Hellevaroitus!

Taulukko: Touko-elokuun hellepäivien kokonaislukumääräennätys kullakin havaintoasemalla yhden kesän aikana (tiedot vuosilta 1961-2010 sekä varmoista tiedoista ennen vuotta 1961). Hellepäivä tarkoittaa päivää, jolloin päivän ylin lämpötila on yli 25 astetta. Tietojen lähde Ilmatieteen laitos.

Toukokuu ja koko kevät olivat Suomessa tavanomaista lämpimämpiä. Ilmatieteen laitoksen tiedote kertoo näin:

"Toukokuun keskilämpötila oli lähes koko maassa tavanomaista korkeampi. Myös kuukauden sademäärä oli tavanomaista suurempi. Keskilämpötilat jäivät ainoastaan länsirannikolla, maan kaakkoisosassa sekä paikoin maan keskiosassa hieman alle pitkäaikaisten keskiarvojen. Suhteellisesti lämpimintä oli Itä- ja Pohjois-Lapissa, jossa keskilämpötila oli runsaat kaksi astetta tavanomaista korkeampi. -- Terminen kesä alkoi maan eteläosassa 7. ja 8. päivänä, mikä on noin kaksi viikkoa tavanomaista aiemmin.
-- Kevätkuukausien eli maaliskuusta toukokuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila oli Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan koko maassa tavanomaista korkeampi. Suurimmat poikkeamat ovat pohjoisimmassa Lapissa, jossa oli runsaat kolme astetta tavanomaista lämpimämpää. Sen sijaan lounaissaaristossa, länsirannikolla ja maan kaakkoisosassa poikkeama oli vajaan asteen."

Kesäkuu 2011 on alkanut hyvin lämpimänä - ja lämpimämpää on tulossa. Ilmatieteen laitos on juuri antanut kaikkien aikojen ensimmäisen hellevaroituksen (aiemmin varoituksia ei ole annettu, koska tällaiset varoitukset otettiin käyttöön vasta huhtikuussa):
 
"Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan maan etelä- ja keskiosassa on helleaallon todennäköisyys n. 30 % tämän viikon keskiviikkona, torstaina ja perjantaina. Helleaalto voi aiheuttaa riskiryhmille terveysongelmia."

Ennusteiden mukaan lähipäivinä saattaa rikkoutua jopa kesäkuun tilastojen (varmat tiedot vuodesta 1961 alkaen) lämpöennätys 32,8 astetta, joka on mitattu Utsjoki-Kevolla 18.6.1974. Ilmeisesti kuitenkin Ähtärissä on mitattu vuonna 1935 kesäkuun ylimmäksi lämpötilaksi (yksittäisen päivän korkein lämpötila) peräti 33,8 astetta.
 
Sadan vuoden jaksolla 1910-2009 Helsingin Kaisaniemen kesäkuun ylin keskilämpötila on ollut 18,8 astetta vuonna 1936 ja absoluuttinen ylin lämpötila (korkein päivän aikana varjossa mitattu lämpötila) 30,9 astetta (23.6.1936).  Sodankylässä kesäkuun ylin keskilämpötila on ollut 16,4 astetta vuonna 1953 ja lämpimin lukema 31,3 astetta (20.6.1966).
 
Kaiken kaikkiaan kesäkuut olivat hyvin lämpimiä 1930-luvulla, jolloin seitsemän kymmenestä kesästä oli pitkän aikavälin keskiarvoja lämpimämpi. Erityisen lämmin oli kesäkuu 1936. Viime vuosikymmenten lämpimimmät kesäkuut koettiin vuosina 1972, 1988 ja 1999. Koko Suomen korkein kesäkuun keskilämpötila 19,4 astetta mitattiin juuri vuonna 1999 Lappeenrannassa, jossa päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo kipusi 25,0 asteeseen (hellepäiviä 15).
 
Lyhyistä hellejaksoista ja päivän maksimilämpötiloista ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä ilmastonmuutoksesta, koska ilmastonmuutos näkyy vasta pitemmällä aikavälillä. Yksittäisiä säätapahtumia on lähes mahdoton yhdistää ilmastonmuutokseen, vaikka niillä jonkinlainen yhteys mahdollisesti olisikin. Tutkimusten mukaan esimerkiksi Venäjän kesän 2010 "tappava helleaalto" johtui ainakin pääosin luonnollisesta sään vaihtelusta, vaikka ilmastonmuutos saattoikin vaikuttaa siihen osaltaan. Perimmäinen syy oli silti normaali vaihtelu ("vuodet eivät ole veljeksiä").

