Rankkasateet ovat yleistyneet Ruotsissa ilmastonmuutoksen seurauksena Dagens Nyheter -lehden haastattelemien ilmastotieteilijöiden mukaan. Lämpimämpi ilma sisältää enemmän kosteutta, jolloin muodostuu helpommin rajuja sateita. Tämä rankkojen sateiden lisääntyminen näkyy Ruotsissa vähitellen 1950-luvulta alkaen, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alusta tähän päivään.
Tänä kesänä Ruotsissa ja Norjassa on ollut rankkoja sateita, ja suuntauksen ennustetaan vain yleistyvän. Alueellisten ilmastomallien mukaan esimerkiksi Götanmaan keskilämpötila kohoaa 5-6 astetta vuoteen 2100 mennessä, mikä lisää sateiden määrää noin 20 %. Sateet eivät kuitenkaan lisäänny tasaisesti, vaan ne tulevat entistä useammin rajuina kaatosateina.
Sen sijaan Yhdysvaltojen Texasissa on parhaillaan meneillään ennätyskuivuus. Kuivuusjakso on Discoveryn mukaan kaikkien aikojen kolmanneksi pahin. Big Springin kaupungissa viimeisimmän vuoden sademäärä on jäänyt alle 80 millimetriin. Mahdollisena hätäkeinona on kaavailtu jopa jäteveden puhdistamista juomavedeksi Nasan astronauteille kehittämän tekniikan avulla.
Myös muualla Yhdysvalloissa, esimerkiksi Kalifornian Los Angelesissa, on ollut normaalia kuivempaa. Discoveryn mukaan 41 % Yhdysvalloista on nyt tavanomaista kuivempaa aluetta. Pahin tilanne on Texasin, New Mexicon (Uusi Meksiko), Louisianan ja Oklahoman osavaltioissa. U.S. Drought Monitor kertoo, että pahimmillaan lähes 12 % Yhdysvaltojen mantereesta on tänä kesänä kuulkunut vakavimman kuivuusluokituksen (D4) alueeseen.
Arizonan yliopiston tiedemiesten pahimpien arvioiden mukaan lämpötilojen nousu voi johtaa Lounais-Yhdysvalloissa jopa 60-vuotiseen kuivuuteen, jollainen on viimeksi koettu 1100-luvun puolivälissä.
Somaliassa ja muualla Itä-Afrikassa vuosien kuivuus yhdessä muiden tekijöiden kanssa on johtanut ikävään nälkäkatastrofiin.
Ilmatieteen laitoksen 1.8.2011 julkaiseman tiedotteen mukaan heinäkuu 2011 oli Suomessa tavallista lämpimämpi:
"Keskilämpötilaltaan kulunut heinäkuu oli yksi lämpimimmistä viimeiseen 50 vuoteen. Viime vuoden heinäkuun lämpötiloihin ei kuitenkaan aivan ylletty, sillä heinäkuu 2010 oli Lappia lukuun ottamatta jopa ennätyksellisen lämmin. Myös vuoden 2003 heinäkuu oli yleisesti kulunutta heinäkuuta lämpimämpi. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan heinäkuu 2011 muodostui koko maassa tavanomaista lämpimämmäksi. Kuukauden keskilämpötila vaihteli maan kaakkoisosan runsaasta 20 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen 15 asteeseen. Keskilämpötila oli maan etelä- ja itäosassa 3-4 astetta pitkäaikaisen keskiarvon arvon yläpuolella, kun taas Pohjois-Lapissa poikkeama oli 1-2 astetta. Koko maan keskilämpötila oli 17,9 astetta, mikä on 2,6 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Kuukauden ylin lämpötila 32,3 astetta. Hellepäiviä oli koko maassa selvästi tavanomaista enemmän. Maan etelä- ja keskiosassa hellepäiviä kertyi yli 15 ja maan pohjoisosassakin yli 10. Yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä mitattiin Tohmajärvellä, jossa niitä oli 20. Kuukauden ylin lämpötila oli 32,3 astetta, ja se mitattiin kuun 1. päivänä Puumalassa. Koko alkukesä kesäkuun alusta heinäkuun loppuun on ollut lämpimin sitten vuoden 1988 ja koko maassa selvästi tavanomaista lämpimämpi."
Helsingin Kaisaniemessä heinäkuun keskilämpötila on ylittänyt 20 astetta 13 kertaa mittaushistorian (vuodesta 1829 alkaen) aikana. Viisi lämpimintä heinäkuuta Kaisaniemessä ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 2010 (heinäkuun keskilämpötila 21,7 astetta), 1914 (21,4 astetta), 1927 (21,0 astetta), 2003 (20,6 astetta) ja 2011 (20,6 astetta). 1950-, 1960- ja 1990-luvuilla keskilämpötila ei ylittänyt 20 astetta kertaakaan.
Kouvolan Utissa vuoden 2011 heinäkuun keskilämpötila oli 20,9 astetta, kun vuonna 2010 se oli 22,7 astetta. Kouvolassa hellepäiviä oli tämän vuoden heinäkuussa 17, viime vuoden heinäkuussa 27.
Koko tämä kesä (kesä-heinäkuu) oli Ilmatieteen laitoksen meteorologien Twitter-sivun mukaan ollut Suomessa 26.7. mennessä lämpimin 23 vuoteen, keskilämpötila 2,5 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon.
Sen sijaan Uudessa-Seelannissa on Ylen uutisten mukaan ollut parin päivän ajan aivan poikkeuksellinen talvisää. Esimerkiksi Aucklandissa satoi lunta ensimmäistä kertaa 40 vuoteen.
Tässä näyttäisi (nopeasti tulkittuna, ilman tieteellistä analyysia) jatkuvan parin vuoden ajan ympäri maapalloa näkynyt säännönmukaisuus siitä, että monin paikoin kesät ovat olleet tavallista lämpimämpiä, talvet taas normaalia kylmempiä ja lumisempia. Kaikilla alueilla tämä ei silti päde, vaan päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy.
Ehkä sään vaihtelu ja alueelliset erot ovat lisääntyneet? Vai onko kyseessä vain uutisoinnin lisääntyminen? Ainakin iltapäivälehdet ovat tehneet mitättömistäkin asioista suuria lööppejä. Viime viikolla uutisoitiin ensin, että 25 asteen helteet palaavat useiksi päiviksi. Sitten oli iso lööppi, että kesä päättyy keskiviikkona (siis lööpin mukaan tänään). Normaaleista matalapaineista on tullut lööpeissä ”poikkeuksellisia sääilmiöitä” jne. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota myös meteorologit Juha Föhr, Seija Paasonen ja Pauli Jokinen.
Täytyy kuitenkin myöntää, että tasapainottelu myös näissä omissa blogikirjoituksissani turhan lööpittelyn ja asiallisen tiedon jakamisen välillä on toisinaan kovin hankalaa. Monet asiat näkyvät oikeissa mittasuhteissa vasta jälkikäteen tarkasteltuina. Esimerkiksi yksittäisten sääilmiöiden luokitteleminen ilmastonmuutokseksi tai normaaliksi säiden vaihteluksi lienee mahdotonta, sillä vuodet eivät ole veljeksiä.
Blogissaan meteorologi Liisa Rintaniemi pohtii myös mahdollista matalapainetoiminnan vilkkauden jaksottaisuutta, joka ehkä saattaisi vaihdella 10-20 vuoden välein:
”On tutkittu, että 1960-luvulla matalapainetoiminta oli ainakin pohjoisen pallonpuoliskon merialueilla heikkoa, kun taas 1980- ja 1990-luvut olivat vilkkaan toiminnan aikaa. 2010-luvun alkajaisiksi matalapainetoiminta on tämän meteorologin näppituntumalla taas heikentynyt – mutta varsinaiset johtopäätökset voidaan suodattaa havaintoaikasarjoista vasta vuosikymmenen päätyttyä. Mutta eikö olekin mielenkiintoista, jos voitaisiin varmuudella todeta, että on olemassa noin 10-20 vuoden mittaisia jaksoja, jolloin meillä vallitsee vuoroin vilkas matalapainetoiminta – merellinen ilmasto – vuoroin heikko matalapainetoiminta – mantereinen ilmasto? Ja että nämä jaksot voitaisiin ennustaa etukäteen? 'Viidestä seuraavasta talvesta tulee jälleen kylmiä ja runsaslumisia.' 'Seuraavat kolme kesää ovat hyvin koleita ja epävakaisia, joten varatkaa etelänmatkanne ajoissa.' Puhumattakaan siitä, miten suuria etuja tällaisista ennusteista olisi teollisuudelle ja liikenteelle. No, tämä on tietysti meteorologista science fictionia. Tiede menee eteenpäin, vaikka ihmisiässä mitattuna edistys tapahtuu joskus tuskallisen hitaasti. Mutta hei, jo kymmenen vuoden päästä, 42-vuotiaana tiedän, jatkuivatko nämä 2010-luvun alkuvuosien kylmät talvet ja kuumat kesät Suomessa koko vuosikymmenen.”
Kommentissa Rintaniemi tarkentaa vielä näin:
”Yksi pointti johon en kirjoituksessani päässyt on se, että kuluneet mannermaisen kylmät talvet eivät kerro ilmastonmuutoksen pysähtymisestä ja esimerkiksi mainitsemasi lumirajan siirtyminen on nähtävissä edelleen. Vielä selvemmin havaitaan kuitenkin esim. pohjoisnavan merialueiden jääpeitteiden vetäytyneen pienemmälle alueelle. Matalapainetoiminnan vuosikymmenien väliset muutokset aiheuttavat lyhyen aikavälin heittelyä keskileveysasteiden ilmastoon, joten niiden vaikutus täytyy suodattaa pois niistä aikasarjoista, joissa tutkitaan ilmaston lämpenemistä 50-100 vuoden aikana.”
