Kadonnut: järvi, Tuntomerkit: pinta-ala 68 000 neliökilometriä

Araljärvi In Memoriam

Vanhat kalastuslaivat ruostuvat kuivuneen Araljärven pohjalla. Kuva Kazakstanista. Kuvan lähde: Wikipedia. Lisenssi: Public Domain.

Ylen uutisten siteeraaman saksalaisen Zeit-lehden väitteen mukaan Araljärven pääallas on nyt kuivunut kokonaan ja lopullisesti. Tieto perustuu satelliittikuviin elokuulta 2014.

Kazakstanin ja Uzbekistanin rajalla sijaitseva Araljärvi oli aiemmin maailman neljänneksi suurin järvi Kaspianmeren, Yläjärven (Lake Superior) ja Victoriajärven jälkeen. Kun alue vielä kuului Neuvostoliittoon, järveen laskevien Amudarja- ja Syrdarja-jokien vettä alettiin toisen maailmansodan jälkeen käyttää erityisesti puuvillaviljelmien kasteluun. Puuvillaa tarvittiin runsaasti univormuihin ja ruudin valmistukseen. Tuolloin alueella kuitenkin oli suurimittaista ja kukoistavaa kalateollisuuttakin, jonka keskuksena toimi Aralskin kaupunki. Vielä 1960-luvulla kalaa saatiin vuosittain 50 miljoonaa kiloa, mikä antoi elannon 60 000 ihmiselle.

Viljelmillä käytetyn veden myötä Araljärveen vuosittain virtaavan veden määrä pieneni 25:stä alle viiteen kuutiokilometriin. Kun liian suuri osa jokien vedestä ohjattiin pelloille, Araljärvi alkoikin vähitellen kutistua. Aikavälillä 1960-luvun alusta vuoteen 2004 Araljärvi kutistui 68 000 neliökilometristä 17 000 neliökilometriin. Järven pinta laski yli 20 metriä, vesimäärästä katosi yli 80 prosenttia ja suolapitoisuus kasvoi 10 grammasta litrassa 45 grammaan litrassa.

Jo 1980-luvun lopulla kalastusmahdollisuudet loppuivat kokonaan ja järvi jakautui kahteen osaan, joiden yhteys katkesi 2000-luvun alussa. Vuonna 2005 Araljärveen tehtiin Maailmanpankin 85 miljoonan dollarin avustuksen turvin 13 kilometriä pitkä pato, jonka avulla oli tarkoitus saada säilytettyä edes osittain järven pienempi pohjoisallas. Kuivumaan jäänyt eteläinen pääallas on siis nyt satelliittikuvien perusteella täysin vedetön.

Pienempi pohjoisallas eli Pikku-Aral voi toki yhä pelastua. Padon avulla sen vesimäärä on saatu hieman lisääntymään ja suolaisuus alentumaan. Jo sadan kilometrin päähän Aralskin satamasta kaikonnut rantaviiva on palannut 25 kilometrin etäisyydelle. Vuonna 2011 kalansaaliit olivat kasvaneet 5 miljoonaan kiloon ja kalaa arvioitiin olevan järvessä 18 miljoonaa kiloa. Aralskin kalankäsittelylaitos työllisti nyt pitkän tauon jälkeen 41 ihmistä. Kokonaisuutta ajatellen otsikot Araljärven odotettua nopeammasta toipumisesta lienevät kuitenkin ylioptimistisia.

Kun Araljärvi on kuivuessaan vetäytynyt monin paikoin kymmeniä kilometrejä tai jopa yli sata kilometriä, jäljelle on jäänyt hiekka-aavikoksi muuttunut järven pohja. Sateet ovat vähentyneet ja ilmasto on muuttunut kuivemmaksi. Talvet ovat kylmentyneet ja kesät kuumentuneet. Kastelun seurauksena pellotkin ovat suolaantuneet.

Voimakkaiden tuulten nostattamat hiekkamyrskyt pääsevät vapaasti levittelemään hienojakoista hiekkaa ja sen mukana monenlaisia ympäristömyrkkyjä, esimerkiksi PCB:tä, raskasmetalleja sekä jäämiä puuvillapelloilla käytetyistä lannoitteista ja myrkyistä. Karakalpakstanissa käytettiin vuosina 1980-1992 pestisidejä 72 kg/ha, kun Yhdysvalloissa pestisidejä käytettiin 1,6 kg/ha, Venäjällä 4 kg/ha ja Uzbekistanissa 54 kg/ha. Maatalous ja kaivosteollisuus ovat aiheuttaneet vesivarantojen saastumisen. Vedessä olevien ionien määrää kuvaava TDS-arvo on Karalpakstanin pohjavedessä 0,4-6 g/l, kun WHO:n raja-arvosuositus käyttövedelle on 1,5 g/l. Pahin tilanne on Karalpakstanin pohjoisosassa, jossa useimmat koulut ja sairaalat (synnytyssairaala mukaan lukien) eivät pysty takaamaan turvallista juomavettä. Kaiken lisäksi Vozrozhdenyen saari oli sotakemistien biologisten ja kemiallisten aseiden testauskeskus.

YK:n vuonna 2002 tekemän arvion mukaan tuuli kuljettelee 200 miljoonaa kiloa myrkyllistä hiekkaa päivässä. Väitteiden mukaan Araljärven hiekkaa on levinnyt ajoittain jopa Valko-Venäjälle, Liettuaan, Georgiaan, Afganistaniin ja Venäjän pohjoisosiin asti. Turkmenistanissa noin puolet lasten sairauksista liittyy hengityselimiin, mikä johtunee ainakin osittain Araljärven saasteiden vaikutuksista. Vuonna 2006 tehdyn arvion mukaan Araljärven ekokatastrofi on vaikuttanut viiden miljoonan ihmisen terveyteen.

Väitteiden mukaan Araljärven alueen ihmisten terveys onkin poikkeuksellisen huono. Lapsikuolleisuus ja äitiyskuolleisuus ovat useimpiin muihin maapallon alueisiin verrattuna hyvin korkeita. Kzyl-Ordan alueella eliniänodote on pudonnut 64 vuodesta 51 vuoteen. Karalpakstanin alueella yleisin terveysongelma on anemia. Aneemisia on 87 % vastasyntyneistä, 87 % teinitytöistä, 99 % raskaana olevista naisista ja 91 % naisista, jotka eivät ole raskaina. Vielä 1980-luvulla anemiaa oli vain 17-20 prosentilla raskaana olevista naisista.

Hedelmättömyys, keskenmenot sekä raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot lisääntyivät 1900-luvun lopulla. Tutkimuksessa 5000 pariskunnasta 16 % oli lapsettomia. Lapsettomissa pariskunnissa miesten hedelmättömyys lisääntyi 1980-luvun 30-40 prosentista 65 prosenttiin 1990-luvun lopulla. Keskenmenojen määrä nousi 18 prosenttiin vuonna 1998. Joka 20. syntyneellä vauvalla on jotakin poikkeavuuksia. Tämä luku on viisi kertaa suurempi kuin Euroopassa keskimäärin.

Araljärvi on ehkä maapallon pahin paikallinen ympäristökatastrofi. Nyt havaittu pääaltaan lopulliselta vaikuttava kuivuminen toi tälle surulliselle tarinalle eräänlaisen päätepisteen.

Kuivuneesta Araljärvestä kannattaa katsoa ajatuksia herättävä YouTube-video.

R.I.P. Araljärvi.