 |
| Voisivatko Dubain keinotekoisen Palm Jumeirah -saaren kaltaiset rakennelmat auttaa Kiribatin asukkaita merenpinnan noustessa ilmastonmuutoksen myötä tällä vuosisadalla 0,2-1,3 metriä? Kuvan © MiklG - Fotolia. |
Vuosina 0-700 jKr. merenpinta nousi 0,1 ± 0,1 millimetriä vuodessa ja vuosina 1000-1400 jKr. merenpinta laski 0,2 ± 0,2 millimetriä vuodessa, mikä liittyi maapallolla tapahtuneeseen noin 0,2 celsiusasteen viilenemiseen. Merkittävä merenpinnan nousunopeuden kiihtyminen alkoi 1800-luvulla ja voimistui 1900-luvulla nousuksi, joka erittäin todennäköisesti (P ≥ 0,95) oli nopeampaa kuin kertaakaan aiemmin 27 edellisen vuosisadan aikana.
Ilmastonmuutos nostaa merenpintaa sekä veden lämpölaajenemisen että jäätiköiden sulamisen seurauksena. Ilman ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta nousua olisi tapahtunut 1900-luvulla erittäin todennäköisesti (P = 0,95) alle 51 prosenttia havaitusta noususta, joka oli 13,8 ± 1,5 senttimetriä.
Merenpinta nousee globaalisti todennäköisesti 50-130 senttimetriä tämän vuosisadan loppuun mennessä, ellei kasvihuonekaasupäästöjä rajoiteta nopeasti. Jo aiheutetut kasvihuonekaasupäästöt johtavat siihen, ettei merenpinnan nousua voi kokonaan pysäyttää. Vaikka Pariisin vuoden 2015 ilmastokokouksen sopimukset pantaisiin täytäntöön, merenpinta nousee ennusteiden mukaan noin 20-60 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä. Fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisella on kuitenkin mahdollista huomattavasti hidastaa merenpinnan nousunopeutta.
Merenpinnan nousu aiheuttaa ongelmia esimerkiksi Kiribatin saarivaltiolle, jonka 33 koralliatollista valtaosa sijaitsee alle kuuden metrin korkeudella merenpinnasta. Australialaiset tutkijat ovat australialaisen uutistoimiston mukaan havainneet merenpinnan kohonneen Kiribatin alueella vuoden 1992 jälkeen keskimäärin 7,3 millimetriä vuodessa. Kiribatin hallituksen väitteen mukaan osa ihmisistä on jo joutunut hylkäämään kotinsa merenpinnan nousun vuoksi.
Nyt Kiribatin viranomaiset ovat kääntyneet Arabiemiirikuntien puoleen, jotta kiribatilaisille olisi mahdollista rakentaa uusia asuinalueita vastaavalla tekniikalla kuin Dubain Palm Jumeirah, maapallon suurin ihmisen tekemä saari. Rakentaminen kuitenkin on äärimmäisen kallista ja auttaisi kiribatilaisia ehkä vain 1-2 sukupolven ajan. Väliaikainen ratkaisu tästä kuitenkin saattaisi löytyä, jotta ihmisten ei tarvitsisi muuttaa pois omalta kotiseudultaan.
Eilen julkaistu tutkimus menneistä merenpinnan muutoksista
Kopp, R.E., Kemp, A.C., Bittermann, K., Horton, B.P., Donnelly, J.P., Gehrels, W.R., Hay, C.C., Mitrovica, J.X., Morrow, E.D., Rahmstorf, S. (2016): Temperature-driven global sea-level variability in the Common Era. Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) [DOI:10.1073/pnas.1517056113]
Eilen julkaistu tutkimus tulevista merenpinnan muutoksista
Mengel, M., Levermann, A., Frieler, K., Robinson, A., Marzeion, B., Winkelmann, R. (2016): Future sea-level rise constrained by observations and long-term commitment. Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) [DOI:10.1073/pnas.1500515113]
Potsdam Instituten (PIK) tämänpäiväinen lehdistötiedote eilen julkaistuista tutkimuksista
Sea-level rise past and future: robust estimates for coastal planners
Artikkeli Kiribatin ongelmista
Abc.net.au: Kiribati looks to artificial islands to save nation from rising sea levels
Mengel, M., Levermann, A., Frieler, K., Robinson, A., Marzeion, B., Winkelmann, R. (2016): Future sea-level rise constrained by observations and long-term commitment. Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) [DOI:10.1073/pnas.1500515113]
Potsdam Instituten (PIK) tämänpäiväinen lehdistötiedote eilen julkaistuista tutkimuksista
Sea-level rise past and future: robust estimates for coastal planners
Artikkeli Kiribatin ongelmista
Abc.net.au: Kiribati looks to artificial islands to save nation from rising sea levels
Suurin osa Yhdysvaltojen tulvista yhteydessä ilmastonmuutokseen
Erittäin hyvä tiivistelmä merenpinnan nousuun liittyvistä tutkimuksista
Tutkimus lämpölaajenemisen ja jäätiköiden sulamisen osuudesta merenpinnan nousuun
12 kommenttia:
Hukkuuko Kiribati? Sieltä löytyy kyllä ihan mittaustietojakin. Vaihtelee reilusti, mutta 40 v:n trendi on nolla:
http://www.psmsl.org/data/obtaining/stations/1371.php
Kyllä Kiribati vähitellen hukkuu, tosin ei pelkästään merenpinnan nousun myötä, vaan asiaan vaikuttavat myös maankäyttötavoista johtuva eroosio ja korallien heikkeneminen merten happamoitumisen seurauksena sekä korallien haalistuminen (kunnon huonontuminen) meriveden liiallisen lämpenemisen myötä. Jos korallit pysyisivät hyväkuntoisina, Kiribatin maa-ala saattaisi jopa kasvaa pienenemisen sijaan. Kiribatin hukkumistakin aiemmin ongelmaksi saattaa tulla juomaveden suolaantuminen meriveden takia. Merenpinnan nousukin näkyy pitkällä aikavälillä. Vuosina 1992-2016 merenpinta on noussut Kiribatin alueella 4,6 mm vuodessa.
Climate Data Information (havainnolliset diagrammit)
A study of sea-level changes in the Kiribati area for the last 16 years (tässä tutkimuksessa vuosilta 1992-2008 merenpinta Kiribatin alueella nousi keskimäärin 3,9 mm/vuosi, kaikkiaan 6,14 cm)
Pacific Sea Level Monitoring Project, Monthly Data Report, January 2016 (joulukuusta 1992 tammikuuhun 2016 Kiribatin merenpinnan nousunopeus tämän Australian ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan 4,6 mm/vuosi)
Pacific Atoll Living: How Long Already and Until When? (laskelmia siitä, kuinka kauan Tyynenmeren koralliatollit selviävät merenpinnan noususta)
Skeptical Science (myytti: koralliatollit kasvavat merenpinnan kohotessa)
Et näköjään osannut lukea linkkiäni. Tämän vuoden El Nino nostaa taas melkoisen piikin, toita on ollut ties kuinka monta. En viitsi lähteä trendiä laskemaan, mutta silmälläkin näkee, että 40 vuodessa Kiribatilla ei ole havaittavissa minkäänlaista nousutrendiä.
Kaikenlainen huuhaa meren happamoitumisesta kuuluu samaan sarjaan, jolla hyväuskoisia pelotellaan. Jos CO2 olisi syyllinen vaikka 0,3 pH:n laskuun, siihen tarvittaisiin n. 50:n ilmakehän hiilidioksidi meriin uponneena.
Kiribati kyllä hukkuu, kun sen alla oleva vanha tulivuori romahtaa mereen. 90-luvun lopulla merenpinta nousi siellä parissa vuodessa n. 30 cm ja sitten laski yhdessä vuodessa 50 cm. Nousuja tai laskuja saa sieltä millaisia haluaa, kun valitsee alku- ja loppupisteet sopivasti. Vuoden, kahden päästä tulee taas romahdus, jolloin joku neropatti voisi taas laskea nousua, mutta ei taida laskea, kun se on vastoin omaa näkemystä.
Minäkin voin väittää, että merenpinta laski Kiribatilla vuodesta 1982 vuoteen 2010 n. 40 cm. Tosin luku olisi yhtä tyhmä kuin linkaamasi lukemat, joihin luotat sokeasti.
Me olemme siis samaa mieltä: ”Kiribati kyllä hukkuu.” Tämä onkin sitten ainoa asia, josta olemme samaa mieltä.
Tyynenmeren saarilla päivittäiseen meriveden korkeuden vaihteluun vaikuttavat lähinnä kuun ja auringon vetovoimasta johtuvat nousu- ja laskuvesi sekä sääolosuhteet (paineen vaihtelu). Pitemmällä aikavälillä vaihtelua aiheuttavat muutokset ilmastossa ja meren lämpösisällössä. Lisäksi ENSO-sykli vaikuttaa siten, että El Niñon aikana meriveden pinta on tavanomaista alempana läntisellä Tyynellämerellä lähellä päiväntasaaja, koska alueella on tavallista heikompi pasaatituuli, tavallista viileämpi merivesi ja tavallista korkeampi paine. Esimerkiksi Mikronesian liittovaltiossa mitattiin tammikuussa 2016 mittaushistorian (2002-2016) tammikuiden alhaisin merenpinnan taso. Sen sijaan La Niñan aikana ko. alueella pasaatituuli voimistuu, merivesi lämpenee ja paine pienenee. Näin meriveden pinta kohoaa La Niñan aikana. El Niño ei siis nosta piikkiä, kuten väität, vaan piikin nostaa La Niña.
Australian ilmatieteen laitoksen juuri ko. alueella tekemissä mittauksissa nämä vaihtelut näkyvät hyvin:
Diagrammi 1
Diagrammi 2
Trendit eivät tietenkään selkeästi näy silmämääräisesti, kuten luulet, vaan ne täytyy laskea. Tässä Australian ilmatieteen laitoksen laskelmat Tyynenmeren saarilta (Marshallinsaaret, Mikronesian liittovaltio, Papua-Uusi-Guinea, Salomonsaaret, Kiribati, Nauru, Tuvalu, Samoa, Vanuatu, Fiji, Tonga, Cookinsaaret):
Taulukko 1
Toki nuo paikan päällä tehdyt - ja satelliittikartoitusta tarkemmat - mittaussarjat ovat valitettavan lyhyitä pitkän aikavälin trendien laskemiseen. Kuitenkin myös yleisesti tiedetään maapallon merten pinnan nousevan.
Kiribatilla mittauksia on tehty sentään joulukuusta 1992 alkaen ja merenpinnan nousutrendi siitä tammikuun 2016 loppuun asti päivitettynä on ollut 4,6 mm/vuosi. Tietenkään tuota ei silmämääräisesti näe diagrammeista noin tarkasti, turha edes luulla sitä, mutta laskemalla se paljastuu. Silmämääräisesti tuollainen trendi tulee diagrammeissa selkeästi näkyviin vasta pitkällä aikavälillä.
Kukaan ei väitäkään merten happamoituneen 0,3 pH-yksikköä, vaan pH on laskenut tähän mennessä noin 0,1 yksikköä tai hieman enemmän (8,2:sta 8,1:een). Ilmatieteen laitoksen tuottama Ilmasto-opas kertoo näin: ”Keskimääräinen maailmanlaajuinen merenpinnan korkeus on noussut runsaassa sadassa vuodessa eli vuosien 1901 ja 2010 välisenä aikana noin 19 cm. Suurin osa eli noin 75 prosenttia 1970-luvun alun jälkeisestä merenpinnan noususta on aiheutunut vuoristojäätiköiden sulamisesta ja meriveden lämpölaajenemisesta. Myös mannerjäätiköistä peräisin oleva vesi on vaikuttanut asiaan. Merien pintakerros on happamoitunut 26 prosentilla eli veden pH-arvo on laskenut 0,1 yksiköllä teollistumista edeltävään aikaan verrattuna. Meriveden happamoitumista aiheuttaa pääasiassa hiilidioksidi, jota meret sitovat ilmakehästä . Tällä hetkellä ihmiskunnan tuottamista hiilidioksidipäästöistä noin 30 prosenttia liukenee meriin.”
