 |
| Kuvan © Maridav - Fotolia |
NOAA: Marraskuu mittaushistorian 7. lämpimin
Maa- ja merialueiden yhdistetty globaali lämpötila oli marraskuussa lämpötilastojen mittaushistorian jaetulla seitsemännellä sijalla yhdessä marraskuun 2008 kanssa, jotka molemmat olivat 0,65 celsiusastetta (+/- 0,07 astetta) 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä. Kolmen peräkkäisen mittaushistorian lämpimimmän kuukauden putki ei siis enää saanut jatkoa.
Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa marraskuun globaali keskilämpötila oli mittaushistorian 13. korkein, 0,81 astetta (+/- 0,11 astetta) 1900-luvun keskiarvon yläpuolella. Tavanomaista lämpimämpää oli useimmilla maapallon maa-alueilla lukuun ottamatta suurinta osaa Pohjois-Amerikkaa, osia Lounais-Aasiaa ja joitakin yksittäisiä Pohjois-Venäjän alueita.
Suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa kylmää ja paikoin lähes ennätyslumista
Yhdysvalloissa marraskuu oli mittaushistorian 16. kylmin. Esimerkiksi Pohjois-Ontarion tietyissä osissa oli viisi celsiusastetta tavanomaista kylmempää. Aikaiset talvimyrskyt peittivät lähes koko Kanadan ja puolet (50,4 %) Yhdysvalloista lumipeitteeseen, joka oli laajimmillaan 17. marraskuuta. Kanadassa tämä oli mittaushistorian toiseksi laajin marraskuinen lumipeite. Laajuusennätys tehtiin vasta viime vuonna (2013).
Uusia lämpöennätyksiä Australiassa ja Keski-Euroopassa
Australiassa päivän maksimilämpötilojen marraskuun 2014 keskiarvo oli vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian korkein, 2,19 celsiusastetta yli vertailukauden (1961-1990) keskiarvon. Tämä oli toinen peräkkäinen kuukausi, jolloin Australiassa saatiin päivän maksimilämpötilojen keskiarvon uusi kuukausikohtainen ennätys. Marraskuun minimilämpötilojen keskiarvo puolestaan oli mittaushistorian kolmanneksi korkein. Näin myös kuukauden keskilämpötilasta saatiin uusi marraskuun ennätys, joka ylitti tavanomaisen 1,88 asteella ja löi edellisen ennätyksen marraskuulta 2009. Myös Itävallassa ja Sveitsissä marraskuu oli mittaushistorian lämpimin.
Medikaani toi sadetta Välimerelle
Espanjassa marraskuu oli sateisin vuodesta 1997 lähtien tarkasteltuna. Sadetta saatiin 180 % marraskuun tavanomaisesta sademäärästä. Tunisian itäpuolella kehittyi 7.-8.marraskuuta Qendresa-niminen medikaani (Mediterranean + hurricane eli ”Välimeren hurrikaani”), joka toi joillekin Välimeren alueille rankkasateita ja tulvia.
Meret marraskuussa ennätyslämpimiä
Merialueilla marraskuun pintalämpötila oli mittaushistorian korkein, 0,59 astetta yli 1900-luvun marraskuiden keskiarvon. Marraskuun 1997 ennätys ylittyi 0,03 asteella. ENSO-värähtely oli neutraalissa vaiheessa eli havaittavissa ei ollut El NIñoa eikä La Niñaa, mikä tekee lämpöennätyksistä vieläkin merkityksellisemmät. Yleensä lämpöennätyksiä on tehty El Niñon vallitessa. Ennusteiden mukaan on olemassa 65 prosentin mahdollisuus, että El Niño syntyy pohjoisen pallonpuoliskon talven 2014-2015 aikana ja kestää kevääseen 2015.
