2 kommenttia:
Australialainen State of the Climate 2012 -raportti on luettavissa tästä linkistä.
The Guardian -lehden artikkelin mukaan syyskuussa 2013 julkaistavassa IPCC:n raportissa todetaan, että tiedemiehet ovat nyt käytännöllisesti katsoen varmoja (”virtually certain”) siitä, että ihmiskunnan aiheuttamat päästöt ovat (pääasiallisena) syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen. Varmuudeksi ilmoitetaan 99 %, kun vielä edellisessä raportissa vuodelta 2007 varmuus oli luokkaa 90 %.
Lähetä kommentti