Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia

Osallistuin eilen Otavan Opistolla Mikkelissä Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia -tapahtumaan, jossa keskeisinä teemoina olivat kestävä elämäntapa ja ilmastonmuutos sekä tieto- ja viestintätekniikan avulla opiskelu. Päivän aikana oli useita mielenkiintoisia luentoja. Seuraavassa lyhyt kooste niistä luennoista, joihin itse ehdin osallistua.

Maria Ritola (Demos Helsinki): Kestävä elämäntapa 2050 – tulevaisuusskenaariot kulutuskasvatuksen välineenä

Demos Helsinki on Suomen ainoa riippumaton think tank -ajatushautomo. Se tekee kestävään elämäntapaan ja vertaisryhmiin liittyvää tutkimusta. Maria Ritola esitteli meille etäyhteyden kautta ”Kestävä elämäntapa 2050” -hanketta.

Ensimmäistä kertaa sukupolviin ihmiset eivät usko, että heidän lapsensa elävät paremmassa maailmassa kuin ennen. Huoli on lisääntynyt. Todennäköisimmät kriisit (vesi, ruoka, energia, rahoituskriisi, tulojen epätasainen jakautuminen) myös vaikuttavat ihmisten elämään kaikein eniten.

Hankkeessa on asetettu tavoitteeksi, että vuonna 2050 hyvinvointi, elintaso ja talous ovat nousseet nykyisestä, mutta energiankulutusta ja päästöjä on saatu pienennettyä. Päästöjen pitäisi pudota 80 % vuoden 2012 tasosta.

Tulevaisuutta ei voi kuitenkaan ennustaa, koska maailmassa on sattumaa, todellisuuteen sisältyy kaoottisia prosesseja, uusi informaatio muokkaa ihmisten uskomuksia, asenteita ja käyttäytymistä ja teknologiset innovaatiot muuttavat käytäntöjä.

Tulevaisuustyössä haasteita asettaa kolme tekijää: 1) Musta joutsen jää havaitsematta. 2) Nykyisen järjestelmän ongelmat unohdetaan. 3) Toivottavat teemat ottavat vallan isoilta asioilta.

Musta joutsen tarkoittaa arvaamatonta, nurkan takana odottavaa käännettä. Tällainen on esimerkiksi vuonna 2009 alkanut finanssikriisi. Musta joutsen voisi olla myös jonkin resurssin äkillinen loppuminen tai voimakas hinnannousu.

Neljä isoa kehityskulkua, jotka muuttavat yhteiskuntaa, ovat yksilön ääni, ajan käyttö, ubiikki teknologia ja ”peak everything”.

Yksilön ääni tarkoittaa sitä, että uusilla yksilöillä on tarve ääneen, massatuotanto ei tyydytä sitä (on yksilöllinen tarve palveluihin) ja että äänen mahdollistavat palvelut ovat ”kapitalismin uusi vaihe”.

Suomalaisten koulutustaso on noussut. Keskimäärin jokainen suomalainen kuuluu kolmeen yhdistykseen tai järjestöön. Sosiaalinen media on luonut uuden äänioikeuden ja käyttäjistä on tullut palvelun tekijöitä. Yhteiskunnan rakenteet ovat joutuneet muutospaineen alle.

Suomalaiset ovat yhä enemmän poissa töistä. Vanhusten ja lasten määrä suhteessa työtätekeviin on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen. Itse asiassa koko maailma vanhenee. Näin ”vapaa-ajalla olevia ihmisiä” on yhä enemmän. Ratkaisevaa on se, miten tuo aika käytetään. Suomalaiset katsovat televisiota tai ovat netissä keskimäärin kolme tuntia päivässä. Jos kaikki tuo aika olisi käytetty Wikipedian kirjoittamiseen, suomalaisvoimin olisi kirjoitettu 52 Wikipediaa kaikine kieliversioineen (282 kieliversiota)!

Ubiikki teknologia mahdollistaa myös virtuaaliheimot, virtuaalikansat ja kollaboratiivisen kuluttamisen, esimerkiksi autojen yhteiskäytön autoa lainaillen.

”Peak everything” viittaa resurssien niukkuuteen. Sadan vuoden ajan 33 merkittävän raaka-aineen hinnat ovat laskeneet yli prosentin vuodessa aina 2000-luvun alkuun asti. Sen jälkeen hinnat ovat alkaneet nousta, mikä viittaa paradigman muutokseen. Resurssien niukkuus alkaa tutkimusten mukaan näkyä hinnoissa.

