perjantai 18. maaliskuuta 2016

Kymmenen globaalisti ennätyslämpimän kuukauden putki: Talvi mittaushistorian kaikista kolmen kuukauden jaksoista lämpimin verrattuna tavanomaiseen

Helmikuussa "kaikki ja kaikkialla oli ennätyksellistä". Helmikuu oli mittaushistorian anomalialtaan kaikista kuukausista lämpimin ja kymmenes peräkkäinen kuukausi, jolloin kuukausikohtainen mittaushistorian lämpöennätys meni uusiksi. Viimeistä kertaa 1900-luvun keskiarvoa viileämpää oli joulukuussa 1984. Merialueilla yhdeksän mittaushistorian suurinta anomaliaa on mitattu yhdeksän viimeisimmän kuukauden aikana. Sekä helmikuu että pohjoisen pallonpuoliskon talvi olivat globaalisti mittaushistorian lämpimimmät kaikilla mittareilla: maa- ja merialueet yhdistettyinä tai erikseen sekä pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko yhdistettyinä tai erikseen. Nyt koettu kymmenen ennätyslämpimän kuukauden putki vastaa tähänastista ennätystä vuodelta 1944. Vuodesta 1944 nykypäivään lämpötilapoikkeamat tavanomaisesta ovat kuitenkin kaksinkertaistuneet tai jopa kolminkertaistuneet. Tämä on vähän sama kuin vertaisi pitkää kakkosluokkalaista yli kaksi metriä pitkään koripalloilija Tim Duncaniin. Molemmat ovat pitkiä, mutta vain omissa sarjoissaan.

Helmikuun 2016 lämpötilapoikkeamat verrattuna ajanjakson 1981-2010 keskiarvoon. Harmailta alueilta tiedot puuttuvat. Paikoin oli niin lämmintä, että NOAA:n asteikko loppui kesken. Merkittävää on myös tavanomaista kylmemmän merialueen säilyminen edelleen Atlantilla Grönlannin eteläpuolella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for February 2016, published online March 2016, retrieved on March 18, 2016.

Viime viikonloppuna Nasa ja maanantaina Japanin ilmatieteen laitos kertoivat helmikuun olleen maailmanlaajuisesti keskimäärin ennätyslämmin. Eilisiltana NOAA julkaisi omat tuloksensa, jotka sisältävät todella hätkähdyttäviä tietoja.

NOAA:n mukaan helmikuun yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila oli globaalisti 137-vuotisen mittaushistorian korkein helmikuun lämpötila, peräti 1,21 ± 0,14 celsiusastetta korkeampi kuin 1900-luvun helmikuiden keskiarvo 12,1 astetta. Vasta viime vuoden helmikuussa 2015 tehty ennätys ylittyi yli 0,3 asteella. Vuosi sitten julkaistuissa alustavissa tiedoissa helmikuun 2015 anomaliaksi oli ilmoitettu 0,82 astetta, mikä päivitetyissä tiedoissa on korjattu 0,89 asteeksi. Mittaushistorian kolmanneksi lämpimin helmikuu on ollut voimakkaan El Niñon seurauksena helmikuu 1998 (anomalia +0,86 astetta).

Helmikuu oli koko mittaushistorian anomalialtaan kaikkein lämpimin kuukausi

Helmikuiden 1880-2016 lämpötila-anomaliat verrattuna tavanomaiseen maa-alueilla (alin diagrammi), valtamerillä (keskimmäinen diagrammi) sekä nämä yhdistettyinä (ylin diagrammi) celsiusasteina (asteikko vasemmalla) ja fahrenheitasteina (asteikko oikealla). Helmikuun lämpötilapoikkeamat menivät kirjaimellisesti yli diagrammin asteikon, joten NOAA joutui muuttamaan diagrammien asteikkoja aiemmin käytetyistä. Diagrammit saa suuremmiksi klikkaamalla hiirellä kuvan päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for February 2016, published online March 2016, retrieved on March 18, 2016.

Helmikuussa 2016 ylittyi 0,09 asteella myös koko mittaushistorian 1632 kuukauden (1880-2016) kaikkien kuukausien anomaliaennätys (poikkeaman suuruus verrattuna ko. kuukauden tavanomaiseen lämpötilaan), joka oli tehty vasta joulukuussa 2015. Joulukuu oli anomalialla mitattuna mittaushistorian kaikista kuukausista siihen mennessä lämpimin, 1,11 celsiusastetta yli tavanomaisen ja 0,12 astetta yli lokakuun 2015 anomaliaennätyksen. Joulukuu oli myös ensimmäinen kerta NOAA:n mittaushistoriassa, kun kuukausianomalia ylitti asteen normaaliin verrattuna. Toiseen kertaan tämä tapahtui tammikuussa ja nyt kolmannen kerran - ja kaikkein selvimmin - jälleen helmikuussa.

Koko mittaushistorian mikään muu kuukausi ei ole ollut niin epätavallisen lämmin kuin nyt koettu helmikuu. Helmikuu oli siis mittaushistorian anomalialtaan lämpimin kuukausi, ei kuitenkaan absoluuttisesti lämpimin kuukausi. Absoluuttisesti lämpimin on todennäköisimmin ollut heinäkuu 2015. Tämä johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaan (tammi-helmikuussa) absoluuttiset globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta viileämpiä kuin heinä-elokuussa. Tämä on myös syy siihen, miksi kuukausien lämpimyyttä tai kylmyyttä on havainnollisempi tarkastella anomalioina kuin kuukausien absoluuttisina lämpötiloina.

Mittaushistorian anomalialtaan poikkeuksellisimmat kuusi kuukautta on koettu viimeisimmän puolen vuoden aikana

Mittaushistorian anomaliaennätyslistauksessa kuusi viimeisintä kuukautta (syyskuu 2015 - helmikuu 2016) pitävät hallussaan kuutta ensimmäistä sijaa. Koskaan aiemmin mittaushistoriassa ei siis ole koettu näin lämmintä puolen vuoden jaksoa syyskuusta helmikuuhun. Helmikuu oli myös kymmenes peräkkäinen kuukausi, jolloin kuukausikohtainen mittaushistorian lämpöennätys meni uusiksi. Viimeksi 1900-luvun keskiarvoa viileämpää on ollut joulukuussa 1984.

Maa-alueilla helmikuussa tuli lämpöennätyksiä kaikissa muissa maanosissa paitsi Antarktiksella

Myös pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa helmikuu oli sekä lämpimin helmikuu (2,31 ± 0,11 astetta yli 1900-luvun keskiarvon 3,2 astetta ja 0,63 astetta yli helmikuiden 1998 ja 2015 ennätyksen) että anomalialtaan kaikista kuukausista lämpimin (0,43 astetta yli maaliskuun 2008 ennätyksen). Suurimmalla osalla maapallon maa-alueista oli tavanomaista lämpimämpää tai jopa paljon tavanomaista lämpimämpää. Kaikkiaan 115 sääasemalla 38 valtiossa tehtiin helmikuussa uusi lämpöennätys. Ennätyksiä tuli kaikissa muissa maanosissa paitsi Antarktiksella.

Erityisesti laajalla alueella Keski-Venäjältä Itä-Eurooppaan oli yli viisi astetta lämpimämpää kuin ajanjaksolla 1981-2010. Alaskassa tavanomainen helmikuun keskiarvo ylitettiin 6,9 asteella, mikä tekee kuukaudesta alueen toiseksi lämpimimmän helmikuun koko mittaushistorian aikana. Myös Euroopassa helmikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin heti helmikuun 1990 jälkeen. Muutamilla Aasian alueilla sen sijaan oli tavanomaista viileämpää, esimerkiksi osissa Venäjän Kaukoitää. Paikoin Kamtšatkan niemimaalla oli jopa ennätyskylmää.

