Vaikeat ekologiset ruokavalinnat

Uudessa Tiede-lehdessä 3/2009 on mielenkiintoinen artikkeli "Lähiruoka ei palloa pelasta". Ingressiteksti paljastaa kärjistetysti pelottavan totuuden: "Älä boikotoi espanjalaisia tomaatteja, muovipakkauksia ja mikroruokia. Jos haluat suojella ilmastoa, vältä naudanlihaa ja syö lautanen tyhjäksi." Tämän provosoimana innostuin selvittelemään asiaa tarkemmin.

Ratkaisevampaa kuin ruoan kuljetusmatka on sen kuljetustapa. Lentorahdilla toiselta puolelta maapalloa tuotavat tuoreet merenelävät aiheuttavat pahoja päästöjä. Sen sijaan esimerkiksi banaanien tai lampaanlihan laivakuljetus aiheuttavat vain hyvin pienen hiilijalanjäljen tuotteen koko elinkaarta ajatellen.

Suomalaisen tomaatin ja kurkun kasvihuoneviljely vaatii talvella paljon lämpöä ja valoa, mikä aiheuttaa valtavan hiilijalanjäljen. Tiede-lehden mukaan suomalaisen tomaatin hiilijalanjälki on talvella moninkertainen Espanjasta kuljetettuun tomaattiin verrattuna. Lehdessä kuitenkin muistutetaan, ettei espanjalainen tomaatti silti välttämättä ole ekologisempi valinta. Espanjan runsas vedenkulutus, torjunta-aineiden käyttö ja ympäristön kemikaalistuminen heikentävät luonnollisessa lämmössä ja valossa kasvaneen espanjalaisen tomaatin ekotasetta.

Tiede-lehden mukaan elintarvikkeissa lopputuotteen kuljetukset muodostavat Suomessa vain 2 % tuotteen kokonaisympäristövaikutuksista. Jos mukaan otetaan rehun (mm. soijaa ulkomailta), lannoitteiden ja eläinten kuljetukset, siltikin kuljetusten osuus jää noin neljään prosenttiin. Ratkaisevinta on se, miten kuluttaja itse matkaa kauppaan eli kulkeeko kävellen, pyörällä, joukkoliikennevälineillä vai omalla autolla. Kotiin tuotavan pienen ruokamäärän kuljetuksessa lyhytkin moottoriajoneuvolla kuljettu matka on merkittävä päästölähde. Sen sijaan kauppaan tuotavien lastien kuljetuspäästöt jakautuvat hyvin suuren ruokamäärän osalle. Esimerkiksi hedelmien ja vihannesten koko elinkaaren kasvihuonekaasupäästöistä keskimäärin 11 % syntyy niiden kuljettamisessa kaupasta kotiin.

Tiede-lehdessä kerrotaan, että ruoasta menee hukkaan jopa kolmannes. Tästä määrästä puolet olisi vielä syötäväksi kelpaavaa. Laadukkaat pakkaukset takaavat tuotteen säilyvyyden. Pakkauksia enemmän pitäisikin ehkä kritisoida liian suurta pakkauskokoa ja ihmisten asenteita käyttökelpoisen ruoan pois heittämisestä.

Helmikuussa Scientific American -lehdessä tehtiin laskelma, jossa ruokien hiilijalanjälkeä verrattiin bensiiniautolla ajamiseen (kulutus 8,7 litraa / 100 km). Laskelmassa otettiin huomioon myös se, että jos peltoa ei käytettäisi ravinnontuotantoon, pelto olisi mahdollista metsittää. Jos syö kilon perunoita, tämä vastaa kasvihuonekaasupäästöiltään 0,60 km:n autoilua. Kilogramma omenoita taas vastaa 0,71 km:n, parsaa 0,96 km:n, kanaa 2,59 km:n, sianlihaa 8,94 km:n ja nautaa 34,81 km:n autoilua. Naudankasvatuksen kasvihuonekaasupäästöistä 40 % tulee rehupellon hiilidioksidisidonnan vähyydestä verrattuna metsitettyyn peltoon, 32 % itse naudan (ja sen tuottaman lannan) päästöistä, 14 % lannoitetuotannosta rehunviljelyä varten ja 14 % muista päästöistä.

Jos alkaa keskimääräisen perinteisen ruokavalion sijaan käyttää vain lähiruokaa, päästövähennys vuodessa vastaa NewScientist-lehden mukaan 1600 kilometrin autoilun tuottamia päästöjä. Mikäli vaihtaa yhtenä päivänä viikossa koko vuoden ajan punaisen lihan vihanneksiin, tämä oikeuttaa vuoden lopussa 1860 kilometrin autoiluun.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kaikista ihmisen toimintojen (mukaanlukien maatalous) tuottamista kasvihuonekaasuista 14 % on metaania. Lehmistä suolistokaasu metaania vapautuu lehmien piereskellessä ja erityisesti röyhtäillessä. Yksi lehmä tuottaa metaania noin 110 kg vuodessa. Lehmien osuus kaikista maapallon kasvihuonekaasupäästöistä on 4 %. Metaania on ilmakehässä vain 0,0002 %. Yksittäinen metaanimolekyyli seurannaisvaikutuksineen on kuitenkin noin 23 kertaa (eri laskelmissa 20-24 kertaa) niin voimakas kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi (1 kg metaania vastaa siis vaikutuksiltaan 23 kilogrammaa hiilidioksidia). Niinpä koko karjatalouden maailmanlaajuinen lämmitysvaikutus (vaikutus kasvihuoneilmiön kiihtymiseen) on noin 18 %, kun koko maapallon liikenteen vaikutus jää 13,5 %:iin. Tarkkaan ottaen lehmät eivät siis tuota määrällisesti niin paljon kuin 18 % kaikista kasvihuoneilmiötä pahentavista kaasuista, vaan laskelmassa käytetään hiilidioksidiekvivalentteja eli muut kaasut on muutettu vastaamaan vaikutuksiltaan hiilidioksidia. Karjatalouden (lehmät, lampaat, vuohet jne.) vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen voi siis olla jopa tämä 18 %. Suomen metaanipäästöistä karjatalous tuottaa noin 38 %, mikä vastaa noin 1,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

Common Dreams -sivulla julkaistun artikkelin mukaan teollisuusmaissa syödystä lihasta 30 % on nautaa, mutta silti naudanlihan tuotanto aiheuttaa 78 % teollisuusmaiden lihantuotannon päästöistä. Tuotettaessa kilo naudanlihaa on syntynyt 16 kg hiilidioksidia, mikä on neljä kertaa niin paljon kuin sianlihan tuotannossa ja kymmenen kertaa niin paljon kuin siipikarjan tuotannossa. Jos naudanlihan vaihtaa samaan määrään broilerinlihaa, päästöt vähenevät noin 70 %.

Open the Future -sivun laskelman mukaan yhden hampurilaisen tuottamiseen kuluu energiaa 7-20 MJ (luku perustuu ruotsalais-sveitsiläiseen tutkimukseen). Tästä on syntynyt hiilidioksidipäästöjä yhtä hampurilaista kohden 1-3,5 kg. Metaanipäästöjä yhtä hampurilaista kohden tulee noin 2,6 kg laskettuna hiilidioksidiekvivalentteina (lehmän metaanipäästöt 110 kg vuodessa eli elinaikanaan noin 220 kg, 1 kg metaania vastaa kasvihuonevaikutukseltaan 23 kg hiilidioksidia, jolloin yhden lehmän elämän aikaiset metaanipäästöt ovat 5000 kg hiilidioksidiekvivalenttia, mikä tekee 2,6 kg yhden hampurilaisen lihamäärää kohden, kun otetaan huomioon, ettei koko lehmää pystytä käyttämään). Kaikkiaan yhden hampurilaisen kasvihuonekaasupäästöt ovat siis 3,6-6,1 kg hiilidioksidiekvivalenttia. Kun yksi yhdysvaltalainen ihminen syö tutkimusten mukaan keskimäärin 50-150 hampurilaista vuodessa, hyvin karkeasti ja kärjistetysti arvioiden hampurilaisten syönnin kasvihuonekaasupäästöt vastaavat yhteensä kaikkien USA:n liikenteessä olevien parjattujen Hummer-autojen kasvihuonekaasupäästöjä vuodessa.

Ekologinen elämä onkin yllättävän vaikeaa, jos haluaa ottaa koko tuotteiden elinkaaren huomioon! Tiede-lehti 3/2009 antaa käytännön vinkkejä. Suosi luonnonmarjoja, avomaatuotteita, riistaa, luonnonkalaa, kanaa ("nautaan verrattuna kana on melkein vihannes") ja valmistusta mikroaaltouunissa. Vältä naudanlihaa, lampaanlihaa, juustoja (kiloon juustoa tarvitaan 10 kg maitoa!), automatkoja ruokakauppaan, ruoan hävikkiä ja ruoanvalmistusta sähköuunissa.

Pääsiäislammas kannattaa siis vaihtaa broileriin tai kasvisateriaan. Yleensäkin kannattaa suosia omalla alueella tuotettuja vuodenajalle tyypillisiä kauden tuotteita. Ei tarvitse heti vappuna rynnätä ostamaan Marokosta tai Espanjasta Suomeen kuljetettuja mansikoita vaan malttaa mielensä ja odottaa kotimaisia juhannusmansikoita. Keksipaketeista valitaan se suomalainen eikä ranskalaista. Lautanen syödään tyhjäksi, eikä ruokaa heitetä muutenkaan roskiin. Jos ruokaa joutuu heittämään roskikseen, se lajitellaan biojätteisiin (mikäli mahdollista) eikä sekajätteeseen tuottamaan kasvihuonekaasuja kaatopaikalle. Ruokakauppaan reippaillaan kävellen tai pyöräillen (jos autoillaan, niin ei ainakaan sillä Hummerilla). Ja jos en halua luopua pääsiäislampaasta tai muutenkaan lihasta täysin, voin ainakin vähentää (naudan)lihan kulutusta ja yksityisautoilua sekä energiankulutusta, jotka kuitenkin ovat merkittäviä kasvihuonekaasujen tuottajia, ja joita ehkä on helpompi vähentää kuin ruoan syöntiä. Perinteisen naudanlihahampurilaisen vaihdan chickenburgeriin. Jokainen voi vaikuttaa omilla keinoillaan. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä vegaaneiksi, vaikka ekologisesti ja eettisesti se voisikin olla oikein. Eihän tämä lopulta niin vaikeaa olekaan!

Eri ateriavaihtoehtojen hiilijalanjälkeä voi testata EatLowCarbon-laskurilla ja lisätietoa voi etsiä Delicious-linkeistä. Toivon kaikille herkullisia oivalluksia!