Helmikuun keskimääräinen lumensyvyys oli Utissa digitoidun mittaushistorian 12. suurin

Helmikuun keskimääräinen lumensyvyys Kouvolassa (Utissa) vuosina 1959-2022. Diagrammin voi suurentaa klikkaamalla sen päältä. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelu. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Helmikuussa 2022 Kouvolan Utissa keskimääräinen lumensyvyys oli 64 cm. Suurin tilastoitava lumensyvyys (mittaus kello 8 aamulla) oli 78 cm, joka mitattiin 23. helmikuuta. Hetkellisistä lumensyvyyksistä suurin oli 82 cm, joka mitattiin 22. helmikuuta keskipäivän molemmin puolin.

Koko 2000-luvun tähän mennessä suurin helmikuun keskimääräinen lumensyvyys 74 cm mitattiin vuonna 2011 ja vuodesta 1959 alkavan digitoidun mittaushistorian suurin helmikuun keskimääräinen lumensyvyys 99 cm vuonna 1962.

Digitoidun mittaushistorian suurin tilastoitava lumensyvyys Utissa on ollut 120 cm. Tämä mitattiin 17.-22. helmikuuta vuonna 1962.

Tässä Utin eri kuukausien suurimmat lumensyvyydet koko ajanjaksolta 1959-2022:

tammikuu 90 cm

helmikuu 120 cm

maaliskuu 110 cm

huhtikuu 98 cm

toukokuu 38 cm

lokakuu 30 cm

marraskuu 42 cm

joulukuu 74 cm

Kouvolan Utissa sijaitsevat lentoaseman vuodesta 1944 toiminnassa ollut sääasema ja Lentoportintien vuodesta 2008 toiminnassa ollut sääasema. Ne ovat lähellä toisiaan Utin lentokenttäalueella. Lentoportintien sääasema perustettiin, kun sade- ja lumihavaintojen kerääminen puolustusvoimien ylläpitämällä Utin lentoaseman varsinaisella sääasemalla lopetettiin. 

Olen käyttänyt tässä blogikirjoituksessani vuosilta 1959-2009 Utin lentoaseman lumensyvyystietoja ja vuosilta 2009-2022 Utin Lentoportintien lumensyvyystietoja. Niiden voidaan arvioida vastaavan toisiaan hyvin. Helmikuussa 2009 ne molemmat olivat toiminnassa. Kummassakin keskimääräinen lumensyvyys oli silloin 25 cm (lentoasemalla 25,1 cm ja Lentoportintiellä 24,7 cm) ja suurin lumensyvyys 33 cm (28. helmikuuta). 

Yhdeksän tutkimuslaitoksen ennusteet: Suomen kevät 2022 on keskimääräistä lämpimämpi

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kevään 2022 säästä. Ennusteet näyttävät melko yksimielisiltä siitä, että kevät eli maalis-toukokuun jakso tulee olemaan keskimäärin 1-2 astetta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpi. Erityisesti maaliskuu on tavanomaiseen verrattuna leuto. Sen jälkeen poikkeama keskiarvoon verrattuna pienenee. Hyvin alustavien ennusteiden mukaan myös kesä 2022 näyttäisi vähän keskimääräistä lämpimämmältä. Tällaiset sään vuodenaikaisennusteet ovat kuitenkin vielä kokeiluasteella, joten niihin ei kannata luottaa liikaa. Ne antavat vain jonkinlaista suuntaa sään kehityksestä kevään ja kesän aikana.

 

ECMWF: 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja Lapissa sateinen kevät

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että keväällä (maalis-toukokuussa) koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Lapissa sademäärät ovat keskimääräistä runsaampia.

Huhti-kesäkuussa Etelä-Suomessa on 0,5-1 astetta ja Keski-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lapin lämpötilat ovat pääosin täysin tavanomaisia. Itä-Lapissa voi sataa keskimääräistä enemmän.

Touko-heinäkuussa lähes koko Suomen lämpötilat ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Lounais-Suomessa voi olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Perämeren rannikolla saman verran keskimääräistä kylmempää. Eteläisimmässä Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta säästä.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

IRI: Lämmin ja sateinen kevät, kesäkin mahdollisesti keskimääräistä lämpimämpi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) tällä viikolla päivittämän ennusteen mukaan maaliskuun alusta toukokuun loppuun ulottuva kolmen kuukauden jakso on koko Suomessa ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Kaikkein varmimmin keskimääräistä lämpimämpää on Etelä-Suomessa. Lounais-Suomea lukuun ottamatta koko Suomessa on keskimääräistä sateisempaa.

