Mikä on maailman vaarallisin ammatti?

Kuva: Alang, India, lähde Google Earth

Viime päivinä on puhuttu M/S Onyx -laivasta, joka lähti vihdoinkin Vaasan satamasta. Kyseessä on entinen Ruotsin-laiva, vuonna 1966 Fennia-nimellä liikennöinnin Turun ja Tukholman välillä aloittanut alus. Se oli aikoinaan Itämeren suurin ja toinen uima-altaallinen laiva.

Fennia ehti seilata Itämerellä useilla reiteillä sekä Siljan, Svea Linen että Vaasanlaivojen omistuksessa. Vuonna 2001 se siirtyi RG Linen reitille Vaasa-Uumaja, jolloin alus nimettiin Casino Expressiksi. Toissa kesänä laivan osti Attar Construction 1,4 miljoonalla eurolla eli romulaivan hinnalla. Nimeksi vaihdettiin M/S Express, ja laiva jäi seisomaan Vaasan satamaan.

Suomen ympäristökeskus ei antanut laivalle siirtolupaa ulkomaille, koska sen arveltiin päätyvän romutettavaksi kehitysmaiden alkeellisiin olosuhteisiin. Epäilyn syynä olivat laivan ikä, alhainen kauppahinta ja kyseisen yhtiön aiempi toiminta. Laivan romutuskulut Euroopassa olisivat olleet useita miljoonia euroja. Turkki ei antanut siirtää laivaa Turkkiin, koska aluksessa sanottiin olevan niin paljon vaarallista asbestia. Viime viikolla laivan omistajayhtiö pystyi vakuuttamaan laivan menevän rahtiliikenteeseen todennäköisesti Intian valtamerelle. Näin laiva pääsi lopulta lähtemään Vaasan satamasta nimellä M/S Onyx, eikä se jäänyt satamaan uppoavana ongelmajätteenä.

Meneekö laiva todellisuudessa rahtiliikenteeseen? Mahdollista on, että lyhyehkön käytön jälkeen se ajetaan romutettavaksi, jolloin todennäköinen romutuspaikka on Alang Intiassa.

Alangin rannikko Intiassa on maailman suurin laivanromuttamo. Siellä romutetaan kymmenien kilometrien pituisella rannikolla 300-400 laivaa vuodessa. Nousuveden aikaan laivat ajetaan kovalla vauhdilla päin rantaa ja laskuveden tultua aloitetaan laivojen purkaminen - usein käsityönä ilman suojavarusteita.

Alangin laivaromuttamo tuo Intiaan työtä. Siellä työskentelee 25 000 - 40 000 ihmistä. Intia saa romulaivoista myös paljon teollisuudessa tarvittavaa terästä. Kolikon kääntöpuolena kuitenkin ovat työntekijöiden epäinhimilliset olosuhteet ja meren rannikkoekosysteemin saastuminen. Asbesti, PCB, lyijymaalit, lasinsirut ja terävät metallihiukkaset pilaavat merenrannan.

Virallisesti Alangin romuttamolla kuoli vuonna 2000 noin 30 työntekijää, mutta todellisen kuolonuhrimäärän sanotaan olevan 30-360 vuodessa. Päivittäin tapahtuu lisäksi kymmeniä tapaturmia. Laivojen romuttamisen kehitysmaissa väitetäänkin olevan maailman vaarallisin ammatti. Työntekijöiden oloista kertoo esimerkiksi Palkkatyöläinen-lehti 1/2002.

Välittömien vaikutusten lisäksi haittaa aiheuttaa asbestin pitkäaikaisvaikutus, joka voi ilmetä ihmisessä jopa vuosikymmenten päästä. Asbestilla tarkoitetaan useita kuitumaisia silikaattimineraaleja, joita Suomessakin käytettiin rakentamisessa moniin eri tarkoituksiin 1920-luvulta vuoteen 1994 asti, erityisesti 1970-luvulla. Asbestin pienet hiukkaset voivat tunkeutua keuhkorakkuloihin asti. Asbesti aiheuttaakin keuhkosyöpää, asbestoosia (pölykeuhkosairaus), keuhkopussin muutoksia, kurkunpään syöpää ja mesotelioomaa (keuhkopussin tai vatsakalvon vakava kasvain).

Alangin laivanromuttamolla tunnelma on kaukana Ruotsin-laivojen hilpeästä menosta. Mahdollisesti myös "asbestilaiva" M/S Onyx kuitenkin päätyy aikanaan Alangiin. Sinne matkasi syksyllä 2008 myös Finnjet, jonka romuttamisesta Helsingin Sanomat on uutisessaan kertonut.

Alangin laivanromuttamoa voi tarkastella lähemmin Google Earthin satelliittikuvien avulla ja M/S Onyxin liikkeitä voi seurata livenä laivojen AIS-signaalin avulla. Esimerkiksi 18 minuuttia sitten laiva oli Englannin kanaalissa.