 |
| Kuvan © GooDAura - Fotolia |
Viime vuonna Suomessa rikottiin koko mittaushistorian joulukuun lämpöennätys useaan kertaan kahdessa erillisessä lämpöaallossa, ensin itsenäisyyspäivänä (Jomala, Maarianhaminan lentoasema +11,1 astetta) ja sen jälkeen 20. joulukuuta (Kokemäki ja Pori +11,3 astetta). Poikkeuksellista on se, että joulukuun ennätyslukema mitattiin näin myöhään joulukuussa. Aiemmat ennätykset olivat kuukauden alusta. Vuoden 2015 ennätykseen vaikutti osaltaan tiivis polaaripyörre, joka eristi kylmän ilman arktisille alueille. Myös yö 20.-21. joulukuuta oli lämmin. Etelä-Suomessa yön alimmat lämpötilat olivat kahdeksan plusasteen paikkeilla.
Joulun vaihteleviin säihin kannattaa tutustua Ylen ja Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla. Ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa muuttaa myös joululauluja: "Silent night! Endless night! All is dark, there’s no light..." tai "Silent Night! Holy night! Stores are warm, malls are bright...". Lisää joululauluversioita voi katsoa tästä linkistä.
Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi
”Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha”, sanotaan. Itä-Pohjanmaalta peräisin olevan ajatelman mukaan ”joulurauha kestää Tuomaanpäivästä (21. joulukuuta) loppiaiseen; silloin ei saa metsää rikkoa eikä kehrätä, muuten karhu syö kesällä lehmiä”. Joulun juhlinta tosin on usein aloitettu jo ennen Tuomaanpäivää, sillä ”Antti (30. marraskuuta) joulut alottaa, Tuomas tupaan taluttaa”.
Vanhan kansan mukaan joulu jatkuu Nuutinpäivään asti. Perinteisesti (1600-luvulle asti) Knuutinpäivää kuitenkin vietettiin jo loppiaisen jälkeisenä päivänä 7. tammikuuta eikä 13. tammikuuta. Sotkamossa joulun juhliminen on lopetettu jo hyvissä ajoin: ”Hyvä tuomas joulun tuopi, Tapani takaisin viepi.”
Tulis joulu, että sais yölläkin syödä
 |
| Kuvan © Eduardo López - Fotolia |
Hyvältä tuoksuvien piparkakkujen alkuperäinen mauste on pippuri, mihin viittaa myös piparkakkujen ruotsalainen nimitys pepparkaka.
Joululeivonnaisten mausteena käytetään usein pomeranssin (sitrushedelmä) kuorta. Nimi pomeranssi pohjautuu latinan omenaa tarkoittavaan sanan (pomum) ja italian appelsiinia tarkoittavan sanan (arancia) yhdistelmään. Alkuaan persialaislähtöinen arancia on muuntunut esimerkiksi englannin kielessä muotoon orange, joka tarkoittaa sekä appelsiinia että oranssia. Suomessakin appelsiinia sanottiin vielä 1800-luvun lopulla nimellä oranssi. Värin nimitykseksi oranssi muuntui vasta 1900-luvun alkupuolella.
Glögi puolestaan on sanana lainattu ruotsin kielen glögg-sanasta, joka taas on muodostettu sanaliitosta glödgat vin (hehkutettu viini). Suomessa glögi-sanaa on alettu käyttää 1900-luvun alkupuolella. Sitä ennen ainakin Elias Lönnrotin sanakirjassa vuodelta 1874 puhuttiin lökäristä.
Monen mielestä keittämisvaiheessa pahalta haiseva lipeäkala eli livekala on keskiajalta peräisin oleva jouluherkku, joka on perinteisesti ollut ilmakuivattua turskaa eli kapakalaa, joskus myös seitiä tai koljaa. Nykyisin lähes kaikki Suomessa myytävä lipeäkala on kuivattua molvaa (Molva molva), koska 1970-luvun loppupuolella turskakannat romahtivat Pohjois-Norjassa. Siksi kalastusta siirrettiin etelämmäksi, jossa oli paljon molvaa. Molva kuuluu turskakalojen lahkoon ja mateiden heimoon.
Lipeäkala pehmitetään ja proteiineja hajotetaan liottamalla sitä emäksisessä lipeävedessä. Apuna voidaan käyttää koivutuhkasta valmistettua potaskaa, josta tulee miedompi maku kuin natriumhydroksidikäsittelystä. Lipeäkalan emäksisyys tekee hyvää ylensyönnin jälkeen. Eksoottiset eväät -ruokablogin mukaan lipeäkalan valmistaminen on oikea kemistin unelma.