Lämpötilojen osalta sama tilanne jatkuu myös huhti-kesäkuussa. Sen sijaan sademäärät ovat nyt tavanomaisempia. Kaakkois-Suomessa voi olla jopa keskimääräistä kuivempaa.

Touko-heinäkuussakin koko Suomessa on ennusteen mukaan keskimääräistä lämpimämpää, mutta todennäköisyys ei ole enää yhtä korkea kuin kahdella aiemmalla kolmen kuukauden jaksolla. Nyt suurin todennäköisyys keskimääräistä lämpimämpään säähän on aivan etelärannikolla, Itä-Suomessa ja Lapissa. Etelä-Lapissa on keskimääräistä vähäsateisempaa.

Hyvin alustava kesän 2022 (kesä-elokuu) vuodenaikaisennuste näyttää edelleen koko Suomeen keskimääräistä lämpimämpää säätä, mutta todennäköisyys on pienentynyt aiempiin jaksoihin verrattuna. Paras mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän on Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin itäosissa. Samoilla alueilla on keskimääräistä vähäsateisempaa. Länsirannikolla ja aivan kaakkoisrajalla saattaa olla keskimääräistä sateisempaa.

NOAA/NWS: Varsinkin maaliskuu keskimääräistä lämpimämpi, mutta keskimääräistä lämpimämpi sää jatkuu myös loppukeväällä ja kesällä

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n juuri julkaisemassa ennusteessa kolmen kuukauden jaksoista lämpimin on maalis-toukokuu. Silloin lähes koko Suomessa on 2-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain länsirannikolla poikkeama jää 1-2 asteeseen. Huhti-kesäkuu, touko-heinäkuu ja kesä-elokuu ovat lähes koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Heinä-syyskuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta Lapissa poikkeama on edelleen +1-2 astetta. Elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Maaliskuun alusta elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on maaliskuu, jolloin koko Suomessa on 2-4 astetta lämpimämpää kuin maaliskuussa keskimäärin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Huhtikuussa Suomessa on 1-3 astetta ja toukokuussa 0,5-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Toukokuussa pienin poikkeama keskimääräiseen verrattuna on länsirannikolla ja suurin Itä-Lapissa. Kesäkuussa ja heinäkuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Pohjanmaalla poikkeama voi jäädä hieman pienemmäksi. Elokuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista keskimääräiseen verrattuna sateisin on maalis-toukokuu, mutta silloinkin keskimääräistä sateisempaa näyttäisi olevan vain Kainuussa ja Itä- sekä Pohjois-Lapissa. Ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista keskimääräiseen verrattuna vähäsateisin on heinä-syyskuu, jolloin varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa on keskimääräistä kuivempaa.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisin on maaliskuu. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa sademäärät ovat keskimääräistä suurempia, mutta etelärannikolla voidaan jäädä täysin tavanomaisiin lukemiin. Huhtikuussa onkin sitten Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa jo keskimääräistä kuivempaa. Tavanomaiseen verrattuna ennustejakson kaikkein vähäsateisin kuukausi on kuitenkin elokuu, jolloin varsinkin etelärannikon sademäärä näyttäisi jäävän pieneksi. Sen sijaan Pohjois-Lapissa sademäärä on täysin tavanomainen. Toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu ovat Suomessa sademääriltään tavanomaisia, mutta heinäkuussa voi olla isoja paikallisia eroja.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Lämmin ja vähän keskimääräistä sateisempi kevät

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) maalis-toukokuu on Etelä-Suomessa 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Koko Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Huhti-kesäkuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lounaisrannikolla poikkeama voi yltää 1-2 asteeseen, ja Lapissa jäädään täysin tavanomaisiin lämpötiloihin. Pohjois-Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Touko-heinäkuussa vallitsevat pääosin samanlaiset lämpötilapoikkeamat kuin huhti-kesäkuussa, mutta nyt myös Itä-Suomessa saattaa olla 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Lapin itäisimmissä ja pohjoisimmissa osissa saattaa olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Ranskan ilmatieteen laitos: 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen kevät

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan maalis-toukokuu on lähes koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Perämeren ympäristössä poikkeama jää +0,5-1 asteeseen.

Huhti-kesäkuu on lähes koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Perämeren ympäristössä lämpötila jää täysin tavanomaisiin lukemiin.

Touko-heinäkuussa Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen itäosissa on 0,5-1 astetta ja Keski-Suomen länsiosissa sekä Pohjois-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yhdelläkään ennustetulla kolmen kuukauden jaksolla ei näy signaalia tavanomaisesta poikkeavista sademääristä.

Italian ilmatieteen laitos: Lämmin ja sateinen kevät, sateisuus painottuu maaliskuuhun

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan maalis-toukokuu on Etelä-Suomessa 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Rannikoita lukuun ottamatta jakso on keskimääräistä sateisempi.

Huhti-kesäkuussa ja touko-heinäkuussa lämpötilapoikkeama vaihtelee aivan eteläisimmän rannikon +1-2 asteesta Pohjois-Lapin täysin keskiarvojen mukaisiin lämpötiloihin. Sademäärät ovat tavanomaisia. Touko-heinäkuussa länsirannikolla ja Pohjois-Pohjanmaalla voi olla vähän keskimääräistä kuivempaa. 

Saksan ilmatieteen laitos: 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen kevät

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa lähes koko Suomi on maalis-toukokuussa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Vain Perämeren rannikolla ja Pohjois-Lapissa poikkeama saattaa jäädä +0,5-1 asteeseen. Suomen sademäärät ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia, mutta Suomea ympäröi sekä etelästä, idästä että pohjoisesta keskimääräistä sateisemman sään alue.

Huhti-kesäkuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Järvi-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Kainuun tienoilla voi olla 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Käsivarren Lapissa lämpötila on täysin tavanomainen. Sademäärät ovat tavanomaisia, paitsi Pohjanlahden rannikolla voi olla vähän keskimääräistä kuivempaa.

Touko-heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea on edelleen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Perämeren rannikolla ja Pohjois-Lapissa poikkeama saattaa jäädä pienemmäksi. Sademäärät ovat tavanomaisia, joskin Käsivarren Lapin tienoilla on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Copernicus Climate Change Service: 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja itärajalla sateinen kevät

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Tämän yhdistelmäennusteen mukaan kevät (maalis-toukokuu) on koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi.

Sen sijaan huhti-kesäkuu on lähes koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Silloin tosin Perämeren rannikon ja Käsivarren Lapin poikkeama voi jäädä +0,2-0,5 asteeseen.

Touko-heinäkuussa Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen itäosissa on 0,5-1 astetta ja Keski-Suomen länsiosissa sekä Pohjois-Suomessa 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat muuten täysin tavanomaisia, mutta maalis-toukokuussa Lapissa ja muuallakin itärajalla voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Japanin ilmatieteen laitos: Melko tavanomainen alkukevät, Keski-Suomessa ehkä keskimääräistä lämpimämpää

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että helmi-huhtikuussa Suomen lämpötilat ovat lähellä tavanomaista, joskin Keski-Suomessa saattaa olla keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärissä on suuri alueellinen vaihtelu.

Lue tästä vapun 2022 sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin vappuaatoksi melko aurinkoista ja ylimmillään +11 asteen lämpötiloja, mutta yöllä lämpötila laskee nollan tienoilla ja vappupäivänä lumikuurotkin ovat mahdollisia. Sen sijaan Metcheckin ennuste näyttää sekä vapun aatoksi että vappupäiväksi puolipilvistä ja enintään +7 astetta. Yölläkään lämpötila ei ennusteen mukaan laske kovin paljon alemmaksi. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Suomen talvisään kannalta merkittäviä tekijöitä ovat NAO ja polaaripyörre sekä sen mahdollinen hajoaminen, joita on erittäin vaikea ennustaa.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa keväästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kevät on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan vertailukautta 1991-2020. IRI käyttää vertailukautta 1991-2020 myös vuodenaikaisennusteissaan. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi kuitenkin on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolan Utissa helmikuun suurin lumensyvyys on ollut kaksinkertainen tämänhetkiseen verrattuna ja suurin helmikuun keskimääräinen lumensyvyys 99 senttimetriä