Kestäväksi materiaalijalanjäljeksi vuonna 2050 on arvioitu 8000 kg/hlö/vuosi eli hieman yli 20 kg/hlö/vrk. Nykyään tämä suomalaisten ekologinen selkäreppu on yli 100 kg/hlö/vrk.

Yksi materiaalijalanjäljen tonni vastaa esimerkiksi 500 kilometrin autoilua yksityisautolla, 3000 kilometrin liikkumista julkisilla kulkuneuvoilla, 100 kilogrammaa lihapullia tai 6 neliömetriä lämmitettyä asuinpinta-alaa.

Lopuksi Maria Ritola tarkasteli yksityiskohtaisesti neljää erilaista tulevaisuuden skenaariota. Näissä skenaarioissa toimintarooleja on paljon. Siten myös strategioita kestävän elämäntavan kehittämiseen on useita erilaisia. Näiden strategioiden avulla kestävä elämäntapa voi tuoda mukanaan myös lisääntyvää hyvinvointia.

Kestävä elämäntapa 2050: tulevaisuusskenaariot kulutuskasvatuksen välineenä - Maria Ritola from Otavan Opisto

Jaana Strandman (Ihastjärven koulu): Kestävä kehitys Ihastjärven koulukylässä

Rehtori Jaana Strandman esitteli Ihastjärven koulukylää, jonka periaatteena on ”Koulu kylässä – kylä koulussa vauvasta vaariin”.

Ihastjärven koulukylä on hyvä esimerkki periaatteesta ”yhteistyöllä yhteiseksi hyväksi”. Koulussa järjestetään koko kylälle tapahtumia, liikuntaa, perhekerhoja ja yhdessä tekemistä. Koulu tarjoaa etätyöpisteen myös kesäasukkaille. Myös pihasauna ja kesäkioski ovat käytettävissä. Oppilaat ovat valinneet koulun lattioiden ja verhojen värit, ja tiloja on kunnostettu kylätalkoilla.

Koulussa on käyty myös kylän yhteisiä keskusteluja esimerkiksi siitä, voiko maanomistaja laittaa tontteja myyntiin ilman, että muut luulevat maanomistajan olevan rahapulassa. Lopulta on päädytty tonttien myyntiin, mikä tuo kylään lisää elämää.

Koulun blogiin kirjoittavat opettajat, oppilaat, kyläyhdistyksen jäsenet ja muutamat huoltajat. Blogissa on 100-500 kävijää päivässä. Esimerkiksi Halloween-juhlien suunnitteluun oli esityshetkellä tullut jo 141 vastausta. Blogista näkee myös viikko-ohjelman ja läksyt. Esimerkiksi Washingtonin suurlähetystö onkin käyttänyt tätä blogia esimerkkinä esitellessään hyvin toimivaa suomalaista koulua.

Parhaillaan koulu on kehittämässä iPadien ja QR-koodien käyttöä opetuksessa. Kuudennen luokan oppilas on esimerkiksi ehdottanut, että suunnistuksessa rasteilla voisi olla luettavat QR-koodit.

Kehitteillä on myös ajatus, voisiko kouluterveydenhoitaja koululla käydessään ottaa vastaan myös ikäihmisiä.

Voisiko sitten vaikkapa suuri 300 oppilaan koulu olla kyläkoulu? Oleellista on se, että kaikki tuntevat kaikki, on joustavuutta ja noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä.

Mauno Särkkä: Kriittinen ympäristökasvatus

Mauno Särkkä, jonka gradutyön aiheena on ollut ”Kriittinen reflektio ympäristökasvatuksessa”, esitteli kriittisen pedagogiikan pedagogista ohjelmaa. Sen taustalla ovat esimerkiksi Paulo Freiren sorrettujen pedagogiikka, Frankfurtin kriittinen koulukunta ja pohjoisamerikkalainen progressivismi.

Yksilö on ristiriitaisten viestien paineessa. Toisaalta pitäisi suojella ympäristöä, toisaalta kuluttaa lisää. Kuluttamisesta on tullut kuin kansalaisvelvollisuus.

Hallitsevia ympäristödiskursseja ovat kestävä kehitys win-win-win -talouskasvun, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön hyvinvoinnin välillä sekä ekologinen modernisaatio eli ympäristöongelmien ratkaiseminen teknologian ja markkinoiden keinoin.

Yksilölle tulee sellainen vaikutelma, ettei ympäristöongelmiin liity yhteiskunnallisia konflikteja, ja että yksilön kannattaa keskittyä yksilöllisiin ekotekoihin yhteiskunnallisen ympäristövaikuttamisen ja kulttuurikritiikin sijaan.