Syksyllä 1993 Birminghamin yliopistossa järjestettiin kulinaristeille "eksoottinen suomalainen illallinen". Tilaisuuden jälkeen järjestäjät saivat kirjeen, jossa Suomen Kulttuurirahastoa kehotettiin ottamaan toimintaansa mukaan myös ruokakulttuuri, "paitsi ei lipeäkalaa, joka kyllä on kulttuuria, mutta ei ruokaa".
Maistuisiko tulevaisuudessa kuorrutettu heinäsirkka joulukinkun korvaajana?
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan
 |
| Kuvan © Masson - Fotolia |
Sakari Topeliuksen jouluaattona 1853 sanoittamassa Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan -runossa, josta on tehty Sylvian joululaulu, puhutaan Sisiliasta takaisin kaukaiseen Suomeen kaipaavasta Sylviasta. Kyseinen Sylvia on jokin kerttulintu, perinteisen käsityksen mukaan mustapääkerttu, tieteelliseltä nimeltään Sylvia atricapilla. Sylvia ei kuitenkaan ole välttämättä mustapääkerttu, vaan se voi olla myös jokin muu kerttulaji, esimerkiksi lehtokerttu, Sylvia borin.
Aidon Sylvian joululaulun eli mustapääkertun tai lehtokertun äänen voit kuunnella LuontoPortista tai Elävä luonto -sivuston äänigalleriasta. Kuvitettu Sylvian joululaulu kannattaa katsoa Aarne Hagmanin Aken mediaa -blogista.
Keskispyhänä (27.12.) jo hullukin havaattoo jotton päivä pirenny
Talvipäivänseisauksen aikaan (21.12.2016) päivä on lyhimmillään. Tapaninapäivänä valoisan ajan pituuden sanotaan jo olevan kukon askelta pitempi. Sanonnasta tosin tunnetaan muitakin muunnoksia: ”Jouluna on päivä jo kananaskelta pitempi, tapanina jo hullukin huomaa, uunnavuonna uuninlämmityksen verran.”
Kaupallistuneessa yhteiskunnassa valoa tuodaan pimeään talveen myös kaamos- tai jouluvaloilla. Jouluvalot kuluttavat Yhdysvalloissa sähköä noin 6,63 miljardia kWh eli enemmän kuin vaikkapa Salvadorin tai Tansanian koko vuoden sähkönkulutus. Koko Yhdysvaltojen vuotuisesta sähkönkulutuksesta jouluvalot kuitenkin vievät vain 0,2 prosenttia.
Myös punapukuinen joulupukki luotiin Yhdysvalloissa kaupalliseen käyttöön, Coca Colan mainostarkoituksiin. Suomalainen joulupukki on alunperin ollut ruskea- tai harmaanuttuinen. Suomeen punapukuisesta pukista löytyy kuitenkin sellainen yhdistävä linkki, että punapukuisen pukin piirtäneen Haddon Sundblomin isä oli syntynyt Ahvenanmaalle.
Lue myös The Guardian -lehden artikkeli kiinalaisesta Yiwun ”joulukaupungista” (300 km Shanghain eteläpuolella), jossa 600 tehdasta tuottaa yli 60 % maailman joulukoristeista. Työntekijät tekevät jopa 12 tunnin työpäiviä pienellä palkalla tietämättä kunnolla edes sitä, mikä joulu on.
Tulevaisuudessa meillä voi olla myös bioluminesenssi-ilmiöön perustuvia, itsevalaisevia joulukuusia, jos esimerkiksi joltakin bakteerilta, meduusalta tai tulikärpäseltä siirretään kuuseen valontuotantogeeni.
Heikinpäivänä talven selkä katkeaa
Tammikuu on talven sydän ja satovuoden keskikohta. Tammikuun alkuosa tammi lieneekin alkuaan tarkoittanut akselia, napaa tai keskipuuta. Lappeella sanottiin ennen, että ”sydänkuu surkein, vaahtokuu vaikein, hankikuu haikein”. Sydänkuu luonnollisesti tarkoitti tammikuuta, vaahtokuu helmikuuta ja hankikuu maaliskuuta.
Talven ajateltiin ennen olevan puolivälissä Heikinpäivänä (19. tammikuuta). Kesälahtelaisen sanonnan mukaan karhukin toteaa silloin, että ”joko on yö puolessa, nälkä suolessa”.
Lue myös nämä
Viiden aistin joulu: Lökäri, bahuvriihiyhdyssanat, hajusintit, tärpätiltä tuoksuvat kuuset...
Kultaa, suitsuketta ja mirhamia
Yllättäviä ja hauskoja faktoja joulusta
Rentouttavaa ja rauhallista joulua!
2 kommenttia:
Lue myös tämä:
Paljonko jouluaattona yleensä on lunta?
Lue myös tämä:
Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?
Lähetä kommentti