Globaalisti ennätyslämmin syksy
Pohjoisen pallonpuoliskon syksyn (syys-marraskuun 2014) globaali maa- ja merialueiden keskilämpötila oli mittaushistorian korkein, 0,70 astetta (+/- 0,09 astetta) 1900-luvun keskiarvoa (14,0 astetta) korkeampi). Syksyn 2005 ennätys ylittyi vain 0,01 asteella.
Maa-alueiden globaali keskilämpötila oli syys-marraskuussa mittaushistorian yhdeksänneksi korkein, 0,90 astetta (+/- 0,17 astetta) yli 1900-luvun keskiarvon (9,1 astetta). Ennätyslämmintä oli suurissa osissa Etelä-Australiaa, Yhdysvaltojen länsirannikkoa ja Venäjän Kaukoitää, samoin osissa Etelä-Eurooppaa ja Luoteis-Afrikkaa. Yksittäisistä valtioista syksy oli ennätyslämmin ainakin Itävallassa, jossa mittaushistoria ulottuu vuoteen 1767 asti. Mittaushistorian toiseksi lämpimin syksy oli Tanskassa, Saksassa, Ranskassa ja Sveitsissä, joissa kaikissa mittaushistoria ulottuu yli sadan vuoden taakse. Australian kevät (syys-marraskuu) oli toista vuotta peräkkäin ennätyslämmin, 1,67 astetta yli vuosien 1961-1990 keskiarvon. Viime vuoden ennätys ylittyi 0,10 asteella.
Myös merialueilla syksy (syys-marraskuu 2014) oli ennätyslämmin, kun merenpinnan keskilämpötilaksi mitattiin 0,63 astetta (+/- 0,04 astetta) yli 1900-luvun keskiarvon (16,0 astetta). Vuoden 2003 ennätys ylittyi 0,06 asteella.
Vuodesta 2014 tulossa todennäköisesti mittaushistorian kuumin
Maa- ja merialueiden globaalia keskilämpötilaa tarkasteltaessa tämän vuoden 11 ensimmäistä kuukautta ovat olleet mittaushistorian lämpimin tammi-marraskuun jakso. Keskilämpötila ylitti 1900-luvun keskiarvon (13,9 astetta) 0,68 asteella (+/- 0,10 asteella). Vuoden 2010 tammi-marraskuun ennätys ylittyi 0,01 asteella. Jos joulukuun keskilämpötila on vähintään 0,39 astetta yli 1900-luvun keskiarvon, vuodesta 2014 tuleekin NOAA:n tilastoissa mittaushistorian kuumin vuosi.
Tammi-marraskuun maailmanlaajuinen maa-alueiden keskilämpötila oli 0,95 astetta (+/- 0,21 astetta) 1900-luvun keskiarvoa korkeampi eli mittaushistorian kuudenneksi korkein.
Tammi-marraskuussa merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian korkein, 0,57 astetta (+/- 0,04 astetta) 1900-luvun keskiarvon yläpuolella. Vuoden 1998 ennätys ylittyi 0,04 asteella.
Japanin ilmatieteen laitos samaa mieltä: marraskuu mittaushistorian 7. lämpimin
Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan marraskuun 2014 globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maanpintaa ja merenpinnan lämpötila) oli 0,23 astetta ajanjakson 1981-2010 keskiarvoa lämpimämpi ja 0,57 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Siten marraskuu oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin marraskuu. Mittaushistorian aikana marraskuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,69 astetta vuosisadassa.
4 kommenttia:
Mielenkiintoinen tieto lumipeitteestä oli tämä: https://twitter.com/weather_king/status/544059161609519105/photo/1
eli laajin syksyinen lumipeite pohjoisella pallonpuoliskolla ainakin sitten 1967. Taisit sinä jakaa tuon linkin. En tiedä miten on mitattu ja onko nuo pylväät keskiarvoja vai maksimeja. Sehän on linjassa sen kanssa, että ennen kaikkea meret olivat ennätyslämpimiä. Viittaa myös siihen että seisovat aallot vaikuttavat asiaan, jolloin mantereiden "tuuletus" mereltä estyy. Siitähän on kirjoitettu viime talvina. Graafiin on myös piirretty trendi, joka on kasvava. Ja kuusi viimeisintä syksyä ovat keskiarvon yläpuolella.
Kyllä, mielenkiintoista on. Tässä vielä tuo minun uudelleentwiittaamani Twitter-linkki toimivassa muodossa.
Tieto perustuu Rutgersin yliopiston diagrammiin, jonka mittausmenetelmät on selostettu tässä linkissä.
Tietoja on saatavilla vuosilta 1967-2014. Tänä syksynä (syys-marraskuu 2014) koko pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen laajuus oli siis mittaushistorian suurin. Edellinen ennätys oli syksyltä 1976. Tänä syksynä (2014) myös Pohjois-Amerikan lumipeitteen laajuus oli 46-vuotisen mittaushistorian suurin. Euraasiassa se oli kolmanneksi suurin.
Asiaa on käsitelty tarkemmin esimerkiksi The Washington Post -lehdessä.
Koska lumisadetta muodostuu tehokkaimmin lämpötilan ollessa lähellä nollaa tai vain hieman sen alle (ei kovilla pakkasilla) ja koska ilmaston lämpeneminen lisää kosteuden haihtumista ilmakehään, lumisateet voivatkin jopa lisääntyä ilmastonmuutoksen myötä. Elokuun lopussa julkaistun tutkimuksen mukaan korkeiden leveysasteiden lumimäärä voikin lisääntyä 10 % ilmaston lämpenemisen myötä vuosisadan loppuun mentäessä. Tästäkin oli The Washington Post -lehdessä juttua jo aiemmin.
Lumisateen muodostumiselle ja sen alueelliselle jakautumiselle lämpötilaakin tärkeämpi asia on se mainitsemasi suihkuvirtauksen (jet stream) mutkittelu. Tätä asiaa ja ilmastonmuutoksen vaikutusta siihen on pohdittu jo useamman vuoden ajan.
Kiitos linkeistä. En nyt kuitenkaan jaksanut keskittyä noihin tutkimusten teorioihin. Selväähän on että mitä lämpimämpi ilma, sitä enemmän se pystyy sisältämään kosteutta. Nyt, kun ilmastonmuutos jonkin verran jo on lämmittänyt, meillä on vyöhyke jossa lämpötila on optimaalinen runsaille lumisateille. Intuitiivisesti vain ajattelee, että se sama vyöhyke oli olemassa aiemminkin, hiukan etelämpänä vain.
Syksyn lumipinnan kasvu toimii oikeastaan negatiivisena palaute-efektinä. Ehkä se onkin se tekijä, joka on jarruttanut globaalia lämpenemistä. Toisaalta, kun katselin kevään lumipeitteitä, ne pienenevät eli siellä palaute on positiivinen (lämpenemistä kiihdyttävä).
Vielä tuosta lämpimämmän ilman suuremmasta kosteussisällöstä. Se kaiken järjen mukaan lisää lumisateita myös Etelämantereella, mutta miten paljon. Edelleen Etelämanner tulee olemaan maapallon kuivin maanosa. Siis kuivempi kuin Australia (lämpötilosta johtuen).
Kiitos hyvistä ja mielenkiintoisista pohdinnoistasi. Lumipeite tietenkin lisää albedoa (säteilyn heijastumista) ja siten heikentää lämpenemisen vaikutusta. Lumisateille otollisen vyöhykkeen siirtymisen/muuttumisen kohdalla tilanteen tekee monimutkaiseksi se, että yleensä ennustettu lämpeneminen on sitä voimakkaampaa, mitä kauemmaksi päiväntasaajasta mennään. Kyse ei siis ole pelkästään nykyisen vyöhykesysteemin muuttumisesta kohti pohjoista. Lumipeitteen vaihtelua on tarkasteltu myös NOAA:n sivuilla.
Lähetä kommentti