Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna jo 1. elokuuta, aiemmin kuin koskaan ennen. Ihmiskunta on vain seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Suomalaisten ylikulutuspäivä oli jo 11.huhtikuuta.
 |
| Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1969-2018 vuoden 2018 raportissa käytettyjen tietojen mukaan. Pystyakselin harmaina näkyvät päivämäärät (January 1st, February 1st) tarkoittavat seuraavaa vuotta. Mitä korkeampi pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2018 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat oli kulutettu loppuun jo 1. elokuuta, mikä on ennätysaikaista. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on mahdotonta. Tarkkoja päivämääriä tärkeämpää onkin kehitystrendin tarkastelu. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,7 maapallo ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day 2018, Social Media Toolkit. |
Keskiviikkona 1. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2018 (Earth Overshoot Day 2018). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, jolla on toimistoja Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2018-1.8.2018 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto.
 |
| Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,7 maapalloa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Yhdysvaltojen elintasolla, maapalloja tarvittaisiin peräti viisi. Kuvassa on esitetty muistakin esimerkkivaltioista, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos koko ihmiskunta eläisi vastaavalla elintasolla. Kuvasta puuttuvat esimerkiksi kaikkein eniten luonnonvaroja asukasta kohden kuluttavat Qatar (9,3 maapalloa), Luxemburg (7,3 maapalloa) ja Arabiemiirikunnat (5,8 maapalloa). Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,6 maapalloa. Credit: Earth Overshoot Day 2018, Social Media Toolkit. |
Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2018 laskelmissa käytetään vuoden 2014 tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot.
Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.
Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Osittain ylikulutuspäivän aikaistuminen selittyy entistä tarkemmilla tilastotiedoilla kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöjen tuotannosta.
Uusimmat tiedot eivät siis ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien tulosten kanssa, sillä laskennassa käytettyä metodologiaa on osin muutettu. Tietoa on kerätty entistä enemmän ja tarkemmin. Esimerkiksi metsätyypit on eroteltu aiempaa yksityiskohtaisemmin. Siksi eri vuosien raporteissa mainittuja ylikulutuspäiviä ei voi vertailla keskenään, vaan jokaisen vuoden raportissa lasketaan uudelleen vertailukelpoiset ylikulutuspäivät myös aiemmille vuosille.
Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää on ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.
 |
| Kuinka monta ko. valtiota vaadittaisiin tuottamaan ko. valtion kuluttamat luonnonvarat? Eteläkorealaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen vaadittaisiin peräti 8,5 Etelä-Koreaa. Suomalaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi noin 0,5 Suomea. Asukasta kohden laskettuna luonnonvaroiltaan melko rikas ja harvaan asuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Kulutustasomme on kuitenkin niin korkea, että mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla, maapalloja tarvittaisiin 3,6. Toisaalta suomalaisetkaan eivät voisi elää nykyiseen tapaan pelkästään Suomen luonnon antimilla, vaan olemme ulkoistaneet luonnonvarojen kulutuksemme. Credit: Earth Overshoot Day 2018, Social Media Toolkit. |
Jos ylikulutuspäivää olisi mahdollista myöhentää 5 vuorokautta vuodessa, vuoteen 2050 mennessä ihmiskunnan kulutus olisi sopusoinnussa luonnon tuotannon kanssa. Ylikulutuspäivän siirtäminen viidellä vuorokaudella onnistuisi esimerkiksi vähentämällä maailmanlaajuista lihankulutusta 50 prosenttia ja korvaamalla nämä kalorit kasviksilla. Lisää ratkaisukeinoja voit tarkastella tästä linkistä.
 |
| Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo 9. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut 11. huhtikuuta. Esimerkiksi Dominikaanisen tasavallan ja Sri Lankan elintasolla luonnonvarat riittäisivät koko vuodeksi ilman ylikulutusta. Credit: Earth Overshoot Day 2018, Social Media Toolkit. |
Ylikulutuspäivästä kerrotaan tarkemmin erillisillä teemasivuilla. Oman ekologisen jalanjälkensä voi laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.
Lähteet
Earth Overshoot Day
Ecological Footprint Explorer
Lue myös nämä
Suomalaisten ekovelkapäivä huhtikuun alkupuolella: Ekologisesti kestävään elämään tarvittaisiin Suomen kulutustasolla 3,6 maapalloa
Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?
Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?
7 kommenttia:
Kirjoitit mm: "Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy."