Tosin IPCC:n tieteellisiin julkaisuihin perustuva raportti on taannoin ennustanut meriveden pH:n laskevan tällä vuosisadalla vielä jopa tuon 0,3-0,4 yksikköä lisää. Perustelut sille, kuinka tämä on mahdollista, löytyvät tuossa linkissä mainituista tutkimuksista.
Tiedettä ei tehdä näin: ”En viitsi lähteä trendiä laskemaan.” Eikä myöskään näin: ”Kaikenlainen huuhaa meren happamoitumisesta kuuluu samaan sarjaan, jolla hyväuskoisia pelotellaan.” Eikä näinkään: ”Minäkin voin väittää, että merenpinta laski Kiribatilla vuodesta 1982 vuoteen 2010 n. 40 cm. Tosin luku olisi yhtä tyhmä kuin linkaamasi lukemat, joihin luotat sokeasti.” Et todellakaan voi väittää niin, koska sinulla ei ole siihen mitään perusteita.
Tällaiset ilmaukset ja kiivastuminen minun mielestäni viittaavat siihen, ettei kirjoittaja haluakaan ymmärtää asiaa ja tutustua tutkimustuloksiin, jotka hän jo ennakkoon leimaa puolueellisiksi ja harhaanjohtaviksi. Asioista saa olla eri mieltä, mutta perustelujen täytyy pohjautua faktoihin eikä loanheittoon, tieteellisten tutkimuslaitosten julkaisemien faktojen mitätöintiin ilman perusteluja ja ihmisten (tutkijoiden, blogikirjoittajien ym. henkilöiden) henkilökohtaiseen mollaamiseen anonyymin nimimerkin takaa. Jatkossa en enää salli blogissani tällaista kommentointia.
Kyse ei ole uskosta ja hyväuskoisista hölmöistä. Yhtään antamissani tieteellisissä linkeissä olevaa lukua ei ole vedetty hatusta tyyliin ”minäkin voin väittää”, vaan kaikille lukuarvoille on olemassa perusteet. Tietenkään se ei tarkoita sitä, että lukuarvot välttämättä olisivat täysin oikein. Ne antavat suuntaviivoja, jotka sitten tarkentuvat jatkotutkimusten ja pitkäaikaisemman seurannan avulla. En sano, että merenpinta sadan prosentin varmuudella nousee merkittävästi tällä vuosisadalla, mutta tämänhetkisten tutkimusten tulokset kyllä viittaavat tähän. Paikan päällä tehdyissä mittauksissa nousutrendi on vain nopeutunut tultaessa kohti nykypäivää.
Meni vähän aikaa ennen kuin löysin arkistostani tämän vuonna 2012 julkaistun havainnollisen tutkimuksen Tyynenmeren trooppisten saarten merenpinnan noususta:
Becker et al., Sea level variations at tropical Pacific islands since 1950
Erityisesti kannattaa katsoa nämä kuvat:
Taulukko: Merenpinnan korkeusvaihtelut trooppisilla Tyynenmeren saarilla. Tide-gauge = mareografimittaukset. RESL = rekonstruoitu merenpinnan nousu 1950-2009. Tähdellä merkityt arvot ovat tilastollisesti merkitseviä (p-arvo < 0,1). Kiribatilta mukana ovat Fanninginsaari ja Christmas Island. Christmas Islandilla mareografimittausten aikainen merenpinnan nousu vuodesta 1974 alkaen oli 1,1 ± 1,0 mm (siis 0,1-2,1 mm) vuodessa. Tämä ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä trendi. Sen sijaan rekonstruktio merenpinnan nousutrendistä pidemmältä ajalta eli vuosilta 1950-2009 tuotti tilastollisesti merkitsevän tuloksen 1,8 ± 0,6 mm vuodessa. Nopeinta nousu oli Tuvalun Funafutilla, 4,7 ± 0,7 mm vuodessa.
