Alkoiko antroposeeni?

Toissa päivänä julkaistussa Science-lehdessä kansainvälinen tiedemiesten joukko esittää perusteluja sille, että antroposeenin eli ihmisen aikakauden voidaan todella sanoa alkaneen geologisestikin ajatellen. Jotta antroposeenin voisi todella sanoa alkaneen, ihmiskunnan olisi pitänyt jättää omat selkeät jälkensä sedimentteihin ja jäätiköihin. Näin näyttää tapahtuneen noin 1950-luvulta alkaen.

Kuvan © Mopic - Fotolia

Toissa päivänä julkaistussa Science-lehdessä kansainvälinen 24 tieteilijän joukko esittää perusteluja sille, että antroposeenin eli ihmisen aikakauden voidaan todella sanoa alkaneen geologisestikin ajatellen. Viimeisimmästä jääkaudesta noin 11 500 vuotta sitten alkaneesta holoseenista olisi siis siirrytty antroposeeniin. Jotta antroposeenin voisi todella sanoa alkaneen, ihmiskunnan olisi pitänyt jättää omat selkeät jälkensä sedimentteihin (maankuoren kerrostumiin) ja jäätiköihin.

Wikipedia määrittelee antroposeenin seuraavasti: "Antroposeeni on toistaiseksi epävirallinen, muutamien tieteilijöiden nimittämä geologinen epookki. Määritelmänsä mukaan antroposeeni on holoseenin jälkeinen epookki ja se alkoi teollistumisen myötä 1800-luvulla. Perusteluiksi antroposeenisen epookin käyttöön otolle on esitetty sitä, että ihmisen toiminnasta johtuvia muutoksia luonnossa on niin paljon, että uudelle geologiselle epookille on tarvetta. Antroposeeni-termin keksi nobelpalkittu Paul J. Crutzen vuonna 2000."

Epookki puolestaan tarkoittaa geologisessa ajanlaskussa kautta eli periodia (engl. period) lyhyempää ja vaihetta (engl. stage tai age) pitempää ajanjaksoa, joka kestää muutamasta miljoonasta pariinkymmeneen miljoonaan vuotta. Tästä linkistä kannattaa katsoa geologisesta ajanlaskusta tarkka kaavio, jota voi zoomata suuremmaksi hiiren vasemmalla painikkeella.

Antroposeenista on kirjoitettu jo monissa tieteellisissä artikkeleissa. Onpa aiheesta perustettu jopa erillinen tiedelehti.

Perjantaina ilmestynyt Science-lehti esittää lisää perusteluja antroposeenin virallisen alkamisen puolesta. Sen alkamiseen ovat vaikuttaneet maanviljelyksen leviäminen metsäkatoineen (varhaisantroposeeni), kolumbiaaninen vaihto (Kristoffer Kolumbuksen löytöretkistä alkanut kasvi- ja eläinlajioen mannertenvälinen siirtyminen Vanhan ja Uuden maailman välillä), teollinen vallankumous alkaen noin vuodesta 1800 ja ihmispopulaation kasvun sekä teollistumisen ja kulutuksen kiihtyminen 1900-luvun puolivälissä. Antroposeenin voisi katsoa alkaneen ehkä 1950-luvun paikkeilla.

Globaali uusien materiaalien käyttäminen tuottaa maaperään uusia "teknofossiileja", joita muodostuu esimerkiksi alumiinista, betonista ja muovista. Metsäkato ja teiden rakentaminen ovat lisänneet eroosiota. Jokisuistot eli deltat ovat kutistuneet, kun rakennetut padot estävät sedimenttien kulkeutumista veden mukana.

PCB-yhdisteet, torjunta-ainejäämät ja lyijyllisen bensiinin päästöt alkoivat lisääntyä noin vuosina 1945-1950. Peltojen typpi- ja fosforilannoitteiden seuraukset näkyvät järvissä ja Grönlannin jäätiköllä, jossa nitraattipitoisuudet ovat korkeampia kuin kertaakaan aiemmin viimeisimmän sadan tuhannen vuoden aikana.

