Ylioppilaslakkia käytettiin Suomessa tiettävästi ensimmäistä kertaa vuonna 1864, kun yksittäinen ylioppilas teetti pikeelakin Turussa. Varsinaisena ylioppilaslakin syntyhetkenä pidetään kuitenkin vuotta 1865, jolloin neljä ylioppilasta tilasi Helsingissä nykyisen malliset samettilakit neiti Maria Grapen ompeluliikkeestä. Sopiva sametti piti tilata Ruotsista, koska Suomesta sellaista ei löytynyt.
Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja (1909-1922) kertoi ylioppilaslakista näin:
"Ylioppilaslakki (suomalainen), pohja
valkeasta sametista, alareuna mustasta sametista
ja varustettu kultaisella lyyryllä, ei ole mikään
virallisesti vahvistettu akateemisen kansalaisen
merkki, vaan yksityisen aloitteesta 1860-luvulla
syntynyt vapaa muodostelma muualta, lähinnä
Skandinaaviasta, saaduista lakkiaiheista.
Aikaisemmin oli maassamme ylioppilaita varten kyllä
vahvistettu pakollinen virkapuku, joka
kuitenkin oli ylioppilaille erittäin vastenmielinen ja
synnytti usein selkkauksia viranomaisten ja
ylioppilasnuorison välillä. Y:n luoja on neiti
Maria Grape (k. 1912), joka oli syntynyt
Ruotsin Länsipohjassa, Ala-Kainuun pitäjässä, jossa
hänen isänsä — vanhaa sikäläistä pappissukua —
oli pappina. Orvoksi jouduttuaan hän jo
kasvavana tyttönä joutui Suomeen ja sai
kasvatuksensa Oulussa. Helsinkiin siirtyi hän 1860-luvulla,
harjoittaen 1880-luvun loppupuolelle asti hyvin
tunnettua miesompelijaliikettä. Hän se lähetti
maailmaan ensimäisen suomalaisen
ylioppilaslakin, joka soreudellaan on herättänyt koti- ja
ulkomaalaisten yhteistä ihailua."
Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa ylioppilaiden valkolakit oli otettu käyttöön jo aiemmin. Suomessa lakin osti vuonna 1867 sata ylioppilasta ja seuraavana vuonna jo 200. Vuoteen 1890 mennessä neiti Grape sai valmistaa noin 11 000 ylioppilaslakkia. Lakin samettisen reunuksen koristeena on Apollon lyyra, Helsingin yliopiston tunnus.
Aluksi ylioppilaslakki oli miesten yksinoikeus. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ylioppilas, tsaarin myöntämällä erikoisluvalla ylioppilastutkinnon suorittanut Maria Tschetschulin sai vuonna 1870 käyttää pelkkää lyyraa hiusrusetissa. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin naisille suunniteltiin oma, lipaton ylioppilaslakki, jossa oli kymmenen senttiä korkea musta samettireunus ja leipurinhattumainen lakkiosa. Sitä käytettiin aina vuosisadan 1800-1900 vaihteeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat luvan käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Vuonna 1901 naiset myös saivat oikeuden suorittaa ylioppilastutkinnon samoin ehdoin kuin miehet.
Vuodesta 1919 alkaen ylioppilaslakit on saatu päähän jo lukion lopussa, kun aiemmin ne hankittiin yliopistossa. Vielä 1950-luvulla ylioppilailla oli usein tapana käyttää ylioppilaslakkia koko yliopistojen kesäloman ajan vapusta syyskuun loppuun.
Suuret onnittelut
kaikille ammatteihin valmistuville,
tänään lakitettaville iltalukioiden ylioppilaille ja huomenna lakitettaville päivälukioiden ylioppilaille!
Lähteet ja lisätietoja
Helsingin Sanomat
Helsingin Uutiset
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
Yle Uutiset
Lue myös tämä
Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet - Voi sudenpieru, Gaudeamus igitur ei olekaan laulu vaan jyrsijä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti