torstai 31. maaliskuuta 2016

Kansainvälinen tyynysotapäivä ja eettiset vuodevaatevalinnat

Tämän viikon lauantaina on kansainvälinen tyynysotapäivä, joten nyt lienee hyvä hetki miettiä myös eettisiä vuodevaatevalintoja. Kannattaako valita untuvaa, villaa, puuvillaa vai tekokuitua?

Hyvää tyynysotapäivää lauantaina 2. huhtikuuta 2016! Kuvan © Alik Mulikov - Fotolia.

Tämän viikon lauantaina 2. huhtikuuta vietetään kansainvälistä tyynysotapäivää, johon liittyviä tapahtumia on Suomessakin. Nyt onkin hyvä hetki miettiä myös eettisiä vuodevaatevalintoja. Kannattaako hankkia untuvaa, villaa, puuvillaa vai tekokuitua?

Untuvaa saatetaan kyniä eläviltä linnuilta

Yhteen untuvatyynyyn tarvitaan noin kuuden hanhen untuvat. Untuvaa käytetään myös peitteissä ja makuupusseissa. Lämpimyydeltään ja keveydeltään untuva on lähes ylivoimainen materiaali.

Eläinten oikeuksien kannalta untuvatuotteet kuitenkin ovat ongelmallisia. Untuvaa saatetaan kyniä eläviltä ankoilta tai hanhilta, koska näin samaa eläintä voidaan hyödyntää useaan kertaan, yleensä 3-5 kertaa. Lisäksi vanhempien eläinten untuvan sanotaan olevan laadukkaampaa. EU:ssa untuvan kyniminen eläviltä eläimiltä on kiellettyä. Kiellon valvonnan kuitenkin sanotaan olevan niin heikkoa, että elävältä kynimistä käytetään myös EU:ssa, lähinnä Unkarissa ja Puolassa. Lisäksi osa untuvasta tuodaan EU:n ulkopuolelta, erityisesti Kiinasta, joka tuottaa 80 prosenttia maailman untuvasta.

Helmikuussa 2009 ruotsalainen Kalla fakta -ohjelma esitteli salakuvattua materiaalia siitä, kuinka Unkarissa hanhia kynitään tuhansien hanhien suurtilalla elävinä. Hanhien jalat oli sidottu yhteen, ja hanhet huusivat tuskissaan. Haavat ommeltiin ilman puudutusta. Vielä ohjelman esittämisen aikoihin kiipeilyä ja vaellusta esittelevillä suomenkielisillä AriBaseCamp-sivuilla todettiin näin: "Parasta untuvaa (makuupusseihin) saadaan kylmillä seuduilla vapaana elävistä täysikasvuisista hanhista, joilta untuva nypitään käsin elävänä."

Ohjelman esittämisen jälkeen useat tuottajat ovat laatineet erilaisia standardeja, joissa vakuutetaan untuvan olevan peräisin kuolleista eläimistä. Tuottajat myös väittävät elävänä kynimisen itse asiassa olevan kallis ja untuvan laatua heikentävä prosessi, jota ei edes kannata käyttää. Eläinoikeusjärjestö PETA:n tekemän kyselyn mukaan kuitenkin puolet 66 kiinalaisesta tavarantoimittajasta välitti elävänä kynittyjen lintujen untuvia.

Untuva on ekologisesti kestävä mutta eläinoikeuksien näkökulmasta kestämätön tuote

Untuvan voi ajatella olevan varsin ekologinen tuote, jos se todella saadaan sivutuotteena kuolleista linnuista, jotka on hyödynnetty lihan tuotantoon. Vaikka lintujen tehokasvatuksen olosuhteisiin kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota, koko tällaisen lintutuotannon eettisyys voidaan tietenkin kyseenalaistaa. Erityisen kuvottavaa on hanhenmaksan tuotanto pakkosyöttämällä. Samoja hanhia voidaan käyttää sekä maksan että untuvan tuotannossa. Untuvatuotteiden ostamisen boikotointi ei kuitenkaan lopettane itse lintujen kasvatusta, koska untuvan arvo on vain 5-10 prosenttia koko linnun tuotannon arvosta.

Noora Shingler tiivistää asian näin: "Teollisesta lihantuotannosta voi toki olla mitä mieltä haluaa, mutta se, että jätteeksi päätyvä materiaali käytetään hyödyksi, on järkevää. Joutsenen tuotteiden vuoksi ei kynitä yhtäkään eläintä; materiaali on jo olemassa, käytettiin sitä untuvatuotteiden valmistuksessa tai ei. Niin kauan kuin itse käytän elintarviketeollisuuden sivutuotenahkaa, ei ole syytä kieltäytyä sivutuoteuntuvan käytöstäkään."

Kannattaako untuvatuotteita ostaa ja miten niitä pitää käsitellä?

Laadukkaisiin tuotteisiin käytettävä untuva on ennen valmistusta pestävä perusteellisesti, jotta tuotteesta saadaan kestävämpi ja allergisoimaton. Allergiaa ei nimittäin aiheuta untuva itse vaan siinä oleva lintujen hilse. Ongelmana kuitenkin on untuvan herkkyys kosteudelle. Tätä on mahdollista vähentää joko päästämällä linnut uimaan pelkän maaelämän sijaan, untuvan kemikaalikäsittelyllä tai sopivalla untuvan ja tekokuidun yhdistelmällä. Untuvatuotteet täytyy myös pestä oikein sekä säilyttää kuivassa ja vaakatasossa (myös untuvatakit pitkäaikaisessa säilytyksessä), etteivät untuvat painu kasaan.

Oikein säilytettyinä ja pestyinä laadukkaat untuvatuotteet ovat pitkäikäisiä, esimerkiksi takki kymmenisen vuotta. Siksi onkin tärkeää harkita tarpeitaan perusteellisesti. Untuvaa on myös mahdollista kierrättää uusiin untuvatuotteisiin, mikä tosin vaatii uuden untuvan tavoin hyvin tehokasta puhdistusta ja siten nostaa kustannuksia sekä ympäristövaikutuksia.

Pitsiunelmia-blogin Rinna pukee asian sanoiksi tällä tavoin: "Oleellisempaa on se, että kerran hankittua takkia kanssa käyttää eikä joudu heti seuraavana syksynä hankkimaan uutta. Jos ostelee paljon ja varsinkin sellaista joka ei kestä seuraavalle käyttäjälle käyttökelpoisena, on ihan se ja sama onko joku täyte pikkiriikkisen ekologisempaa kuin joku muu. - - Sen pitäisi olla harkittu pitkän tähtäimen suunnitelmaan kuuluva ostos, joka toteutetaan vasta perusteellisen tuotteen ominaisuuksien ja omien tarpeiden tutkimustyön jälkeen, ei päähänpisto. Jos ei ole rahaa eikä aikaa, niin ostaa sitten kierrätetyn tai tekokuitutäytteisen (mieluummin ensin mainitun). Mikään, mikä tulee eläimestä, ei voi olla hirmuisen halpaa ja silti eettistä."

Tekokuidut, bambu, hamppu, puuvilla ja villa: Australiassa yhä käytössä epäeettinen lampaiden mulesing-toimenpide

Pitäisikö untuvaiset vuodevaatteet ja myös untuvatakit laittaa boikottiin? Untuvan vaihtoehdoksi on saatavissa lämpimiä tekokuituja (esimerkiksi Thinsulate, Polarguard, Fiberfill, Qualofill, Thermolite, Liteloft, Primaloft), jotka sopivat jopa kylmiin retkeilyolosuhteisiin. Tekokuidut eli synteettiset kuidut (tai suomen oikeakielisyyden mukaan virheellisesti keinokuidut) ovat tavallisesti untuvaa painavampia mutta toisaalta myös paremmin kosteutta sietäviä, vähemmän allergisoivia ja usein halvempia.

Tekokuiduista yleisin on öljyperäinen polyesteri. Sen tuotanto vaatii kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin vastaavan villamäärän tuotanto. Hieman ekologisempi valinta on sellainen tekokuitutäyte, jota saadaan kierrätetyistä muovipulloista. Niitä voidaankin nykyään käyttää tekstiiliteollisuudessa moneen eri käyttökohteeseen. Esimerkiksi Retki-lehden 3/2016 mukaan loppukesästä tulee kauppoihin reppu, joka on valmistettu 11 palautuspullosta saadusta yhdestä yhtenäisestä langasta.

Tekokuidut ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, kun taas untuva, puuvilla ja villa ovat uusiutuvia. Puuvillatäytteiset peitot eivät kuitenkaan sovellu kovin kylmiin lämpötiloihin. Kestävyydeltään villa ja untuva ovat jopa kaksi kertaa niin pitkäikäisiä kuin tekokuidut.

Ekologisia ja eettisiä ongelmia kuitenkin aiheuttavat lampaiden kasvatuksessa hyödynnetyt kemikaalit sekä Australiassa käytössä oleva mulesing-toimenpide, jossa täysin ilman kivunlievitystä lampaan peräaukon ympäriltä poistetaan ihoa saksilla loiskärpästen munimisen ja sen seurauksena kustannuksia aiheuttavan myiaasi-sairauden vähentämiseksi. Australiassakin tästä kivuliaasta toimenpiteestä piti luopua vuonna 2010, mutta uusimpien tietojen (maaliskuu 2016) mukaan mulesing on yhä yleisessä käytössä sertifioimattomilla lammasfarmeilla. Suomessa kyseistä menetelmää ei käytetä.

Bambu on melko ekologinen vaatteiden ja vuodevaatteiden pintamateriaali. Se on nopeasti uusiutuvaa ja kankaana hengittävää, antibakteerista ja biohajoavaa. Toisaalta kankaan tuotannossa on voitu käyttää myrkyllisiä kemikaaleja.

Hamppukin on nopeasti uusiutuvaa. Se vaatii vähän tai ei lainkaan tuholaismyrkkyjä, kasvaa ilman lannoitteita, vaatii vähän hoitamista, eikä kuluta maaperän ravinteita loppuun. Lisäksi sato on helppo korjata.

Hiilijalanjälki on pienin untuvalla ja suurin tekokuiduilla

Untuvan testaukseen erikoistuneen laboratorion mukaan untuva on kaikista luonnollisista ja synteettisistä täytteistä hiilijalanjäljeltään paras. Se siis aiheuttaa vähiten kasvihuonekaasupäästöjä.

Uudessa-Seelannissa tehdyn tutkimuksen mukaan merinovillan hiilijalanjäljestä 66 prosenttia tulee itse villan tuottamisesta farmilla, 30 prosenttia villan käsittelystä ja 3 prosentti kuljetuksesta.

Perinteisen puuvillan tuotannossa käytetään hyvin paljon hyönteismyrkkyjä, jotka aiheuttavat lisäksi 66 prosenttia puuvillantuotannon hiilijalanjäjestä. Puuvillallakin kokonaishiilijalanjälki on kuitenkin noin 20 prosenttia pienempi kuin polyesterillä (esimerkiksi t-paidan hiilijalanjälki puuvillaisena 6,0 kg, polyesteristä valmistettuna 7,8 kg). Polyesterin tuotanto vaikuttaa puuvillaa haitallisemmin myös otsonikatoon ja mineraalien kulutukseen.

Suurin osa vuodevaatteiden hiilijalanjäljestä muodostuu kotona: Vältä turhaa pesua, silitystä ja erityisesti rumpukuivausta

Tuotantoa selvästi suurempi hiilijalanjälki tulee usein tuotteiden pesusta ja silityksestä kotona. Esimerkiksi puuvillaisen t-paidan hiilipäästöistä 96 prosenttia aiheutuu kotona, kun paitaa pestään, rumpukuivataan ja silitetään. Laskelmassa on oletettu, että paita pestään ja kuivataan 75 kertaa sen elinkaaren aikana. Eniten päästöjä aiheuttaa rumpukuivaus, vähiten silittäminen.

Tärkeimpiä kuluttajan ekologisia valintoja onkin vaatteiden ja vuodevaatteiden turhan pesun, rumpukuivauksen ja silityksen välttäminen. Esimerkiksi farmarihousut vain muuttuvat paremmiksi, kun niitä pestään harvemmin. Kovimpien "farkkufanaatikkojen" mukaan farkkuja ei pitäisi pestä koskaan.