Kanadassa helmikuu oli lämpötilojen osalta todellinen vuoristoratakuukausi. Siellä tehtiin paikallisesti sekä minimi- että maksimilämpötilaennätyksiä. Torontossa mittaushistorian korkeimmaksi helmikuun lämpötilaksi merkittiin 3.2.2016 lähes kesäiset 16 astetta. Kymmenessä päivässä lämpötila kuitenkin putosi melkein toiseen ääripäähän. Beatricen kaupungissa laskua oli peräti 49 astetta, +8 asteesta -41 asteeseen.

Suomessa helmikuu oli mittaushistorian toiseksi sateisin helmikuu. Vain helmikuussa 1990 on ollut sateisempaa. Paikoin sadetta saatiin 2-3 kertaa tavanomaisen verran. Lumipeitteen laajuus pohjoisella pallonpuoliskolla oli helmikuussa 50-vuotisen mittaushistorian kolmanneksi pienin. Vähemmän lunta on ollut vain helmikuussa 2002 sekä 1995.

Merialueilla yhdeksän mittaushistorian suurinta anomaliaa on mitattu yhdeksän viimeisimmän kuukauden aikana

Pelkkiä valtameriäkin katsottaessa helmikuussa tehtiin uusi lämpöennätys, 0,81 ± 0,14 astetta yli 1900-luvun keskiarvon 15,9 astetta ja 0,36 astetta yli helmikuun 1998 ennätyksen. Tämä oli koko mittaushistorian kuudenneksi suurin anomalia. Yhdeksän mittaushistorian suurinta anomaliaa on mitattu yhdeksän viimeisimmän kuukauden aikana (kesäkuusta 2015 helmikuuhun 2016). Huomattavaa on kuitenkin se, että Pohjois-Atlantilla Grönlannin eteläpuolella on pitkään pysytellyt tavanomaista viileämmän meren alue. Fidžille mereltä saapunut trooppinen sykloni Winston oli yksi voimakkaimmista maa-alueelle rantautuneista trooppisista hirmumyrskyistä.

Arktisen merijään laajuus ennätyspieni sekä tammikuussa että helmikuussa

Arktisen merijään laajuus oli helmikuussa ennätyspieni jo toista kuukautta peräkkäin. Merijään laajuus oli arktisella alueella 7,5 % alle vertailukauden 1981-2010 keskiarvon ja samalla vuodesta 1979 alkavan satelliittimittaushistorian pienin. Antarktiksella merijään laajuus oli 9,5 % alle vertailukauden 1981-2010 keskiarvon ja siten vuodesta 1979 alkavan satelliittimittaushistorian kuudenneksi pienin.

Pohjoisen pallonpuoliskon talvi oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kaikilla mittareilla

Maapallon eri alueiden lämpötilat verrattuna keskimääräiseen pohjoisen pallonpuoliskon talven (joulukuu 2015 - helmikuu 2016) aikana. Pohjoisen pallonpuoliskon talvi oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kaikilla mittareilla: maa- ja merialueet yhdistettyinä tai erikseen sekä pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko yhdistettyinä tai erikseen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for February 2016, published online March 2016, retrieved on March 18, 2016.

Pohjoisen pallonpuoliskon talvikin (joulukuu-helmikuu) oli maailmanlaajuisesti keskimäärin ennätyslämmin, maa- ja merialueet yhdistettyinä 1,13 ± 0,16 astetta yli 1900-luvun keskiarvon (joka on 12,1 astetta) ja 0,29 astetta yli talven 2014-2015 ennätyksen. Samalla joulukuu 2015 - helmikuu 2016 oli koko mittaushistorian kaikista kolmen kuukauden jaksoista anomalialtaan lämpimin, 0,09 astetta lämpimämpi kuin vasta jaksolla marraskuu 2015 - tammikuu 2016 tehty edellinen ennätys.

Jälleen myös pelkkiä maa-alueita tutkittaessa talvi oli globaalisti ennätyslämmin, 1,93 ± 0,17 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo 3,2 astetta ja yli 0,4 astetta lämpimämpi kuin edellinen ennätys talvelta 2014-2015. Maa-alueillakin joulukuu 2015 - helmikuu 2016 oli koko mittaushistorian kaikista kolmen kuukauden jaksoista anomalialtaan lämpimin, 0,40 astetta lämpimämpi kuin vasta jaksolla marraskuu 2015 - tammikuu 2016 tehty edellinen ennätys.

Yllätyksettömästi valtamerilläkin talvi oli globaalisti mittaushistorian lämpimin, 0,84 ± 0,15 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo 15,8 astetta ja 0,22 astetta lämpimämpi kuin edellinen ennätys talvelta 2009-2010.

Sekä helmikuu että pohjoisen pallonpuoliskon talvi olivat globaalisti mittaushistorian lämpimimmät kaikilla mittareilla (maa- ja merialueet yhdistettyinä tai erikseen, pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko yhdistettyinä tai erikseen). Myös tämän vuoden alku on ollut kaikilla mittareilla mittaushistorian lämpimin tammi-helmikuun jakso. Ainakin pohjoisella pallonpuoliskolla on nyt ollut hetkellisesti jopa kaksi astetta lämpimämpää kuin esiteollisella ajalla.

Mittaushistorian pisimmät ennätyslämpimien kuukausien putket nyt ja vuonna 1944

Nyt on koettu kymmenen globaalisti ennätyslämpimän kuukauden putki. Tämä vastaa 1900-luvun alkupuolelta asti tarkasteltuna tähänastista peräkkäisten ennätyslämpimien kuukausien ennätystä tammikuusta lokakuuhun 1944. Tässä täytyy kuitenkin tähdentää sitä, että tuolloin ennätykset olivat aivan eri tasolla. Vuodesta 1944 nykypäivään anomaliat (poikkeamat tavanomaisesta) ovat kaksinkertaistuneet tai joissakin tapauksissa jopa kolminkertaistuneet. Tämä on vähän sama kuin vertaisi pitkää kakkosluokkalaista yli kaksi metriä pitkään NBA-koripalloilija Tim Duncaniin. Molemmat ovat pitkiä, mutta vain omissa sarjoissaan. Nyt maapallon lämpötilat liikkuvat aivan eri tasolla kuin edellisen voimakkaan El Niñon aikaan 1997-1998 tai vuonna 1944.

Missä he ovat nyt?

Edellisen voimakkaan El Niñon 1997-1998 yhdeksän kuukauden ennätyslämpötilaputken kuukaudet eivät enää sijoitu kovinkaan korkealle ”Missä he ovat nyt?” -vertailussa eli mittaushistorian lämpimimpien ko. kuukausien joukossa: kesäkuu 1997 on nyt tilastojen jaetulla 12. sijalla kesäkuiden lämpimyystilastoissa, heinäkuu 1997 on 16. lämpimin heinäkuu, elokuu 1997 on 15., syyskuu 1997 on 9., lokakuu 1997 on jaetulla 9. sijalla, marraskuu 1997 on jaetulla 12. sijalla, tammikuu 1998 on 9., helmikuu 1998 on kuitenkin yhä 3. lämpimin helmikuu. Vuoden 1997-1998 El Niñon aikaiset ennätykset on siis rikottu sen jälkeen jo useita kertoja.

Ilmastotieteilijöiden kommentteja tähtitieteellisistä poikkeamista

Ilmastotieteilijä Kim Cobb ei yleensä kiinnitä paljonkaan huomiota uusiin lämpöennätyksiin, joita rikotaan säännöllisesti, mutta nyt hän hämmästelee asiaa: "Kun katson uusia helmikuun 2016 lämpötiloja, minusta tuntuu siltä, että katselen jotakin scifi-elokuvaa. Tavallaan vaikuttaa siltä kuin joku olisi siirtänyt luvut vuoden 2030 diagrammista nykyiseen lämpötiladiagrammiin. Se on merkki tulevasta, ja on otettava vakavasti, että tällaiset äärilämpötilat ovat jo ovellamme."

NOAA:n ilmastotieteilijä Jessica Blunden toteaa lämpöennätyksistä näin: "Tietysti El Niño on vaikuttanut havaitsemiimme helmikuun ja muiden kuukausien lämpöennätyuksiin, mutta se ei ole ollut ainoa eikä edes tärkein vaikuttava tekijä. Edellisen suuren El Niñon 1997-1998 aikana lämpötilapoikkeamat tavanomaiseen verrattuna olivat paljon pienempiä kuin nyt tässä vastaavassa tilanteessa, mikä osoittaa meille ajan kuluessa tapahtuvaa yleistä lämpenemistä."

Hän jatkaa edelleen: "Poikkeamia voi pitää tähtitieteellisinä. Tämä näkyy maalla. Tämä näkyy valtamerissä. Tämä näkyy yläilmakehässä. Tämä näkyy alailmakehässä. Arktisella alueella oli ennätysvähän merijäätä. Tässä kuussa kaikki ja kaikkialla on ennätyksellistä, paitsi Antarktiksella. Se on mieletöntä."

Vaikeniko valtamedia jälleen?

Näkyivätkö nämä historialliset ennätykset Suomen uutisissa? Eivät ainakaan niin näyttävästi kuin ne olisivat ansainneet. Esimerkiksi Kouvolan Sanomissa aihe kuitattiin tänään pikkuilmoituksen kokoisella uutisella, jossa oli 18 riviä yhdellä palstalla. Siihenkin mahtui kaksi epätarkkuutta. Otsikon mukaan helmikuu oli "kaikkien aikojen lämpimin", vaikka se oli todellisuudessa "vain" mittaushistorian lämpimin. Toki aiemmin maapallon historiassa on luonnollisten vaihteluiden takia ollut selvästi nykyistä lämpimämpiäkin jaksoja. Lisäksi uutisen mukaan "lämpötilan nousuun ovat vaikuttaneet kaksi ilmiötä: kasvihuoneilmiö ja El Niño". Luontaisen kasvihuoneilmiön sijaan olisi pitänyt puhua kasvihuoneilmiön voimistumisesta eli ihmiskunnan aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Aiheesta kannattaakin lukea Lari Lohikosken kirjoitus "Mistä valtamedia oikeasti vaikenee?".

Toisaalta nämä jatkuvat ennätykset alkavat käydä tylsiksi ja menettää uutisarvoaan. Todellinen uutinen onkin se, kun lämpöennätyksiä ei enää rikota. Näin käy väistämättä jonkin aikaa sen jälkeen, kun El Niño on keväällä heikentynyt. Voimakkaan El Niñon jäljiltä ilmakehässä on paljon lämpöä, jolloin La Niñan myötä globaaleissa lämpötiloissa näkyy väliaikaisesti selkeä viileneminen, vaikka pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ilmasto lämpeneekin. Silloin ilmastoskeptikot - tai paremminkin ilmastodenialistit - pääsevät taas väittämään, että "ilmastonmuutos pysähtyi vuonna 2016". Ai niin, mutta "ilmastohan on viilentynyt koko elämäni ajan".

Lähteet

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for February 2016



The Big Story (Seth Borenstein): Beyond record hot, February was 'astronomical' and 'strange'

1 kommentti:

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Voit katsoa helmikuun 2016 lämpö- ja kylmyysennätykset luettelona Dr. Jeff Mastersin blogista. Koko pohjoisen pallonpuoliskon mittaushistorian helmikuun lämpöennätystä sivuttiin karkauspäivänä Nigerissä, kun lämpötila nousi 45,0 asteeseen. Vuoden 2016 aikana on tähän mennessä tehty neljä alueellista (valtio tai muu vastaava alue) koko mittaushistorian lämpöennätystä ja yksi kylmyysennätys. Kylmyysennätys tehtiin Hongkongissa 24. tammikuuta, kun lämpötila putosi -5,7 asteeseen.