Tuossa lausumassasi on se ongelma, että YK:n tilastojen mukaan:
1. Maailman ruokatilanne on suuresti parantunut, nälkä on vähentynyt dramaattisesti ja liikalihavuudesta on tullut jo ns. kehitysmaissakin laaja kansantauti. Ruuantuotantoennusteet ovat myös hyvin valoisat.
2. Sumen luonto on monimuotoisempi kuin koskaan jääkauden jälkeen, samoin muilla suuralueilla. En tiedä yhtää aluetta, jossa oikeasti on monimuotoisuus vähentynyt.
3. Metsien massa ja osin myös metsäalueiden määrä on kasvanut jo pari vuosikymmentä maailman mitassa.
4. Satomäärät on kasvaneet liki kaikilla tuotantoalueilla.
5. Hienoa, että kasvien keskeistä ravinnetta tulee lisää. Silloin kasvusto vahvistuu ja koko elämän kirjo vahvistuu.
En ymmärrä mistä olet löytänyt aivan päinvastaiset arviot. Epäilen, että lähteesi eivät ole aivan luotettavia.
Terveisin Vesa Tanskanen
Terve taas!
Kiitos kommentistasi. Sori, että vastaaminen on viivästynyt. Olin vaeltamassa Ruunaan koskilla, enkä edes avannut nettiä koko aikana.
Toki tällä hetkellä maapallolla moni asia kehittyy erittäin positiiviseen suuntaan.
Nuo mainitsemasi asiat, joista olet eri mieltä, perustuvat Global Footprint Networkin tietoihin. Samansuuntaisia tuloksia löytyy kyllä muualtakin. Älä ammu sanansaattajaa, sillä vaikka seuraavat linkit eivät tieteellisiä olekaan, ne perustuvat tieteellisiin artikkeleihin:
”Currently, degradation of the Earth’s land surface through human activities is negatively impacting the well-being of at least 3.2 billion people, pushing the planet towards a sixth mass species extinction, and costing more than 10 per cent of the annual global gross product in loss of biodiversity and ecosystem services. Loss of ecosystem services through land degradation has reached high levels in many parts of the world.”
Lähde: IPBES: The assessment report on LAND DEGRADATION AND RESTORATION
”Vuonna 2017 saatiin kuitenkin synkkiä uutisia. YK:n elintarvike- ja maatalousohjelma FAO:n koostamassa vuotuisessa ruokaturvaraportissa arvioitiin, että pitkästä aikaa maailman nälkäisten määrä oli kääntynyt nousuun. Nälkäisten määrä oli kasvanut vuodessa lähes 40 miljoonalla.”
Lähde: KEPA: Miksi nälkä kasvaa, vaikka ruokaa on maailmassa yllin kyllin?
”Global deforestation is on an upward trend, jeopardising efforts to tackle climate change and the massive decline in wildlife. The world lost more than one football pitch of forest every second in 2017, according to new data from a global satellite survey, adding up to an area equivalent to the whole of Italy over the year. The scale of tree destruction, much of it done illegally, poses a grave threat to tackling both climate change and the massive global decline in wildlife. The loss in 2017 recorded by Global Forest Watch was 29.4m hectares, the second highest recorded since the monitoring began in 2001.”
Lähde: The Guardian: One football pitch of forest lost every second in 2017, data reveals
”Lack of data means the “red list”, produced by the International Union for Conservation of Nature, has only assessed 5% of known species. But for the best known groups it finds many are threatened: 25% of mammals, 41% of amphibians and 13% of birds. Species extinction provides a clear but narrow window on the destruction of biodiversity – it is the disappearance of the last member of a group that is by definition rare. But new studies are examining the drop in the total number of animals, capturing the plight of the world’s most common creatures. The results are scary. Billions of individual populations have been lost all over the planet, with the number of animals living on Earth having plunged by half since 1970.”
Lähde: The Guardian: What is biodiversity and why does it matter to us?
Jari
Metodologiasta, tilastoista ja tieteestä:
Kylläpä maailmaa syleilevän latingin laitoit vastaukseesi. Mutta sellainen oli jo alkukirjoituksesikin. ;;--)) Kuin on toki tuo Global Footprint Networkin lähteesikin. Kun tarpeeksi syleillään kaikkia asioita ei oikeastaan pysty tarttumaan, analysoimaan ja syntetisoimaan mitään. Lillutaan vain huolesta toiseen vielä isompaan huoleen. Osin tuttua minullekin nuorna.
