Moderneja myyttejä

Tänään taas oli Kouvolan Sanomien Napakat-palstalla tällainen viesti:

"Ilmastonmuutos maalaisjärjellä. Tuulee etelästä ja lännestä - lauhaa ja lämmintä. Pohjoisesta ja koillisesta - koleaa ja pakkasta."

Maalaisjärki ei aina toimi tieteellisissä asioissa. Tässäkin on sekoitettu sää ja ilmasto. Sää tarkoittaa jonkin paikan ilmakehässä vallitsevaa hetkellistä tilannetta (lämpötila, pilvisyys, sateet jne.). Ilmasto taas tarkoittaa pitkän aikavälin keskiarvoja. Edellä siteerattu Napakat-viesti päteekin säähän, mutta ei ilmastoon. Ilmastonmuutoksessa on kyse pitkän aikavälin keskiarvoista laajalla alueella.

Ilmastonmuutokseen ja varsinkin sen vastustamiseen liittyy paljon moderneja myyttejä. Ihmisten on joskus vaikea ymmärtää sitä, että nyt olisi meneillään mitenkään poikkeuksellinen ilmastonmuutos, kun maapallon ilmasto on vaihdellut kautta historian. Toisinaan on ollut lämpimämpää, toisinaan kylmempää. Niinpä helposti uskotaan nykyisenkin muutoksen olevan normaalia, luonnollista vaihtelua.

Maapallolla on ollut nykyistä lämpimämpiäkin jaksoja, ainakin 3 miljoonaa vuotta sitten ja 125 000 vuotta sitten. Ne voidaan kuitenkin selittää auringon säteilyn, maapallon kiertoradan, maapallon akselikaltevuuden ja mannerten sijainnin (mannerliikunnot) muutoksilla. Nykyisessä tilanteessa ei kuitenkaan ole kyse mistään näistä selittävistä tekijöistä.

Menneissä ilmastonmuutoksissa alkuperäinen selittävä tekijä on ollut jokin muu kuin hiilidioksidi. Hiilidioksidi on tosin on sitten näytellyt merkittävää roolia näiden muista syistä johtuvien ilmastonmuutosten voimistamisessa, koska lämpimässä meriin pystyy sitoutumaan vähemmän hiilidioksidia. Kylmässä hiilidioksidia sitoutuu meriin enemmän ja lämpimässä vähemmän.

Nykyistä ilmastonmuutosta ei selitä mikään luonnollinen tekijä, vaan syynä ovat ihmisen toimintojen tuottama hiilidioksidi ja muut kasvihuonekaasut. Viimeisimpien 650 000 vuoden aikana maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ollut 180-300 ppm (miljoonasosaa ilman tulavuudesta). Nyt pitoisuus on lähinnä fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena noin 380 ppm, korkeampi kuin ilmeisesti kertaakaan aiemmin kolmeen miljoonaan vuoteen!

Ilmakehän hiilidioksidi ei ole peräisin meristä, koska meret ovat happamoituneet yhä enemmän. Niihin on siis sitoutunut enemmän hiilidioksidia, vaikka lämpimässä merien kyky sitoa hiilidioksidia heikkenee. Hiilidioksidimäärät ovat kuitenkin nyt niin suuria, että merien lämpimässä huonosta sitomiskyvystä huolimatta niihin sitoutuu enemmän ja enemmän hiilidioksidia.

Suurta hiilidioksidimäärää poikkeuksellisempaa nykyisessä ilmastonmuutoksessa on sen nopeus. Yhtä nopeaa muutosta ei ole tapahtunut ainakaan 50 miljoonaan vuoteen. Viimeisimmän jääkauden jälkeen ilmasto lämpeni 3-7 astetta noin 5000 vuoden aikana.

Nyt Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla on havaittu kolmen asteen lämpeneminen 30 vuodessa. Ei olekaan siis mikään ihme, että talvi 2007-2008 on Pohjois-Amerikassa ollut paikoin viimeaikaisia talvia kylmempi. Tämä heilahtelu ei ole vielä edes paluuta 30 vuoden takaiseen "normaaliin" ilmastoon.

Ennusteiden mukaan maapallon keskilämpötila voisi nousta 3-8 astetta seuraavien sadan vuoden aikana!

Ilmastonmuutos ei kuitenkaan etene suoraviivaisesti eikä samaan tahtiin kaikilla maapallon alueilla. Voimakkainta havaittu lämpeneminen on ollut Pohjoisnavalla. Tässä kaatuu rytinällä se myytti, että ilmaston lämpeneminen johtuisi siitä, että nykyiset mittauspisteet ovat entistä lähempänä kaupunkien keskustoja (kaupungithan ovat tyypillisesti ympäröivää maaseutua lämpimämpiä lämpösaarekkeita).

Vuosina 1940-1970 maapallon ilmasto itse asiassa hieman viileni, tosin vain 0,1 astetta. Syynä viilenemiseen olivat tuolloin sattuneet suuret tulivuorten purkaukset ja kasvavan teollisuuden päästöt. Molemmista tuli ilmakehään hiukkasia, jotka vähensivät tulosäteilyä maapallolle. Teollisuuden hiukkaspäästöjen vähentämiseen alettiin kiinnittää huomiota suuremmin vasta 1970-luvulla, kun hiukkasten havaittiin pilaavan hengitysilmaa. Ilman tulivuorten ja teollisuuden hiukkasia ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos olisi ehkä havaittu jo aiemmin. Nyt sen seuraukset tulivat selkeästi näkyviin vasta 1970-luvun puolivälistä alkaen.

1960-luvun lopun jälkeen suuria tulivuorenpurkauksia on ollut vähän. Vulkaanisen tuhkan vähäisyyden takia maapallon ilmaston olisikin pitänyt lämmetä 0,1-0,2 astetta vuodesta 1970 nykypäivään. Todellinen lämpeneminen on ollut 0,6 astetta.

Yhtenä ilmastonmuutoksen todisteena pidetään maapallon jäätiköiden pienentymistä, mikä on yleinen havainto kaikissa maanosissa. Etelämantereen itäosissa jäätiköt ovat kuitenkin poikkeuksellisesti kasvaneet. Syynä ovat lämpötilan nousun aiheuttamat lisääntyneet lumisateet, jotka edistävät jään muodostusta.

Maailmanlaajuisesti ja pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ilmastonmuutos on kuitenkin kiistattomasti nähtävissä. Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi New Scientist -lehden, NASA:n, Britannian meteorologian laitoksen ja Climate Research Unitin diagrammeista.

Paikallisesti vaihtelu voi kuitenkin olla suurta. Toiset alueet kuivuvat, toisilla sateet lisääntyvät. Useimmat alueet lämpenevät, jotkin taas viilenevät. Siksi tästä maailmanlaajuisesta ilmiöstä pitäisikin käyttää nimitystä ilmastonmuutos, ei ilmaston lämpeneminen. Kyse ei ole pelkästään lämpenemisestä.

Lisää asiaa ilmastonmuutosmyyteistä voi lukea Britannian meteorologian laitoksen sivuilta, Natural Environment Research Councilin sivuilta ja osin poliittista keskustelua käyvältä Scholars & Rogues -saitilta. Muuta päivitettyä ilmastonmuutostietoa voi tsekata New Scientist -lehden sivuilta.

PS. Edellisessä blogissani puhuin talviviikosta. Nyt lämpötila on kuitenkin taas noussut plussan puolelle ja alkuviikoksi ennustetaan viiden plusasteen lämpötiloja.