Kriittinen ympäristökasvatus tarkoittaa yhteiskunnan ympäristösuhteen taustalla vaikuttavien syvärakenteiden ja valtasuhteiden tiedostamista, tietoisuuden muuttamista ja vaihtoehtoisten todellisuuksien rakentamista.

Kuluttaminen on yhteiskunnallinen rakenne, sisäänrakennettu elementti, ei yksilöllinen valinta. Yhteiskunnan syvärakenteisiin liittyy myös haitallisten kasvupaikkojen kehä: pääoman tuottopakko, talouden kasvupakko, kilpailussa menestymisen pakko, kulutuksen lisäämispakko, palkkojen nousupakko ja ympäristön pilaamispakko.

On ajauduttu yhden kehitysmallin hegemoniaan, jossa länsimainen kulutusyhteiskunta toimii normin ja tavoitteen asettajana kehitysmaille. Onko kehityksen monimuotoisuus unohtunut?

Rajalliselle maapallolle on tullut globaali luokkajako, jossa ihmiskunta on jakaantunut kolmeen ryhmään: ylikuluttava, kestävä ja kamppaileva luokka. Poissulkevasta kehityksestä pitäisi päästä kaikille mahdolliseen kehitykseen.

Olisi tärkeää syventyä pohtimaan kulttuurimme perustavia uskomuksia: Mikä on kehitystä? Miksi talouden pitäisi kasvaa? Miksi kulutamme? Mikä on suhteemme teknologiaan? Mitä tarvitaan onnelliseen elämään? (Jos osaatte vastata näihin kysymyksiin, vastauksia voi laittaa kommenttina tähän blogikirjoitukseen.)

Yksilöllisestä syyllisyydentunnosta pitäisi päästä rakenteiden tiedostamiseen ja kritiikkiin, kuluttajuudesta kansalaisuuteen ja talouden välineestä vapaaksi ihmiseksi.

Pitäisikin keskittyä vaihtoehtoisten todellisuuksien rakentamiseen. Pitäisi vahvistaa ja laajentaa ei-kaupallista tilaa arjessa. Pitäisi kieltäytyä osallistumasta ympäristösortoon. Pitäisi luoda vaihtoehtoisia tapoja järjestää työ, tuotanto ja talous. Pitäisi tarjota nuorille vaikuttavia roolimalleja siitä, että ”on luvallista ajatella ja toimia toisin, eikä tarvitse olla vallitsevan normin vanki”.

Tea Tönnov (Nuorten Akatemia & Dodo): Ilmari-ilmastovierailijasta apua nuorten ilmastoahdistukseen

Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin tuettu Ilmari-ilmastovierailijahanke tuo ilmastolähettiläitä vierailuille kouluihin. Taustajärjestöinä ovat Nuorten Akatemia, Dodo, Luonto-Liitto ja Maan ystävät. Vuosina 2003-2012 on koulutettu 400 vierailijaa, tehty 2 200 vierailua ja tavoitettu 51 000 nuorta.

Jotta tieto muuttuisi toiminnaksi, toiminnan paikkojen pitää olla näkyvillä ja toiminnan vaikutuksien pitää olla selkeitä. Vuosien kuluessa kouluvierailujen sanoma onkin muuttunut ilmastonmuutoksen todistamisesta toiminnan motivoimiseen ja ratkaisukeinojen esittelyyn.

Hyviä esimerkkejä hankkeen tuotoksista ovat erinomaiset Venni-videot: Mummon syntymäpäiväpuhelu ja Venni selittää ilmastonmuutoksen mummolle sekä tarinoita muutoksesta. 

Tea Tönnovin keskeinen teema oli se, että ”tulevaisuus ei tapahdu – se tehdään”. Ilmari-hankkeen pääviestit ovatkin seuraavat: 1) Ilmastonmuutos on keskeinen osa tulevaisuuden maailmaa. 2) Monenlaisia ratkaisuja on jo olemassa. 3) Ilmastonmuutosta ratkaistaan koko ajan. 4) Maailmaa voidaan muuttaa sellaiseksi kuin haluamme sen olevan, ja voimme kaikki osallistua muutokseen.

Jari Kolehmainen (Kouvolan Lyseon lukio & Kouvolan iltalukio): Tvt-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena – tapaus ilmastonmuutos (TULUVAT-hanke)

Kouvolan iltalukio ja Kouvolan Lyseon lukio osallistuvat Vantaan kaupungin (Lumon lukio) ja Ilmatieteen laitoksen kanssa Opetushallituksen rahoittamaan hankkeeseen ”TVT-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos”, joka tunnetaan myös lempinimellä TULUVAT.

TULUVAT-nimi viittaa toisaalta ilmastonmuutoksen seurauksena voimistuviin tulviin, toisaalta tutkijoihin (TU) ja lukioihin (LU) sekä myös tieto- ja viestintätekniikkaan (TULUVAT). Hankkeen kotisivut löytyvät osoitteesta http://peda.net/polku/tuluvat.

Kaksivuotinen pilottihanke alkoi marraskuussa 2011. Ensimmäisen talven aikana kartoitettiin lukioissa käytössä olevia ilmastonmuutoksen opetuksen käytäntöjä ja materiaaleja. Samalla selvitettiin Suomessa ja muualla maailmassa saatavilla olevia ilmastonmuutospelejä sekä ilmastomalleja. Pelien listaamisessa suurimman työn teki meteorologi Mikko Laapas. Pelien hyödyntäminen aloitettiin Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssilla.

Toisen lukuvuoden aikana on aloitettu Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden live-luennot (webinaarit) etäyhteyden kautta Kouvolan ja Vantaan lukioihin. Ensimmäisessä webinaarissa erikoistutkija Kirsti Jylhä luennoi Suomen ilmastonmuutosskenaarioista.

Toisessa webinaarissa torstaina 8. marraskuuta 2012 kello 15.00 tutkija Hannele Korhonen tulee luennoimaan ilmastonmuokkauksesta. Luentoa voi seurata netin välityksellä livenä ympäri Suomen. Tarkempia tietoja luennon seuraamisesta tullaan kertomaan Ilmasto-oppaan Facebook-sivulla.

Myöhemmin webinaarit tallennetaan myös Ilmasto-oppaaseen. Hankkeessa ideoidaan uudenlaista ilmastonmuutokseen liittyvää eri oppiaineiden opetussuunnitelmiin soveltuvaa monimuoto-opetusta. Laadittavien oppimistehtävien taustamateriaaleina ovat kartoituksessa valitut pelit ja mallit, Ilmasto-opas.fi -verkkoportaali sekä tutkijoiden asiantuntijaluennot.

Jari Kolehmainen (TULUVAT-hanke): Kuka voittaa ilmastopelissä?

Kuka voittaa ilmastopelissä? Käytännön testausta ja keskustelua pelaamisen lomassa Tuluvat-hankkeen johdolla - Jari Kolehmainen from Otavan Opisto

Yleisen keskustelun antia

Yleisessä keskustelussa kritisoitiin esimerkiksi reilun kaupan tuotteiden slogania ”Maailma muuttuu ostos kerrallaan”. On jotenkin ristiriitaista, että hyvää asiaa mainostetaan ostamiseen ja kuluttamiseen viittaavalla sloganilla.

Katsoimme myös hauskan ja avartavan videon vuoden 2040 uutislähetyksestä. Ilmastonmuutoksen myötä kuvitelmassa esimerkiksi Suomen vuodenajat ovat muuttuneet siten, että meillä on enää kaksi vuodenaikaa: kesy ja kelvi.

Keskusteluissa vilahti myös Maapallomiehen (Earthman) englanninkielinen musiikkivideo, joka on hyvä tiivistelmä ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja ratkaisukeinoista.

Vaikka yksilönkin teoilla on merkitystä, yksilöiden pienillä teoilla saadaan aikaan vain pieniä vaikutuksia. Esimerkiksi ilmastonmuutos on niin suuri ongelma, että sen ratkaisemiseksi vaaditaan muutakin.

IPCC:n A1FI-skenaariossa (C-Learn-simulaatio) globaali lämpötila nousee tämän vuosisadan loppuun mennessä 4,9 astetta ja merenpinta noin 1,3 metriä (business as usual -skenaario). Jos päästöt saadaan rajoitettua nykyiselle tasolleen, lämpötila nousee vuosisadan loppuun mennessä 3,0 astetta ja merenpinta hieman yli metrin. Jos päästöjä saataisi vähennettyä nykyhetkestä vuosittain yhdellä prosentilla, lämpötila nousisi 2,5 astetta ja merenpinta hieman vajaalla metrillä. Tavoite saada rajoitettua lämpeneminen 1,5 asteeseen tai 2,0 asteeseen on hyvin vaativa. Toivoa ja ilmastonmuutoksen hillitsemiskeinoja on kuitenkin olemassa! Täytyy lisäksi huomata, että C-Learnissa perusoletuksena käytetty skenaario A1FI on hyvin voimasta lämpenemistä ennustava skenaario moneen muuhun skenaarioon verrattuna.

Kiitos Otavan Opistolle hyvistä järjestelyistä ja erityisesti kiitos kaikille osallistujille mielenkiintoisista keskusteluista!