Tyypillistä nykyiselle sellaiselle 'tieteelle', joka etsii pelosta rahoitusta. Aina on vyöry uusia maailmanlopunmeininkejä vastassa. Tosiasiassa kyse on enemmänkin spekuoinnista ja erilaisten arvolatausten laitosta tutkielmiin totuuksina.
Miten päästä eteenpäin. Todelliseen. Kas siinä pulma. Yksi ratkaisu on paneutua tarkemmin edes jonkin asian konkretiaan.
1970, -80 ja -90 luvuilla olin todella järkyttynyt, kun mm. itse YK:n nimeen vedoten julkaistiin tietoja/tilastoja, jotka kertoi esim sademetsien supistuneen kymenessä vuodessa 20, 30 tai jopa 40 prosenttia. Ja sademetsien kokonaistuho oli siis ihan liki. Itse asiassa jo mennyt, jos luvut olisi olleet oikeita.
Tavallaan luvut olivat oikeita. Nyt vain oli niin, että 'tuhon' ohella laajat alueet palautuivat kaskeamisen ja muun viljelykäytön, metsähakkuiden tai laidunkäytön jälkeen tai ohella. Jonkin alueen kaskeaminen tai muu käyttö ei ollut palautumaton vaan metsiä kasvoi uudestaan. Varmaan yli puolet Suomemmekin alasta on joskus kaskettu moneenkin kertaan tai viety tervana, energiapuuna eli polttopuuna ym. muualle. Silloisten tilastojen ja kehtyskulkujen valossa maamme olisi metsistä autio ja tyhjä. Mutta niin vain on, että nyt maamme metsät on vahvempia kuin koskaan jääkauden jälkeen. Ja myös luonnoltaan monimuotoisempia, jos haluaa sitä puolta yli kaiken arvostaa.
Kehittymättömät maat kehittyvät myös. Ripeämmin kuin uskoimmekaan. Näinpä talonpojat, nuoret ainakaan, ei tahdo enää niinkään kasketa. Muuttavat kaupunkeihinsa ja tehtaisiinsa. Vieläpä jos pääsevät tv:n ja älypuheimen ääreen, haluavat tulla paitsi taajamiin, kaupunkeihinsa myös rikaampiin maihin etsimään onneaan. Kuten teki väki Suomessakin ennen vanhaan. Ei mitään uutta auringon alla tässä suhteessa. Samalla metsille tulee tilaa vankistua.
Esimerkieksi laitan tähän yhden lähdevinkin, tutkimuksen metsistä:
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/maailman-metsat-voivat-entista-paremmin
Ja toisen linkin tieteestä tehtävistä tulkinnoista ja uutisoinneista. Tässä kiinnitän huomiotanne nimenomaan kahteen minun tekemääni keskustelukommenttiin.
https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/kestava_kehitys/helsingin-yliopiston-tutkimus-talvivaaran-kaivos-romahduttanut-lahijarvien-ekologian-suola-altaiden-pohja-eloton-murtovesilajit-vallanneet-tilaa-6674156
PS: Hyvää kouluvuoden alkua myös Kouvolaan. Ja nyt pitää etsiä verkkarihousut, jotta voin myös mie lähteä Lappeenrantaan ja Pohjois-Karjalaan muutaman päivän päästä.
https://www.youtube.com/watch?v=enWoByIcXt4
Toki ylikulutuspäivää ja siihen liittyviä tietoja saa ja kannattaakin kritisoida. Erinomaista kritiikkiä löytyy esimerkiksi tästä linkistä.
Myös tämä vinkkaamasi Tiede-lehden linkki on erinomainen, eikä se myöskään ole millään tavalla ristiriidassa aiemmin linkittämieni tietojen kanssa. Asiaa on tiivistetty hyvin esimerkiksi tässä: ”Kyse ei ole pinta-alasta vaan biomassasta. Toisin sanoen puusto tihentyy, runsastuu ja maapallo vihertyy, vaikka sademetsiä yhä hakataan kiivasta tahtia erityisesti Brasiliassa, Indonesiassa ja Nigeriassa. Vahvimmin tätä selittää hyvinvointi. Keskituloisissa ja rikkaissa maissa puuston määrä on kääntynyt kasvuun osittain jo 1800-luvun puolella. Suomalaisten päälöydös on se, että metsien uutta elpymistä ei selitä ilmakehän lisääntynyt hiilidioksidi, kuten aiemmin on uumoiltu, vaan hyvinvointi. Jopa Intiassa ja Kiinassa metsien häviäminen on kääntynyt metsien kasvuksi 1990-luvun jälkeen. - - Pääosin kyse on siitä, että yhteiskuntien kehittyessä ja vaurastuessa myös maankäyttö tehostuu. Huonommin tuottavia peltoja hylätään ja niiden annetaan metsittyä. Viljelytekniikoiden kehittyessä samalta maakaistaleelta saadaan enemmän ruokaa, eikä metsiä tarvitse hakata pelloiksi. Apua on myös luonnonsuojelualueiden perustamisesta. - - Kauppi uskoo, että maapallon metsien biomassa saattaa kokonaisuutena olla siirtymässä jopa plussan puolelle. 'Se on mahdollista, mutta varmasti ei voi sanoa. Metsät tihentyvät ja puustoa voi tulla lisää entisille paikoilleen. Keskimäärin puut ovat joko isompia tai kasvavat entistä tiheämmässä ', Kauppi sanoo. Metsien pinta-ala kuitenkin vähenee yhä. - - 'Hyvinvoinnin lisäämästä metsien elpymisestä huolimatta biodiversiteetin kehitys jatkuu synkkänä, jos Afrikan ja eräiden muiden alueiden kehitys ei käänny parempaan', Kauppi huomauttaa.”
Siis myös ko. lähteen mukaan globaali metsäpinta-ala pienenee, vaikka globaali metsien biomassa saattaakin ehkä olla siirtymässä plussan puolelle. Biomassa on siis lisääntynyt lähinnä kehittyneissä maissa, ei vielä välttämättä globaalisti. Globaalisti luonnon monimuotoisuuden kehitys jatkuukin toistaiseksi synkkänä.
Erittäin positiivista tässä uutisessa kuitenkin on se, että metsienkin tilanne tulee jatkossa paranemaan, jos ja kun kehitysmaiden hyvinvointia saadaan kohennettua. Lisäksi artikkelin mukaan tärkeä merkitys on myös suojelualueiden perustamisella.
Em. tekstissä tähdennetään sitä, että uuden tutkimuksen päälöydös on se, ettei metsien elpymistä selitä ilmakehän lisääntynyt hiilidioksidi vaan kehittyneen tekniikan myötä tehostunut maankäyttö. Sillä mainostamallasi ja hyvänä lannoitteena pitämälläsi hiilidioksidilla ei siis näytäkään olleen merkittävää vaikutusta.
Itse asiassa ravintokasvien osalta hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen saattaakin aiheuttaa merkittävää haittaa. Vaikka lisääntynyt hiilidioksidi voikin toimia kasvua nopeuttavana lannoitteena, tällaisten hiilidioksidilannoituksen myötä nopeasti kasvaneiden kasvien ravintoarvot heikkenevät merkittävästi uuden tutkimuksen mukaan. Esimerkiksi riisillä, joka on maailmalla merkittävä ravintokasvi, sekä proteiini-, rauta-, sinkki- että vitamiinipitoisuuden pienentyvät.
Hiilidioksidi lisää myös ilmastonmuutosta (esimerkiksi paikallista kuivuutta ja muita sään ääri-ilmiöitä), mikä vaikeuttaa viljelyä monilla alueilla. En siis sanoisi näin: ”Hienoa, että kasvien keskeistä ravinnetta tulee lisää. Silloin kasvusto vahvistuu ja koko elämän kirjo vahvistuu.”
Ilmastonmuutos näyttää hyödyttävän maailmalla esimerkiksi jättiläispuita. Suomessakin puiden kasvu saattaa nopeutua. Toisaalta tuhohyönteisten määrä ja myrskytuhot voivat lisääntyä. Aukottomien johtopäätösten tekeminen on siis erittäin vaikeaa. Kaiken kaikkiaan Suomi on kuitenkin sellainen alue, joka voi olla ilmastonmuutoksen melkeinpä ainoita voittajia mm. pidentyvän kasvukauden myötä. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, etteivät muualla syntyvät ongelmat (mm. mahdolliset ympäristöpakolaisaallot) voi olla heijastumatta myös Suomeen.
Ilmaston lämpenemisen myötä Suomeen on levinnyt ja tulee yhä lisää uusia lajeja. Äkkiä ajatellen biodiversiteetti näyttäisi lisääntyvän. Samaan aikaan kuitenkin muut tekijät pienentävät ekosysteemien biodiversiteettiä. On siis väärin väittää, että Suomen biodiversiteetti olisi kasvanut. Oleellista ei ole vain koko Suomen alueella esiintyvä lajimäärä, vaan se, että elinympäristöt ovat laajalti monimuotoisia.
Suomen biodiversiteetistä on hyvä kansantajuinen tiivistelmä Oulun yliopistossa tehdyssä biologian LuK-tutkielmassa, jossa todetaan mm. seuraavaa: ”Kun muutoksia vuodesta 2000 (Rassi ym. 2001) vuoteen 2010 (Rassi ym.2010) tarkastellaan elinympäristöittäin, kehityssuunta on kielteinen niissä kaikissa. Myönteistä kehitystäkin on tapahtunut, mutta silti tilanne on huonontunut suuremmalla määrällä lajeja kuin mitä se on parantunut. - - Metsätalouden ja luontaisen häiriödynamiikan puuttumisen vuoksi metsien puulajisto on yksipuolistunut jo pitkään (Rassi ym. 2010). - - Vaikka luonnon suojelemiseksi on paljon erilaisia ideoita, keinoja ja toimintaohjelmia, monimuotoisuuden häviämistä ei ole edes Suomen tasolla, saatikka sitten maailmanlaajuisesti, saatu pysäytettyä. Perimmäinen syy tämän taustalla on ekologisten ja taloudellisten intressien törmääminen. Esimerkiksi metsätalous on Suomessa selvästi liian intensiivistä, sillä vaikka suojelualueita on perustettu ja metsänhoidossa noudatetaan tiettyjä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen pyrkiviä toimintaohjeita, on metsälajien uhanalaistumiskehitys silti kielteistä.”
Toki täytyy silti nostaa hattua uuden sukupolven metsänomistajille ja maanviljelijöille, jotka yhä enemmän pyrkivät ottamaan huomioon myös luonnon- ja ympäristönsuojeluarvot.
Tämän positiivisen toteamuksen myötä on hyvä toivottaa mukavaa matkaa Etelä- ja Pohjois-Karjalaan. Lappeenranta on mielestäni yksi Suomen parhaita kesäkaupunkeja – ja kesäähän on vielä jäljellä!
Jari
Hep. Taaspa laitoit ison latingin väittämiä, joiden perkaamiseen menisi ikäni loppu, eikä riittäisikään. On sentään hyvä, että usein jaksat toistaa tuon jos-sanan tai voi-sanan. Käsittelen nyt vielä lyhyesti vain yhtä latauksesi väittämää.
Sanot:
"...saattaakin aiheuttaa merkittävää haittaa..." ja edelleen "... tällaisten hiilidioksidilannoituksen myötä nopeasti kasvaneiden kasvien ravintoarvot heikkenevät merkittävästi uuden tutkimuksen mukaan..."
Itse asiassa tämäkaltaisia väittämiä ja tähän viitaaavia tutkimuksia ja varsinkin spekulaatioita on julkaistu moninaisiin erilaisiin kasvutekijöihin liittyen, niin kauan ainakin kuin minä muistan. Ja en kiistä, etteikö joku osa tutkimusten datasta voi olla oikeinkin tietyissä konteksteissaan. Vaan ei laajemmin tehtävistä johtopäätöksistä.
Ajatelkaamme kastelua. Se on keino lisätä kuivuudesta kärsiville kasveille silloin puuttuvinta minimi-ravinnetta eli vettä. Mutta onko, voi voi ei käy, kun se saattaa yleiskasvua ja kasvin tuotantoaan edistäessään vähentää joidenkin 'hiven-ravinteiden' suhteellistä, ei kokonaismäärää satomassassa.
Em. pohjalta voi jokainen asiasta kiinnostunut pohtia voiko kasvimaata muokata, möyhentää, kitkeä rikkaruohoja, mullata perunoita, lisätä lantaa tai muuta lannoitetta kuten vaikkapa kalkkia, jne. koska joku on spekuloinut, että kasvaneiden kasvien ravintoarvot voivat heiketä. tätä voi spekuloida minkä vain minimi-tekijän poistamispyrkimysten suhteen.
So long.
Ei tämä tulos hiilidioksidin ravintoarvoa heikentävästä vaikutuksestakaan ole uusi. Mainitsinpahan vain esimerkkinä uuden tutkimuksen. Samanlaisiin tuloksiin on kuitenkin päädytty jo paljon aiemminkin.
Muun lannoituksen kuin ”hiilidioksidilannoituksen” osalta tutkimuksia on erityisen paljon, esimerkiksi tämä ja tämä. Osittain tulokset ovat ristiriitaisia, mutta pääosin näyttää siltä, että muu kuin hiilidioksidilannoitus parantaa kasvien ravintoarvoa.
Hiilidioksidilannoitus näyttää pääsääntöisesti heikentävän kasvien tärkeimpiä ravintoainepitoisuuksia, eikä kyse ole pelkästään liukenemisesta, ravintoaineiden jakaumisesta suurempaan massaan. Vaikka kyse olisikin siitä, että ravintoainepitoisuus pienenee mutta ravintoaineiden kokonaismäärä pysyy samana sadon lisääntyessä, tämä olisi silti ongelma sellaisissa valtioissa, joissa ravinto on yksipuolista. Eihän esimerkiksi riisiä jaksa ylettömästi syödä, jotta saa riittävästi tarpeellisia ravintoaineita. Kehittyneissä valtioissa, joissa ravinto on monipuolista, ongelma ei liene merkittävä.
Perunoiden multaaminen estää mukuloiden altistumista valolle, ja osittain multaus on myös rikkakasvien torjuntaa. En ymmärrä, miten multaaminen tai rikkaruohojen kitkeminen vaikuttaisivat oleellisesti ravintoarvoihin, ainakaan ravintoarvoja huonontavasti. Itse en ole moneen vuoteen edes mullannut perunoita. Kun perunapenkki on tarpeeksi leveä, multausta ei tarvita.
Kalkki edistää ravinteiden ottoa, vähentää happamuutta ja parantaa maaperän kuohkeutta. Kalkitusta tehokkaammin kuohkeuteen tähdätään muokkauksella ja möyhentämisellä. Nämä parantavat erityisesti maaperän typpitaloutta. Vesi puolestaan ei voi olla minimiravinne, minimitekijä kylläkin. Vesi auttaa kasvia ottamaan ravinteita. Hivenaineiden pitoisuuden vähentyminen ei ole yhtä suuri ongelma kuin tärkeämpien ravintoaineiden vähentyminen, koska hivenaineita tarvitaan nimen mukaisesti vain hiven eli vähän.
Edelleenkin olen vakuuttunut siitä, että globaalisti ajatellen hiilidioksidin haitallisimmat vaikutukset maatalouden kannalta syntyvät ilmastonmuutoksen (kuivuuskaudet ym. sään ääri-ilmiöt) vaikutuksesta, eivät ravintoainepitoisuuksien muuttumisen seurauksena. Tästähän olemme aiemmin puhuneet toisissa viestiketjuissa jo useaan kertaan.
Käytän usein ja mielelläni sanoja ”jos”, ”voi” yms. Tieteellisyyteen kuuluu mielestäni epävarmuuden osoittaminen silloin, kun jokin asia ei ole täysin yksiselitteisesti varma, vaikka tutkimustulokset melko varmasti tiettyyn suuntaan viittaisivatkin. Edelleenkään en kuitenkaan suostu sanomaan edes potentiaalimuodossa, että Suomen ja muidenkin suuralueiden luonto olisi nyt monimuotoisempi kuin koskaan tai että hiilidioksidi vain vahvistaisi koko elämän kirjoa. Eihän näin sano edes antamasi Tiede-lehden linkki. Itse asiassa en edes laittanut kovinkaan montaa uutta väittämää, vaan iso osa poiminnoista on tästä vinkkaamastasi Tiede-lehden artikkelista.
Biodiversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen kuuluu kolme tasoa: lajimonimuotoisuus, lajin sisäinen eli geneettinen monimuotoisuus ja ekosysteemien monimuotoisuus. Oleellista on se, että kun sattumanvaraisesti poimitaan ekosysteemistä esimerkiksi kaksi lajia, ne eivät todennäköisesti ole samoja lajeja. Siksi esimerkiksi viljapelto tai talousmetsä eivät ole monimuotoisia, vaikka sinne olisi saattanutkin levitä joitakin yksilöitä aivan uutta lajia. Jääkauteen verrattuna Suomen biodiversiteetti on toki lisääntynyt, mutta sittemmin se on taas pienentynyt ihmisen toiminnan vaikutuksesta, vaikka biodiversiteetti edelleen onkin jääkautta korkeammala tasolla. Nyt puhutaan kuitenkin ihmisen vaikutuksista.
Itse koen olevani sen verran nuori ja tietojen niin nopeasti perattuja, että minun ikäni riittää tähän kyllä hyvin. Kiitos jälleen kommenteistasi ja keskustelusta.
Lähetä kommentti