Helmikuun keskimääräinen lumensyvyys Kouvolassa (Utissa) 1959-2022. Diagrammin voi suurentaa klikkaamalla sen päältä. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelu. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Lumensyvyys on Kouvolassa Utin havaintopisteessä tällä hetkellä (5. helmikuuta 2022 kello 13.50) 59 cm. Tämä on täsmälleen sama kuin 4. helmikuuta vuonna 2019. Lisää lunta sataa edelleen. Koko helmikuun 2022 keskimääräiseen lumensyvyyteen kuitenkin vaikuttaa myös se, kuinka paljon lumi tiivistyy ja sulaa helmikuun aikana. 

Vuonna 2019 helmikuun keskimääräiseksi lumensyvyydeksi Utissa muodostui 60 cm. Koko 2000-luvun tähän mennessä suurin helmikuun keskimääräinen lumensyvyys 74 cm mitattiin vuonna 2011 ja vuodesta 1959 alkavan digitoidun mittaushistorian suurin helmikuun keskimääräinen lumensyvyys 99 cm vuonna 1962.

Tällä hetkellä lumensyvyys Utissa on siis 59 cm. Joskus jo joulukuussa on ollut enemmän lunta. Digitoidun mittaushistorian suurin yksittäisen mittaushetken lumensyvyys Utissa on ollut 120 cm. Tämä mitattiin 17.-22. helmikuuta vuonna 1962. Silloin 5. helmikuuta oli lunta 83 cm.

Tässä Utin eri kuukausien suurimmat lumensyvyydet koko ajanjaksolta 1959-2022:

tammikuu 90 cm

helmikuu 120 cm

maaliskuu 110 cm

huhtikuu 98 cm

toukokuu 38 cm

lokakuu 30 cm

marraskuu 42 cm

joulukuu 74 cm

Lue myös nämä

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Onko nyt paljon lunta?

Vuosi 2021 globaalin mittaushistorian kuudenneksi lämpimin vuosi ja kaikki vuodet 2013-2021 mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa

Berkeley Earth: Vuosi 2021 oli ennätyslämmin 1,8 miljardin ihmisen elinalueella eikä missään ollut ennätyskylmää

Vuonna 2021 maapallon pinta-alasta 87 % oli selvästi vertailukauden 1951-1980 keskiarvoa lämpimämpää, 11 % lämpötiloiltaan vertailukautta vastaavaa ja vain 2,6 % selvästi vertailukautta viileämpää. Maapallon pinta-alasta 8,3 % koki paikallisesti koko mittaushistorian lämpimimmän vuoden. Missään ei ollut ennätyskylmää. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Berkeley Earth.

Berkeley Earthin tänään julkaisemien tietojen mukaan vuosi 2021 oli globaalisti keskimäärin selvästi viileämpi kuin edellinen vuosi. Esimerkiksi Pohjoisella jäämerellä oli melko viileää, mutta toisaalta epätavallisen voimakas helleaalto vaikutti esimerkiksi Pohjois-Amerikan länsirannikolla.

Vuosi 2021 oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian noin kuudenneksi lämpimin vuosi, 1,2 celsiusastetta esiteollista aikaa (aikavälin 1850-1900 keskiarvoa) lämpimämpi. Kun käytettävissä olevan lämpötiladatan epätarkkuus otetaan huomioon, vuosi 2021 oli käytännössä likimain yhtä lämmin kuin vuodet 2015 ja 2018. Nämä kolme vuotta sijoittuvat mittaushistorian kuumimpien vuosien joukossa sijoille 5, 6 ja 7.

Vaikka globaalisti viime vuosi ei ollutkaan ennätyslämmin, se oli Berkeley Earthin lämpötiladatan mukaan mittaushistorian lämpimin 25 valtiossa: Arabiemiirikunnissa, Bangladeshissa, Bahrainissa, Beninissä, Bhutanissa, Burkina Fasossa, Etelä-Koreassa, Ghanassa, Guineassa, Iranissa, Kiinassa, Kuwaitissa, Liberiassa, Maltalla, Myanmarissa, Nigeriassa, Omanissa, Pohjois-Koreassa, Qatarissa, Saudi-Arabiassa, Senegalissa, Sierra Leonessa, Togossa, Tunisiassa ja Turkmenistanissa. Kaikkiaan 1,8 miljardia ihmistä elää alueella, jossa vuosi 2021 oli paikallisesti mittaushistorian lämpimin. Ennätyslämpimällä alueella elävien ihmisten suureen lukumäärään vaikuttaa paljolti Kiinan lämmin vuosi.

