Voittoilmoitus ja tuomariston arviointi Justiinan voitokkaasta kirjoituksesta. Tekstin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä.Pohjoismaiden ministerineuvoston järjestämän Ilmastopäivän viettoon osallistui lähes 300 koulua. Justiina kirjoitti ilmastonmuutoksesta biologian valinnaisella ympäristöekologian kurssilla BI3 otsikolla "Minä pyydän" minämuotoisen tekstin, jossa maapallo esittää huolestumisensa ilmastonmuutoksesta. Justiinan tekstin näkökulma on todella kiinnostava ja poikkeuksellinen, mutta silti tekstiin on mahtunut mukaan runsaasti tärkeitä faktoja mielenkiintoisella tavalla esitettynä.
Justiinan luvalla julkaisen hänen kirjoituksensa tässä:
Minä olen kaikki, minkä vuoksi te elätte. Ette ole mitään ilman minua. Kuitenkin minä rakastan teitä, haluan antaa teille kaiken mitä tarvitsette, ravintoa, jotta voisitte antaa hellyyttä, ja juotavaa, jotta jaksaisitte pysyä jaloillanne. Ilmaa, jota hengittää; maiseman, jota katsoa; äänet, joita kuulla; tilaa, mihin rakentaa koti, ja maailman, jossa pystyy elämään. Minä katson teitä, minä olen se, mitä te olette. Te rakastatte, vihaatte, hymyilette ja puukotatte selkään. Minä todella yritän täyttää toiveenne, mutta teidän ahneutenne runnoo minua, tuhoaa minua ulkoa ja sisältä. Te muutatte minua kuin tietäisitte paremminkin, tai sitten joko te ette ymmärrä miksi minä muutun tai ette ymmärrä että te ette voi hallita kaikkea. Teoilla on seurauksensa.
Jotta kotinne, pintani, olisi teille asuinkelvollinen, minun täytyy pitää se tarpeeksi lämpimänä. Luonnollinen kasvihuoneilmiö takaa sen. Kun otan tuolta kaukaa suurelta ystävältäni säteilyä, Auringon voimaa, minä en heijasta kaikkea pois. Jätän sen teidän haltuunne, teidän turvaksenne. Minä osaan säännöstellä: ei liikaa, ei liian vähää. Välillä se on vaikeampaa, eihän se voi onnistua, että pystyisin pitämään lämpöni koko ajan täysin samana. Lämpötilani vaihtelevat, joskus tulee kylmempää, joskus lämpimämpää, mutta te haluatte näköjään liian lämmintä. Te tuotatte ongelman, jonka takia tasapaino tuntuu luisuvan käsistäni.
Minä olen myös vanha, vanhempi kuin te, te olette niin nuoria. Vasta vuosisatojen ja -kymmenten aikana te, ihmiskunta, olette astuneet liian suuren harppauksen, ajattelemattomasti väärään suuntaan, voimistatte kasvihuoneilmiön. Tuotatte valtavan määrän kasvihuonekaasuja ilmakehääni.
Merkittävin kaasu, minkä te tuotatte minun antimistani, on hiilidioksidi. Se on teille vain jätettä, mutta sillä on silti merkitystä. On kuin polttaisitte minua tupakan lailla. Ensimmäinen henkäisy; kaskeatte metsiä, poltatte itsellenne tilaa. Toinen imaisu; poltatte bensiiniä, jotta pääsette päämääriinne, etsitte paikkaanne, kuljette ilmassa, maassa ja vedessä. Kolmas veto; poltatte fossiilisia polttoaineita voimaloissanne, kun haette energiaa, itseänne ylittävää voimaa. Ja joka kerta puhalluksen myötä ilmakehään tulee hiilidioksidia, jolla te ette tee mitään, mutta eihän mikään katoa. Vuosimiljoonien ajan hiilen kiertokulku on ollut tasapainossa, mutta tämä teidän upea teollinen vallankumouksenne, maailman herruuden osoituksenne, heilautti vaakakuppeja reilusti. Kun te nostitte sisältäni suuria määriä fossiilisia polttoaineita, niin hiili siirtyi väärään paikkaan liian suurella vauhdilla.
Te lisäätte myös metaanin syntyä. Tehostatte karjankasvatustanne, kaatopaikkanne suurenevat, riisinviljelynne laajenevat ja poltatte biomassaa. Metaania purkautuu ilmaanne. Lisäksi on vielä kaikkia muita kaasuja. Vieläkö te ihmettelette, miksi lämpö ei lähdekään? Te tuotatte kaasuillanne muuria ilmaan, joka suojelun sijasta tukahduttaa turvapaikkanne. Ilmasto lämpenee.
Se, että maailmanne lämpenee, voi kuulostaa turhan luonnolliselta ja sitä voi olla vaikea uskoa. Kuka haluaisikaan uskoa minun olevan niin heikko, että te ihmiskunta voisitte sitä muuttaa, mutta se on totta, eikä teillä tunnu pysyvän ohjakset käsissä.