Villapeitoille suositellaan kemiallista pesua, kun taas tekokuitu- ja puuvillapeitot voi hyvin pestä kotikonstein. Kemiallisessa pesussa käytetään esimerkiksi tetrakloorieteeniä, joka on ympäristömyrkky ja mahdollisesti karsinogeeni eli syöpää aiheuttava aine. Saksalaisen Hohenstein-instituutin mukaan kemiallinen pesu kuitenkin on kotipesua ekologisempi, kun tarkastellaan jätepäästöjä tai energian ja veden käyttöä. Kemiallinen pesu säästää esimerkiksi vettä 97 prosenttia kotipesuun verrattuna.

Viileä makuuhuone parantaa terveyttä ja unen laatua, liian lämmin voi altistaa lihavuudelle

Tarpeeksi lämmin peitto voi auttaa säästämään asunnon lämmityksessä, mikä pienentää kuluttajan aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Painoon suhteutettuna untuva on lämpimyydeltään ylivoimainen, jopa neljä kertaa tekokuitua lämpimämpi. Toisaalta viileässä nukkuminen voi vaikuttaa positiivisesti sekä terveyteen että unen laatuun.

Asuntojen liian korkeat lämpötilat saattavat aiheuttaa lihavuuden ja aineenvaihduntahäiriöiden yleistymistä. Sen sijaan viileässä nukkuminen hoikistaa. Helsingin Sanomien haastattelussa lääketieteen tohtori Janne Orava toteaa näin: "Kylmälle altistuminen lisää terveellisen ruskean rasvan määrää. Pitäisikin panostaa siihen, että ihmiset nukkuisivat viileässä tai että lämpötilaa laskettaisiin 19 asteeseen."

Tuomio: Peiton täytteeksi kierrätettyä tekokuitua ja pintamateriaaliksi hamppua tai bambua?

Australialainen Green Lifestyle -lehti antaa vuodevaatteiden ekologisuudelle tällaisen tuomion: "Untuva on uusiutuvaa ja biohajoavaa, tuotantokustannuksiltaan halpaa, lämpötehokkuudeltaan parasta ja pitkäikäistä, joten jos ympäristö on ainoa näkökohtasi, se on paras valinta. Pitää kuitenkin ottaa huomioon myös eettisyys ja inhimillisyys, ja untuvaan liittyy merkittäviä eläinten hyvinvointiin liittyviä huolenaiheita. Monet yhtiöt ovat vakuuttaneet, etteivät ne käytä elävinä kynittyjen lintujen untuvaa, mutta selvitä ja varmista asia ennen tuotteiden ostamista. Australialainen villa ja puuvilla ovat ekologisempia kuin polyesteri, mutta niillä on untuvaa suurempi hiilijalanjälki. Osta luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita tämän ekokustannuksen pienentämiseksi, jotta tuholaismyrkkyjä ja muita kemikaaleja ei ole käytetty. Lisäksi vain luonnonmukaisilla lammasfarmeilla mulesing-toimenpiteen tekee aina eläinlääkäri kivunlievitystä käyttäen. Jos budjettisi tai elämäntapasi ei salli sinun ostaa untuvaa tai villaa, valitse peite, jossa on kierrätetystä tekokuidusta tehty täyte ja ympäristöystävällisempi päällysmateriaali, esimerkiksi hamppu tai bambu. Näin pysyt lämpimänä pienellä ympäristövaikutuksella."

Kaikki vuodevaatteidenkin tuotantotavat kuitenkin rasittavat ympäristöä. Siksi tärkeintä on välttää turhaa ostamista. Vanhoja liinavaatteita on hyvä korjata, käyttää mahdollisimman pitkään ja lopulta kierrättää.

Tässä käsiteltyjen ekologisten ja eläinten oikeuksiin liittyvien vaikutusten lisäksi ihan oma eettisyyteen liittyvä lukunsa on eri tuotantovaiheiden työntekijöiden asiallinen kohtelu ja kunnioittaminen.

Hyvää tyynysotapäivää!

Lue myös nämä

Sallittua eläinten kidutusta?

Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

Ei kommentteja: