sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kultaa, suitsuketta ja mirhamia

Montako neulasta joulukuusessa on? Montako eläintä sisälle tulee luonnonkuusen mukana? Onko muovikuusi vai luonnonkuusi ekologisempi valinta? Millainen on tulevaisuuden itsevalaiseva joulukuusi? Mitä on lipeäkala? Kuka on Sylvian joululaulun Sylvia? Mikä yhdistää Kouvolaa ja Kilisee, kilisee kulkunen -laulua? Mitä ovat suitsuke ja mirhami? Lue hauskat faktat joulusta.

Kuvan © 9comeback - Fotolia

Jeesuksen syntymälahjat: kulta, suitsuke ja mirhami

Kolme itäisen maan tietäjää toivat Jeesukselle lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhamia. Kullan ymmärtää jokainen, mutta mitä ovat suitsuke ja mirhami?

Suitsuke eli pyhä savu saadaan polttamalla hitaasti pihkaa (olibaanihartsi eli frankinsensi), jota on valutettu lähinnä Afrikan savannilla kasvavien Boswellia-suvun puiden kylkeen tehdyistä viilloista. Tähän tarkoitukseen on käytetty esimerkiksi etiopialaista elefanttipuuta (Boswellia papyrifera) ja Somalian lisäksi Arabian niemimaalla kasvavaa, huonekasvinakin pidettyä olibaanipuuta eli temppeliolibaania (Boswellia sacra). Valmistusprosessissa puun kuoreen tehdään kolmesti viiltoja viikon välein. Laadukkain pihka saadaan kolmannesta viillosta. Maitomaisen valkoinen pihka muuttuu kuivuessaan läpikuultavan kullankeltaiseksi pisaraksi, joka irrotetaan veitsellä puun rungosta noin kolmen viikon jälkeen. Irrotetut pisarat lajitellaan myytäviksi koon ja värin mukaan. Jeesuksen lahjasuitsuke oli todennäköisimmin paraslaatuisena pidettyä olibaanipuun pihkaa nykyisen Omanin ja Jemenin alueelta.

Egyptissä koptikirkon papit suitsuttavat pyhää savua heiluttamalla pieniä, kannettavia rautakoreja, joissa pihka sulaa hehkuvan puuhiilen päällä ja tuottaa hyvältä tuoksuvaa valkoista savua. Taivasta kohti nouseva savu on myös tärkeä rukouksen vertauskuva. Faarao Tutankhamonin hauta-aarteiden joukosta vuonna 1922 löydetty suitsuke oli yhä tuoksuvaa. Keisari Nero puolestaan poltti aikoinaan tuhansia kiloja suitsuketta Rooman uskonnollisissa seremonioissa. Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Veli Pohjosen mukaan Boswellian pihkasuitsuketta käytetään edelleen myös etiopialaisessa kahvitarjoilussa. Nykyään Boswellia -suvun puita uhkaavat metsäpalot, tuhokuoriaiset ja eläinten liikalaidunnus.

Mirhami eli mirha sen sijaan on Commiphora myrrha -puun pihkaa nesteyttämällä saatua kasviöljyä. Pohjosen mukaan mirhami oli Jeesuksen syntymän aikoihin kehon sekä ulkoisiin että sisäisiin haavoihin käytetty tarunomainen luonnonlääke, jota yhä nykyäänkin hyödynnetään länsimaisessa luontaislääkinnässä. Naantalin luostarin noin 1440-luvulta peräisin olevassa lääkekirjassa mirhamin käyttöä kuvaillaan Arno Forsiuksen mukaan seuraavasti:

"Mirha (mirhami) on kuuma [humoraalisilta ominaisuuksiltaan] ja sillä on voima vahvistaa vatsaa ja vahvan voimansa vuoksi se vetää haavoja kiinni. Mirhalla on voima irrottaa pahoja nesteitä ruumiissa ja se vähentää niitä keskinkertaisesti ja säilyttää kuolleen ihmisen ruumiin mätänemättömänä jos se voidellaan mirhavoiteilla. Samoin se jaksaa säilyttää täyden voimansa pilaantumatta hyvinkin sata vuotta. Samoin mirha [mirhan jyväset] on joskus pientä ja joskus suurta, ja sinun on tiedettävä, että se joka on keltaista päältä ja hieman vaalean punaista sisältä ja hohtaa läpi, se on hyvää. Se vahvistaa vatsaa kuten aikaisemmin on sanottu, ja se puhdistaa [ruumiin] yläosassa rinnassa pahoja nesteitä, jotka vahingoittavat maksaa ja keuhkoja ja sydäntä. Samoin se ottaa pois pahan hajun suusta ja kaiken pahan hammastarhasta, ja parantaa siellä nesteitä ja kuivattaa niitä. Samoin se puhdistaa ja lääkitsee mätähaavat huulissa. Samoin se vahvistaa aivoja. Samoin se vahvistaa kovin sitä paikkaa, jossa lapsi makaa äidin vatsassa ja se kuivattaa kaikkia ylimääräisiä nesteitä samassa paikassa, ja auttaa lasta joka siellä sisällä on siitettynä. Samoin se tappaa matoja korvista. Samoin se poistaa kuollutta lihaa haavoista ja lisää niissä hyvää ja elävää lihaa ja säilyttää sen vahingoittumatta. Samoin se tuo pois suolinkaiset vatsasta. Samoin se tuo pois kuolleen lapsen [kohdusta]. Samoin vaikka sitä ei panna enempää kuin yksi jyvänen juomaan, niin se kelpaa pitkälliseen yskään ja vialliseen hengen kulkuun, ja sivujen särkyyn ja siihen että jonkun sisuksissa on haavoja. Samoin jos pidetään mirhaa kielen alla ja nieleskellään, kun [neste] valuu ja kostuttaa, silloin se lievittää painunutta ääntä ja tekee sen kirkkaaksi. Samoin sitä ei oteta enempää kuin yksi jyvänen, kun vilutauti iskee, ja silloin se auttaa. Samoin kun sekoitetaan mirhaa viinin kanssa ja pestään [sillä] pää, silloin se kelpaa pään särkyyn. Samoin kun sitä sekoitetaan silmävoiteeseen, niin silloin se auttaa saamaan kirkkaan näön. Samoin mirhan sanotaan keitettynä öljyssä tai viinissä tai muissa juomissa, ja siten juotuna, olevan hyvää ennen juominkia ja se auttaa miestä nukkumaan, se on koeteltu. Samoin kun mirhaa sekoitetaan tai hierotaan johonkin nesteeseen tai voiteeseen ja voidellaan sen kanssa ruumista, silloin ei tule kirppuja tai täitä, ja ne pakenevat sen kitkeryyttä."

Boswellia- ja Commiphora-puista saatava pihka ja siitä saatavat vientitulot olivat Jeesuksen aikoihin tärkeä osa Etiopian eli silloisen Abessinian taloutta. Niiden avulla Abessinia kasvoi tuolloin Afrikan rikkaimmaksi valtioksi. Jo aikoinaan Aleksanteri Suuren väitetään suunnitelleen Arabian niemimaan valloittamista vain saadakseen kallisarvoisen suitsukekaupan haltuunsa.

Nykyään Afrikan sarven ja koko Pohjois-Afrikan merkittävimmäksi metsästä saatavaksi vientituotteeksi on tullut arabikumi, joka on samantapaista kokkaroituvaa puun kylkipihkaa kuin suitsukkeen ja mirhamin lähtöaine. Pohjosen mukaan arabikumia valmistetaan erityisesti Sudanissa kasvavasta kumiakaasiasta (Acacia senegal eli Senegalia senegal) ja käytetään liimana (mm. savukepaperissa), kengänkiillokkeissa, lääkkeiden ja värien sideaineena sekä elintarvikkeiden lisäaineena sakeuttamiseen ja stabilointiin (E414) varsinkin makeisissa. Esimerkiksi Sisu-pastilleista lähes puolet on arabikumia. Arabikumi pienentää nesteiden pintajännitystä ja saa ne kuplimaan voimakkaasti, jos niihin pudotetaan kovia makeisia.

Arabikumin tärkein käyttötapa maailmantaloudessa on Pohjosen mukaan sen lisääminen Pepsi- ja Coca Cola -limsoihin, joissa sokeri pysyy arabikumin ansiosta jatkuvasti liuenneena eikä saostu pullon pohjalle. Vuonna 1997 kumiakaasiasta tuli osa maailmanpolitiikkaa, kun Yhdysvallat päätti asettaa noin 70 prosenttia (40-80 %) maailman arabikumista tuottavan Sudanin kauppasaartoon osana terrorismin vastaista ohjelmaansa. Virvoitusjuomayhtiöiden painostuksesta kauppasaartoon kuitenkin tehtiin poikkeussääntö, jonka mukaan arabikumi jäi saarron ulkopuolelle.

Arabikumi on tärkeä monille muillekin yhtiöille, esimerkiksi Colgate, Haribo ja Nestle. Köyhät, kuivat ja pölyiset Sudan, Eritrea ja Tsad siis pitävät osaltaan huolen kansainvälisten suuryhtiöiden menestyksestä! Ilman näiden valtioiden tuottamaa arabikumia suuryhtiöiden tuotteita ei olisi mahdollista tehdä ainakaan yhtä edullisesti kuin nykyisin.

Petteri Punakuono ja joulupukki

Joulupukin poro on mainittu ensimmäistä kertaa yhdysvaltalaisessa Clement Clarke Mooren runossa A Visit from St. Nicholas (toiselta nimeltään The Night Before Christmas) vuodelta 1823. Yhdysvalloissa joulupukki tulee taloon savupiipun kautta, koska keskiajalla henkien uskottiin yleisesti kulkevan suvupiippujen kautta. Fysiikan kannalta ajatellen joulupukin lahjojenjakoreissu on melkoinen urakka.

Joulupöytään lipeäkalaa eli livekalaa

Lipeäkala eli livekala on keskiajalta peräisin oleva ruoka, joka on perinteisesti ollut ilmakuivattua turskaa eli kapakalaa, joskus myös seitiä tai koljaa. Nykyään Suomessa myytävästä lipeäkalasta suurin osa on kuivattua molvaa, koska 1970-luvun loppupuolella turskakannat romahtivat Pohjois-Norjassa. Siksi kalastusta siirrettiin etelämmäksi, jossa oli paljon molvaa. Lipeäkala pehmitetään ja sen proteiineja hajotetaan liottamalla sitä emäksisessä lipeävedessä. Apuna voidaan käyttää koivutuhkasta valmistettua potaskaa, josta tulee miedompi maku kuin natriumhydroksidikäsittelystä.

Kuka on Sylvian joululaulun Sylvia?

Sylvian joululaulun Sylvia lienee mustapääkerttu (Sylvia atricapilla). Kuva: Chris Romeiks / Vogelart.info, Wikipedia. Lisenssi: Attribution-NonCommercial-ShareAlike 3.0.

Sakari Topeliuksen jouluaattona 1853 sanoittamassa Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan -runossa, josta on tehty Sylvian joululaulu (suomentanut opettaja Martti Korpilahti, säveltänyt Carl Collan), puhutaan Sisiliasta takaisin kaukaiseen Suomeen kaipaavasta Sylviasta. Kyseinen Sylvia on jokin kerttulintu, ilmeisesti mustapääkerttu, tieteelliseltä nimeltään Sylvia atricapilla. Aidon Sylvian joululaulun eli mustapääkertun äänen voit kuunnella Elävä luonto -sivuston äänigalleriasta.

Joulukuusifaktoja

Joulukuusi keksittiin ilmeisesti Saksassa 1500-luvulla, mutta aluksi koristelussa käytettiin lähinnä irrallisia kuusenoksia. Väitteiden mukaan ensimmäinen koristeltu joulukuusi pystytettiin Latvian Riikaan vuonna 1510. Toisten lähteiden mukaan ensimmäinen varma tieto kokonaisesta joulukuusesta olisi Saksasta vuodelta 1605. Suomeen joulukuusiperinne lienee tullut 1800-luvun lopulla, vaikka yksittäisiä kuusia meillekin pystytettin jo aiemmin. Helsingin ensimmäinen joulukuusi lienee nähty paroni Klinckowströmin kutsuilla vuonna 1829. Tampereen torille pystytettiin joulukuusi vuonna 1893.