Kerron teille todisteen. Ilmakehäni voidaan jakaa kahteen osaan; ylä- ja alailmakehään. Teidän kasvihuonekaasujen lisääminen lämmittää vain alailmakehää, koska kaasut päästävät siis vähemmän lävitseen ja näin lämpö ei pääse yhtä hyvin pois eikä siis lämmitä yläilmakehää. Jos tämä kaikki taas johtuisi teistä riippumattomasta tekijästä, Auringon säteilyvoimakkuuden kasvusta, se lämmittäisi koko ilmakehää, mutta yläilmakehäni on viilentynyt.
Minä yritän suojella itseäni. Keuhkoni, kaikki suuret metsäni, nieluni, suomaani ja mereni varastoivat hiiltä. Kasvit tuottavat kauniin hapekkaan ilmanne, jota te hengitätte. Ne imevät toimintaansa suuren määrän hiilidioksidia. Suot pitävät hiilen ja myös metaaninsa pohjavesien alla. Meret nielevät suuret määrät. Kaikella on kuitenkin vastapuolensa. Kasvit eivät tarvitse hiilidioksidia ympäri vuoden, nekin pitävät taukoa talven yli ja suurin osa mantereesta ja sitä myöten kasvillisuudesta on samalla puolella minua, viettävät lepoaan samaan aikaan. Te taas tuotatte hiilidioksidia tauotta. Kaasujen määrä kasvaa liian suurta vauhtia. Kun ilmasto alkaa lämmetä, haihtuminen lisääntyy, sitä myöten aiheutuu myös se, että suot alkavat luovuttaa sisältämäänsä hiiltään pohjavesien pinnan laskiessa. Merien kyky imeä hiiltä heikkenee, kun ilmasto lämpenee; lämpötilan nousu vähentää hiilidioksidin liukoisuutta veteen ja merivirrat alkavat kiertää heikommin pinta- ja syvienkerrosten välillä. Pinnalla pitkään kellunut vesi ei sido hiiltä tarpeeksi.
Teidän teollisuutenne lisää toisaalta myös pienhiukkasten määrää. Ne samentavat ilmakehää ja lisäävät pilvien kykyä heijastaa Aurinkomme säteilyenergiaa pois. Tämä osittain kumoaa teidän aiheuttamianne kasvihuonekaasujen tuhoja, mutta kannattaako tällaiseen laittaa toivoaan ja jatkaa vain samaan malliin? Jos minä kuitenkin auttaisin teitä muilla tavoin, jos te antaisitte ahneudeltanne sille varaa.
Pystyttekö jo ymmärtämään, että tekonne tuottavat minulle sairautta, teistä, rakkaasta ihmiskunnasta, tulee minulle kuin haitallisia bakteereja, mutta vaikka te satutatte minua, te todellakin satutatte itseänne. Tämä muutos aiheuttaa liikaa pahaa, jos te päästätte sen jatkumaan. Merenpintani nousee, vie teiltä asuintilaa. Tuotan teille äärimmäisiä sääilmiöiden voimistumisia, tulee tulvia, kuivuuskausia ja pyörremyrskyjä. Jään ja lumen määrä vähenee, eikö arktisilla alueilla enää halutakaan valkeaa joulua, hiihtoretkiä? Suuret jäätiköt sulavat, aiheuttavat vesipulaa. Malarian kaltaiset trooppiset tautinne leviävät. Viljelynne vaikeutuu, alueet pienentyvät, syntyy lisää nälkää. Monimuotoinen luontoni kutistuu.
Todellako te haluatte jättää minut runneltuna jälkipolvillenne? Vaikka minulla olisi tarjottavana jotain kaunista. Minä pyydän teiltä, miettikää tätä mielissänne. Voi olla, että päädytte tulokseen, mikä haluaisi kumota tämän muutoksen. Muutoksen kuuluu tapahtua teidän toimissanne, ei minun.
Justiina Lampila
Kouvolan Lyseon lukio / Ympäristöekologian ryhmä BI3
Lähteet:
Happonen et. al, BIOS 3, Ympäristöekologia, WSOY
Ilmasto.org, http://www.ilmasto.org
Ilmatieteen laitos, http://www.ilmatieteenlaitos.fi
Ympäristöatlas, Intokustannus
2 kommenttia:
Onneksi olkoon myös opettajalle. Olet tehnyt mm. täällä blogissasi paljon hyvää työtä ilmastoasioiden esillä pitämisessä ja tiedon levittämisessä.
Kiitos, kiitos!
Mahtavat blogit ja Delicious-herkkulinkkikokoelma sinullakin. Seuraan niitä säännöllisesti.
Hyvää joulun aikaa vaikkapa sen Sylvian joululaulun parissa!
Lähetä kommentti