Trinity-koe eli ensimmäisen atomipommin räjäyttäminen 16. heinäkuuta vuonna 1945 Yhdysvaltojen Alamogordossa aloitti paikalliset ydinlaskeumat vuosiksi 1945-1951, kun taas ydinkokeiden globaalit vaikutukset näkyivät vuosina 1952-1980 (huippu vuonna 1964) ihmisperäisinä radioaktiivisina aineina.

Fossiiliset polttoaineet tuottavat päästöjä. Ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuudet poikkeavat holoseenista noin vuodesta 1850 alkaen ja entistä selvemmin noin vuodesta 1950 alkaen. Maapallon keskilämpötila on noussut 0,6-0,9 astetta vuodesta 1900 nykypäivään, pääasiassa viimeisimpien 50 vuoden aikana, ja on nyt ylittämässä holoseenikaudella viimeisimpien 14 000 vuoden aikana havaitun vaihtelun. Globaalisti merenpinta nousi 3,2 ± 0,4 mm vuodessa aikavälillä 1993-2010 ja on nyt nousemassa myöhäisholoseenin arvojen yläpuolelle.

Myös biologiset muutokset ovat selviä. Lajien sukupuuttonopeus on ollut luonnollista nopeampi noin vuodesta 1500 alkaen ja kiihtynyt edelleen 1800-luvulta eteenpäin. Ihmisen levittämät vieraslajit ja maatalouden sekä kalastuksen muutokset ovat vaikuttaneet maapallon luontaiseen kehitykseen.

Ison-Britannian Geologian tutkimuskeskuksen tohtori Colin Waters toteaa: "Ihmiset ovat jo pitkään vaikuttaneet ympäristöön, mutta viime aikoina uusien materiaalien kuten alumiinin, betonin ja muovin käyttö on levinnyt nopeasti maailmanlaajuisesti, mikä jättää jälkensä sedimentteihin."

Lue myös nämä

Milloin maailmanloppu tulee?

Oliko 2013 ihmiskunnan paras vuosi?

Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones

Kadonnut: järvi, Tuntomerkit: pinta-ala 68 000 neliökilometriä

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

Tänään on ylikulutuspäivä: Maapallolla tänä vuonna syntyviä luonnonvaroja vastaava määrä on jo kulutettu

Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tarvitsisimme 2,8 maapalloa

DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä

Vuorokauden lumisade-ennätys

Laskettelijoita 1980-luvulta. Kuva: Jorma Poutanen, Museoviraston kuvakokoelmat, Vuodet 1980-1989, Flickr, julkaistu Creative Commons -lisenssillä CC BY-NC-SA 2.0.

Ilmatieteen laitoksen pari tuntia sitten julkaiseman tiedotteen mukaan Merikarvialla satoi lunta vuorokaudessa (perjantaiaamusta 8.1.2016 klo 8 lauantaiaamuun 9.1.2016 klo 8) peräti 73 cm, mikä on yhden vuorokauden aikana sataneen lumen koko Suomen mittaushistorian ennätys. Vielä torstaiaamuna lumipeitteen syvyys oli vain 2 cm, mutta perjantaina lunta oli jo 75 cm. Samoihin lukemiin päästiin Merikarvian lisäksi naapurikunta Siikaisissa.

Vedeksi muutettuna tuo 73 cm vastaa 31,3 millimetriä. Tiesääasema tosin ilmoittaa sademääräksi jopa 54 mm. Syynä eroihin voivat olla paikalliset vaihtelut tai lumen pöliseminen tiesääaseman kohdalla. Todellisuudessa virallisessa mittauspisteessäkin satanut lumimäärä saattaa olla hiukan enemmän kuin kertynyt lumikerros 73 cm, koska vuorokaudessa tuollainen lumimäärä ehtii jo hieman painua kasaan.

Suuren lumisademäärän mahdollisti ns. meriefekti eli kylmän ilmamassan kulkeminen "lämpimän" (vielä sulan) Selkämeren yli. Lisäksi tarvittiin sopiva tuulen suunta, joka puhalsi kapean lumisadenauhan mantereelle juuri Merikarvian ja Siikaisten kohdalle. Muualla lunta ei runsaasti satanutkaan.

Tuo 73 cm olikin niin erikoinen lukema ympäröiviin alueisiin verrattuna, että automaattinen havainnontarkistus hylkäsi lukeman epäilyttävänä. Paikkansa se kuitenkin havaintojen mukaan pitää. Automaattien ilmoittamat lukemat on syytä tarkistaa siksi, että ne mittaavat havaintoanturin alle kertynyttä ainesta maanpinnasta erottamatta sitä, onko kyseessä lumi. Siksi esimerkiksi tuulen mukana lentävät roskat tai havaintopisteeseen taittuvat heinät voidaan tulkita lumikertymiksi. Tämän takia esimerkiksi Helsingissä automaattinen havaintoasema on ilmoittanut lämpimänä juhannuksena parin sentin lumikertymää.

Aiemmin tällä viikolla lunta oli satanut merellä vain noin 50 kilometriä Helsingistä arvioiden mukaan yli metrin verran. Valitettavasti merialueella ei luonnollisestikaan ole virallisia mittauspisteitä.

Edellinen Suomen ennätys oli Raumalla 21.11.1971 mitattu 50 cm. Lähelle tätä on päästy kahdesti Kilpisjärvellä, kun siellä satoi vuorokaudessa 48 cm sekä 3.12.2013 että 28.1.1981.

Kouvolan Utissa lumensyvyys on tänä aamuna tehdyn mittauksen mukaan edelleenkin vain 4 cm.

Mikä on koko maapallon lumisade-ennätys vuorokaudessa?

Yhdysvaltojen ja usein myös koko maapallon vuorokautiseksi lumisade-ennätykseksi ilmoitetaan 193 cm (Silver Lake, Colorado, huhtikuu 1921). Kaikkiaan 32½ tuntia kestäneen lumisateen aikana lunta kertyi 239 cm. Myös marraskuussa 2014 lunta tuli reilusti, kun Suurten järvien lähellä satoi järviefektin seurauksena lunta jopa 224 cm.

Tuoreempi maailmanennätysehdokas kuitenkin löytyy Italiasta. Siellä Capracottassa väitetään sataneen 18 tunnissa peräti 256 cm lunta (5.3.2015). Virallisessa mittauspisteessä lumisateen määräksi kuitenkin saatiin "vain" 91 cm. Myös Pescocostanzossa väitettiin tulleen tuolloin 240 cm lumisadetta. Vanhojen tietojen mukaan Roccacaramanicossa (878 m merenpinnan yläpuolella) puolestaan olisi satanut vuorokaudessa peräti 365 cm lunta joulukuussa 1961. Meriefekti eli lämpimän Adrianmeren yli koillisesta puhaltava kylmä tuuli yhdistettynä merestä nousevaan vuoristoon tekeekin alueesta yhden maailman lumisimmista paikoista, erityisesti mitattuna lumisateen nopeudella.

Edellinen esimerkki osoittaa, että viralliset havainnot ja epäviralliset tiedot voivat poiketa huomattavasti toisistaan. Epävirallisissa tiedoissa lumimäärää saattaa lisätä tuulen aiheuttama lumen kasautuminen. Toisaalta virallisia mittauspaikkoja ei ole läheskään kaikissa pisteissä, joten jossakin on hyvinkin voinut sataa enemmän kuin virallisissa mittaustuloksissa kerrotaan. Kannttaakin lukea meteorologi Juha Föhrin kirjoitus ennätyksistä ja "ennätyksistä". Näistä eri syistä johtuen Maailman ilmatieteen järjestö WMO ei pidäkään mitään virallista listaa lumisade-ennätyksistä.

Ilmatieteen laitoksen mukaan maailman suurimmaksi lumisateen määräksi kuukaudessa ilmoitetaan noin 990 cm (9906 mm, Tamarack, Kalifornia, tammikuu 1911) ja maailman suurimmaksi lumensyvyydeksi 1146 cm eli yli 11 metriä (Tamarack, Kalifornia, 11.3.1911).

Toisissa tiedoissa maapallon suurimman lumensyvyyden kerrotaan olleen vielä hiukan enemmän, 1182 cm (Mt. Ibuki, Japanin Alpit, korkeus merenpinnasta yli 1500 m, 14.2.1927). Tuolla alueella sataa vuosittain keskimäärin noin 300-380 cm lunta ja auratusta tiestä muodostuu kuin lumikanjoni, mikä onkin paikallinen turistinähtävyys. Honshun länsirannikolla myös merenpinnan tasolla olevat paikat ovat meriefektin seurauksena usein hyvin lumisia. Siellä sijaitsevasta Tsukayamasta onkin merenpinnan lähellä sijaitsevien mittauspisteiden maailman ennätys yhden vuorokauden lumisademäärästä, 173 cm (30.-31.12.1960).

Alaskan Valdez on kuitenkin maailman lumisin merenpinnan tasolla oleva kaupunki. Siellä sataa vuosittain lunta keskimäärin 813 cm.

Arktisella ja antarktisella alueella lumisadetta tulee hyvin vähän, koska ilmassa ei ole paljonkaan kosteutta. Itse asiassa Etelänapa on yksi maapallon vähäsateisimmista paikoista. Kovien tuulten takia sademäärän mittaaminen on vaikeaa, mutta satavan lumipeitteen paksuudeksi arvioidaan vain 2,5-5 cm vuodessa.

Kouvolassa vuosi 2015 mittaushistorian lämpimin ja kolme mittaushistorian viidestä lämpimimmästä vuodesta viiden viimeisimmän vuoden aikana

Kouvolan (Utin) ilmastodiagrammi: Vuoden 2015 säätiedot verrattuna pitkän aikavälin (vuosien 1961-1990) ilmastolliseen keskiarvoon. Lämpötilat (1961-1990 ja 2015) sekä vertailukauden (1961-1990) sademäärät Utin lentoasemalta, vuoden 2015 sademäärät Utin Lentoportintieltä. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitos, Ilmastopalvelu. Diagrammi: Jari Kolehmainen. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä.

Vuosi 2015 oli Utin lentoaseman digitalisoidun (alkaen vuodesta 1959) mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi (keskilämpötila 6,3 astetta). Jaetulle toiselle sijalle sijoittuvat vuodet 2011, 2008 ja 1989, joiden kaikkien keskilämpötila on 6,0 astetta. Vuosi 2014 on seuraavaksi lämpimin (keskilämpötila 5,9 astetta). Viimeisimmän viiden vuoden aikana olemme siis kokeneet kolme mittaushistorian viidestä lämpimimmästä vuodesta. Kymmenen vuoden liukuva keskiarvo osoittaa Utin keskimääräisten lämpötilojen kohonneen yli asteella digitalisoidun mittaushistorian aikana.

Vuoden 2015 kuukausista vain kesäkuu ja heinäkuu olivat Utissa pitkäaikaista keskiarvoa viileämpiä. Toukokuussa ja lokakuussa lämpötilat olivat lähellä tavanomaista. Kaikki muut kuukaudet olivat pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpiä.

Ei siis ole kovin perusteetonta valittaa, että vuonna 2015 ei ollut kunnon kesää eikä kunnon talvea. Tosin elokuussa kesä pääsi vauhtiin Kouvolassakin, ja pakkasia on tarjonnut tammikuun 2016 alku.

Utin lentoaseman mittaushistorian korkein lämpötila on ollut 34,1 astetta ja alin -37,3 astetta. Kolme kylmintä vuotta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 1987, 1985 ja 1978. Vuoden keskilämpötila on digitalisoidun mittaushistorian aikana vaihdellut välillä 1,6-6,3 astetta.

Kun vertaillaan 30 vuoden jaksoilta 1961-1990, 1971-2000 ja 1981-2010 kunkin kuukauden keskilämpötiloja, Kouvolassa kaikki kuukaudet ovat lämmenneet - paitsi mysteerinen kesäkuu! Kaikkein selvintä lämpeneminen on talvella joulukuusta helmikuuhun. Tammikuu on lämmennyt pari astetta jaksosta 1961-1990 tuoreimpaan 30-vuotisjaksoon 1981-2010 tultaessa. Huhti- ja heinäkuussakin lämpenemistä on tapahtunut asteen verran. Joidenkin kuukausien kohdalla ilmaston lämpeneminen on hyvin pientä, mutta vain kesäkuu näyttää hiukkasen viilentyneen.

Utin lentoaseman sääasemalla digitalisoidun (alkaen vuodesta 1959) mittaushistorian kolme sateisinta vuotta ovat olleet Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan 2004 (vuoden sademäärä 884,0 mm), 1981 (883,5 mm) ja 1988 (870,4 mm). Kolme vähäsateisinta vuotta Utin lentokenttäalueella ovat puolestaan olleet 1976 (vuoden sademäärä 451,5 mm), 1975 (453,6 mm) ja 2010 (460,0 mm, havainto Lentoportintien mittauspisteessä). Vuoden 2015 sademäärä Lentoportintien mittauspisteessä oli 660,2 mm, mikä on hiukan yli tavanomaisen.

Kouvolassa Utin lentoaseman vuodesta 1944 toiminnassa ollut sääasema ja Utin Lentoportintien vuodesta 2008 toiminnassa ollut sääasema sijaitsevat lähellä toisiaan Utin lentokenttäalueella. Lentoportintien sääasema perustettiin, kun sade- ja lumihavaintojen kerääminen puolustusvoimien ylläpitämällä Utin lentoaseman varsinaisella sääasemalla lopetettiin.

Lue myös nämä

Vuosi 2015 Suomen koko mittaushistorian lämpimin

Vuosikatsaus: Säävuosi 2015

Kesäkuu - ilmastonmuutoksen mysteerikuukausi

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kouvolan ilmastodiagrammi 2014: Vuosi mittaushistorian neljänneksi lämpimin, mysteerinen kesäkuu tavanomaista viileämpi

Ilmastonmuutos ja säävuosi 2013 Kouvolassa

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2014: Jos olet alle 38-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Alakylän luontopolku, Kouvola, 2.1.2016

Alakylän luontopolku Kouvolassa on Korian sillan ja Alakylän yhdistävä reitti, jolla on pituutta reilut pari kilometriä. Polku seurailee metsäisessä maastossa Kymijoen pengertä. Pyteränojan lähellä on kauniilla paikalla laavu nuotiopaikkoineen. 

Tänään 2. tammikuuta oli erinomainen ulkoilusää, lähes pilvetöntä, lämpötila -12 astetta, heikko viima, lunta puolisen senttiä. Oli siis hyvä hetki suunnata kulkemaan Alakylän lyhyt retkeilyreitti, joka on vain lyhyen pyöräilymatkan päässä Kouvolan keskustasta.

Alakylän luontopolun voi aloittaa joko Korian sillan kupeesta (Kouvolan keskustan puolelta Kymijokea, sillan eteläpuolelta) tai Alakylästä, jonne pääsee pitkin reittiä Alakyläntie - Lauttarannantie - Peltokyläntie. Luontopolku alkaa Peltokyläntien päästä, josta lähdettäessä luontopolku haarautuu heti kahteen eri osaan. Alakylän reitti vie laavun kautta Kymijoen rantamaisemia seuraten Korian sillalle, kun taas Lepoahon reitti ylittää Pyteränojan sen yläjuoksulla.

Alakylän luontopolun pituus on noin 2,5 kilometriä melko helppokulkuisessa maastossa. Paikoin on pitkospuita ja portaita. Parissa kohdassa reitti on hieman huonosti viitoitettu, mutta oikean väylän löytää puiden sinisiä maalitäpliä seuraamalla. Laavulta on matkaa Korian sillalle hieman alle 900 metriä. Alakylän luontopolku ei ole rengasreitti, joten takaisin on palattava joko samaa polkua tai Lepoahon reittiä pitkin.

Alakylänreitin lehtoalueen tyypillistä kasvillisuutta ovat Kymenlaakson maakuntakukka kurjenmiekka, ketunleipä eli käenkaali, sudenmarja ja mustakonnanmarja.

Alakylän alueeseen kannattaa tutustua tarkemminkin pieniä hiekkateitä pitkin kulkemalla. Tämä Alakylän ja Mäkikylän alue on Kouvolan kylän vanhinta asuinaluetta ja yhä maaseutumaisen kaunista. Ruotsin kuningas Kustaa III joukkoineen ylitti täällä Kymijoen Ruotsi-Suomen ja Venäjän välisen sodan 1788-1790 toisena kesänä 26. kesäkuuta 1789. Peltojen keskellä kulkee myös venäläisten rakentama viivasuora Sotatie Lauttarannantieltä kohti Kymijoen rantaa. Sotatie on muuten valittu Kouvolan toiseksi parhaaksi kadunnimeksi.

Lauttarannantien varrella sijaitsee myös Alppien lentoturmien 7.9.1920 muistomerkki kohdasta, jossa aikoinaan sijaitsi turmassa menehtyneen majuri Väinö Werner Mikkolan (3.3.1890-7.9.1920) kotitalo. Häntä pidettiin Suomen kokeneimpana lentäjänä. Muut kahdessa erillisessä turmassa menehtyneet olivat suomalaiset luutnantti Äly Rae Lemmitty Durchman ja vänrikki Carl-Erik Leijer sekä italialainen mekaanikko Carlo Riva. He olivat tuomassa Suomeen uhkarohkeasti suoraan Alppien yli kahta Italiasta ostettua Savoia-lentovenettä, jotka kuitenkin osoittautuivat heikkotekoisiksi. Näiden onnettomuuksien muistoksi syyskuun seitsemättä päivää pidetään edelleen Ilmavoimien vainajien muistopäivänä. Sanomalehti Keskisuomalainen on julkaissut aiheesta perusteellisen artikkelin.

Lue myös nämä

YouTube: Alakylän laavu, Kouvola, Finland

Myllypuron luontopolku, Kouvola, 28.12.2015

Myllypuron luontopolulla 28.9.2014

Niivermäen luontopolku

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri (Pohjois-Kymen Luonto): Hyviä retkikohteita

Parhaat ja huonoimmat kadunnimet: Kurvinpussi, Vuorimunkintie, Ritarinkierros vai Sotatie?

Vuosi 2015 Suomen koko mittaushistorian lämpimin

Ilmatieteen laitoksen tänään julkaisemien virallisten (vielä alustavien) tietojen mukaan vuosi 2015 oli Suomen mittaushistorian lämpimin vuosi. Keskilämpötila 4,2 astetta on noin 1,9 astetta pitkäaikaista keskiarvoa (vertailujaksoa 1981–2010) lämpimämpi. Suomen mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta järjestyksessä lueteltuina ovat siis 2015, 1938, 2014, 1989 ja 2011. Maakunnista ainoastaan Lapissa vuosi 2015 ei ihan yltänyt ykkössijalle vaan oli jaetulla toisella sijalla.

Koko Suomea ajatellen vain kesäkuu ja heinäkuu olivat tavanomaista kylmempiä. Vuoden ylin lämpötila +31,4 astetta kuitenkin mitattiin heinäkuun 3. päivänä Kouvolassa, jossa kesäsää onkin keskimäärin laskettuna koko Suomen paras. Sekä marraskuussa että joulukuussa rikottiin Suomen mittaushistorian lämpöennätyksiä.

Suurin vuosisademäärä mitattiin Puolangalla (Paljakan asema), jossa sadetta saatiin 1242 millimetriä. Tämä ylittää aiemman vuosisade-ennätyksen (Espoon Nupurissa 1109 mm vuotta 1981) selkeästi.
 

Vuoden keskilämpötila ja siihen vaikuttaneita tekijöitä Suomessa vuosina 1847-2012. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Lähde: Ilmatieteen laitoksen diagrammi TULUVAT-hankkeessa (Opetushallituksen rahoittama hanke) tuotetusta SMART Board -materiaalista.

Suomen mittaushistorian viidestä lämpimimmistä vuodesta kolme sijoittuu 2000-luvulle. Huomiota kiinnittää se, että toiseksi lämpimin on vuosi 1938. Suomessakin nimittäin vaikutti 1930-luvulla lämpöaalto, jolloin Tampereellakin puolet jouluista oli lumettomia.

Kuitenkaan 1930-luvun lämpöaalto ei ollut maailmanlaajuinen ilmiö. Tuolloin meillä vallinnut lämmin kausi näyttää suurelta osin johtuneen merivirtojen luonollisesta vaihtelusta, jonka seurauksena Atlantilta virtasi Barentsinmerelle lämmintä vettä. Tämä 1930-luvun lämpöaalto näkyi pohjoisella pallonpuoliskolla sitä selvemmin, mitä pohjoisemmaksi mennään. Esimerkiksi Sodankylässä keskimääräiset lämpötilat ovat vasta nyt saavuttamassa 1930-luvun huipputasoa, kun taas Helsingissä tämä taso on jo ylitetty.

Vuoden keskilämpötila Helsingissä, Jyväskylässä ja Sodankylässä vuoden 2012 loppuun asti. Helsingin diagrammissa on mukana myös arvio kaupunkilämpösaarekeilmiön (UHI) vaikutuksesta. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Lähde: Ilmatieteen laitoksen diagrammi TULUVAT-hankkeessa (Opetushallituksen rahoittama hanke) tuotetusta SMART Board -materiaalista.

Lämpötilamittausten yhteydessä on puhuttu paljon myös kaupunkien lämpösaarekeilmiön (UHI, Urban Heat Island) eli kaupunkilämpöefektin vaikutuksesta. Esimerkiksi ilmastointilaitteet viilentävät sisätiloja, mutta ne siirtävät hukkalämmön ilmakehään. Tämä puolestaan nostaa kaupunkien ilman lämpötilaa. Nykyisellä ilmastoinnin määrällä vaikutus esimerkiksi Pariisin lämpötilaan on helleaallon aikana (ei siis koko vuoden aikana) pari vuotta sitten julkaistun tutkimuksen mukaan 0,5 celsiusastetta. Jos ilmastoinnin määrä kaksinkertaistuu, vaikutus on kaksi astetta.

Helsingin Kaisaniemessä lämpötila on noussut vuodesta 1844 lähtien noin 2,8 celsiusastetta. Tässä on noin 0,5 celsiusastetta kaupunkilämpösaarekkeen ja mittausmenetelmien muutosten vaikutusta. Asian näkee havainnollisemmin tämän linkin diagrammista, jossa on esitetty Kaisaniemen lämpötilan vuosipoikkeamat vertailukauden 1971 – 2000 suhteen (musta viiva esittää lämpötilakehityksen 11 vuoden liukuvan keskiarvon, katkoviivassa on otettu huomioon kaupunkilämpösaarekeilmiö ja mittausmenetelmien muutokset, joten katkoviiva näyttää lämpötilakehityksen sellaisena kuin jos nykytilanne olisi vallinnut aina). 

Kolme perättäistä lumetonta jouluaattoa on koettu kolme kertaa Kaisaniemen mittaushistoriassa, vuosina 1928-1930, 1949-1951 ja 2006-2008. Vuosina 1929, 1930 ja 1950 lunta tosin satoi jo jouluaamuksi, ja tapaninpäivän aamuna vuonna 1929 lunta olikin jo 25 senttimetriä. Kaikkiaan musta joulu on nähty vuosina 1911-2014 Helsingissä 33 kertaa. Vuosien 1911–2015 joulun lumiennätys mitattiin vuonna 1915. Tuolloin Kaisaniemessä oli lunta 63 senttimetriä.

Vaikka kaupunkialueet siis ovat kiistämättä lämpimämpiä kuin ympäröivä maaseutu, tällä ei ole ollut merkittävää vaikutusta maailmanlaajuisiin lämpenemistrendeihin. Suomen keskilämpötila on noussut viimeisimpien 166 vuoden aikana yli kaksi celsiusastetta.

Toivotan kaikille erinomaisen hyvää vuotta 2¹⁰+2⁹+2⁸+2⁷+2⁶+2⁵ !

Lue myös nämä

Jarin blogi: Säävuosi 2015

Ilmastotieto: Säävuosi 2015 toi mukanaan useita ennätyksiä Suomessa ja muualla maailmalla

Myllypuron luontopolku, Kouvola, 28.12.2015

Tänään oli mitä mainoin sää ulkoilla Myllypuron luontopolulla (pari astetta pakkasta, aurinkoista, lähes tyyntä). Kuvatkin kuitenkin kertovat siitä, ettei Kouvolaan ole vieläkään saatu lunta. Ehkäpä tilanne muuttuu ratkaisevasti tammikuun alussa, jos ennusteiden mukaisesti Venäjältä alkaa puhaltaa arktista ilmaa Suomeen vielä melko lämpimän Suomenlahden yli. Tämä ns. meriefekti voi tuoda runsaitakin lumisateita.

Myllypurolla (kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla niiden päältä):

Kaunista oli myös kävelymatkalla Myllypurolle:

Pentsojan puistossa:

Lue myös nämä

Myllypuron luontopolulla 28.9.2014

Niivermäen luontopolku