tiistai 26. tammikuuta 2016

Lähes mahdotonta ilman ihmisen vaikutusta: 2000-luvulla useita ennätyslämpimiä vuosia ja mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, Met Officen ja Berkeley Earthin uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010, MetOfficella ja Berkeley Earthilla 1961-1990). Berkeley Earthilla ja Met Officella mittaushistoria alkaa vuodesta 1850, NOAA:lla ja Nasalla vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella vuodesta 1891. Aikasarjoja päivitetään analyysimenetelmien kehittyessä myös mittaushistorian aiempien vuosien osalta. Esimerkiksi NOAA:n vanhan ja uuden aineiston lämpimimpiä vuosia voi vertailla tästä linkistä

YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n eilen julkaisemien tietojen mukaan vuoden 2015 globaali keskilämpötila rikkoi selvästi kaikki edelliset ennätykset. Vuosi 2015 oli siis mittaushistorian lämpimin - tai WMO:n sanoin kuumin - vuosi, 0,76 ± 0,1 celsiusastetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1961-1990 keskiarvo. Samalla lämpötila oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa noin asteen korkeampi kuin esiteollisen ajan keskilämpötila.

Mittaushistorian kuudestatoista lämpimimmästä vuodesta peräti viisitoista on ollut 2000-luvulla. Pitkän aikavälin lämpenemistrendistä kertoo myös se, että vuodet 2011-2015 olivat mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso.

Vuoden 2015 ennätyslämpötilat sekä maa- että merialueilla toivat mukanaan monia sään ääri-ilmiöitä, esimerkiksi helleaaltoja, tulvia ja ankaraa kuivuutta. Vaikuttavina tekijöinä olivat poikkeuksellisen voimakas El Niño ja kasvihuonekaasujen aiheuttama ilmastonmuutos yhdessä. El Niñon vaikutus heikkenee lähikuukausina, mutta ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutukset jatkuvat vuosikymmenten ajan.

Viime päivinä Yhdysvaltoja piinannutta poikkeuksellisen voimakasta lumimyräkkää ei voi yksiselitteisesti yhdistää ilmastonmuutokseen. Yleensäkin yksittäisten säätapahtumien yhdistäminen ilmastonmuutokseen on vaikeaa, vaikka sään ääri-ilmiöiden ennustetaankin lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Se kuitenkin tiedetään, että lumiset päivät vähentyvät ilmastonmuutoksen edetessä, mutta lumisateet saattavat esiintyessään tulla entistä voimakkaampina. Tämä johtuu lämpimämmästä ilmasta, joka kosteuden myötä edistää lumisateiden muodostumista.

WMO:n maapallon lämpötila-analyysi perustuu pääosin kolmeen riippumattomaan, toisiaan täydentävään aineistoon, joita ylläpitävät (1) Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) Hadley Centre ja Itä-Anglian yliopiston Climatic Research Unit (CRU), (2) Yhdysvaltojen kansallisen valtameren ja ilmakehän tutkimuslaitos (National Oceanic and Atmospheric Administration, "USA:n ilmatieteen laitos") NOAA:n National Climatic Data Center sekä (3) Nasan Goddard Institute of Space Studies (GISS).

Kussakin näistä aineistoista käytetään hieman erilaisia laskentamenetelmiä, mutta ne kaikki näyttävät vuoden 2015 olleen mittaushistorian lämpimin.. Ne myös osoittavat johdonmukaisesti vuosien välisiä muutoksia ja pitkäaikaisen maailmanlaajuisen lämpenemistrendin. Eri tutkimuslaitosten tulosten pienet erot johtuvat analyysimenetelmistä (interpolaatio) ja siitä, miten käsitellään niitä maapallon alueita, joilta havaintoja ei ole saatavilla. Tällaiset alueet joko jätetään kokonaan ottamatta huomioon, niillä käytetään apuna satelliittidataa tai sovelletaan kokonaisvaltaista assimilaatiotekniikkaa. Lisäksi eri tutkimuslaitokset käyttävät omissa tilastoissaan eri vertailukausia, joihin yksittäisten vuosien lämpötilapoikkeamaa eli anomaliaa verrataan.

WMO yhdistää nämä eri aineistot ja käyttää myös Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) analysoimaa aineistoa, joka sekin osoittaa vuoden 2015 maailmanlaajuisen maan ja valtamerten yhdistetyn lämpötilan olleen mittaushistorian korkein. Lopullisen Ilmaston tila 2015 -raporttinsa WMO julkaisee maaliskuussa.

Samanaikaisesti WMO:n tulosten kanssa eilen julkaistiin uusi tieteellinen tutkimus, jonka mukaan tällä vuosituhannella havaitut lukuisat ennätyslämpimät vuodet olisivat käytännössä miltei mahdottomia ilman ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Tutkimuksessa yhdistettiin tilastollinen analyysi, havaintoaineisto ja edistyneet tietokonesimulaatiot ilmastosta.

Ilman fossiilisten polttoaineiden polttamista (pelkkien luonnollisten tekijöiden vaikutuksesta) todennäköisyys sille, että koko 150-vuotisen mittaushistorian viidestätoista lämpimimmästä vuodesta kolmetoista olisi esiintynyt vuosina 2000-2014, olisi ARMA-aikasarja-analyysin mukaan pohjoisella pallonpuoliskolla vain 1/170000 (0,0006 %) ja globaalistikin vain 1/10000 (0,01 %).

Vastaavasti ilman fossiilisia polttoaineita todennäköisyys sille, että koko 150-vuotisen mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta yhdeksän olisi esiintynyt vuosina 2000-2014, olisi pohjoisella pallonpuoliskolla vain 1/5000 (0,02 %) ja globaalistikin vain 1/770 (0,13 %).

Todennäköisyydet olisivat jonkin verran suurempia, mikäli luontaisten tekijöiden viime vuosina esiintynyttä negatiivisempaan suuntaan kehittynyttä säteilypakotetta ei otettaisi huomioon, vaan luontaisen vaihtelun ajateltaisiin olevan täysin satunnaista.

Kun ihmiskunnan vaikutus otetaan laskelmissa huomioon, todennäköisyys sille, että mittaushistorian viidestätoista lämpimimmästä vuodesta kolmetoista on esiintynyt vuosina 2000-2014, on pohjoisella pallonpuoliskolla jo 76 prosenttia ja globaalistikin 72 prosenttia.

Vastaavasti ihmiskunnan vaikutuksesta todennäköisyys sille, että mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta yhdeksän on esiintynyt vuosina 2000-2014, on pohjoisella pallonpuoliskolla 88 prosenttia ja globaalisti 83 prosenttia.

Tutkimus tehtiin ennen tietoa vuoden 2015 ennätyslämpötiloista. Kun viime vuosikin otetaan huomioon, todennäköisyys tällaiselle ennätysvuosien ketjulle pelkkien luontaisten tekijöiden vaikutuksesta olisi ainoastaan 1/300000 (0,0003 %).

Joissakin aiemmissa laskelmissa on saatu vieläkin pienempiä todennäköisyyksiä, mutta niissä vuodet on oletettu toisistaan riippumattomiksi, eikä niissä siis ole otettu huomioon sitä, että samat lämmittävät tekijät vaikuttavat useisin lähekkäisiin vuosiin.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa merkittävästi myös talouteen, varsinkin maatalouteen. Kuivuudet ja helleaallot ovat jo pienentäneet maapallon viljasatoa keskimäärin 9-10 prosenttia viimeisimmän 50 vuoden aikana. Vaikutus on vain kasvanut 1980-luvun puolivälistä kohti nykypäivää.

Lähteet ja lisätietoja

WMO: 2015 is hottest year on record

WMO: 2015 likely to be Warmest on Record, 2011-2015 Warmest Five Year Period

Guardian: Record hot 2015 gave us a glimpse at the future of global warming

Skeptical Science: Record hot 2015 gave us a glimpse at the future of global warming

Bad Astronomy: 2015 - The Hottest Year on Record

Climate Central: 2015 Shatters Hottest Year Mark; 2016 Hot on its Heels?

UNFCCC: Scientists Warn Against Economic Disruption from Climate ChangeImpacts Will Be With Us for Many Decades,Says WMO Head

Nature: The Likelihood of Recent Record Warmth

Guardian: Record hot years near impossible without manmade climate change – study

Daily Mail: Humans ARE to blame for record temperatures

Climate Progress: Recent High Temperature Records Were Almost Certainly Caused By Global Warming

Lue myös nämä

Nasa, NOAA, Berkeley Earth, Japanin ilmatieteen laitos ja MetOffice yksimielisiä: Vuosi 2015 ennätyslämmin ja rikkoi jopa ennätysennätyksen

NOAA hetki sitten: Vuosi 2015 ennätyslämmin ennätyssuurella erolla edelliseen ennätykseen verrattuna, vuoden aikana kymmenen ennätyslämmintä kuukautta

2 kommenttia:

Ilmastoagnostikko kirjoitti...

Blogisi on hyvä ja kuvaat kattavasti todistusaineistoa ilmastonmuutoksen CO2-teorian puolesta. Olisiko mahdollista myös esittää vastakkaista aineistoa ja pohtia mistä erot johtuvat?

UAH satelliittidatan mukaan vuosi 2015 oli kolmenneksi lämpimin 1970-luvun lopulta alkaneen mittaushistorian aikana:

http://nsstc.uah.edu/climate/

Ymmärtääkseni alkuperäisen ilmastoa lämmittävän CO2-teorian mukaan yläilmakehän olisi pitänyt lämmetä nopeammin kuin maan pinnan. Nyt kuitenkin satelliittimittausten mukaan korkeammat kerrokset eivät ole lämmenneet vuoden 1998 jälkeen juurikaan. Sen sijaan pinta on lämmennyt pintalämpömittausten mukaan.

Mistä ero johtuu? Onko se selitetty jossain hyvin?

Tässä ilmastotieteilijä Judith Curryn näkemys liittyen todennäköisyyksiin:

http://judithcurry.com/2016/01/26/on-the-likelihood-of-recent-record-warmth/

Kuten Curry kirjoittaa, kausaalisuuden erottaminen korrelaatiosta on hankalaa - ellei mahdotonta.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi.

On luonnollista, että yläilmakehä (erityisesti stratosfäärin alaosa) jäähtyy alailmakehän (troposfäärin) lämpenemisen seurauksena, koska entistä enemmän lämpöä jää alailmakehään. Lisäksi yläilmakehän jäähtymiseen on voinut vaikuttaa auringon heikko aktiivisuus. Mikäli viittaat troposfäärin kuumaan pisteeseen, kannattaa lukea tämä teksti.

Olen useissa kirjoituksissani pohtinut mm. satelliittimittausten eroja verrattuna maanpinnalta tehtyihin mittauksiin ja ihmetellyt maapallon lämpenemisen väitettyä hidastumista. Valitettavasti vain todisteet viittaavat yhä enenevissä määrin siihen, että ilmastonmuutos todellakin etenee voimakkaasti.

Tarkkojen ennusteiden antaminen on kuitenkin mahdotonta, mitä olenkin tähdentänyt lukuisia kertoja: ”Varmaa nykyisessä ilmastonmuutoksessa on vain se, että sen tärkeimpänä syynä ovat ihmisen tuottamat kasvihuonekaasut, jotka lämmittävät maapalloa (tarkasteltaessa maailmanlaajuisesti ja pitkällä aikavälillä). Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi New Scientist -lehden, NASA:n, Britannian meteorologian laitoksen ja Climate Research Unitin diagrammeista. Sen sijaan kaikki ennusteet ilmastonmuutoksen seurauksista ovat vain epätarkkoja arvioita. Kukaan ei voi sanoa edes huipputietokonemallien perusteella tarkkoja lukuja vaikkapa merenpinnan nousun määrästä tai sademäärien muutoksista.”

Parhaiten pystytään ennustamaan globaali lämpötilakehitys (eikä senkään aikataulua ja voimakkuutta tarkasti vaan ainoastaan tietyissä rajoissa), mutta sen seuraukset ja alueellinen lämpötilojen kehitys ovat paljon hankalammin ennustettavia. Kaikkein vaikeinta on ennustaa eliökunnan reagointia näihin muutoksiin, vaikka tästäkin jotakin pystytään sanomaan.

Kirjoituksissani pyrin yleensä välttämään omia mielipiteitä. Sen sijaan siteeraan arvostettuja tiedejulkaisuja ja -yhteisöjä sekä tunnettuja yleistajuisia tiedotusvälineitä, en yksittäisiä toisinajattelijoita.

”Paikan päällä” tehdyt mittaukset ovat aina luotettavampia kuin satelliittimittaukset, joihin liittyy lukuisia tunnettuja virhelähteitä:

The Guardian: Ted Cruz fact check: which temperature data are the best?

Skeptical Science: Surface Temperature or Satellite Brightness?

Lämpimimpien vuosien todennäköisyyksistä ja satelliittimittauksista kirjoitin vuosi sitten tässä linkissä olevassa kirjoituksessani: ”Mittaustarkkuuden rajoissa on kuitenkin mahdotonta asettaa vuosia täysin varmasti oikeaan järjestykseen. Ilmastonmuutosta tarkasteltaessa yksittäisen vuoden lämpimyyttä tärkeämpi onkin yleinen lämpenemistrendi. Kaikkien kuuden tutkimuslaitoksen mukaan mittaushistorian 15 kuumimmasta vuodesta 14 on koettu 2000-luvulla.” Eivät nuo satelliittimittauksetkaan pahasti ole ristiriidassa maapallon pinnalta tehtyjen mittausten kanssa.

Mittaustarkkuuden rajoissakin kuitenkin näyttää melko selvältä, että vuosi 2015 oli maanpinnalta tehtyjen mittausten mukaan koko mittaushistorian lämpimin. Nasan mukaan tässä on vain 5-6 %:n virhemahdollisuus ja MetOfficen mukaan vuoden 2015 globaalin keskilämpötilan anomalia (verrattuna kauteen 1961-1990) oli 95 %:n luottamusvälillä 0,65-0,84 celsiusastetta, kun toiseksi lämpimimmän vuoden 2014 anomalia oli samalla luottamusvälillä 0,48-0,66 astetta.