Kaksimetrisen joulukuusen kasvamiseen on mennyt aikaa 8-12 vuotta. Tuona aikana aito luonnonkuusi on sitonut runsaasti hiilidioksidia, joten se on varsin ekologinen tuote.

Sen sijaan muovikuusen valmistamiseen käytetään runsaasti fossiilista öljyä. Siinä on yleensä myös metallisia osia, esimerkiksi lyijyä. Kaikkiaan yhden muovikuusen valmistamiseen ja Kiinasta Suomeen kuljettamiseen kuluu uusiutumattomia luonnonvaroja noin 27 kiloa.

Onko luonnonkuusi siis selvästi muovikuusta ekologisempi vaihtoehto? Ei välttämättä! Vastaus riippuu siitä, mistä ja miten kuusi haetaan. Jos kuusenhakumatkalla ajaa autolla 13 kilometriä, tässä kuluu jo tuo muovikuusen valmistamiseen tarvittu 27 kilogrammaa luonnonvaroja.

Ratkaisevinta onkin siis se, kuinka kuusi haetaan. Joutuuko hakumatkalla ajamaan pitkiä matkoja pelkästään luonnonkuusta kaatamaan tai muovikuusta ostamaan vai tuleeko samalla hoidettua matkan varrella tai määränpäässä muita asioita? Kuinka usein tämä hakumatka tehdään? Luonnonkuusi on haettava joka vuosi, muovikuusta käytetään keskimäärin 6-7 vuotta, vaikka se voisi kyllä hyvin säilyä yli kymmenenkin vuotta. Haetaanko kuuset yksitellen vai tuodaanko niitä kerralla esimerkiksi kuorma-autolla suurelle joukolle ihmisiä? Onko luonnonkuusi aito luonnonkuusi vai viljelty, runsaasti lannoitettu kuusi? Onko luonnonkuusi kotimainen lähituote vai kaukaa Tanskasta rahdattu?

Itse olen päätynyt hakemaan kävellen myyjältä puolen kilometrin päästä kotimaisen, aidon, viljelemättömän luonnonkuusen. En halua ostaa öljystä epämääräisissä oloissa valmistettua, kaukaa rahdattua Made in China -kuusta. Jos joku sellaisen haluaa ostaa, eipä se silti kauhean suuri ekosynti ole, onhan se sentään monivuotinen tuote. Pääasia on se, että kuusenostomatkalla käydään kävellen tai autoiltaessa tehdään samalla muutkin ostokset, ettei kerry turhia autoilukilometrejä. Missään tapauksessa en halua sortua ostamaan jostakin Tanskasta yhtä vuotta varten tänne asti rahdattua, runsaasti lannoitettua viljelykuusta.

Kuusessa on noin 20 000 - 400 000 neulasta. Jos kuusen rinnankorkeusläpimitta (rinnankorkeus = 1,3 metriä) on 2 cm, laskennallisesti siinä on 150 000 neulasta. Jos taas rinnankorkeusläpimitta on 3 cm, siinä on 300 000 neulasta.

Yhdessä luonnonkuusessa voi olla alunperin jopa 100 000 - 500 000 hyönteistä, joista vähintään puolet karisee pois matkalla metsästä kotiin. Hävikki on sitä suurempaa, mitä kauemmin ennen joulua kuusi on kaadettu. Suurin osa kuusen eläimistä on pikkuruisia jäytiäisiä, punkkeja ja hämähäkkejä. Erityisen paljon elämää on latvakuusissa, koska kävyissä asustelee monia lajeja. Radio Suomen tämänpäiväisen Luontoretki-ohjelman kokeessa yhdestä joulukuusesta tosin löydettiin vain 37 pikkueläintä.

Tiede-lehti 12/2013 mainitsee jouluukuusesta mahdollisesti löytyvän seuraavia lajeja: havukirva, kuusensiemensääski, kuusentähtikirjaaja, kolmioriippuhämähäkki, kirjanpainaja, käpykääriäinen, käpykoisa, havupunkki ja kuusijäärä. Ne ovat kuitenkin täysin vaarattomia ja suurin osa niistä kuolee sisällä 1-7 vuorokaudessa kuumuuteen tai ravinnon ja veden puutteeseen. Osa talvehtivista koisista, kääriäisistä ja muista perhosista voi huoneenlämmössä kehittyä koteloista aikuisiksi. Joulukuusen hoito-ohjeet voit lukea tästä linkistä.

Millainen mahtaa olla tulevaisuuden joulukuusi? Jos kuuseen siirretään esimerkiksi meduusalta tai tulikärpäseltä loiston aiheuttava geeni, saadaan aikaan itsevalaiseva kuusi, johon ei tarvitse laittaa kynttilöitä! Vastaavalla tekniikalla on jo tehty esimerkiksi pimeässä loistava tupakkakasvi sekä fluoresoivia sikoja ja kissoja.

Joulun hauskimmat vinkit

Kouvolan Sanomien entinen päätoimittaja ja kouvolalainen opettaja Aukusti Simojoki (aiemmin Simelius, 1882-1959) kirjoitti säveleen sopivat suomenkieliset sanat alunperin virolaiseen joululauluun Kilisee, kilisee kulkunen. Virossa laulun nimi on Tiliseb, tiliseb aisakell. Kannattaa kuunnella laulu YouTubesta viroksi esitettynä. Se on todella hauska!

Hilpeyttä herättää myös Viestintäviraston "virallinen joululahjojen kommentointiohjeistus". Ilmastonmuutos voi muuttaa myös joululauluja.

Joulun säätilastoihin voi tutustua Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla. Kannattaa lukea myös joulun ajan nimipäivistä Luciasta Aatamin, Eevan ja Tapanin kautta Nuuttiin asti Kotimaisten kielten keskuksen nettisivuilta.

Tärkeimmät lähteet ja lisätietoja

Kirkko & kaupunki: Suitsukkeen syntysijoilla Omanissa, 20.12.2005

Metsäntutkimuslaitoksen joulukalenteri

Pohjonen, Veli: Pyhä savu ja mirhami - osa metsän arvoketjun historiaa, Kouvolan Sanomat 9.6.2014

Smolander, Sampo: Montako neulasta on joulukuusessa?

Tiede: Kohta kuusi valaisee itsensä?

Tiede: Kuka toi joulukuusen tupaan?

Tiede: Miksi Amerikan joulupukki tulee taloon savupiipun kautta?

Tiede: Miksi joulukuusi kestää jäätymistä muttei janoa?

Tiede: Miksi joulupuuro on riisipuuroa?

Tiede: Miksi joulutortun hillo polttaa suun?

Tiede: Miksi lahjanauha kihartuu, kun sitä vedetään saksen terää pitkin?

Tiede: Milloin joulupukki sai poron?

Tiede: Mistä tulee tapa avata joulukalenterin luukkuja?

Yle: Joulukuusen hyönteistestissä kehnot tulokset - arveltua vähemmän hyönteisiä

Rentouttavaa ja rauhallista joulua kaikille!

3 kommenttia:

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Suomalainen joulupukki on alunperin ollut ruskea- tai harmaanuttuinen. Punapukuinen joulupukki luotiin Yhdysvalloissa Coca Colan mainostarkoituksiin. Suomeen löytyy kuitenkin sellainen yhdistävä linkki, että punapukuisen pukin taiteilleen Haddon Sundblomin isä oli syntynyt Ahvenanmaalle. Tästä yleisesti tunnetusta faktasta on julkaistu uusi selostus tänään Helsingin Sanomien nettisivuilla.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Katso myös joulun vieton (jouluaaton tai joulupäivän) hiilijalanjälki vuosina 1964, 2014 ja 2064 sekä joulupukin hiilijalanjälki.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Lue The Guardian -lehden artikkelista kiinalaisesta Yiwun ”joulukaupungista” (300 km Shanghain eteläpuolella), jossa 600 tehdasta tuottaa yli 60 % maailman joulukoristeista. Työntekijät tekevät 12 tunnin työpäiviä pienellä palkalla tietämättä kunnolla edes sitä, mikä joulu on.