Diagrammi: Merenpinnan korkeusvaihtelut trooppisilla Tyynenmeren saarilla. Tide-gauge = mareografimittaukset. RESL = rekonstruoitu merenpinnan nousu 1950-2009. Oikeassa diagrammissa on esitetty punaisella koko maapallon merenpinnan muutos virhemarginaaleineen. Useimmilla Tyynenmeren tutkituilla saarilla merenpinta on noussut maapallon keskiarvoa enemmän. Tuoreemmissakin tutkimuksissa Tyynenmeren länsiosissa merenpinnan nousu on ollut kaikkein voimakkainta.
Tapsa, myös tuon antamasi linkin http://www.psmsl.org/data/obtaining/stations/1371.php aineiston perusteella Kiribatille saadaan pienimmän neliösumman menetelmällä kausivaihtelu poistettuna (kausivaihtelu alueella pieni, ei juurikaan vaikuta lopputulokseen) tällainen merenpinnan nousutrendi:
Christmas Island II, Kiribati
Kuukausien välinen autokorrelaatio huomioon otettuna tulos ei kuitenkaan selvästikään ole tilastollisesti merkitsevä. Kuten jo aikaisemmin tuli todettua, tilastollisesti merkitsevä trendi tulee näkyviin vasta pitemmällä aikavälillä. Kiribatin kohdallakin tilanne on sellainen, että todellisia suuria ongelmia tulee vasta siinä vaiheessa, jos tulevaisuuteen ennustetut merenpinnan nousut toteutuvat. Tähän on syytä varautua, mutta varmuudella tiedämme asian vasta sitten, kun muutaman vuosikymmenen päästä tilanteen näemme.
http://ilmastorealismia.blogspot.com.es/2016/02/akateemista-aikuisviihdetta.html?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed:+Ilmastorealismia+(Ilmastorealismia)
Kysehän on koko ajan ollut siitä väitetystä merenpinnan nousun kiihtymisestä, ei kukaan ole keskimääräistä nousua väittänyt nollaksi tai en minä ainakaan. En tätä kiihtymistä myöskään löytänyt nyt postaamastasi kuvastakaan. Vaikea on kyllä mitään trendiä luotettavasti laskeakaan noin lyhyeltä ajalta, mistä tietoja on saatavissa, kun keskimääräinen nousunopeus on millin luokkaa ja vaihtelu jopa alle vuodessa puoli metriä. Mitään näyttöä ei siis ole siitä, että ihmisperäinen ilmastonmuutos olisi upottamassa Kiribatia mereen.
Tästä El Ninosta vielä. Eikös Kiribati sijaitse juuri siellä, missä tämä lämpöpulssi näkyy merenpinnassa? Minunkäsittääkseni tämä lämpöpulssi juuri nostaa merenpintaa. Se ei kyllä mene ihan samaa rataa kuin ilmakehän lämpöhuippu ajallisesti.
Tapsa, kirjoitit edellä näin: ”Hukkuuko Kiribati? Sieltä löytyy kyllä ihan mittaustietojakin. Vaihtelee reilusti, mutta 40 v:n trendi on nolla.” Ja nyt näin: ”Kysehän on koko ajan ollut siitä väitetystä merenpinnan nousun kiihtymisestä, ei kukaan ole keskimääräistä nousua väittänyt nollaksi tai en minä ainakaan.” Mielestäni tässä on selvä ristiriita. Viittasit diagrammiin merenpinnan korkeudesta. Puhe oli siis merenpinnan nousutrendistä, jota sanoit nollaksi, ei mistään ”kiihtymistrendistä”. Hyvä kuitenkin, että nyt olemme samaa mieltä myös siitä, että merenpinta nousee Kiribatin alueella.
Australialaisen uutistoimiston uutisessa sanotaan näin: ”The Australian Bureau of Meteorology's National Tidal Centre has reported an average sea level rise of 7.3 millimetres a year for Kiribati since 1992, and the Kiribati government has said the rise has already forced some villagers to abandon their homes.” Tuo 7,3 mm vuodessa on kyllä epäilyttävä luku, joka täytyy vielä varmistaa.
Läntisen Tyynenmeren alueella merivesi usein viilenee El Niñon myötä. Kiribati alkaa olla sillä alueella, että lämpeneminen on mahdollista. Koska Kiribati kuitenkin on niin lähellä päiväntasaajaa,
meriveden lämpötila ei vaihtele kovinkaan paljon ja siihen vaikuttavat Australian ilmatieteen raportin mukaan El Niñoa enemmän muut säätekijät. Australian ilmatieteen laitoksen raporteista ilmenee, että nykyisen El Niñon aikana keskimääräinen meriveden lämpötila Kiribatin alueella oli tavanomaista viileämpi lokakuun 2015 loppuun asti. Marraskuusta tammikuuhun merivesi on ollut keskimäärin hieman tavanomaista lämpimämpää mutta kuitenkin hyvin lähellä tavanomaista, kun taas meriveden maksimilämpötilat ovat jääneet tavanomaisen alapuolelle (meriveden lämpötilan vaihtelu pienentynyt).
Havaitut ja ennustet merenpinnan muutokset Kiribatin alueella vuosina 1950-2100 näkyvät tästä linkistä, jonka lähteenä on Pacific Climate Change Sciencen raportti. Siitä voi päätellä, onko Kiribatilla syytä huoleen vai ei. Hyvin alhaisten päästöjen skenaariolla RCP2.6 merenpinta kohoaa Kiribatin alueella vuoteen 2030 mennessä 7-17 cm ja vuoteen 2090 mennessä 23-59 cm verrattuna aikavälin 1986-2005 tasoon. Sen sijaan hyvin korkealla päästöskenaariolla RCP8.5 vastaavat luvut ovat 7-17 cm ja 38-87 cm.
Tuolta Kiribatin meriveden lämpötilahavainto diagrammista näkyy, että esim. super El Ninon aikana 1997-1998 merivesi oli Kiribatilla selvästi tavallista viileämpää.
Varmistin tuon uutisartikkelissa väitetyn Kiribatin merenpinnan kohoamistrendin (7,3 mm vuodessa) paikkansa pitävyyden tai pitämättömyyden Australian ilmatieteen laitoksen vuorovesiyksikön apulaisjohtajalta. Hän vastasi, että tuollainen trendi oli laskettu useita vuosia aiemmin, mutta uusimpien mittausten mukaan trendi on ollut 4,6 mm vuodessa joulukuun 1992 alusta tammikuun 2016 loppuun.
Tämä nousutrendi 4,6 mm vuodessa on mitattu Betion saarelta (tässsä linkissä päivittyvä diagrammi tilastotietoineen), joka sijaitsee noin 3 300 kilometriä lännempänä kuin tuo edellä keskustelun kohteena ollut mittauspiste Christmas Island II (Kiritimati). Kaikkiaanhan Kiribatin saaret hajautuvat noin 3,5 miljoonan neliökilometrin alueelle, vaikka maa-alaa saarilla on ainoastaan reilut 800 neliökilometriä. Tuo Betion saari on muuten sikäli mielenkiintoinen, että sen pinta-ala on merenpinnan noususta huolimatta kasvanut erityisen paljon, niin kuin aiemmin olen kirjoittanut.
Eri mittauspisteissä nousutrendi on ollut erilainen ja sen suuruus on myös vaihdellut sen mukaan, miltä aikaväliltä trendiä lasketaan. Tämä näkyy hyvin myös merenpinnan korkeuden satelliittimittauksista. Useimmilla maapallon alueilla merenpinta on kuitenkin noussut (globaalisti keskimäärin reilut 3,2 mm vuodessa vuodesta 1992 nykypäivään), vaikka eri ajanjaksoina nousunopeus onkin vaihdellut. IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin mukaan nousutrendi on myös kiihtynyt (1901-2010 oli 1,7 mm vuodessa, 1993-2010 oli 3,2 mm vuodessa).
Eilen muuten julkaistiin mielenkiintoinen uusi tutkimus, jonka mukaan kustannukset kasvavat vieläkin enemmän kuin merenpinnan nousu antaa olettaa. Syynä on se, ettei kustannuksia aiheuta pelkästään itse merenpinnan nousu vaan myös esimerkiksi sen myötä lisääntyvät ja voimistuvat tulvat.
Lähetä kommentti