keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Globaali merijään pinta-ala on nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella. Vuodesta 1979 nykyhetkeen merijää on vähentynyt noin 80 neliökilometriä vuorokaudessa.

Jäänmurtaja Otso työssään helmikuussa 1937. Kuva: Pietinen, Museoviraston kuvakokoelmat, Flickr, julkaistu Creative Commons -lisenssillä CC BY-NC-SA 2.0.

Viime vuosina olen kirjoittanut useaan kertaan Antarktiksen (Etelämantereen) ennätyksellisen laajasta merijäästä. GRACE-satelliitista tehtyjen painovoimamittausten avulla on mahdollista arvioida jäämassan muutoksia. Tätä hyödynnettiin Princetonin yliopiston tutkimuksessa, jonka mukaan Länsi-Antarktiksen jäätikkö on viime vuosikymmenen (2003-2014) aikana sulanut kaksi kertaa niin paljon kuin Itä-Antarktiksella on syntynyt uutta jäätä. Antarktiksen jäätikön sulaminen on siis kiihtynyt, vaikka merijään laajuus onkin kasvanut. Sen sijaan arktisella alueella merijään sulamistrendi on ollut selvä jo pitkään (minimilaajuus syksyllä 2012).

Tällä hetkellä globaali merijään pinta-ala on vuodesta 1979 alkavien satelliittimittausten pienin. Toissa päivänä pinta-ala oli 14,365 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 26 000 neliökilometriä vähemmän kuin aiempi minimipinta-ala 14,391 miljoonaa neliökilometriä vuodelta 2006. Vuodesta 1979 nykyhetkeen merijää on vähentynyt noin 80 neliökilometriä vuorokaudessa.

Jatkuvasti päivittyvä tieto maailman merijään pinta-alasta näkyy tämän linkin diagrammista (päivittäinen pinta-ala miljoonina neliökilometreinä sinisellä, keskiarvo 1979-2008 harmaalla, anomalia eli poikkeama tavanomaisesta punaisella). Selkeämpi eri vuosien vertailudiagrammi puolestaan löytyy tästä linkistä, trendidiagrammi täältä ja paljon lisätietoa täältä. Vertailuja tutkittaessa on syytä huomata, että laajuus (extent) on eri asia kuin pinta-ala (area).

Sääasemamittausten globaaleja tuloksia tammikuulta ei ole vielä julkaistu, mutta sekä UAH-satelliittimittausten että RSS-satelliittimittausten mukaan tammikuu oli satelliittimittaushistorian lämpimin tammikuu. Erityisen lämmin tammikuu oli arktisella alueella. UAH-mittausten mukaan tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimintä oli Keski-Venäjällä, Volochankan tienoilla, jossa oli keskimäärin 7,2 celsiusastetta tavanomaista lämpimämpää. Suomen alueet jäivät tammikuussa UAH-tietojen mukaan 0,5-2,5 astetta tavanomaista kylmemmiksi, mikä on selvästi pienempi poikkeama kuin Suomen sääasemilla tehdyissä mittauksissa.

Sekä tammikuun lämpötiloihin että merijään ennätyksellisen pieneen pinta-alaan ovat vaikuttaneet ilmastonmuutoksen lisäksi arktinen oskillaatio ja jopa ennätyksellisen voimakas El Niño.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Tarkennuksena: kyseessä on mittaushistorian tammikuiden pienin merijääpeitto - toki heti kesän sulamiskauden jälkeen merijäätä on merkittävästi tämänhetkistä vähemmän. Mutta hurjaa tämä on silti!

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Ei, kyseessä ei ole mittaushistorian tammikuiden vaan kaikkien kuukausien pienin merijääpeitto. Nyt ei puhuta pohjoisen pallonpuoliskon merijäästä vaan globaalista merijäästä, jossa mukana on myös eteläinen pallonpuolisko. Siellähän on nyt loppukesä/alkusyksy ja sulamiskausi pian lopuillaan.