Kesä 2010 oli kuitenkin niin poikkeuksellinen, että Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologina toiminut Anneli Nordlund kirjoittaa Otavan julkaisemassa "Sääpäiväkirja 2011" -kirjasessa näin:
 
"Heinäkuun 2010 huippuhelteet heijastelevat myös koko maapallon ilmaston lämpenemistä, sillä hellejakso oli ennen kokemattoman pitkä ja lukuisilla paikkakunnilla saavutettiin havaintopaikan mittaushistorian oma ennätyslukema niin päivälukemana kuin kuukauden keskilämpötilassa. Muun muassa Helsinki-Vantaan mittauspaikalla 29.7. saavutettu 33,7 celsiusastetta ylitti aiemman ennätyksen puolella asteella. -- Maan kattavassa hellepäivien seurannassa yllettiin 2010 kesäkuussa 30 hellepäivään. Aiempi ennätys hellepäivien lukumäärässä, 27, oli vuodelta 2003. Vuonna 2010 yli 30 asteen kuumia päiviä oli ennätysmäärä monella paikkakunnalla, mm. Puumalassa 12 sekä Utissa, Lahdessa ja Lappeenrannassa 10 kpl. Lapissa heinäkuu 2010 oli sateinen ja tuntureilla väliin jopa kolea. Heinäkuussa 2010 saavutettiin lukuisilla havaintoasemilla myös uudet kuukauden keskilämpötilaennätykset. Kolme lämpimintä paikkaa olivat: Puumala 23,0 celsiusastetta, Utti 22,8 celsiusastetta ja Lappeenranta 22,7 celsiusastetta. Aiempi heinäkuun ja myös koko vuoden (yksittäisen kuukauden) lämpimin keskiarvo oli vuonna 1925 Lappeenrannan 22,1 astetta."
 
Ilmatieteen laitoksen sivuilta kannattaa pitää silmällä kesäkuun 2011 sääseurantaa, kesäsään tilastoja, kesän 2011 säätä, poimintoja aiemmilta kesäkuilta, juhannustilastoja, helletilastoja ja interaktiivista helteen tukaluusasteikkoa.

Pitkän aikavälin sääennusteet eli ns. vuodenaikaisennusteet eivät ennakoi kesän 2011 kokonaisuudessaan olevan poikkeuksellisen lämmin. Mielenkiintoista nähdä, miten käy!

Uusimmat sääennusteet, asiaa ilmastonmuutoksesta ja ultraviolettisäteilystä sekä uv-ennusteet löytyvät esimerkiksi tästä linkistä.

Hyvää kesää kaikille blogini lukijoille!

Lisätietoja:

Kaikkien aikojen uusi lämpötilaennätys 37,2 astetta!

Heinäkuu 2010 oli kaikkien aikojen lämpimin kuukausi Suomessa

Kaksi uutta kaikkien aikojen lämpöennätystä syntyi tänään 7. elokuuta

Sään oikkuja: kylmät talvet, lämpimät kesät

Koko kesän hellepäivien kaikkien aikojen lukumääräennätys nyt Kouvolassa 47!

Ennätysvuosi 2010: Lämpöennätyksiä ympäri maapalloa!

Kouvolan hellekesä 2010 toi uuden Suomen ennätyksen. Milloin seuraavaksi on yhtä lämmintä?

Mittaushistorian 20 lämpimintä vuotta: 2010 kaikkein kuumin?

Vuosikatsaus: säävuosi 2010

Suomessa kylmä vuosi, lämmin vuosikymmen

Ilmastonmuutoksen vaikutukset pakkasiin ja helteisiin

Mitä Kouvolan ilmastodiagrammi ja Australian tulvat kertovat ilmastonmuutoksesta?

Kaikki yksimielisiä: Vuosi 2010 tilastohistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Ilmastonmuutoksen Harry Potter -teoria?

Islannin aktiivisin tulivuori Grimsvötn purkautuu jälleen

Kuva Eyjafjallajökull-jäätiköllä aiemmin tapahtuneesta purkauksesta. (c) Jochen Scheffl - Fotolia.com

Islannin aktiivisin tulivuori Grimsvötn alkoi purkautua jälleen lauantaina 21.5.2011 kello 17.30 UTC. Tulivuori sijaitsee Vatnajökull-jäätikön alla Kaakkois-Islannissa.

Edellisen kerran Grimsvötn osoitti purkautumisen merkkejä marraskuussa 2010, mutta varsinaisesti se purkautui viimeksi vuonna 2004.

Nyt Grimsvötn-tulivuoresta on noussut tuhkaa 50 000 jalan eli yli 15 kilometrin korkeuteen, mikä on Islannin suurin korkeus 64 vuoteen (vuonna 1947 tapahtuneen Hekla-tulivuoren purkautumisen jälkeen). Tulivuoren ympärille on jo satanut puoli senttimetriä paksu tuhkakerros. Grimsvötn ei ole ainakaan sataan vuoteen purkautunut näin voimakkaasti. Tämä purkaus on jopa voimakkaampi kuin alkukeväästä 2010 lentokaaoksen aiheuttanut Eyjafjöll-tulivuoren purkaus.

Tällä kertaa lentoliikenteelle ei kuitenkaan ole odotettavissa vastaavia ongelmia kuin keväällä 2010. Nyt tuhka on karkeampaa, joten se tulee nopeammin alas ilmasta.

Yahoon uutisissa on kuvasarja Grimsvötnin uusimmassa purkauksesta, BBC:n nettisivuilla uutisjuttu purkauksesta ja Vulcano Livessä tuoreimmat päivitykset purkauksesta.

Lisätietoja tulivuorten purkauksista

Jarin blogi: Tulivuoret

Ilmastotieto: Tulivuorten vaikutus ilmastoon

Uudet ylioppilaat, kakitus ja lukiovertailun tulokset

Ylioppilastutkintolautakunta julkaisee tänään kevään 2011 ylioppilaskirjoitusten tulokset. Lämpimät onnittelut kaikille uusille ylioppilaille sekä tänä keväänä eri ammatteihin valmistuville!

Helsingin Sanomat kirjoittaa verkossa kevään tulosten julkaisemisesta uutisessa, johon on tullut tahatonta hauskuutta: "Ylioppilastutkintolautakunta julkaisee tutkinnon suorittaneiden ylioppilaiden nimet 30. toukokuuta kello 8. Kakitettavia voi silloin etsiä HS.fi:n hakukoneella esimerkiksi nimen, koulun, kunnan tai läänin perusteella."

Kakitettavista puhutaan ainakin vielä kello 9.10 verkossa näkyvässä versiossa. Korjaus varmaankin tulee melko pian.

Kouvolan kevään 2011 ylioppilaat löytyvät kätevimmin listauksena jo nyt Kouvolan Sanomien sivulta.

Koko Suomen uusia (ja aiempienkin vuosien) ylioppilaita voi etsiä kätevästi Hesarin ylioppilashakukoneella, kunhan nimet sinne ehtivät 30. toukokuuta suoraan Ylioppilastutkintolautakunnalta.

Viime viikolla julkaistuissa Yleisradion lukiovertailun 2011 tuloksissa Pohjois-Kymenlaakson kaikki lukiot pärjäsivät omissa sarjoissaan hyvin.

Yleisradion vertailun mukaan lukiosta suoraan yliopistoon päässeiden vuoden 2008 ylioppilaiden prosenttimäärät kunkin lukion ylioppilaista olivat tällaiset:

Kouvolan Lyseon lukio 20,0 %
Valkealan lukio 15,6 %
Elimäen lukio 14,6 %
Iitin lukio 13,3 %
Yhteiskoulun lukio 12,0 %
Anjalankosken lukio 11,3 %
Kuusankosken lukio 6,2 %
Kouvolan iltalukio 4,7 %

Lukiosta suoraan ammattikorkeakouluihin päästiin seuraavasti:

Iitin lukio 31,1 %
Anjalankosken lukio 25,8 %
Kouvolan Lyseon lukio 24,3 %
Valkealan lukio 22,4 %
Kuusankosken lukio 21,6 %
Yhteiskoulun lukio 18,1 %
Kouvolan iltalukio 14,0 %
Elimäen lukio 9,8 %

Tuloksia voi verrata Hesarin viimevuotiseen selvitykseen, jossa tarkasteltiin vuosina 2004-2006 ylioppilastutkinnon suorittaneiden korkeamman asteen jatko-opintoja vuonna 2007.

Helsingin Sanomat ja MTV3 ovat perinteisesti julkaisseet omat lukiovertailunsa ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella joko toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Eri vertailuissa on hieman eri kriteerit. Toiset tarkastelevat eri tavoin ylioppilaskirjoitusten tuloksia, toiset taas jatko-opintoihin pääsyä. Vuosittain erot ovat varsinkin pienten lukioiden osalta isoja. Yhteenveto MTV3:n lukiovertailun tuloksista vuosilta 2008-2010 löytyy täältä.

Voidaan myös kysyä, onko tällainen pistemäärien ja prosenttien vertailu oikeudenmukaista. Lukioissa opiskellaan laajemminkin elämää varten, ei pelkästään paperilla näkyvien hyvien tulosten saavuttamiseksi.
 
Joka tapauksessa haluan sydämellisesti onnitella kaikkia tänä keväänä valmistuvia! Toivotan myös lämmintä ja aurinkoista kesää kaikille heidän taustallaan vaikuttaneille perheenjäsenille ja opettajille!

Mitä eurooppalaiset tietävät hiilidioksidista?

Mitä CO₂ tarkoittaa ja kuinka paljon se vaikuttaa ilmastonmuutokseen? Mitkä ovat maailmanlaajuisesti suurimmat hiilidioksidin päästölähteet? Kuinka suuri osuus Suomen sähköstä tuotetaan hiilellä ja kuinka paljon uusiutuvilla energianlähteillä? Mistä olet saanut tietoa ilmastonmuutoksesta ja miten ilmastonmuutosta mielestäsi voidaan torjua? Mieti omat vastauksesi ja vertaa niitä muiden eurooppalaisten tietoihin ja mielipiteisiin. Suomalaisten vastaukset poikkeavat yllättävästi muiden eurooppalaisten vastauksista.

(c) Onidji - Fotolia.com

Euroopan komission Eurobarometri-käyntikyselytutkimuksessa haastateltiin 9.2.-8.3.2011 kaikkiaan 13 091 vähintään 15-vuotiasta eurooppalaista, joista 1001 oli suomalaisia. Tutkimus toteutettiin 12 valtiossa: Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Kreikka, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Suomi ja Tšekki. Koko tutkimuksen tulokset painotettiin kunkin maan väestömäärän mukaisesti. Kyselyssä kartoitettiin ihmisten tietämystä hiilidioksidista sekä asenteita hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista. Tässä blogikirjoituksessani keskityn erityisesti hiilidioksidiin.

Mitä CO₂ tarkoittaa?

Haastatelluilta kysyttiin avoimessa kysymyksessä, mitä lyhenne CO₂ tarkoittaa. Kaikista eurooppalaisista puolet ja suomalaisista 60 % vastasi aivan oikein sen tarkoittavan hiilidioksidia. Paras tietämys oli puolalaisilla (75 %), tšekeillä (73 %) ja romanialaisilla (71 %). Huonoiten asian hallitsivat ranskalaiset (29 %) ja italialaiset (31 %).

Euroopassa toiseksi yleisin (11 %) selitys CO₂:lle oli virheellisesti hiilimonoksidi. Kolme prosenttia luuli sen tarkoittavan hiiltä ja toiset kolme prosenttia antoi jonkin muun väärän vastauksen. Vastaajista 13 % tunnusti, ettei tiedä lyhenteen merkitystä. Näin tietämättömiä tai täysin väärin vastanneita oli yhteensä 30 %.

Vastanneista 70 % antoi CO₂-lyhenteelle jonkin hyväksyttävän rajoissa olevan selityksen (50 % hiilidioksidi, 10 % kaasu, 5 % kasvihuonekaasu, 4 % jotakin ilmastonmuutokseen liittyvää, 1 % kemikaali).

Hiilidioksidin vaikutus ilmastonmuutokseen

Eurooppalaisista 83 % pitää hiilidioksidin vaikutusta ilmastonmuutokseen suurena (35 % hyvin suurena ja 48 % melko suurena). Kaikkein isoin näin ajattelevien prosenttiosuus on Kreikassa (94 %). Jaetulle viimeiselle tilalle (77 %) jäävät Alankomaat, Bulgaria, Italia ja Suomi.

Pienenä hiilidioksidin vaikutusta ilmastonmuutokseen pitää 7 % eurooppalaisista (6 % melko pienenä ja 1 % hyvin pienenä). Suomalaisista hiilidioksidin vaikutusta pitää pienenä 18 %, mikä on koko Euroopan toiseksi suurin prosenttiosuus heti Alankomaiden (19 %) jälkeen.

Suomalaisista 5 % ja kaikista eurooppalaisista 9 % ei osannut tai halunnut arvioida lainkaan, kuinka suuri merkitys hiilidioksidilla on ilmastonmuutokseen. Lisäksi prosentti eurooppalaisista vastasi spontaanisti, ettei hiilidioksidilla ole mitään vaikutusta ilmastonmuutokseen, vaikkei tällaista vastausvaihtoehtoa tarjottu.

Hiilidioksidin päästölähteet

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan maailmanlaajuisesti suurimmat hiilidioksidin päästölähteet vuoden 2000 jälkeen ovat olleet järjestyksessä suurimmasta alkaen lueteltuina voimalaitokset, liikenne, tehtaat, kotitalouksien lämmitys ja maatalous.

Tutkimuksessa suurimmaksi globaaliksi päästölähteeksi 35 % eurooppalaisista luuli tehtaita, 28 % fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia, 15 % liikennettä, 7 % maataloutta ja 6 % kotien lämmitystä. Seitsemällä prosentilla ei ollut näkemystä asiasta. Suomalaisisista yhtä suuri prosenttiosuus (34 %) piti suurimpana päästölähteenä tehtaita ja voimalaitoksia, 18 % liikennettä, 8 % maataloutta ja 3 % lämmitystä. Tietoa ei ollut kahdeksalla prosentilla.

Tietämys ja mielipiteet energialähteistä

EU:n tilastojen mukaan vuonna 2007 Suomen sähköstä 30 % tuotettiin uusiutuvilla energianlähteillä ja 26 % hiilivoimalla. Tutkimuksessa 63 % haastatelluista suomalaisista arvioi aivan oikein hiilisähkön prosenttiosuuden Suomessa olevan yli kymmenen prosenttia, kun 28 % uskoi sen jäävän korkeintaan kymmeneen prosenttiin. Uusiutuvan energian (esimerkiksi tuuli, vesi, aurinko) prosenttiosuuden lähes puolet (48 %) suomalaisista luuli jäävän korkeintaan kymmeneen prosenttiin, kun 47 % arvioi oikein uusiutuvien energianlähteiden osuuden sähköntuotannossa olevan yli kymmenen prosenttia.

Hiilivoimaa kannattaa 43 % eurooppalaisista (suomalaisista 32 %, suomalaisten kannatus- ja vastustusprosentit suluissa), maakaasua 80 % (82 %) ja ydinenergiaa 36 % (52 %). Vastustajia hiilivoimalla on 48 % eurooppalaisista (64 % suomalaisista), maakaasulla 13 % (15 %) ja ydinenergialla 54 % (46 %). On hyvä huomata, että kysely tehtiin ennen Japanin maanjäristystä, joka on saattanut vaikuttaa ydinvoima-asenteisiin.

Mistä ja kuinka hyvin ilmastonmuutoksesta on saatu tietoa?

Pääasiallisina ilmastonmuutostiedon lähteinä eurooppalaiset pitävät televisiota (81 %), sanomalehtiä (44 %), nettiä (32 %), radiota (26 %), aikakausilehtiä (23 %), ystäviä ja perhettä (18 %) sekä kouluja ja yliopistoja (9 %). Television merkitys vaihtelee melko paljon. Bulgarialaisista 92 % pitää televisiota yhtenä päälähteenä ilmastonmuutostiedon hankkimisessa, suomalaisista 81 % ja italialaisista vain 70 %. Kaksi prosenttia eurooppalaisista sanoo saavansa ilmastonmuutostietoa ainoastaan netistä. Suomessa netin prosenttiosuus (52 %) on Euroopan korkein ja sanomalehtien osuus (68 %) heti Alankomaiden jälkeen Euroopan toiseksi korkein.

Lähes puolet eurooppalaisista kokee saaneensa hyvin tietoa ilmastonmuutoksen syistä (erittäin hyvin 8 %, melko hyvin 41 %). Tässä on kuitenkin seitsemän prosenttiyksikön pudotus vuoden 2009 vastaavaan tutkimukseen verrattuna. Vastanneista 14 % on sitä mieltä, etteivät he ole saaneet lainkaan tietoa ilmastonmuutoksen syistä. Tämä on viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Samat prosenttijakaumat saatiin kysymykseen, jossa tiedusteltiin, kuinka hyvin ihmiset ovat saaneet tietoa ilmastonmuutoksen seurauksista.

Suomalaisista 64 % sanoo saaneensa ilmastonmuutoksen syistä tietoa hyvin (erittäin hyvin 10 %, melko hyvin 54 %). Erittäin hyvin tietoa saaneiden osuus on Suomessa Euroopan neljänneksi korkein. Ohi pääsevät vain alankomaalaiset, ranskalaiset ja britit. Suomessa oli koko Euroopasta kaikkein vähiten (2 %) niitä, jotka eivät ole saaneet lainkaan tietoa ilmastonmuutoksen syistä.

Ilmastonmuutoksen seurauksista 66 % suomalaisista kokee saaneensa tietoa hyvin, mikä on koko Euroopassa brittien kanssa jaettu toinen sija heti alankomaalaisten (70 %) jälkeen. Vain 2 % suomalaisista sanoo, etteivät he ole saaneet lainkaan tietoa seurauksista. Tämä on koko Euroopan alhaisin tietämättömien prosenttiosuus.

Eurooppalaisista 7 % on saanut erittäin hyvin, 39 % melko hyvin ja 15 % ei lainkaan tietoa keinoista estää ilmastonmuutosta. Suomalaisilla vastaavat prosenttimäärät samassa järjestyksessä lueteltuina ovat 8 %, 59 % ja 3 %. Jälleen tietämättömien osuus on Suomessa Euroopan pienin.

Ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja torjuntakeinoista paremmin tietoisia tuntevat olevansa opintonsa myöhemmällä iällä päättäneet, johtotasolla työskentelevät, päivittäin nettiä käyttävät ja sosiaalisella asteikolla itsensä korkeammalle sijoittavat ihmisryhmät. Yli 55-vuotiaat kokevat tietoisuutensa nuorempia huonommaksi.

Miten ilmastonmuutosta voidaan hillitä?

Tärkeimpinä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoina eurooppalaiset pitävät teollisuuden ympäristöystävällistä teknologiaa (29 %), sähköllä tai vähähiilisillä polttoaineilla kulkevia, puhtaampia autoja (29 %), sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentämistä (25 %), energiatehokkaampien talojen rakentamista ja entisten eristämistä (22 %), teollisuusprosessien energiatehokkuuden parantamista (18 %), hiilidioksidipäästöjen verotusta (14 %) ja maatalouden kasvihuonekaasujen vähentämistä (13 %).

Suomalaiset asettavat kolme tärkeintä ilmastonmuutoksen hillitsemiskeinoa tähän järjestykseen: puhtaammin toimivat autot (34 %), teollisuuden ympäristöystävällinen teknologia (32 %) ja sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen pienentäminen (16 %). Puhtaammin toimivien autojen prosenttiosuus on Suomessa Euroopan toiseksi korkein (Ranskassa 35 %) ja sähköntuotannon hiilipäästöjen vähentämisen prosenttiluku Euroopan pienin.

Lähteet:

Special Eurobarometer 364, Public Awareness and Acceptance of CO₂ capture and storage, Wave 75.1, TNS Opinion & Social, Publication May 2011

Tietämys hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista (CCS-tekniikka), Eurobarometer, European Commission, Factsheet in Finnish

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Saimme Kouvolan Lyseon lukioon ja Kouvolan iltalukioon tällä viikolla kaksi todella kiinnostavaa ja hyvin erilaista vierailijaluennoitsijaa. Nuorta sukupolvea edusti valtakunnallisen Luonto-Liiton pääsihteeri, väistöskirjaa tekevä ympäristöasiantuntija Leo Stranius ja kokenutta tieteilijäjoukkoa tietokirjailija, Warelius-palkinnon voittaja, FT Matti Leinonen. Kiitän sydämellisesti molempia asiastaan innostuneina kertoneita vierailijoita!

Leo Stranius

Leo Stranius jaotteli mielenkiintoisen esityksensä kolmeen uhkaavaan ympäristökriisiin: kiihtyvä sukupuuttoaalto, ilmastokriisi ja luonnonvarojen ylikulutus.

Leo Stranius kertoi aluksi biodiversiteetin tuhoutumisesta. Kun normaalisti (luonnollisesti) 0,001 % lajeista kuolee sukupuuttoon sadassa vuodessa, nyt tahti on 1 % sadassa vuodessa ja vuodelle 2050 ennustettu sukupuuttotahti on jo yli 10 % lajeista sadassa vuodessa. Nykyisellä ilmastonmuutosvauhdilla vuonna 2050 arvioidaan olevan myös 200 miljoonaa ilmastopakolaista.

Vuonna 2008 maapallolla ostettiin 68 miljoonaa ajoneuvoa, 85 miljoonaa jääkaappia, 297 miljoonaa tietokonetta ja 1,2 miljardia matkapuhelinta. Tällainen kulutustahti ei voi olla jättämättä jälkiä luontoon.

Maailmalla kulutetaan luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluja 1,5 maapallon vuosituotannon verran verran yhdessä vuodessa. Viime vuonna maapallon ylikulutuspäivää vietettiin 21.8.2010. Suomessa ylikulutuspäivä tuli vastaan jo maaliskuun lopussa. Suomalaiset siis kuluttavat luonnonvaroja vuodessa luonnon neljän vuoden tuotannon verran.

Maapallolla luonnonvarojen ja ekosysteemipalveluiden kulutus on kaksinkertaistunut vuodesta 1966. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt 30 prosenttia vuodesta 1970.

Stranius siteerasi professori Tim Jacksonia: ”Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meillä ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin tragedia on se, että tämä kaikki aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle.”

Leo Stranius listasi ympäristön ystävän TOP 5 -vinkit, joilla helpoiten jokapäiväisessä elämässä voi vähentää luonnon turmeltumista:

1. Vaihda ekoenergiaan. Vähennä energiankäyttöä ja lämpimän veden kulutusta.

2. Liiku julkisilla kulkuvälineillä. Pyöräile. Kävele. Vältä lentämistä, laivamatkailua ja autoilua.

3. Suosi ympäristöystävällistä kasvisruokaa. Vähennä lihansyöntiä.

4. Älä osta mitään, ellei ole pakko. Mieti kulutuksesi vaikutuksia.

5. Kannusta päättäjiämme toimimaan tulevaisuutemme puolesta ja ottamaan ympäristöasiat huomioon päätöksenteossa.

Lopuksi Leo Stranius pohti ravinnon ympäristövaikutuksia. Ruotsissa 40 prosenttia syömisestä on viihdesyöntiä (karkkia, roskaruokaa yms.). Suomessa 5-10 prosenttia ostetuista elintarvikkeista päätyy roskikseen. Ruokajätteen vaikutus ympäristörasitteena on hyvin suuri. Suomessa kulutuksen ympäristövaikutusten aiheuttajina merkittävimpiä ovat (tässä järjestyksessä) elintarvikkeet, asuminen, liikenne ja virkistys sekä kulttuuri.

Suomessa 51 prosenttia maatalouden ympäristövaikutuksista tulee lihasta, 28 prosenttia maidosta ja 18 prosenttia ravintokasveista. Kokonaismateriaalitarve (TMR, kg/kg eli kuinka monta kiloa luonnonvaroja on kulunut yhden kilon tuottamiseen) on naudanlihalla 48 ja juustolla 43. Pieni kokonaismateriaalitarve on kotimaisella oluella, omenoilla, marjoilla ja leivillä sekä myös brasialialaisella soijalla (vaikka kuljetus on laskettu mukaan). Pitäisikö siis tulla toimeen pelkästään omenoilla ja oluella?

Kun mukaan tarkasteluun otetaan kokonaismateriaalitarpeen lisäksi tuotteiden ravintoarvot, parasta ravintoa ovat lakka, peruna, soija ja yleensäkin viljatuotteet. Huonoimpia ovat naudanliha, sianliha, kasvihuonevihannekset ja juusto. Olut jää keskikastiin.

