Joulukuusimato (Spirobranchus giganteus). (Source: Wikipedia. This image was originally posted to Flickr by Richard Ling at http://flickr.com/photos/82825649@N00/438038501. It is licensed under the terms of the cc-by-sa-2.0.) |
Jouluelämyksiä näköaistille kuusta kuuseen
Putkimatoihin kuuluvat joulukuusimadot (Spirobranchus giganteus) ovat todella värikkäitä, joko punaisia, oransseja, keltaisia tai sinisiä. Nämä parin sentin mittaiset koralliriutoilla elävät joulukuusimadot käyttävät putkimaisia ulokkeitaan sekä planktonin saalistukseen että hengittämiseen. Kannattaa katsoa myös tämä video.
Joulukuusimatoja emme Suomen joulussa näe. Kuusemme kuitenkin koristellaan hieman näitä matoja muistuttaviksi, mistä madot ovat nimensä saaneetkin. Millainen mahtaa olla tulevaisuuden joulukuusi? Jos kuuseen siirretään esimerkiksi meduusalta tai tulikärpäseltä loiston aiheuttava geeni, saadaan aikaan itsevalaiseva kuusi, johon ei tarvita lainkaan kynttilöitä! Tällaiset puut voisivat korvata myös teitä valaisevat katuvalot. Vastaavalla tekniikalla on jo tehty esimerkiksi pimeässä loistava tupakkakasvi sekä fluoresoivia sikoja ja kissoja.
Tänä vuonna joulupäivän ja tapaninpäivän välistä yötä valaisee täysikuu. Viimeksi joulun täysikuu on nähty vuonna 1977 ja seuraavan kerran se on mahdollista havaita vasta jouluna 2034.
Joulun äänimaailmassa hauskoja erikoisuuksia
Sakari Topeliuksen jouluaattona 1853 sanoittamassa Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan -runossa, josta on tehty Sylvian joululaulu (suomentanut opettaja Martti Korpilahti, säveltänyt Carl Collan), puhutaan Sisiliasta takaisin kaukaiseen Suomeen kaipaavasta Sylviasta. Kyseinen Sylvia on jokin kerttulintu, ilmeisesti mustapääkerttu, tieteelliseltä nimeltään Sylvia atricapilla. Aidon Sylvian joululaulun eli mustapääkertun äänen voit kuunnella Elävä luonto -sivuston äänigalleriasta. Kuvitettu Sylvian joululaulu kannattaa katsoa Aarne Hagmanin Aken mediaa -blogista.
Kouvolan Sanomien entinen päätoimittaja ja kouvolalainen opettaja Aukusti Simojoki (aiemmin Simelius, 1882-1959) kirjoitti säveleen sopivat suomenkieliset sanat alunperin virolaiseen joululauluun Kilisee, kilisee kulkunen. Virossa laulun nimi on Tiliseb, tiliseb aisakell. On todella hauskaa kuunnella laulu YouTubesta viroksi esitettynä.
Joulun äänimaailmaan kuuluu myös monia mielenkiintoisia bahuvriihiyhdyssanoja, joiden tarkoittama asia ei kuulu samaan lajiin eikä samaan luokkaan kuin yhdyssanan jälkimmäinen osa. Hyviä esimerkkejä ovat kirkassilmä, silkohapsi, herkkusuu ja (Petteri) Punakuono.
Joulun tuoksut ja hajut yllättävät
Kynttilöitä on tehty jo 5000 vuotta. Nykyisissä kynttilöissä ei yleensä käytetä oikeaa steariinia, jota saadaan nautojen, vuohien ja lampaiden rasvasta (tai palmuöljystä), vaan useimmiten öljynjalostuksen sivutuotteena syntyvää parafiinia. Steariinin hyvän kynttilämäisen tuoksun sijaan parafiini ei tuoksu miltään tai huonolaatuisena haisee pahalta ja savuttaa. Toki kynttilöihin on käytetty myös traania eli valaanrasvaa, kallista mehiläisvajaa sekä pahanhajuista ja savuttavaa talia.
Yksi suosituimmista joulukukista on Carl von Linnén nimeämä hyasintti (Hyacinthus orientalis). Nimen pohjana on Kreikan mytologian Hyakinthos eli Hyacinthus, komea spartalainen prinssi, johon sekä Apollon-jumala että tuulen jumala Zephyros (Zefyr) olivat rakastuneet. Hyakinthos kuitenkin kuoli kiekonheitto-onnettomuudessa kiekon osuessa hänen päähänsä mahdollisesti mustasukkaisen Zephyroksen aiheuttaman tuulenpuuskan takia. Tämän jälkeen Apollon taikoi Hyakinthoksen verestä kukan, joka ei kuitenkaan alkuperäisen käsityksen mukaan liene ollut tämä nykyisin hyasinttina tuntemamme laji.
Suomen ensimmäinen joulukukkana esitelty hyasintti lienee nähty helsinkiläisen kukkakaupan ikkunassa vuonna 1879. Hyasintin pistävän voimakas tuoksu tulee hieman kanelia muistuttavasta kanelialkoholista, jolle monet ovat allergisia. Kukan nimi voisikin hyvin olla hajusintti. Voimakkaimmin tuoksuu sininen hyasintti, miedoimmin valkoinen.
Joulukuusessa puolestaan tuoksuu alfa-pineeni, joka on tärpätin pääkomponentti (50-80 %). Onko sinulla oma tekokuusi? Katsopa Fingerporin näkemys asiasta!
Jeesus sai itämaan tietäjiltä lahjaksi kultaa, suisuketta ja mirhamia (mirhaa). Lue tästä linkistä perusteellinen kuvaus siitä, mitä suitsuke ja mirhami ovat.
Joulun herkut täynnä mielenkiintoista historiaa
Monen mielestä keittämisvaiheessa pahalta haiseva lipeäkala eli livekala on keskiajalta peräisin oleva jouluherkku, joka on perinteisesti ollut ilmakuivattua turskaa eli kapakalaa, joskus myös seitiä tai koljaa. Nykyisin lähes kaikki Suomessa myytävä lipeäkala on kuivattua molvaa (Molva molva), koska 1970-luvun loppupuolella turskakannat romahtivat Pohjois-Norjassa. Siksi kalastusta siirrettiin etelämmäksi, jossa oli paljon molvaa.
Lipeäkala pehmitetään ja proteiineja hajotetaan liottamalla sitä emäksisessä lipeävedessä. Apuna voidaan käyttää koivutuhkasta valmistettua potaskaa, josta tulee miedompi maku kuin natriumhydroksidikäsittelystä. Lipeäkalan emäksisyys tekee hyvää ylensyönnin jälkeen. Eksoottiset eväät -ruokablogin mukaan lipeäkalan valmistaminen on oikea kemistin unelma ja lopputuotteena syntyvä valkoinen kala oli jouluna 2011 ainoa valkoinen asia. Näin saattaa käydä Etelä-Suomessa tänäkin vuonna.
Syksyllä 1993 Birminghamin yliopistossa järjestettiin kulinaristeille "eksoottinen suomalainen illallinen". Tilaisuuden jälkeen järjestäjät saivat kirjeen, jossa Suomen Kulttuurirahastoa kehotettiin ottamaan toimintaansa mukaan myös ruokakulttuuri, "paitsi ei lipeäkalaa, joka kyllä on kulttuuria, mutta ei ruokaa".
Hyvältä tuoksuvien piparkakkujen alkuperäinen mauste on pippuri, mihin viittaa myös piparkakkujen ruotsalainen nimitys pepparkaka.
Joululeivonnaisten mausteena käytetään usein pomeranssin (sitrushedelmä) kuorta. Nimi pomeranssi pohjautuu latinan omenaa tarkoittavaan sanan (pomum) ja italian appelsiinia tarkoittavan sanan (arancia) yhdistelmään. Alkuaan persialaislähtöinen arancia on muuntunut esimerkiksi englannin kielessä muotoon orange, joka tarkoittaa sekä appelsiinia että oranssia. Suomessakin appelsiinia sanottiin vielä 1800-luvun lopulla nimellä oranssi. Värin nimitykseksi oranssi muuntui vasta 1900-luvun alkupuolella.
Glögi puolestaan on sanana lainattu ruotsin kielen glögg-sanasta, joka taas on muodostettu sanaliitosta glödgat vin (hehkutettu viini). Suomessa glögi-sanaa on alettu käyttää 1900-luvun alkupuolella. Sitä ennen ainakin Elias Lönnrotin sanakirjassa vuodelta 1874 puhuttiin lökäristä.
Maistuisiko tulevaisuudessa kuorrutettu heinäsirkka joulukinkun korvaajana?
Tuntoaistille entistä vähemmän kylmyyttä
Suomessa joulukuun keskilämpötila on noussut vuodesta 1847 nykypäivään lähes viisi astetta. Koko Suomen mittaushistorian joulukuun lämpöennätys tehtiin pari viikkoa sitten, kun itsenäisyyspäivänä lämpötila nousi Maarianhaminan lentoasemalla Jomalassa +11,1 asteeseen.
Ennätyksellisen lauha joulu koettiin vuonna 2006, jolloin jouluaatto oli Suomen etelä- ja keskiosissa laajalti mittaushistorian lämpimin. Korkeimmillaan lämpötila kohosi Ahvenanmaalla +8,9 asteeseen ja Manner-Suomessa +8,3 asteeseen.
Tapaninpäivä puolestaan oli ennätyslauha vuonna 2011, kun Maarianhaminan lentoasemalla ja Kemiön saarella mitattiin +9,9 astetta. Kylmimmistä ja lämpimimmistä jouluista, valkean joulun todennäköisyydestä sekä joulujen lumisuudesta löydät tarkat tiedot Ilmatieteen laitoksen joulutilastoista.
Ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa muuttaa myös joululauluja: "Silent night! Endless night! All is dark, there’s no light..." tai "Silent Night! Holy night! Stores are warm, malls are bright...". Lisää joululauluversioita voi katsoa tästä linkistä.
Lue myös nämä
Yllättäviä ja hauskoja faktoja joulusta
Kultaa, suitsuketta ja mirhamia
Lämmintä, rentouttavaa ja rauhallista joulua!
5 kommenttia:
Tällä hetkellä Suomen mittaushistorian toistaiseksi korkein joulukuun lämpötila on tänään Porissa mitattu +11,4 astetta.
Pelkät jouluvalot kuluttavat Yhdysvalloissa sähköä noin 6,63 miljardia kWh eli enemmän kuin vaikkapa Salvadorin tai Tansanian koko vuoden sähkönkulutus. Koko Yhdysvaltojen vuotuisesta sähkönkulutuksesta jouluvalot kuitenkin vievät vain 0,2 prosenttia.
Täysikuu jouluna nyt liittyy Kuun kierrossa olevaan jaksollisuuteen, joka on noin 19 vuotta. Kyseessä on ns. Metonin jakso, jonka olemassaolo tunnettiin jo Antiikin aikoina. Metonin jakson välein Kuu on samassa paikassa taivaalla ja samassa vaiheessa. Koska jakso ei ole aivan tasan 19 vuotta, niin aivan joulupäivään se ei aina yllä 19 vuoden jaksoissa. Joulupyhien täysikuita on 1900-luvulla ollut 19-vuoden välein v. 1996 (24.12), 1977 (25.12.), 1958 (26.12.), 1939 (26.12.), 1920 (25.12.) ja 1901 (25.12.). Tiedot ovat Helsingin yliopiston Almanakkatoimiston verkkosivuilta.
Kiitos hyvästä kommentista. Mukavaa nähdä yksi Suomen kaikkien aikojen merkittävimmistä sää- ja ilmastoasiantuntijoista blogissani.
Uudessa Suomen Luonto -lehden tekstissä muistutetaan, ettei Sylvian joululaulun Sylvia ole välttämättä mustapääkerttu, vaan se voi olla jokin muu kerttulaji, esimerkiksi lehtokerttu.
Lähetä kommentti