 |
| Kun Suomessa värjöteltiin viileässä heinäkuussa, Etelä-Euroopassa yritettiin selvitä tukalassa helteessä. Globaalisti heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin. |
Heinäkuu oli Etelä- ja Keski-Suomessa paikoin harvinaisen kolea ja Utsjoen Kevolla satoi enemmän kuin milloinkaan aiemmin heinäkuussa koko aseman olemassaolon (perustettu vuonna 1962) aikana.
Maailmanlaajuisesti heinäkuu oli kuitenkin hyvin lämmin. Nasan mukaan heinäkuu oli globaalisti 0,83 celsiusastetta lämpimämpi kuin heinäkuiden pitkäaikainen keskiarvo vuosina 1951-1980. Viime vuonna vastaava poikkeama oli tarkastetuissa tilastoissa 0,82 astetta. Nyt heinäkuu siis näyttäisi olleen viime vuoden ennätyslämmintä heinäkuuta lämpimämpi, mutta ero on niin pieni, että tilastollisesti heinäkuut 2016 ja 2017 ovat käytännössä tasoissa mittaushistorian globaalisti lämpimimpien heinäkuiden luettelossa. Ero seuraavaksi lämpimimpiin heinäkuihin on kuitenkin selvä. Kaikki aiemmat heinäkuut ovat olleet yli asteen kymmenyksen viileämpiä.
 |
| Heinä-elokuussa Etelä-Euroopassa vaivasi Lucifer-helleaalto, joka sytytti laajoja maastopaloja esimerkiksi Italiassa (kuva Amalfin rannikolta) ja Kreikassa. |
T
Tämän vuoden heinäkuun kohdalla erityisen merkittävää on se, että nyt ennätys syntyi ilman luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutusta. Vielä viime kesänä vallitsi El Niño -tilanne, jonka selitettiin aiheuttaneen osan silloisesta lämpimyydestä. Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos alkaa siis ilmeisesti näkyä lämpötilastoissa aiempaakin selvemmin. Nasan tilastot kattavat viimeisimmät 137 vuotta vuodesta 1880 alkaen.
 |
| Eri vuosien ja kuukausien lämpötilapoikkeamat (anomaliat) verrattuna ajanjakson 1980-2015 keskiarvoon. Diagrammissa on mukana vuodenaikaisvaihtelu, joka johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan (heinä-elokuussa) globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta korkeampia kuin tammi-helmikuussa. Credit: NASA/GISS/GISTEMP |
j
Heinäkuu 2016, elokuu 2016 ja heinäkuu 2017 lienevät maapallon koko mittaushistorian absoluuttisilta keskilämpötiloiltaan kuumimmat kuukaudet, vaikka anomaliat (poikkeamat verrattuna ko. kuukauden pitkän aikavälin keskiarvoihin) eivät ylläkään ennätystasolle. Absoluuttisten lämpötilojen korkeus heinä-elokuussa johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan (heinä-elokuussa) absoluuttiset globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta korkeampia kuin tammi-helmikuussa. Tämä on myös syy siihen, miksi kuukausien lämpimyyttä tai kylmyyttä on havainnollisempi tarkastella anomalioina kuin kuukausien absoluuttisina lämpötiloina.
Nasan tilastoissa pitkäaikaista keskiarvoa viileämpi kuukausi on viimeksi ollut joulukuu 1984. Sen jälkeen kaikki kuukaudet ovat olleet tavanomaista lämpimämpiä. Kalenterivuosista vuosi 2017 on tähän mennessä ollut mittaushistorian toiseksi lämpimin, heti ennätyslämpimän vuoden 2016 jälkeen.
 |
| Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta heinäkuun 2017 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2016 keskiarvoja. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim, diagrammin lähde Copernicus Climate Change Service. |
Eurooppalaisen analyysin mukaan heinäkuu 2017 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu, vajaat 0,1 astetta viileämpi kuin ennätyslämmin heinäkuu 2016. Kaikki kuukaudet lokakuusta 2015 syyskuuhun 2016 olivat ennätyslämpimiä. Sen sijaan kaikki kymmenen kuukautta lokakuusta 2016 heinäkuuhun 2017 ovat olleet mittaushistorian toiseksi lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. Lämpimin kalenterivuosi on toistaiseksi ollut 2016 (globaalisti 0,62 astetta yli ajankohdan 1981-2010 keskiarvon) ja lämpimin 12 peräkkäisen kuukauden jakso lokakuusta 2015 syyskuuhun 2016 (0,64 astetta yli keskiarvon). Heinäkuu 2017 oli 0,45 astetta tavanomaista lämpimämpi.
NOAA julkaisee omat tilastonsa tänä iltana.
Lue myös tämä
Kuukauden keskilämpötila 41,9 astetta: Heinäkuu Kuolemanlaaksossa kuumempi kuin yksikään muu mittaushistorian kuukausi millään maapallon sääasemalla
1 kommentti:
NOAA:n 1½ tuntia sitten julkaisemien tietojen mukaan heinäkuu 2017 oli globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu, 0,83 ± 0,18 celsiusastetta yli 1900-luvun keskiarvon (joka on 15,8 astetta). Ennätyslämmin heinäkuu 2016 oli 0,05 astetta tämän vuoden heinäkuuta lämpimämpi.
Yhdeksän mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä heinäkuusta on koettu 2000-luvulla, tarkemmin sanottuna alkaen vuodesta 2005. Kymmenen lämpimimmän heinäkuun joukkoon sijoittuu 1900-luvulta vain heinäkuu 1998.
Heinäkuu 2017 oli 41. peräkkäinen heinäkuu ja 391. peräkkäinen kuukausi, jolloin globaali keskilämpötila on ylittänyt 1900-luvun keskiarvon.
Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa heinäkuu 2017 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin, 1,20 ± 0,21 astetta yli 1900-luvun keskiarvon.
Tammi-heinäkuun 2017 jakso on ollut mittaushistorian toiseksi lämpimin ko. kuukausien jakso katsotaanpa sitten pelkkiä maa-alueita, pelkkiä merialueita tai niitä yhdistettyinä pelkästään pohjoisella pallonpuoliskolla, pelkästään eteläisellä pallonpuoliskolla tai globaalisti.
Lähetä kommentti