Esimerkiksi juuston osalta ympäristövaikutukset tulevat lähinnä maidontuotannosta. Kuljetuksen, pakkauksen ja säilytyksen osuus on maidontuotannon vaikutuksiin verrattuna pieni. Kauppaan tapahtuvaa kuljetusta merkittävämpää on se, miten kuluttaja itse hakee tuotteen kaupasta (liikkumistapa, etäisyys, kuinka monta tuotetta ostaa kerralla).

Leo Stranius antaakin ekologiselle ruoan ostajalle seuraavat vinkit:

1. Kiinnitä huomiota kassin (onko kangas-, muovi- vai paperikassi) sijaan kassin sisältöön.

2. Kiinnitä huomiota tuotteen alkuperämaan sijaan omiin kauppamatkoihin.

3. Kiinnitä pakkausten sijaan huomiota ruoan hävikin ehkäisemiseen.

Toki myös kassivalinnalla (kangaskassi paras, jos ei usein hanki uutta kassia), alkuperämaalla ja ylipakkaamisen välttämisellä on merkitystä, mutta kokonaisuutena niiden merkitys on vähäinen verrattuna kulutustottumuksiin, kauppamatkoihin ja ruoan hävikkiin.

Matti Leinonen

Nyt eläkepäiviä viettävä Matti Leinonen on tehnyt elämäntyönsä opettajana, mutta hän on ansioitunut myös oppikirjojen ja muiden tietokirjojen kirjoittajana. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan kyllästynyt opettamiseen, mutta opetukseen liittyviin kaikenlaisiin muihin tehtäviin hän kyllä tympääntyi.

Nuorena miehenä Matti Leinonen oli haaveillut runoilijan ammatista, mutta hänen äitinsä mukaan ”runoilijat ovat köyhiä ja kuolevat nuorena keuhkotautiin”. Niinpä hän suuntautui opetusalalle ja luontokirjailijaksi. Aluksi hän oli mukana toimittamassa kymmenosaista "Suomen luonto" -kirjasarjaa. Ensimmäinen oma kirja oli vuonna 1979 ilmestynyt ”Luonto ja ihminen”.

Leinonen on ollut vuosikymmeniä kirjoittamassa biologian ja maantiedon (maantieteen) oppikirjasarjoja sekä peruskouluun että lukioon. Näitä töitä hän jatkaa edelleen. Ensimmäiseen maantiedon oppikirjasarjaan hän sai tehtäväkseen kirjoittaa pitkän tekstin Norjasta. Lopulta työryhmän käsittelyn jälkeen vain yksi hänen virkkeistään jäi alkuperäiseen muotoon – ja se on säilynyt samassa muodossa tähän päivään asti. Tuo erityisen onnistunut virke kuuluu näin: ”Norjan pääkaupunki on Oslo.”

Kuusi kevättä ja kesää Matti Leinonen tutki västäräkkejä Keuruun Keurusselällä. Västäräkit talvehtivat Turkissa, Matti Leinonen Tampereella. Treffit tehtiin kesällä Keurusselällä. Aineistosta syntyi väitöskirja. Lopulta maailmasta löytyi kolme muutakin västäräkkitutkijaa: yksi Itä-Saksasta, yksi Japanista ja yksi Hollannista. Kun väitöskirjan nimeksi ei hyväksytty otsikkoa ”Västäräkistä vähäsen”, Leinonen päätti kuitenkin kirjoittaa samalla nimellä kansantajuisen kirjan västäräkistä.

Västäräkki on todella sympaattinen lintu, jolla on monia lempinimiä: liinapeippo, riukuhäntä, västi, toukolintu, kyntäjäinen, kallonpotkuttaja (kallo = rantajää, vrt. eestinkieliset västäräkin nimet jääpötk ja jäätallaja), päistärikko, vess'trikka, västärikko, pisikitti jne. Italiassa västäräkkiä kutsutaan ballerinaksi. Oli todella ihastuttavaa kuunnella Leinosen kertomuksia seitsemän vuoden ikäisestä västirouvasta, joka ajoi nuoren hutsun tiehensä.

Matti Leinosen oppikirjoja sekä muita kirjoja on käännetty myös muille kielille. Liettualaiset tekivät niin perusteellista käännöstyötä, että he käänsivät jopa kirjoittajien nimet liettuan kielelle!

Nykyään Matti Leinonen viettää ”vaarin elämää vaarin saaressa”.

Aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäistä!