Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan ympäristöblogiani. Olen Kouvolan Yhteislyseon ja Kouvolan iltalukion biologian ja maantieteen lehtori. Kerään mielenkiintoisia faktoja biologiasta ja maantieteestä. Keskeisiä aiheita ovat sää, ilmastonmuutos, kestävä kehitys ja ympäristönsuojelu. Medianäkyvyyden ja viestintäpalvelujen asiantuntija Cisionin tekemän listauksen mukaan tämä on Suomen kuudenneksi suosituin ympäristöaiheinen blogi. S-posti muotoa etunimi.sukunimi(at)edukouvola.fi
Monet ulkomaalaiset matkanjärjestäjät ovat lopettaneet epäeettiset norsusafarit. Suomalaisetkin matkanjärjestäjät ovat luvanneet panostaa eettiseen matkailuun. Siitä huolimatta norsuretket jatkuvat myös ensi talvena. Miksi norsulla ei pitäisi ratsastaa? Mitä tavallinen kuluttaja voisi tehdä asian hyväksi?
Sosiaalisessa mediassa nousseen kohun seurauksena Aurinkomatkat poisti kesän ohjelmistosta Lesvoksen aasisafarit ja lopetti lippujen välittämisen Hua Hin Safari Park -puistoon. Suuret kiitokset myös näistä vastuullisista teoista!
Miksei norsulla pitäisi ratsastaa, vaikka suomalaiset matkanjärjestäjät yhä ylistävät näitä retkiä?
Pettymyksekseni huomasin, että suuret suomalaiset matkanjärjestäjät jatkavat edelleen esimerkiksi Thaimaan norsuratsastusretkien järjestämistä ja mainostamista myös talvella 2015-2016. Suurella norsullakin on kuitenkin heikko kohtansa, nimittäin selkäranka. Norsun ruumiinrakenne ei sovellu kantamiseen. Aasiannorsujen selkä kaartuu ylöspäin, jolloin selän keskikohta on korkein. Mikäli kannettavan taakan paino on selkärangan korkeimmalla kohdalla, vain muutamat selkänikamat joutuvat kannattelemaan suurinta osaa painosta. Riskiä pienentää se, jos satulassa jää tyhjä tila selkärangan kohdalle. Kaikkein turvallisinta norsun kannalta olisi ratsastaa niskan päällä, heti korvien takana.
Satula saattaa aiheuttaa norsulle vakavia hiertymiä, ja käveleminen asfaltilla tai muulla kasvittomalla alustalla vaurioittaa jalkapohjia. Askelta pehmustavien sidekudostyynyjen kulumisen seurauksena jalkapohjan luut voivat tulla niin lähelle ihoa, että jokainen askel aiheuttaa kipua.
Myös näytökset, joissa norsuja kylvetetään, voivat olla norsuille epämiellyttäviä, mikäli norsun liikkumista rajoitetaan. Jos se joutuu liian pitkään makaamaan yhdellä kyljellä, esimerkiksi keuhkot voivat painua liikaa. Norsujen iho on myös hyvin herkkä, joten niitä ei saisi pestä liian kovalla harjalla.
Usein norsujen haluttua käytöstä ohjataan ankus-kepillä. Sen päässä olevalla piikillä norsua pistetään, jos se käyttäytyy väärällä tavalla. Näin saadaan esimerkiksi näyttämään siltä, että norsu maalaa taiteellisesti, kun käytetään ankus-keppiä ohjailemaan norsun maalauspuuhia. Tämä tehdään tietenkin turistien huomaamatta korvalehden takana. Norsujen taiteilu lienee hyväksyttävää, mikäli norsut saavat vapaasti maalata abstrakteja kuvioita ilman kepillä tapahtuvaa ohjailua.
Uskallatko katsoa nämä järkyttävät videot ja kuvat?
Turismiin liittyvien työtehtävien ulkopuolella norsut saatetaan pitää kaksi tai jopa neljä jalkaa kahlittuina epäluonnollisissa asennoissa. Norsuista ei ole olemassa kesytettyjä "kotieläinkantoja", vaan turismissa käytetään vangittuja villinorsuja, joiden mieli on murrettu phajaan-nimisessä koulutuksessa. Norsuja salakuljetetaan esimerkiksi Myanmarista Thaimaahan turismibisneksen käyttöön. Uskallatko katsoa tässä linkissä olevan videon tai tämän videon?
Eläinten käyttäytymistutkija Helena Telkänranka Helsingin yliopistosta totesikin Iltalehden haastattelussa näin: "Perusongelma on, etteivät turistit tiedä, miten paljon kipua eläinten elämä sisältää. Luultavasti useimmat eivät haluaisi tukea toimintaa, jos he tietäisivät norsujen koulutuksesta ja elinoloista enemmän." Mikäli uskallat perehtyä aiheeseen syvällisemmin, voit katsoa tästä linkistä kuvallisen artikkelin, järkyttyä tästä kuvasta ja lukea lisätietoa myös tästä linkistä. Ylirasittuneet norsut voivat jopa kuolla.
Norsuturismin eettiset vaihtoehdot
Norsuturismillekin on olemassa eettisiä vaihtoehtoja. Telkänranta on itse perustanut Elephant Experts -järjestön, joka haluaa kiinnittää huomiota norsujen eettiseen kohteluun. Toinen kiinnostava järjestö on EARS Asia. Kolmas vastaavaa työtä tekevä järjestö on Sangduen "Lek" Chailertin perustama Elephant Nature Foundation, jonka ylläpitämää entisten työnorsujen Elephant Nature Park -turvakotia myös Telkänranta suosittelee matkakohteeksi. Tuossa Chiang Main lähellä sijaitsevassa turvakodissa "eläkeläisnorsut" saavat viettää puolivapaata elämää. Voit perehtyä asiaan myös National Geographic -lehden videosta.
On syytä huomata, etteivät kaikki norsujen "turvakodit" tai muut suojelukohteet nimestään huolimatta aina kohtele norsuja täysin eettisten normien mukaisesti. Ongelmia on ollut sekä Thaimaassa että Sri Lankassa. Eettisyyden voi kyseenalaistaa, jos kohteessa järjestetään eläinten esityksiä tai minkäänlaista ratsastusta. Aina kannattaa antaa asiasta palautetta myös matkanjärjestäjille sekä Suomessa että matkakohteessa.
Edelleen haastan myös suomalaiset matkanjärjestäjät boikotoimaan norsuratsastuksia. Tästä on jo maailmalta hyviä esimerkkejä. STA Travel hylkäsi elefanttiratsastukset, tiikeritemppelin ja SeaWorldin toukokuussa 2014. Samaan aikaan myös Intrepid Travel lopetti norsuratsastukset kaikilla matkoillaan. Tämän vuoden alussa neljä saksalaista matkanjärjestäjää lopetti norsuratsatukset Nepalissa, mukana Finnmatkat-konsernin TUI Germany. Alankomaissa kaikki tärkeimmät matkanjärjestäjät ilmoittavat lopettavansa norsusafarit. Myös Kuoni Scandinavia, Asian Oasis ja Tropical Vacations ovat päättäneet lopettaa norsuretket. Ei kai Suomi ole eettisen matkailun takapajula?
Viiden eri vuodenaikaisennusteen mukaan syksy 2015 näyttää olevan Suomessa sademääriltään ja lämpötiloiltaan tavanomainen tai hieman tavanomaista lämpimämpi. Syyskuu voi tosin jäädä lämpötiloiltaan tavanomaiseksi ja sademääriltään tavanomaista kuivemmaksi. Hyvin alustavien talven 2015-2016 sääennusteiden mukaan talvemme on todennäköisemmin hieman tavanomaista lämpimämpi kuin tavanomaista kylmempi.
ECMWF: Lämmin ja sademääriltään tavanomainen syksy Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) arvioi, että syys-marraskuussa Suomessa on 70-80 prosentin todennäköisyydellä keskimäärin tavanomaista lämpimämpää. Sademääriin ennuste ei näytä poikkeamaa tavanomaisesta. ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.
NOAA/NWS: Kuivan ja lämpötiloiltaan tavanomaisen syyskuun jälkeen varsinkin loppusyksy ja alkutalvi tavanomaista lämpimämmät
Kolmen kuukauden jaksoista sekä syys-marraskuu, loka-joulukuu, marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu että helmi-huhtikuu ovat tämänhetkisen ennusteen mukaan koko Suomessa 0,5-2 celsiusastetta tavanomaista lämpimämpiä. Selkeimmin tavanomaista lämpimämpää säätä on loka-joulukuussa ja marras-tammikuussa, jolloin koko Suomi on keskimäärin 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpi. Kevättä 2016 kohti mentäessä tavanomaiset lämpötilat ylittyvät enää keskimäärin 0,5-1 asteella ja Lapissa voidaan jäädä tavanomaisiin lämpötiloihin.
Yksittäisistä kuukausista syyskuu näyttää lämpötiloiltaan tavanomaiselta. Lokakuussa Suomessa on 0,5-2 astetta tavanomaista lämpimämpää ja tavanomaiseen verrattuna lämpimin sää keskittyy Pohjois-Suomeen. Marraskuussa koko Suomi ja joulukuussa lähes koko Suomi (pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta) on 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpi. Tammi- ja helmikuussa tavanomaiset lämpötilat ylittyvät Suomessa keskimäärin 0,5-1 asteella, varmimmin Suomen keski- ja eteläosissa.
Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät vaikuttavat Suomessa kaikilla ennustejaksoilla syyskuusta huhtikuuhun tavanomaisilta tai Etelä-Suomessa hieman tavanomaista suuremmilta. Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista vain syyskuu on tavanomaista kuivempi. Tavanomaiseen verrattuna sateisimmalta näyttää joulukuu.
Venäjän ilmatieteen laitos: Tavanomainen syksy Venäjän ilmatieteen laitoksen lämpötila- ja sademääräennuste ei näytä Suomeen syys-marraskuun jaksolle poikkeamia tavanomaisesta. Vain aivan eteläisimmässä Suomessa on pieni todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän. Selvästi tavanomaista lämpimämpi sää keskittyy Euroopassa Välimeren ympäristöön.
IRI: Syksy tavanomainen, talvi tavanomaista lämpimämpi varsinkin Lapissa Kolmen kuukauden jaksolla syyskuusta marraskuuhun tavanomaista lämpimämpää on IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) viime yönä julkaiseman ennusteen mukaan kaikkialla muualla Euroopassa paitsi Pohjoismaissa, Baltiassa ja Länsi-Venäjällä. Suomen lämpötilat ovat siis keskimäärin tavanomaisia lukuun ottamatta Pohjois-Lappia, jossa on pieni mahdollisuus tavanomaista lämpimämpään säähän.
Loka-joulukuussa tilanne säilyy likimain samana, joskin Lapin lämpimän sään todennäköisyys kasvaa hieman entisestään.
IRI julkaisi myös alustavat talven 2015-2016 vuodenaikaisennusteet. Marras-tammikuussa Suomessa on tavanomaista lämpimämpää 40-50 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 15-25 %:n todennäköisyydellä. Todennäköisimmin tavanomaista lämpimämpää on jälleen Pohjois-Suomessa ja ehkä myös Länsi-Suomessa.
Joulu-helmikuussa koko Suomessa on tavanomaista lämpimämpää 40 %:n todennäköisyydellä, tavanomaisia lämpötiloja 35 %:n todennäköisyydellä ja tavanomaista viileämpää 25 %:n todennäköisyydellä.
Kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla Suomen sademäärät vaikuttavat tavanomaisilta.
Japanin ilmatieteen laitos: Lämpötiloiltaan tavanomainen ja vähäsateinen syksy Kolmen kuukauden jaksolla syys-marraskuu Japanin ilmatieteen laitos ennustaa Suomen lämpötilojen olevan keskimäärin tavanomaisia. Suomi jää aivan Suomen eteläpuolella olevan tavanomaista viileämmän ja Suomen pohjoispuolella olevan tavanomaista lämpimämmän sään väliin. Sademäärät ovat ennusteen mukaan keskimäärin tavanomaista vähäisempiä.
Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste puoleksi vuodeksi
Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Näin pitkät ennusteet ovat täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.
Jo muutaman viikon ennusteet ovat kuitenkin hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".
Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.
Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko syksyn sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä (esimerkiksi ensilumen ajankohtaa) vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.
Voiko sään vuodenaikaisennusteisiin luottaa ja kuinka hyvin kesän ennusteet pitivät paikkansa?
Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.
Talven 2014-2015 ja varsinkin kevään 2015 vuodenaikaisennusteet osuivat suhteellisen hyvin kohdalleen, joskin monien laitosten ennuste talven kääntymisestä jossakin vaiheessa tavanomaiseen verrattuna kylmäksi jäi toteutumatta. Sen sijaan kesän 2015 ennusteet menivät useimmilla tutkimuslaitoksilla pahasti vikaan. Erityisesti NOAA:n huhtikuiseen ennusteeseen verrattuna toteutunut tilanne oli lähes päinvastainen. NOAA:kin tosin korjasi ennustettaan oikeaan suuntaan kevään ja kesän edetessä, mikä on nähtävä positiivisena asiana.
Ehkä parhaiten oikeaan osui IRI, joka johdonmukaisesti ennusti koko ajan Suomen loppukesän olevan alkukesää lämpimämpi. Jo tammikuun lopussa laatimassaan ennusteessa IRI ennusti kesästä näin: "Huhti-kesäkuussa koko Suomessa ollaan lähellä tavanomaisia lämpötiloja. Myös touko-heinäkuun jaksolla lämpötilat ovat Etelä-Suomessa tämänhetkisen ennusteen mukaan tavanomaisia, mutta Pohjois- ja Itä-Suomeen on odotettavissa viileää: 20 %:n todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpää, 35 %:n todennäköisyydellä tavanomaisia lämpötiloja ja 45 %:n todennäköisyydellä tavanomaista viileämpää kesäsäätä. Vain suuressa osassa Suomea ja Venäjän länsiosissa kesäsää näyttää ennusteen mukaan tavanomaista viileämmältä, kun taas Keski- ja Etelä-Euroopassa on tavanomaista lämpimämpää. Erityisen voimakkaasti lämpimyys näkyy Lounais-Euroopassa Espanjan ja Portugalin alueella." IRI:kin tosin jossakin vaiheessa muutti kesäennustettaan Suomen osalta hieman lämpimämpään suuntaan, mutta jaksoi viileänkin kesän keskellä johdonmukaisesti ennustaa tavanomaista lämpimämpää esimerkiksi elokuulle, vaikka joidenkin muiden laitosten ennusteissa myös loppukesä ja syksy olivat muuttuneet koleiksi.
Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy. Kun vuodenaikaisennuste ennustaa syys-marraskuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko syys-marraskuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä jopa viileitä, mutta jossakin vaiheessa on erityisen lämmintä.
Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.
NOAA, Nasa ja Japanin ilmatieteen laitos ovat viikon sisällä julkaistujen tietojen mukaan yksimielisiä siitä, että heinäkuu 2015 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin heinäkuu. Ilmeisesti heinäkuu oli myös kaikista mittaushistorian kuukausista lämpimin. Viimeisimpänä tietonsa julkaisi NOAA parikymmentä minuuttia sitten.
Nasa: Alle 39-vuotias ei ole kokenut yhtäkään tavanomaista viileämpää heinäkuuta
Nasan mukaan heinäkuu oli maailmanlaajuisesti maa- ja merialueilla keskimäärin 0,75 astetta tavanomaista (vertailukauden 1951-1980 heinäkuita) lämpimämpi. Nasan GISS-tilastoissa maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötilapoikkeama tavanomaisesta on heinäkuussa ylittänyt 0,7 astetta vain kolmesti aiemmin koko mitttaushistorian (1880-2015) aikana: vuosina 2011 (+0,74 astetta), 2009 (+0,72 astetta) ja 1998 (+0,71 astetta).
Esimerkiksi ennätyslämpinä vuonna 2014 heinäkuun poikkeama oli "vain" +0,58 astetta. Viimeksi heinäkuu on ollut vertailukautta 1951-1980 viileämpi vuonna 1976 (-0,10 astetta). Alle 39-vuotias ihminen ei ole siis elänyt yhtäkään vertailukauden 1951-1980 keskiarvoa viileämpää heinäkuuta. Myös kaikki muutkin kuluvan vuoden kuukaudet ovat olleet ko. kuukausien tilastoissa mittaushistorian neljän lämpimimmän kuukauden joukossa.
Tamino: Heinäkuu oli mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin
Nasan GISS-tietoja tilastotieteellisesti tutkineen Taminon mukaan heinäkuu 2015 näyttää olleen keskilämpötilaltaan koko mittaushistorian globaalisti lämpimin kuukausi. Hän päätyi samaan tulokseen kahdella eri analyysityökalulla. Toisen mukaan seuraavaksi lämpimimmät kuukaudet ovat olleet järjestyksessä lueteltuina heinäkuu 2011 ja heinäkuu 2009, toisen mukaan elokuu 2014, heinäkuu 2011 ja heinäkuu 2009.
Tämän tarkastelun mukaan juuri päättynyt heinäkuu näyttää siis olleen todellisilta lämpötiloiltaan mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin kuukausi, ei kuitenkaan lämpötilapoikkeamaltaan eli anomalialtaan (verrattuna mittaushistorian kaikkiin vastaaviin kuukausiin) kaikista lämpimin kuukausi. Heinäkuu kyllä oli lämpötilapoikkeamaltaankin lämpimin heinäkuu (0,75 astetta yli vertailukauden heinäkuiden keskiarvon), mutta lämpötilapoikkeamalla mitattuna kaikista kuukausista lämpimin on toistaiseksi ollut tammikuu 2007 (0,96 astetta lämpimämpi kuin tammikuiden keskiarvo koko mittaushistorian aikana).
Japanin ilmatieteen laitos: Tänä vuonna jo viisi lämpötilapoikkeamaltaan ennätyslämmintä kuukautta
Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan heinäkuu oli globaalisti (yhdistetty ilman lämpötila lähellä maanpintaa ja merenpinnan lämpötila) 0,38 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1981-2010 heinäkuiden keskilämpötila ja 0,72 astetta lämpimämpi kuin koko 1900-luvun heinäkuiden keskilämpötila. Esimerkiksi Suomen alue kuitenkin erottuu maailmankartalla tavanomaista viileämpänä. Pitkällä aikavälillä heinäkuut ovat lämmenneet maailmanlaajuisesti noin 0,67 astetta vuosisadassa. Neljä vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta ovat olleet heinäkuut 2015 (0,38 astetta yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 1998 (+0,30 astetta), 2014 (+0,28 astetta) ja jaetulla neljännellä sijalla 2010 sekä 2005 (+0,24 astetta).
Japanilaisten mukaan tämän vuoden helmikuu ja huhtikuu olivat mittaushistorian kolmanneksi lämpimimmät helmi- ja huhtikuu. Kaikki viisi muuta tämän vuoden kuukautta ovat olleet lämpötilapoikkeamiltaan mittaushistorian lämpimimpiä verrattuina vastaaviin kuukausiin koko tilastoinnin aikana. Kaikki kuluvan vuoden kuukaudet ovat siis olleet ko. kuukausien tilastoissa mittaushistorian kolmen lämpimimmän kuukauden joukossa.
NOAA: Heinäkuun globaali keskilämpötila 16,61 astetta oli mittaushistorian korkein kuukausilämpötila ja meret ovat lämpimämpiä kuin koskaan ennen mittaushistoriassa NOAA:n mukaan heinäkuu 2015 oli maailmanlaajuisesti 136-vuotisen mittaushistorian lämpimin heinäkuu tarkastellaanpa sitten pelkkiä merialueita tai maa- ja merialueita yhdistettynä (0,81 astetta yli 1900-luvun heinäkuiden keskiarvon, kun maa- ja merialueiden lämpötilat lasketaan yhteen). Heinäkuun 1998 ennätys ylittyi 0,08 asteella. Heinäkuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,65 astetta vuosisadassa. Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa heinäkuu oli mittaushistorian kuudenneksi lämpimin.
Tänä vuonna eri kuukaudet ovat sijoittuneet ko. kuukausien koko mittaushistorian lämpötilastoissa seuraaville sijoille (maa- ja merialueet yhdistettyinä): tammikuu 2., helmikuu 1., maaliskuu 1., huhtikuu 3., toukokuu 1., kesäkuu 1 ja heinäkuukin siis 1. Tämän vuoden seitsemän ensimmäistä kuukautta olivatkin NOAA:n mukaan mittaushistorian lämpimin tammi-heinäkuun jakso.
Heinäkuu 2015 oli mittaushistorian (alkaen tammikuusta 1880) kaikkiaan 1627 kuukaudesta kaikkein lämpimin, maa- ja merialueet yhdistettyinä keskimäärin 16,61 celsiusastetta. Yhdeksän kymmenestä mittaushistorian lämpimimmistä kuukaudesta on koettu vuoden 2004 jälkeen. Mittaushistorian 15 lämpimintä kuukautta järjestyksessä lueteltuina sijoittuvat seuraaville vuosille: 2015, 1998, 2010, 2014, 2012, 2013, 2005, 2009, 2006, 2011, 2002, 2014, 2008, 2015, 2001.
Merialueet olivat heinäkuussa keskimäärin 0,75 astetta 1900-luvun heinäkuiden keskiarvoa lämpimämpiä. Tämä on mittaushistorian kaikista kuukausista kaikkein suurin poikkeama verrattuna tavanomaiseen. Merten mittaushistorian kymmenen suurinta kuukauden keskilämpötilan poikkeamaa verrattuna tavanomaiseen on kaikki koettu viimeisimmän 16 kuukauden aikana (alkaen huhtikuusta 2014). Meret eivät ikinä ennen mittaushistorian aikana ole olleet näin lämpimiä!
Uusi tutkimus: Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos on kääntänyt merten satoja vuosia jatkuneen luontaisen viilenemisen 20 kertaa nopeammaksi lämpenemiseksi
Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan meret ovat viilentyneet luontaisesti viimeisimmän 1800 vuoden aikana tulivuoritoiminnan takia, paitsi viimeisimmän 200 vuoden aikana ne ovat lämmenneet ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. Tämän viimeisimmän 200 vuoden aikana meret ovat lämmenneet 20 kertaa niiden luontaista viilenemistä nopeammin. Vaikka vulkaaninen aktiivisuus on säilynyt samanlaisena, viimeisimmän 150 vuoden aikana meret ovat lämmenneet 0,5-1,5 astetta, siis 0,3-1 astetta vuosisadassa.
Kouvolan Lyseon lukiosta lähtöisin oleva fitnessmalli Janni Hussi ja Miss Suomi 2013 Lotta Hintsa kannustavat ihmisiä osallistumaan Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoX-kampanjaan. Kampanjan ideana on viestittää marras-joulukuussa järjestettävän Pariisin ilmastokouksen neuvottelijoille, että nyt saa riittää ja että nyt on ratkaisujen aika ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Nyt on muutoksen aika ilmastopolitiikassa. Tämän viestin merkiksi ilmastoX-kampanjan osallistujat lähettävät sosiaaliseen mediaan kuviaan, joissa esiintyy X-merkki.
Vuosi 2014 oli globaalisti todennäköisesti koko vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin. Vuosi 2015 tulee todennäköisesti ylittämään viime vuoden ennätyksen. Tämän vuoden kuusi ensimmäistä kuukautta olivat mittaushistorian lämpimin vuoden alkupuolisko. Myös heinäkuu oli koko mittaushistorian lämpimin heinäkuu ja ehkä myös mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin.
Viimeksi maapallo oli 1900-luvun keskiarvoa viileämpi helmikuussa 1985. Siis kaikkiaan 365 peräkkäistä kuukautta ovat olleet lämpimämpiä kuin 1900-luvun keskiarvo. Jos olet alle 29-vuotias, et ole elänyt yhtäkään kuukautta, joka olisi ollut viileämpi kuin 1900-luvun keskiarvo.
Viimeksi kokonainen vuosi oli globaalisti 1900-luvun keskiarvoa viileämpi vuonna 1976, joka on siis "viimeisin kylmä vuosi". Jos olet alle 38-vuotias, et siis ole koskaan kokenut 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta. Siis noin 65 prosenttia maapallon väestöstä ei ole ikinä nähnyt yhtä viileää tai viileämpää vuotta kuin 1900-luvun keskiarvo!
Suorista lämpötilahavainnoista tehtyjen tilastojen mukaan 1980-luku oli siihen mennessä mittaushistorian lämpimin vuosikymmen. Sen jälkeen 1990-luku rikkoi 1980-luvun ennätyksen. Jokainen vuosi oli 1990-luvulla lämpimämpi kuin 1980-luvun keskiarvo. Taas 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen rikkoi 1990-luvun ennätyksen. Jokainen vuosi oli lämpimämpi kuin 1990-luvun keskiarvo. Aikoinaan ennätyskuumana pidetty vuosi 1988 ei enää mahdu 20 kuumimman vuoden listalle. Myös 2010-luvusta näyttää ensimmäisten vuosien perusteella tulevan aiempia vuosikymmeniä lämpimämpi.
"Jos päästöt kasvavat nykytahtia, maapallon keskilämpötila nousee vuosisadan loppuun mennessä vajaasta kahdesta kuuteen astetta. Ilmastonmuutoksen seurauksena äärimmäiset sääilmiöt, tulvat ja myrskyt yleistyvät, ja monia eläinlajeja kuolee sukupuuttoon. Ratkaisuja tarvitaan heti.", ilmastoX-kampanjassa todetaan.
Myös Janni Hussi kertoo olleensa huolestunut ilmastonmuutoksesta useiden vuosien ajan. Jo lukioaikanaan hän valitsi monet esitelmien tai tutkielmien aiheet siten, että hän pääsi syventymään ilmastonmuutokseen.
Ilmastonmuutoksen lisäksi Hussi ja Hintsa haluavat herätellä naisia arvostamaan itseään ja toisia naisia, minkä edistämiseksi he ovat käynnistäneet Girl Like Me -kampanjan. "Nykypäivän maailmassa ei ole helppoa löytää omaa identiteettiään, ja itsetunto ottaa helposti kolhuja, kun mediassa ja somessa levitetään kuvia toinen toistaan kiillotetummista ja täydellisistä imagoista. Kampanjan tavoitteena on auttaa nuoria naisia ymmärtämään, miten välttyä turhilta ulkoisilta paineilta, miten käsitellä niitä ja olla armollisempi itselleen. Sitä myötä on mahdollista olla armollisempi myös muille, tukea heitä ja antaa tilaa olla oma itsensä.", Hussi ja Hintsa toteavat.
Ihmiskunta on alle kahdeksassa kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,6 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Suomalaisten kulutustaso on maapallon 13. suurin. Olemme kuitenkin sikäli onnellisessa asemassa, että maamme tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja huomattavasti kulutustamme enemmän. Arvaatko, missä valtioissa kulutustaso on kaikkein suurin ja missä pienin?
Edit 5.12.2015: Kiinan tarkastettujen hiilen kulutustilastojen mukaan maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä olikin tänä vuonna neljä päivää aiemmin ilmoitettua aiemmin, jo 9. elokuuta 2015.
Tänään 13. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2015 (Earth Overshoot Day 2015). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, jolla on toimistoja Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2015-13.8.2015 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. Tällä hetkellä ihmiskunta kuluttaa 62 % enemmän kuin maapallo pystyy kestävästi tuottamaan.
Earth Overshoot Day -käsitteen kehitti alun perin New Economics Foundation -nimisessä brittiläisessä ajatushautomossa työskennellyt Andrew Simms. Maapallon ylikulutuspäivän ajankohta lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / maailmanlaajuinen ekologinen jalanjälki) x 365. Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2015 ylikulutuspäivästä kertomiseksi on avattu uudet nettisivut.
Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Vielä vuonna 1961 maapallon ihmiset käyttivät vuodessa vain 3/4 maapallolla vuoden aikana syntyvistä resursseista. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen noin vuonna 1970-1975.
Kuinka monta maapalloa tarvitaan tuottamaan ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat? Perusuran (business as usual) skenaariossa ylikulutuspäivä tulee vuonna 2030 jo 28. kesäkuuta. Mikäli hiilidioksidipäästöjä onnistutaan vähentämään 30 %, ylikulutuspäivä on vuonna 2030 "vasta" 16. syyskuuta. Diagrammin lähde: Earth Overshoot Day 2015, Press Release.
Viime vuonna ylikulutuspäivä oli 19. elokuuta ja toissa vuonna 20. elokuuta. Vielä vuosituhannen vaihteessa ylikulutuspäivä oli vasta 1. lokakuuta 2000. Vuodesta 1975 lähtien ylikulutuspäivä onkin aikaistunut keskimäärin yli kolme päivää vuodessa. Mikäli sama trendi jatkuu, ylikulutuspäivä tulee vuonna 2078, siis vain 63 vuoden kuluttua, jo 1. tammikuuta!
Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.
Tarvitaan 1,6 maapalloa tuottamaan kestävästi nykyisen ihmiskunnan kuluttamat luononvarat
Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,6 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Ennen tämän vuosisadan puoliväliä tarvitaan Global Footprint Networkin mukaan jo kolme maapalloa, jos keskimääräiset väestönkasvu-, energia- ja ravinnontuotantoennusteet toteutuvat! On kuitenkin hyvin epävarmaa, onko tällainen jatkuva ylikulutuksen kasvu edes fysikaalisesti mahdollista.
Nykyään suurin osa maapallon ihmisistä elää maissa, jotka kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin tuottavat. Nämä maat joko riistävät ja ylikuluttavat omaa ympäristöään tai tuovat luonnonvaroja muualta.
Tästä linkistä voit katsoa eri valtioiden ekologisen jalanjäljen (= kuinka suuri pinta-ala tarvitaan luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen) asukasta kohden sekä biokapasiteetin (= ekosysteemin kyky tuottaa luonnon aineksia ja sitoa päästöjä) asukasta kohden. Luvut on ilmoitettu globaalihehtaareina (= hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa, lyhenne gha) ajanjaksolta 1961-2007. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on 2,19 gha, kun hehtaari laidunmaata on 0,48 gha. Globaalihehtaareina ilmoitettu ekologinen jalanjälki on siis laskennallinen alue, jota ei voi ajatella konkreettisena maa-alueena. Lisätietoja löytyy Tilastokeskuksen sivuilta.
Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,6 maapalloa. Kiinan kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin 2,7 Kiinaa. Vastaavasti kuvassa on esitetty muistakin valtioista, kuinka monta ko. valtion pinta-alaa tarvittaisiin siellä kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen. Kuvan lähde: Global Footprint Network E-mail.
Ilmastonmuutosta aiheuttava hiili muodostaa yli puolet ihmiskunnan ekologisesta jalanjäljestä
Ekologinen jalanjälki mittaa myös hiilijalanjälkeä, joka tarkoittaa fossiilisten polttoaineiden ja sementin tuotannon aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen tarvittavaa maa-alaa. Nykyään hiilijalanjälki on yli puolet ihmiskunnan koko ekologisesta jalanjäljestä. Hiilijalanjälki on myös ekologisen jalanjäljen kaikkein nopeimmin kasvava osa. Sata vuotta sitten hiilijalanjäljen osuus oli hyvin pieni, mutta vuoden 1970 jälkeen ihmiskunnan hiilijalanjälki on Global Footprint Networkin mukaan yli kaksinkertaistunut. Laskelmien mukaan hiili muodostaa peräti 54 % ihmiskunnan ekologisesta jalanjäljestä. Vuonna 2015 fossiilisten polttoaineiden tuottamien kasvihuonekaasujen sitominen vie 85 % maapallon biokapasiteetista. Hiilijalanjälki on suurin ja nopein kasvava ekologisen jalanjäljen osa. Hiilijalanjäljen merkittävä pienentäminen onkin välttämätön askel maailman ylikulutuksen vähentämiseksi.
Tanska on onnistunut leikkaamaan hiilipäästöjään 33 % kahden viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Jos koko maapallo olisi tehnyt samoin (eikä muu osa ekologisesta jalanjäljestä olisi muuttunut), ylikulutuspäivä olisi tänä vuonna "vasta" 3. lokakuuta. Tanskakaan ei ole silti saavuttanut kestävää ekologisen jalanjäljen tasoa. Itse asiassa, jos koko ihmiskunta eläisi tanskalaisella kulutustasolla, luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin peräti kolme maapalloa ja ylikulutuspäivä olisi ollut jo 8. toukokuuta.
Kuinka Suomi pärjää kansainvälisessä vertailussa?
Suomi on sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Vuonna 2011 (toistaiseksi uusimmat saatavilla olevat tiedot) kuuden kärki valtioista, joissa biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjäljen, oli järjestyksessä lueteltuna seuraava: Gabon, Kongo, Keski-Afrikka, Bolivia, Kongon demokraattinen tasavalta, Brasilia. Suomi on sijalla 12. Suomessa biokapasiteetti (13,2 globaalihehtaaria/asukas) on lähes kolminkertainen ekologisen jalanjälkeemme (4,8 globaalihehtaaria/asukas) verrattuna eli biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjäljen noin 170 prosentilla.
Asukasta kohden laskettuna Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Siitä huolimatta emme voi aina syyttää kiinalaisia tai muita väkiluvultaan suuria valtioita. Elintasomme perustuu paljolti öljyyn ja muihin ulkomailta tuotuihin tuotteisiin. Emme voisi elää nykyiseen tapaan pelkästään Suomen luonnon antimilla. Olemme ulkoistaneet luonnonvarojen kulutuksemme.
Henkilöä kohden laskettuna australialaiset ovat absoluuttisesti ja singaporelaiset suhteellisesti pahimpia kuluttajia
Taulukon vasemmassa sarakkeessa on esitetty 20 valtiota, joissa biokapasiteetti on suurin verrattuna valtion ekologiseen jalanjälkeen. Prosenttiluvut (pyöristetty) kertovat, kuinka paljon biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjäljen. Suomi on sijalla 12. Taulukon oikeassa sarakkeessa on esitetty 20 valtiota, joissa biokapasiteetti on pienin verrattuna valtion ekologiseen jalanjälkeen. Prosenttiluvut (pyöristetty) kertovat, kuinka paljon ekologinen jalanjälki ylittää biokapasiteetin. Tiedot ovat tuoreimmat saatavilla olevat eli vuodelta 2011.
Vuonna 2011 kuuden kärki valtioista, joissa ekologinen jalanjälki ylittää biokapasiteetin, oli seuraava: Singapore, Arabiemiirikunnat, Israel, Kypros, Libanon, Jordania.
Jos katsotaan vain ekologista jalanjälkeä asukasta kohden välittämättä valtion biokapasiteetista, kuusi eniten luonnonvaroja kuluttavaa valtiota vuonna 2011 olivat Australia (8,3 globaalihehtaaria/asukas), Arabiemiirikunnat (8,1), Yhdysvallat (6,8), Kanada (6,6), Ruotsi (6,5) ja Singapore (5,9). Suomi on 145 valtion listalla sijalla 13 (4,8 globaalihehtaaria/asukas).
Egyptiläisillä korkein mahdollinen kestävän kulutuksen taso
Kuusi vähiten luonnonvaroja kuluttavaa valtiota asukasta kohden laskettuna ovat Eritrea (ekologinen jalanjälki 0,4 globaalihehtaaria/asukas), Haiti (0,5), Afganistan (0,6), Pakistan (0,7), Bangladesh (0,7) ja Malawi (0,7). Jos haluaisimme rajoittaa kulutuksen koko maapalloa ajatellen kestävän tuotannon tasolle, keskimääräinen ekologinen jalanjälki ei saisi maapallolla olla yli 1,7 globaalihehtaaria/asukas. Tällä kulutustasolla on esimerkiksi Egypti, ja Thaimaa ylittää sen vain hieman (1,9). Kuitenkin myös Egypti ylittää paikallisesti kestävän kulutuksen tason, sillä Egyptin biokapasiteetti on vain 0,5 globaalihehtaaria/asukas. Egyptissä kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiinkin 3,2 Egyptiä.
Talous, väestö ja luonnonvarojen kulutus kasvavat. Maapallon koko kuitenkin säilyy koko ajan samana. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.
Maapallon väkiluku on kasvanut 95 % vuodesta 1970. Samaan aikaan selkärankaisten selkärankaisten eläinten keskimääräinen populaatiokoko on pienentynyt 52 %. Lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluku ylitti arvioiden mukaan seitsemän miljardin rajan. YK:n ennusteiden mukaan maapallolla tullee olemaan 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100, vaikka väestönkasvu onkin hidastunut pahimpiin ennusteisiin verrattuna.
Metsien häviäminen, makean veden niukkuus, maaperän eroosio, biodiversiteetin pienentyminen ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään aiheuttavat elämän laadun heikkenemistä ja rahankulua. Arvioiden mukaan ihmiskunta on viimeisimpien noin 50 vuoden aikana kuluttanut luonnonvaroja ja tuottanut saasteita enemmän kuin koskaan sitä ennen yhteensä. Seuraavien noin 40 vuoden aikana maailmassa rakennetaan arvioiden mukaan yhtä paljon kuin tähän asti maailmanhistoriassa yhteensä.
Kesäkuun 2012 Nature-lehdessä 22 tutkijaa varoitti siitä, että maapallon olotilan muutos on mahdollinen ja jopa todennäköinen jo sadan seuraavan vuoden aikana!
Onneksi ihmislajin kekseliäisyys ja uudet teknologiat voivat tuoda mukanaan myös ratkaisukeinoja näihin ongelmiin.
Teksti julkaistu 13.8. klo 6.30 ja päivitetty/korjattu 13.8. klo 14.45 sekä 19.00. Päivitykset johtuvat siitä, että Global Footprint Networkin Earth Overshoot Day -nettisivuilla oli oleellisia virheitä. Valtioiden ekovelka ja biokapasiteetin ylijäämä oli laskettu mielestäni väärin. Huomasin tämän vasta alkuperäisen blogipostaukseni julkaisun jälkeen. Lähettelin tänään asiasta useita sähköposteja sekä Sveitsiin että Yhdysvaltoihin. Tämän seurauksena Global Footprint Network muutti valtioiden prosenttilukuja alkuperäisistä lukuarvoista sadoilla prosenttiyksiköillä. Kyseessä oli inhimillinen virhe laskukaavassa. Myös valtioiden järjestys tilastossa muuttui. Sain Global Footprint Networkilta arvonimen "The Best Earth Overshoot Day Supporter". :-)