Vuoden 2021 edellisiä vuosia viileämpään globaaliin keskilämpötilaan näyttää vaikuttaneen luontaisesti viilentävä La Niña -ilmiö. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ilmaston lämpenemistrendi kuitenkin jatkuu edelleen.

Maa-alueilla vuosi 2021 oli globaalisti mittaushistorian noin viidenneksi lämpimin ja selvästi maa-alueiden ennätyslämmintä vuotta 2020 viileämpi. Maa-alueilla vuosi 2021 oli keskimäärin 1,70 ± 0,04 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi ja merialueilla (merijääalueita lukuun ottamatta) 0,83 ± 0,05 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.

Berkeley Earthin ennusteen mukaan vuosi 2022 tulee olemaan globaalisti yhtä lämmin tai vähän lämpimämpi kuin viime vuosi. Vuodesta 2022 ei ole tulossa ennätyslämmintä, koska viilentävä La Niña -ilmiö alkoi vaikuttaa jälleen loppuvuonna 2021.

NOAA: Kaikki 45 viimeisintä vuotta lämpimämpiä kuin 1900-luvun keskiarvo

Maapallon eri alueiden lämpötilat vuonna 2021 verrattuna 1900-luvun keskiarvoon. Keskimääräistä lämpimämpää oli suurimmalla osalla maa- ja merialueista. Monin paikoin oli jopa ennätyslämmintä. Keskimääräistä kylmempää oli hyvin harvoilla alueilla, lähinnä Tyynellä valtamerellä. Ennätyskylmää ei ollut millään maa- tai merialueella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for Annual 2021, published online January 2022, retrieved on January 13, 2022.

Myös NOAA:n tänään julkaisemien tietojen mukaan vuosi 2021 oli globaalisti mittaushistorian kuudenneksi lämpimin, 0,84 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi. Kaikki vuodet 2013-2021 sijoittuvat vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Vuosi 2021 oli 45. perättäinen vuosi, jolloin globaali keskilämpötila kohosi 1900-luvun keskiarvon yläpuolelle. Vuodesta 1977 lähtien kaikki vuodet ovat siis olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä.

Ensimmäinen koko globaalin mittaushistorian ennätyslämmin vuosi tällä vuosisadalla oli 2005. Nyt se on enää mittaushistorian 10. lämpimin vuosi (jaetulla 10. sijalla yhdessä vuoden 2013 kanssa). Vuodesta 1880 lähtien globaali keskilämpötila on kohonnut keskimäärin 0,08 astetta vuosikymmenessä ja vuodesta 1981 lähtien keskimäärin 0,18 astetta vuosikymmenessä.

Euroopassa vuosi 2021 oli mittaushistorian 9. lämpimin, 1,28 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Nyt Euroopassa on koettu 25 perättäistä keskimääräistä lämpimämpää vuotta. Kaikki Euroopan kymmenen lämpimintä vuotta on mitattu vuoden 2006 jälkeen. Euroopan vuotuinen keskilämpötila on kohonnut keskimäärin 0,15 astetta vuosikymmenessä vuoden 1910 jälkeen ja keskimäärin 0,45 astetta vuosikymmenessä vuoden 1981 jälkeen.

GISS-tilastot: Viimeisimmät 8 vuotta globaalin mittaushistorian lämpimimmät vuodet

Tänään tietonsa julkaisivat myös NASA ja Columbia University, jotka perustavat laskelmansa GISS-lämpötiladataan (Goddard Institute for Space Studies). Tämänkin havaintosarjan mukaan vuosi 2021 oli globaalisti mittaushistorian kuudenneksi lämpimin (jaetulla kuudennelle sijalla vuoden 2018) kanssa. Viimeisimmät kahdeksan vuotta ovat olleet mittaushistorian lämpimmät kahdeksan vuotta.

James Hansen, Makiko Sato ja Reto Ruedy ennustavat, että La Niña -ilmiön vuoksi vuodesta 2022 ei tule ennätyslämmintä. Ennusteen mukaan 1,5 asteen lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna tulee kuitenkin näkymään jonakin vuonna 2020-luvulla. Tähän vaikuttavat, lisääntyvät kasvihuonekaasut, vähenevät pienhiukkaset ja aurinkosykli (Auringon aktiivisuuden voimistuminen).

Lähteet

Berkeley Earth Press Release: 2021 was Warmest Year on Record for 1.8 Billion People, Posted on January 13, 2022.

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for Annual 2021, published online January 2022, retrieved on January 13, 2022.

James Hansen, Makiko Sato and Reto Ruedy: Global Temperature in 2021, 13 January 2022.

NASA: 2021 Tied for 6th Warmest Year in Continued Trend, NASA Analysis Shows, Jan 13, 2022.

Lue myös tämä

Vuosikatsaus: Säävuosi 2021

Vuosikatsaus: Säävuosi 2021

Vuosien 1891-2021 keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1991-2020 globaalista keskilämpötilasta. Vuoden 2021 tulos on vielä alustava. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Annual Anomalies of Global Average Surface Temperature (1891 - 2021, preliminary value).

Vuosi 2021: Suomessa ennätyksellisen paljon päiväkohtaisia lämpöennätyksiä

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan vuosi 2021 oli globaalisti vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kuudenneksi lämpimin vuosi. Vuoden alussa vaikutti luontaisesti viilentävä La Niña -ilmiö. Vuosi kuitenkin oli aiempia La Niña -vuosia lämpimämpi. Pitkällä aikavälillä globaalit lämpötilat siis kohoavat jatkuvasti, mutta El Niño ja La Niña aiheuttavat vaihtelua eri vuosien välille.

Maapallon keskilämpötila on noussut 0,73 astetta vuosisadassa. Kahdeksan viimeisintä vuotta (2014-2021) ovat olleet mittaushistorian tähän mennessä lämpimimmät kahdeksan vuotta.

Suomessa oli vuoden aikana ennätyksellisen paljon (tilastot vuodesta 1959) päiväkohtaisia korkeimman lämpötilan ennätyksiä.

Seuraavaan listaukseen olen poiminut muutamia mielenkiintoisia säätietoja vuodelta 2021.

Talvi (joulu-helmikuu): Leuto talvi

Jos talveksi määritellään joulukuun alusta helmikuun loppuun ulottuva jakso, Kouvolan talvi 2020-2021 oli 1,2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Ajanjaksoon 1961-1990 verrattuna Kouvolan talvi oli 2,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi.

Kesäkuu: Suomessa mittaushistorian lämpimin kesäkuu ja ennätyksellisen paljon hellepäiviä

Kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin sekä Kouvolassa, Helsingissä että koko Suomessa. Hellepäiviä oli jossakin päin Suomea 25 päivänä, mikä on ennätyksellisen paljon. Koskaan aiemmin digitoidun mittaushistorian aikana myöskään touko-kesäkuun yhteenlaskettu hellepäivien lukumäärä ei ole ollut Suomessa yhtä suuri. 

Heinäkuu: Globaalisti mittaushistorian ehkä lämpimin kalenterikuukausi, Kouvolassa Suomen mittaushistorian pisin helleputki

NOAA:n mukaan heinäkuu 2021 oli globaalisti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin heinäkuu ja todennäköisesti myös kaikista mittaushistorian kalenterikuukausista lämpimin. 

Kalifornian Kuolemanlaaksossa lämpötila kohosi 9. heinäkuuta jopa 130 fahrenheitasteeseen, siis 54,4 celsiusasteeseen. Tämä on korkein tai toiseksi korkein maapallolla koskaan luotettavasti mitattu lämpötila. Kuolemanlaakson Stovepipe Wells -mittausasemalla yön alin lämpötila 10.-11.7.2021 oli 42,0 astetta. Se on Pohjois-Amerikan uusi ennätys ja koko maailman mittaushistorian korkein yön alin lämpötila Omanin ulkopuolella. Vuorokauden keskilämpötila oli 47,9 astetta, mikä epävirallisten tietojen mukaan saattaa olla koko maailman mittaushistorian uusi ennätys.

Suomessa sivuttiin kolmessa eri mittauspisteessä digitoidun mittaushistorian korkeimman yön minimilämpötilan ennätystä 24,2 astetta: Kotkan Haapasaaressa 10.-11. heinäkuuta, Lappeenrannan Hiekkapakassa 14.-15. heinäkuuta ja Porvoon Kalbådagrundissa 14.-15. heinäkuuta.

Kouvolan Anjalassa mitattiin 18. kesäkuuta – 18. heinäkuuta hellelukemia 31 peräkkäisenä päivänä, mikä on vuodesta 1961 alkavien hellepäivätilastojen pisin yhtämittainen hellejakso koko Suomessa.

Heinäkuu oli Helsingissä mittaushistorian toiseksi lämpimin, hieman ennätyslämmintä heinäkuuta 2010 viileämpi. Laaja helleaalto koetteli myös Etelä-Eurooppaa kuukauden loppupuolella. Lämpötilat kohosivat monin paikoin yli 40 asteeseen. Kalymnoksen saarella Kreikassa mitattiin 31. heinäkuuta vuorokauden alimmaksi lämpötilaksi 34,3 astetta. Jos tämä tulos vahvistetaan, se on Euroopan mittaushistorian heinäkuiden korkein vuorokauden minimilämpötila ja kaikkien kuukausien toiseksi korkein minimilämpötila.

Elokuu: Grönlannin huipulla satoi vettä, Euroopassa lämpöennätyksiä

Italiassa mitattiin 11. elokuuta Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys, kun lämpötila kohosi Sisilian Syrakusassa +48,8 asteeseen. WMO ei tosin ole vielä vahvistanut tulosta. Muuallakin Välimeren alueella oli hyvin kuumaa. Samana päivänä syntyi myös Tunisian mittaushistorian uusi lämpöennätys, kun Kairouanin kaupungissa mitattiin +50,3 astetta. Jendoubassa mittari näytti +49,0 astetta ja pääkaupunki Tunisissa +48,9 astetta.

Lauantaina 14. elokuuta Grönlannin mannerjäätikön korkeimmalla huipulla 3 216 metrin korkeudessa (Summit Station) satoi vettä ensimmäistä kertaa mittaushistorian aikana. Ilman lämpötila pysytteli nollan yläpuolella noin yhdeksän tunnin ajan, ja vesisadettakin kesti useita tunteja. Koskaan aiemmin näin myöhään kesällä kyseisessä mittauspisteessä ei ole mitattu plussan puolella olevia lämpötiloja. Aiemmin kaikki havaittu sade on tullut lumena.

Lindoksen havaintopisteessä Rodoksella mitattiin elokuun keskilämpötilaksi +32,8 astetta. Se on Euroopan koko mittaushistorian korkein minkään kalenterikuukauden keskilämpötila yhdessä mittauspisteessä. Korkeimmillaan vuorokauden keskilämpötila Lindoksella oli 4. elokuuta. Silloin vuorokauden ylin lämpötila oli 43,1 astetta. Päivälämpötila kohosi korkeimmillaan 43,1 asteeseen (3. ja 4. elokuuta). Yölämpötilakaan ei laskenut koko kuukauden aikana kertaakaan alle 25 asteeseen. 

Kesä (kesä-elokuu): Euroopassa mittaushistorian lämpimin kesä

Kesä oli Euroopassa keskimäärin lähes asteen lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 kesien keskiarvo. Näin kesästä muodostui Euroopan mittaushistorian lämpimin.

Koko kesän 2021 aikana Suomen yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä oli Kouvolan Anjalassa (kesä-elokuussa 42 päivää, touko-elokuussa 43).

Joulukuu: Maarianhaminassa +11,0 astetta ja Alaskassa +19,4 astetta

Vaikka joulukuu oli Suomessa kylmä, 18. joulukuuta Maarianhaminan lentokentällä mitattiin +11,0 astetta, mikä on lähes Suomen mittaushistorian joulukuun lämpöennätys. Aiemmin vain vuonna 2015 lämpötila on yltänyt Suomessa joulukuussa 11 asteeseen.

Alaskassa tehtiin 27. joulukuuta uusi osavaltion koko mittaushistorian joulukuun lämpöennätys, kun Kodiakin saarella mitattiin +19,4 astetta.

Vuoden viimeinen päivä oli Euroopassa monin paikoin hyvin lämmin. Kroatiassa mitattiin 19,3 astetta, Unkarissa 17,1 astetta, Slovakiassa 16,2 astetta, Itävallassa 18,3 astetta, Sveitsissä 17,2 astetta ja Saksassa 16,9 astetta. 

Turvallista ja hyvää vuotta 2022 kaikille blogini lukijoille!

Kuinka paljon jouluaattona on lunta?

Jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa vuosina 1959-2020. Vuosilta 1959-2007 tiedot ovat Utin lentoasemalta. Vuosien 2009-2021 tiedot ovat lentokentän toiselta puolelta Utin Lentoportintieltä. Vuonna 2008 sekä lentoaseman että Lentoportintien mittauspisteessä havainnoitiin lumensyvyyttä, joten olen merkinnyt diagrammiin näiden keskiarvon 12 cm (lentoasema 11 cm, Lentoportintie 13 cm). Diagrammi: Jari Kolehmainen. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelu.

Diagrammissa on esitetty jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa 1950-luvun lopulta nykypäivään asti. Suurin jouluaaton lumensyvyys on vuodelta 1965, jolloin lunta oli 71 senttimetriä. Lumeton jouluaatto koettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1972. Sen jälkeen lumeton joulu on toistunut vuosina 1992, 2007, 2013, 2015 ja 2019. Jouluaaton lumensyvyyden keskiarvo on ollut koko tarkastelujaksolla 22 senttimetriä ja 2000-luvulla 16 senttimetriä. Jouluaaton lumensyvyyden mediaani on ollut koko tarkastelujaksolla 19,5 senttimetriä ja 2000-luvulla 12 senttimetriä. Utin mittaushistorian suurin joulukuun lumensyvyys on 74 senttimetriä ja suurin kaikkien kuukausien lumensyvyys 120 senttimetriä.

Piirtämästäni diagrammista kannattaa huomata se, että tarkastelujakso on melko lyhyt (vuodet 1959-2021). Mukana on vain Utin mittauspisteen digitoitu mittaushistoria, joka on saatavilla Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelusta. Tarkastelussa ei ole mukana 1930-luvun lämpöaaltoa, jolloin esimerkiksi Utin lentoaseman mittauspistettä (perustettu vuonna 1945) ei vielä edes ollut olemassakaan. Tampereelta kuitenkin tiedetään, että 1930-luvun lämpöaallon aikana puolet jouluista oli mustia. Sodankylässäkin oli jouluna 1938 lunta vain kaksi senttimetriä. Tuolloin 1930-luvulla oli kuitenkin kyseessä vain alueellinen lämpeneminen, joka johtui hyvin todennäköisesti merivirtojen muutoksista, ei maailmanlaajuinen ilmastonmuutos kuten nyt. Globaalissa lämpötilahistoriassa 1930-luku oli viileä, kun taas 1940-luku oli ensimmäinen 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi vuosikymmen.

Suomen talvet ovat lämmenneet keskimäärin noin 2 astetta viimeisimpien 40 vuoden aikana. Meteorologi Mika Rantasen mukaan 1850-luvun kylmiin talviin verrattuna lämpenemistä on tapahtunut noin 4 astetta.

Tulevaisuudessa Suomen ilmaston lämpeneminen tuo yhä useampia vähälumisia talvia. Erityisesti valkeat joulut ovat uhattuina, sillä lumipeite saadaan entistä myöhemmin. Pohjoisimmassa Suomessa muutosta ei välttämättä huomaa vuosikymmeniin, sillä ilmastonmuutos lisää sademääriä. Yhä suurempi osa sateesta tulee vetenä, mutta myös lunta voi sataa entistä enemmän. Niinpä runsaslumisia talvia voi tulla vielä 2020- ja 2030-luvuillakin. Monien ilmastomallien mukaan keskimääräistä runsaslumisempia talvia tulee silloin tällöin ainakin tämän vuosisadan loppuun asti.

Toivotan blogini lukijoille rentouttavaa ja mukavaa joulua!

Lue myös nämä

Helsinki-Vantaalla on ollut joulukuussa lunta 83 senttimetriä ja Kaisaniemessä 70 senttimetriä

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Kanelin myrkyllinen kumariini antaa tuoksun myös vastaleikatulle nurmikolle

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä