Geophysical Research Letters -lehdessä äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan Euroopassa äärimmäisen kuumien päivien määrä on kolminkertaistunut ja äärimmäisen kylmien öiden määrä vähentynyt alle puoleen aiemmasta, kun tarkastellaan ajanjaksoa 1950-luvulta nykypäivään (1950-2018). Tutkimuksessa äärimmäisen kuumaksi määriteltiin lämpötilat, joiden alapuolelle jää 99 prosenttia tarkastelujakson lämpötiloista. Vastaavasti äärimmäisen kylmäksi määriteltiin lämpötilat, jotka kuuluvat kylmimpään prosenttiin kaikista tarkastelujakson lämpötiloista.
Äärimmäisen kuumia päiviä oli Euroopassa vuodessa keskimäärin noin kaksi vuonna 1950 ja keskimäärin noin kuusi vuonna 2018, kun tarkastellaan aikavälin 1950-2018 lineaarista trendiä eikä vain yksittäisiä vuosia. Vastaavasti äärimmäisen kylmiä öitä oli vuonna 1950 keskimäärin yli viisi ja vuonna 2018 enää noin kaksi. Tarkastelujakson aikana äärimmäisen kuumien päivien vuosittainen lukumäärä Euroopassa lisääntyi siis keskimäärin 4,5 päivällä ja äärimmäisen kylmien öiden määrä väheni 3,7 yöllä.
Euroopan äärimmäisen kuumat päivät ovat lämmenneet koko tarkastelujakson aikana keskimäärin 2,3 asteella (0,33 astetta vuosikymmentä kohden) ja äärimmäisen kylmät yöt yli kolmella asteella (0,49 astetta vuosikymmentä kohden). Nämä äärilämpötilat ovat nousseet enemmän kuin kesän ja talven keskilämpötilat. Keski-Euroopassa äärimmäisen kuumat päivät ovat lämmenneet vuosikymmentä kohden keskimäärin 0,14 astetta enemmän kuin kesän keskilämpötila. Tämä tarkoittaa sitä, että koko tarkasteluaikavälillä äärimmäisen kuumien päivien lämpötila on kohonnut lähes asteen verran enemmän kuin kesän keskilämpötila.
Tutkijat tarkastelivat tietoa ympäri Eurooppaa noin tuhannesta mittauspisteestä, joista oli saatavissa riittävän kattavat lämpötilasarjat ilman aukkoja. Mittauspisteistä 94 prosentissa näkyi tarkasteltujen äärilämpötilojen kohoaminen aikavälillä 1950-2018, vaikkakaan kaikissa mittauspisteissä se ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Joissakin mittauspisteissä (6 %) trendiä ei näkynyt tai se oli negatiivinen. Tarkastelluissa säätekijöissä onkin hyvin suuri vuosittainen ja alueellinen vaihtelu. Jos kuitenkin katsotaan Eurooppaa keskimäärin, sekä äärimmäisen kuumien päivien että öiden kohdalla näkyy selkeästi voimakas lisääntymistrendi. Sen sijaan äärimmäisen kylmät päivät ja yöt vähentyvät.
Lähteet
Lorenz, R., Stalhandske, Z., & Fischer, E. M. (2019): Detection of a climate change signal in extreme heat, heat stress, and cold in Europe from observations. Geophysical Research Letters, 46, 8363–8374. https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1029/2019GL082062.
Yale Environment 360: Europe Is Warming Faster Than Even Climate Models Projected
Lue myös nämä
Myös NOAA vahvisti hetki sitten: Heinäkuu globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi ja viisi mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta vuosina 2015-2019
Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin
Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018
Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla
Eilen julkaistu tutkimus: Eurooppa lämpenee enemmän kuin muu maapallo ja rankkasateet lisääntyvät
Uusi ilmastotutkimus: Suomen sateet ja Etelä-Euroopan vakava kuivuus lisääntyvät
Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti
Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina
Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti