WMO julkaisi tänään Ilmaston tila 2014 -raportin. Vuosi 2014 on paras ehdokas mittaushistorian lämpimimmäksi vuodeksi. Mittaushistorian 15 lämpimimmästä vuodesta 14 on ollut tällä vuosisadalla. Vuonna 2014 kaikkiaan 19 Euroopan valtiota raportoi uudesta vuoden keskilämpötilaennätyksestä. Ihmiskunnan vaikutuksen lasketaan lisänneen Ison-Britannian ennätyslämpötilojen todennäköisyyden kymmenkertaiseksi. Tulvien suuri esiintyvyys on yhtenevä sen kanssa, mitä ilmastonmuutoksen on ennustettu aiheuttavan. Antarktiksella merijään pinta-ala säilyi ennätyslaajana suuren osan vuotta. Maksimilaajudesta saatiin uusi ennätys jo kolmatta vuotta peräkkäin. Erityisen huomattavaa on se, että vuosi 2014 oli poikkeuksellisen lämmin, vaikkei se ollutkaan El Niño -vuosi.
YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisi tänään Ilmaston tila 2014 -raportin ja siitä tehdyn tiivistelmän. Raportissa vahvistetaan vuoden 2014 olleen ennakkotietojen mukaisesti globaalisti keskimäärin 0,57 celsiusastetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1961-1990 keskiarvo (joka on 14,00 astetta) ja 0,08 astetta lämpimämpi kuin viimeisimmän kymmenen vuoden (2005-2014) keskiarvo.
Mittaushistorian 15 lämpimimmästä vuodesta 14 ollut 2000-luvulla
Vuosi 2014 on paras ehdokas mittaushistorian lämpimimmäksi vuodeksi. Täysin varmasti asiaa ei kuitenkaan voi sanoa, koska epävarmuus keskilämpötilassa on suurempi kuin neljän lämpimimmän vuoden väliset erot. Voidaan kuitenkin sanoa, että mittaushistorian 15 lämpimimmästä vuodesta 14 on ollut tällä vuosisadalla.
Vuonna 2014 kaikkiaan 19 Euroopan valtiota raportoi uudesta vuoden keskilämpötilaennätyksestä. Ihmiskunnan vaikutuksen lasketaan lisänneen Ison-Britannian ennätyslämpötilojen todennäköisyyden kymmenkertaiseksi verrattuna tilanteeseen ilman ihmisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.
Huomattavan lämpimiä olivat myös läntinen Pohjois-Amerikka Alaska mukaanlukien, Itä-Euraasia, suuri osa Afrikkaa, laajat alueet Etelä-Amerikassa ja Etelä- sekä Länsi-Australia. Alaskassa koettiin vuodesta 1916 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi. Venäjällä kevät (maalis-toukokuu) oli vuodesta 1936 alkavan mittaushistorian lämpimin. Tavanomaista kylmempää oli laajoilla alueilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Merten pintalämpötilat olivat erityisen korkeita pohjoisella pallonpuoliskolla kesäkuusta lokakuuhun. Globaalisti keskimääräinen merenpinnan korkeus ja merten lämpösisältö olivat ennätyksellisiä tai lähes ennätyksellisiä.
Kuivuutta ja tulvia
Vuonna 2014 globaali keskimääräinen sademäärä oli lähellä pitkäaikaista keskiarvoa 1033 mm. Kuivuutta esiintyi Lounais-Yhdysvalloissa, Koillis-Kiinassa, Itä-Brasiliassa ja joissakin Keski-Amerikan valtioissa.
Balkanin niemimaan touko-kesäkuun tulvat vaikuttivat Serbiaan, Bosnia-Hertsegovinaan ja Kroatiaan. Rankkasateet aiheuttivat tulvia elo-syyskuussa Bangladeshissa, Pakistanissa ja Intiassa sekä joulukuussa Sri Lankassa. Afrikassa tulvat vaikuttivat Marokkoon, Mosambikiin, Etelä-Afrikkaan, Keniaan, Etiopiaan, Somaliaan ja Tansaniaan. Parana-joen valuma-alueella tulvat vaikuttivat Paraguayhin, Argentiinaan ja Brasiliaan.
Tällaisia vesiin liittyviä hasardeja tapahtuu luonnollistenkin vaihteluiden seurauksena joka vuosi, mutta tulvien suuri esiintyvyys on yhtenevä sen kanssa, mitä ilmastonmuutoksen on ennustettu aiheuttavan veden kiertokulun nopeutuessa lisäenergian seurauksena.
Antarktiksella merijään laajuusennätys jo kolmatta vuotta peräkkäin
Merijää on hyvin tärkeä tekijä ilmastojärjestelmässä, koska jää säätelee napa-alueilla merten ja ilmakehän välillä vaihtuvan lämmön ja kosteuden määrää. Lisäksi jää heijastaa säteilyä paljon enemmän kuin avoin meri.
Vuonna 2014 arktisen alueen merijään minimi (5,02 miljoonaa neliökilometriä 17. syyskuuta) oli mittaushistorian kuudenneksi pienin.
Grönlannin pintajään sulaminen oli kesä-elokuussa pitkäaikaista (1981-2010) keskiarvoa voimakkaampaa. Länsi-Grönlannin Kangerlussuaqissa, jossa sulaminen oli voimakkainta, kesä 2014 oli mittaushistorian lämpimin. Nuukissa kesä oli vuodesta 1784 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin. Lumi ja jää olivat myös tummempia kuin vuonna 2013, mikä vähentää albedoa eli heijastuskykyä ja siten lisää sulamista.
Antarktiksella merijään pinta-ala säilyi ennätyslaajana suuren osan vuotta 2014. Maksimilaajudesta saatiin uusi ennätys (20,11 miljoonaa neliökilometriä 22. syyskuuta) jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tähän ovat voineet vaikuttaa vallitsevien länsituulten voimistuminen ja sulavista jäätiköistä valuva uusi pintavesi, jotka ovat luoneet suotuisat olosuhteet merijään muodostumiselle.
Trooppisia sykloneja 78
Vuonna 2014 esiintyi 78 trooppista syklonia eli trooppista pyörremyrskyä (tuulennopeus vähintään 63 km/h). Tämä on vähemmän kuin vuonna 2013 (94 trooppista syklonia) ja myös vähemmän kuin pitkän aikavälin (1981-2010) keskiarvo (89 trooppista syklonia). Modernin satelliittiaikakauden pienin trooppisten syklonien määrä (67 trooppista syklonia vuonna 2010) kuitenkin ylittyi selvästi.
Vuonna 2014 koetut ennätyslämpötilat, äärimmäiset sademäärät ja tulvat ovat hyvin linjassa sen kanssa, mitä voidaan odottaa tapahtuvan ilmastonmuutoksen seurauksena ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyessä. Erityisen huomattavaa on se, että vuosi 2014 oli poikkeuksellisen lämmin, vaikkei se ollutkaan El Niño -vuosi.
Esimerkiksi kohoavat pintalämpötilat, kutistuvat jäätiköt, merenpinnan nousu ja sään ääri-ilmiöt osoittavat ilmaston muuttuvan, ja tämä johtuu suurelta osin ihmiskunnan vaikutuksesta. Valtameret ovat erityisen tärkeitä, koska ne imevät yli 93 prosenttia maapallolle kertyvästä ylimääräisestä lämmöstä. Merten pintalämpötilat ja merenpinta nousevat, ja lämpöä kulkeutuu syvemmälle meriin. Tällä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia tulevaisuudessa.
Lue myös nämä
Vuosikatsaus: Säävuosi 2014
Maapallon lämpötilahistoria 1880-2014: Jos olet alle 38-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta
 |
| Kuvan © spirit3409 - Fotolia |
YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisi tänään Ilmaston tila 2014 -raportin ja siitä tehdyn tiivistelmän. Raportissa vahvistetaan vuoden 2014 olleen ennakkotietojen mukaisesti globaalisti keskimäärin 0,57 celsiusastetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1961-1990 keskiarvo (joka on 14,00 astetta) ja 0,08 astetta lämpimämpi kuin viimeisimmän kymmenen vuoden (2005-2014) keskiarvo.
Mittaushistorian 15 lämpimimmästä vuodesta 14 ollut 2000-luvulla
Vuosi 2014 on paras ehdokas mittaushistorian lämpimimmäksi vuodeksi. Täysin varmasti asiaa ei kuitenkaan voi sanoa, koska epävarmuus keskilämpötilassa on suurempi kuin neljän lämpimimmän vuoden väliset erot. Voidaan kuitenkin sanoa, että mittaushistorian 15 lämpimimmästä vuodesta 14 on ollut tällä vuosisadalla.
Vuonna 2014 kaikkiaan 19 Euroopan valtiota raportoi uudesta vuoden keskilämpötilaennätyksestä. Ihmiskunnan vaikutuksen lasketaan lisänneen Ison-Britannian ennätyslämpötilojen todennäköisyyden kymmenkertaiseksi verrattuna tilanteeseen ilman ihmisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.
Huomattavan lämpimiä olivat myös läntinen Pohjois-Amerikka Alaska mukaanlukien, Itä-Euraasia, suuri osa Afrikkaa, laajat alueet Etelä-Amerikassa ja Etelä- sekä Länsi-Australia. Alaskassa koettiin vuodesta 1916 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi. Venäjällä kevät (maalis-toukokuu) oli vuodesta 1936 alkavan mittaushistorian lämpimin. Tavanomaista kylmempää oli laajoilla alueilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Merten pintalämpötilat olivat erityisen korkeita pohjoisella pallonpuoliskolla kesäkuusta lokakuuhun. Globaalisti keskimääräinen merenpinnan korkeus ja merten lämpösisältö olivat ennätyksellisiä tai lähes ennätyksellisiä.
Kuivuutta ja tulvia
Vuonna 2014 globaali keskimääräinen sademäärä oli lähellä pitkäaikaista keskiarvoa 1033 mm. Kuivuutta esiintyi Lounais-Yhdysvalloissa, Koillis-Kiinassa, Itä-Brasiliassa ja joissakin Keski-Amerikan valtioissa.
Balkanin niemimaan touko-kesäkuun tulvat vaikuttivat Serbiaan, Bosnia-Hertsegovinaan ja Kroatiaan. Rankkasateet aiheuttivat tulvia elo-syyskuussa Bangladeshissa, Pakistanissa ja Intiassa sekä joulukuussa Sri Lankassa. Afrikassa tulvat vaikuttivat Marokkoon, Mosambikiin, Etelä-Afrikkaan, Keniaan, Etiopiaan, Somaliaan ja Tansaniaan. Parana-joen valuma-alueella tulvat vaikuttivat Paraguayhin, Argentiinaan ja Brasiliaan.
Tällaisia vesiin liittyviä hasardeja tapahtuu luonnollistenkin vaihteluiden seurauksena joka vuosi, mutta tulvien suuri esiintyvyys on yhtenevä sen kanssa, mitä ilmastonmuutoksen on ennustettu aiheuttavan veden kiertokulun nopeutuessa lisäenergian seurauksena.
Antarktiksella merijään laajuusennätys jo kolmatta vuotta peräkkäin
Merijää on hyvin tärkeä tekijä ilmastojärjestelmässä, koska jää säätelee napa-alueilla merten ja ilmakehän välillä vaihtuvan lämmön ja kosteuden määrää. Lisäksi jää heijastaa säteilyä paljon enemmän kuin avoin meri.
Vuonna 2014 arktisen alueen merijään minimi (5,02 miljoonaa neliökilometriä 17. syyskuuta) oli mittaushistorian kuudenneksi pienin.
Grönlannin pintajään sulaminen oli kesä-elokuussa pitkäaikaista (1981-2010) keskiarvoa voimakkaampaa. Länsi-Grönlannin Kangerlussuaqissa, jossa sulaminen oli voimakkainta, kesä 2014 oli mittaushistorian lämpimin. Nuukissa kesä oli vuodesta 1784 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin. Lumi ja jää olivat myös tummempia kuin vuonna 2013, mikä vähentää albedoa eli heijastuskykyä ja siten lisää sulamista.
Antarktiksella merijään pinta-ala säilyi ennätyslaajana suuren osan vuotta 2014. Maksimilaajudesta saatiin uusi ennätys (20,11 miljoonaa neliökilometriä 22. syyskuuta) jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tähän ovat voineet vaikuttaa vallitsevien länsituulten voimistuminen ja sulavista jäätiköistä valuva uusi pintavesi, jotka ovat luoneet suotuisat olosuhteet merijään muodostumiselle.
Trooppisia sykloneja 78
Vuonna 2014 esiintyi 78 trooppista syklonia eli trooppista pyörremyrskyä (tuulennopeus vähintään 63 km/h). Tämä on vähemmän kuin vuonna 2013 (94 trooppista syklonia) ja myös vähemmän kuin pitkän aikavälin (1981-2010) keskiarvo (89 trooppista syklonia). Modernin satelliittiaikakauden pienin trooppisten syklonien määrä (67 trooppista syklonia vuonna 2010) kuitenkin ylittyi selvästi.
Vuonna 2014 koetut ennätyslämpötilat, äärimmäiset sademäärät ja tulvat ovat hyvin linjassa sen kanssa, mitä voidaan odottaa tapahtuvan ilmastonmuutoksen seurauksena ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyessä. Erityisen huomattavaa on se, että vuosi 2014 oli poikkeuksellisen lämmin, vaikkei se ollutkaan El Niño -vuosi.
Esimerkiksi kohoavat pintalämpötilat, kutistuvat jäätiköt, merenpinnan nousu ja sään ääri-ilmiöt osoittavat ilmaston muuttuvan, ja tämä johtuu suurelta osin ihmiskunnan vaikutuksesta. Valtameret ovat erityisen tärkeitä, koska ne imevät yli 93 prosenttia maapallolle kertyvästä ylimääräisestä lämmöstä. Merten pintalämpötilat ja merenpinta nousevat, ja lämpöä kulkeutuu syvemmälle meriin. Tällä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia tulevaisuudessa.
Lue myös nämä
Vuosikatsaus: Säävuosi 2014
Maapallon lämpötilahistoria 1880-2014: Jos olet alle 38-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti