Ekologisesti kestävään luonnonvarojen kulutukseen tarvittaisiin suomalaisten kulutustasolla 3,8, qatarilaisten kulutustasolla 8,8 ja koko maailman keskimääräisellä kulutustasolla 1,7 maapalloa

Eilen Global Footprint Network julkaisi uusimmat tiedot maapallon eri valtioiden ekologisesta jalanjäljestä. Laskelmat perustuvat YK:n keräämiin vuoden 2016 tietoihin. Viive tietojen ja niiden julkaisun välillä on saatu nyt kavennettua reiluun kahteen vuoteen aiemman yli kolmen vuoden sijaan, koska YK on tehostanut tietojen keräämistä. Tulosten mukaan kaikkien maapallon ihmisten yhteenlasketulla luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Hiilijalanjälki muodostaa noin 60 prosenttia koko ekologisesta jalanjäljestä. Maailman väestöstä 86 prosenttia elää valtioissa, jotka käyttävät uusiutuvia luonnonvaroja enemmän kuin alueen luonto ehtii tuottaa. Positiivista kehitystä on kuitenkin se, että globaalisti ekologinen velka pieneni hieman vuodesta 2014 vuoteen 2016. Mikäli kaikki maapallon asukkaat eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon nykyisen väestön vaatimien luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Asukasta kohden laskettuna harvaanasuttu Suomi kuitenkin tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme.

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden (ks. teksti). HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla alle 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen enintään 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Sri Lankassa. Tavoitteiden mukaiset lukuarvot on esitetty vihreällä pohjalla. Valtioiden globaalisti suurimmat ja pienimmät lukuarvot on tummennettu. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähteet: Ekologinen jalanjälki ja maapallojen tarve Global Footprint Network National Footprint Accounts, 2019 Edition, ja HDI UNDP, Human Development Report 2018, Statistical Update.

Mitä ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti tarkoittavat?

Maapallon kestokyvyn rajoissa elämistä mitataan ekologisella jalanjäljellä. Valtion ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa valtion ekosysteemien kykyä tuottaa luonnon aineksia ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (= hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa, lyhenne gha).

Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Nykyisellä ihmismäärällä maapallolla on yhtä asukasta kohden keskimäärin vain 1,7 gha biologisesti tuottavaa maata. Siten keskimääräisen ekologisen jalanjäljen asukasta kohden pitää olla maailmanlaajuisesti keskimäärin selvästi alle 1,7 gha, mikäli haluamme turvata ihmispopulaatioiden kasvun ja luonnon hyvinvoinnin. 

Millaista on kestävän kehityksen mukainen elämä?

HDI (Human Development Index) tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä. Se havainnollistaa elämisen laatua elinajanodotteen, koulutuksen määrän ja asukasta kohden lasketun ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen avulla. Näistä lasketaan indeksi, joka on välillä 0-1. Mitä suurempi indeksin arvo on, sitä parempi elämisen laatu valtiossa on.

Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla alle 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen enintään 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Sri Lankassa, jota voidaan siten pitää kestävän kehityksen mukaisena valtioina. Ongelma on kuitenkin siinä, että suuresta väestöntiheydestä johtuen myös Sri Lankassa käytetään paikalliseen biokapasiteettiin verrattuna liikaa luonnonvaroja, vaikka maailmanlaajuisesti ajatellen kulutus asukasta kohden onkin pientä. Ekologinen jalanjälki on asukasta kohden laskettuna noin yhden globaalihehtaarin verran suurempi kuin biokapasiteetti.

Ekologisesti kestävään luonnonvarojen kulutukseen tarvittaisiin eurooppalaisten kulutustasolla 2,9, suomalaisten kulutustasolla 3,8 ja pohjoisamerikkalaisten kulutustasolla 5 maapalloa

Suomen ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti vuosina 1961-2016 (yksikkö gha/as) vuonna 2019 julkaistujen tietojen mukaan. Suomen ekologinen jalanjälki on nykyisin 6,26 gha/as. ja biokapasiteetti 12,63 gha/as. Ylijäämä on 6,37 gha/as. Suomalaisten kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi siis noin puolet Suomesta. Suomessa luonnonvarojen kulutus on kuitenkin koko maapallon tuotantokykyä ajatellen liian suurta. Mikäli kaikki maapallon asukkaat eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon nykyisen väestön vaatimien luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin 3,84 maapalloa. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Global Footprint Network National Footprint Accounts, 2019 Edition, Downloaded April 25th, 2019 from http://data.footprintnetwork.org.

Keskimääräisellä eurooppalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 2,9 maapalloa, mikäli kaikki maapallon
ihmiset eläisivät vastaavasti. Pohjoisamerikkalaisten kulutustasolla maapalloja täytyisi olla noin viisi (4,95), ja afrikkalaisten kulutustasolla riittäisi 0,7 maapalloa. Afrikkalaisetkaan eivät silti elä ekologisesti kestävästi, koska maanosan kyky tuottaa luonnonvaroja on liian pieni suhteutettuna väestömäärään. Kaikkien maapallon ihmisten yhteenlasketulla luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat.

Suomen kulutustasolla tarve olisi 3,8 maapalloa. Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Suomessa biokapasiteetti (12,63 globaalihehtaaria/asukas) on noin kaksinkertainen ekologiseen jalanjälkeemme (6,26 globaalihehtaaria/asukas) verrattuna. Asukasta kohden laskettuna harvaanasuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme.

Lue myös nämä

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa

Huomenna on ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa

Kuva: Pixabay.

Suomen vuoden 2019 ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä osuu huhtikuun alkupuolelle. "Tarkka" päivämäärä on tänään 5. huhtikuuta.

Todellisuudessa täysin tarkan päivämäärän laskeminen on mahdotonta. Tieto kuitenkin tarkoittaa sitä, että jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tänä vuonna olisi kulutettu uusiutuvia luonnonvaroja jo huhtikuun tienoilla yhtä paljon kuin maapallo ehtii tuottaa koko tämän vuoden aikana. Loppuvuoden eläisimme tavallaan velaksi luonnolle ja kuluttaisimme edellisten vuosien säästöjä.

Suomalaistenkin suurin yksittäinen syy ylikulutukseen ovat energiantuotannon ja liikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Myös ruuantuotanto on merkittävä vaikuttava tekijä. Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti.

Koko maapallon ylikulutuspäivä tulee yhä aiemmin, viime vuonna elokuun alussa

Koko maapallon ylikulutuspäivä tulee vuosi vuodelta yhä aiemmin. Vuonna 2018 maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä oli jo 1. elokuuta, aiemmin kuin koskaan ennen. Ihmiskunta käytti vain seitsemässä kuukaudessa kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiinkin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2019 laskelmissa käytetään vuoden 2016 tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea".

Sekä valtiokohtaiset ylikulutuspäivät että globaali ylikulutuspäivä ovat siis vain karkeita arvioita. Esimerkiksi Suomen ylikulutuspäivän ilmoitettiin viime vuonna olleen 11. huhtikuuta, mutta uusimpien tilastojen mukaan Suomen ylikulutuspäivä viime vuonna oli 13. huhtikuuta. Eri vuosina alun perin ilmoitetut ylikulutuspäivät eivät siis ole sellaisenaan vertailukelpoisia. Korjattujen tietojen mukaan Suomen ylikulutuspäivät viime vuosina ovat olleet 5.4.2019, 13.4.2018, 11.4.2017, 7.4.2016 ja 13.4.2015.

Ekonomisen velan lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota myös ekologiseen velkaan eli ympäristövelkaan. Kulutamme luontoa vuosi vuodelta yhä enemmän pystymättä maksamaan tätä velkaamme takaisin. Talous, väestö ja luonnonvarojen kulutus kasvavat. Maapallon koko kuitenkin säilyy koko ajan samana. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluku ylitti arvioiden mukaan seitsemän miljardin rajan. YK:n ennusteiden mukaan maapallolla tullee olemaan 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100, vaikka väestönkasvu onkin hidastunut pahimpiin ennusteisiin verrattuna.

Metsien häviäminen, makean veden niukkuus, maaperän eroosio, biodiversiteetin pienentyminen ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään aiheuttavat elämän laadun heikkenemistä ja rahankulua. Arvioiden mukaan ihmiskunta on viimeisimpien noin 50 vuoden aikana kuluttanut luonnonvaroja ja tuottanut saasteita enemmän kuin koskaan sitä ennen yhteensä. Seuraavien noin 40 vuoden aikana maailmassa rakennetaan arvioiden mukaan yhtä paljon kuin tähän asti maailmanhistoriassa yhteensä. Voidaan jopa väittää, että on alkanut antroposeeni eli ihmisen aikakausi, kokonaan uusi geologinen epookki. Onneksi ihmislajin kekseliäisyys ja uudet teknologiat voivat tuoda mukanaan myös ratkaisukeinoja näihin ongelmiin.

Henkilökohtaisen ylikulutuspäivän ja maapallojen tarpeen voi laskea Ecological Footprint Calculator -testin avulla.

Keskeiset lähteet

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

WWF: Suomalaiset ovat kuluttaneet osansa maapallon luonnonvaroista tänään

Lue myös nämä

Huomenna on ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

"On outoa, että meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa."

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Talvi 2018-2019 oli globaalisti mittaushistorian kolmanneksi tai neljänneksi lämpimin: Useilla alueilla ennätyslämmintä, missään ei ennätyskylmää

Maapallon eri alueiden lämpötilat joulukuun 2018 alusta helmikuun 2019 loppuun verrattuna 1900-luvun vastaavien kuukausien keskiarvoon. Keskimääräistä lämpimämpää oli suurella osalla maa- ja merialueista. Paikoitellen oli jopa ennätyslämmintä. Ennätyskylmää ei ollut millään maa- tai merialueella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for February 2019, published online March 2019, retrieved on March 19, 2019.

NOAA:n julkaiseman raportin mukaan pohjoisen pallonpuoliskon talvi eli joulukuun alusta helmikuun loppuun ulottuva jakso oli maa- ja merialueet yhdistettyinä +0,84 ± 0,15 celsiusastetta 1900-luvun vastaavan ajanjakson keskiarvoa lämpimämpi. Näin joulu-helmikuun jakso oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

Mittaushistorian alun jälkeen joulu-helmikuun keskilämpötila on kohonnut keskimäärin 0,07 astetta vuosikymmenessä. Vuodesta 1981 lähtien nousu on ollut kaksinkertaista, 0,14 astetta vuosikymmenessä.

Maapallon maa- ja merialueiden yhdistetty, merialueiden ja maa-alueiden lämpötila-anomalia (lämpötilapoikkeama verrattuna 1900-luvun vastaavien kuukausien keskiarvoon) joulu-helmikuun kolmen kuukauden jaksolla 140 vuoden ajalta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for February 2019, published online March 2019, retrieved on March 19, 2019.

Joulu-helmikuun jakso 2018-2019 oli erityisen lämmin merialueilla ja varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla, jossa Australian ja Oseanian kesä oli ennätyslämmin. Jos katsotaan globaalisti pelkkiä merialueita, pohjoiselta pallonpuoliskolta merialueita tai eteläiseltä pallonpuoliskolta pelkkiä maa-alueita, pelkkiä merialueita tai näitä yhdistettyinä, nämä kaikki olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimpiä.

Eteläisen pallonpuoliskon maa-alueilla tammi-helmikuu 2019 oli yhtä lämmin kuin mittaushistorian lämpimin tammi-helmikuun jakso vuonna 2016 (+1,32 ± 0,13 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi).

Joulu-helmikuun kolmen kuukauden jakson keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 joulu-helmikuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien joulu-helmikuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Winter (December to February) (1892 - 2019, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen julkaisemien ennakkotietojen mukaan kulunut joulu-helmikuu oli maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1892 alkavien tilastojen maailmanlaajuisesti kolmanneksi lämpimin joulu-helmikuun jakso. Vuosien 1981-2010 joulu-helmikuiden keskimääräinen globaali lämpötila ylittyi nyt 0,36 celsiusasteella ja 1900-luvun joulu-helmikuiden keskilämpötila 0,75 asteella.

Mittaushistorian viisi lämpimintä joulu-helmikuun jaksoa ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina 2015-2016 (+0,60°C yli vertailukauden 1981-2010 joulu-helmikuiden keskiarvon), 2016-2017 (+0,40°C), 2018-2019 (+0,36°C), 1997-1998 (+0,31°C) ja 2014-2015 (+0,29°C). Mittaushistorian aikana joulu-helmikuun jakso on lämmennyt globaalisti keskimäärin 0,78 astetta vuosisadassa.

Lue myös nämä

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

Vuonna 2018 meret olivat globaalisti tarkasteltuna ilmeisesti lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa

Vuosi 2018 oli sekä Euroopassa että globaalistikin yksi mittaushistorian lämpimimmistä, vaikka El Niño ei lämmittänyt

Arktisen alueen lämpeneminen 5-9 asteella ei ole väistämätöntä: Lähivuosikymmenten päästöt vaikuttavat paljon

Kuva: Pixabay

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP, UN Environment) julkaisemassa arktista aluetta käsittelevässä 56-sivuisessa raportissa ja lehdistötiedotteessa näyttää olevan merkittävä virhe. Virheestä raportoi ensimmäisenä ilmastotutkija Zeke Hausfather CarbonBriefin faktantarkistuksessa.

Raportin kaksisivuinen osio käsittelee arktisen alueen lämpenemistä. Raportin mukaan arktisen alueen talvilämpötilat kohoavat aikavälin 1986-2005 lämpötilaan verrattuna 3-5 astetta vuoteen 2050 mennessä ja 5-9 astetta vuoteen 2080 mennessä, vaikka Pariisin vuoden 2015 ilmastosopimuksen tavoitteet pystyttäisiin saavuttamaan. Raportin mukaan jopa kaikkien päästöjen lopettaminen yhdessä yössä johtaisi arktisen alueen talvien lämpenemiseen 4-5 asteella. Näin arktisen alueen voimakas lämpeneminen näyttäisi väistämättömältä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Raportissa on sekoitettu Pariisin ilmastosopimuksen tavoite (rajoitetaan esiteolliseen aikaan verrattu lämpeneminen selvästi alle kahteen asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä ja pyritään alle 1,5 asteen lämpenemiseen) merkittävästi suurempien päästöjen skenaarioon, jossa globaalia lämpenemistä tapahtuisi kolme astetta.

YK:n raportissa mainitut asteluvut on poimittu virheellisesti vuoden 2017 AMAP-raportista (Arctic Monitoring and Assessment Programme), joka sinänsä on täysin oikein: "Jäämerellä [engl. Arctic Ocean], joka on joidenkin mallien mukaan alkutalvesta jäätön ja lopputalvesta peittyneenä ohueen jääkerrokseen, lämpeneminen on 3-5 celsiusastetta vuosisadan puoliväliin mennessä ja 5-9 celsiusastetta vuosisadan loppuun mennessä päästöskenaariolla RCP4.5."

AMAP-raportin tässä kohdassa puhutaan siis Pariisin ilmastosopimusta suuremmasta päästöskenaariosta RCP4.5 ja Jäämeren alueesta, ei koko arktisesta alueesta kuten YK:n raportissa. AMAP-raportin mukaan lämpeneminen koko arktisella alueella (pohjoisten leveyspiirien 60 ja 90 välillä) on 2080-luvulla (vuosina 2080-2089) 3,8-7,8 astetta, jos päästöskenaario RCP4.5 toteutuu.

Pariisin ilmastokokouksen aikaan puhuttiin maailman etenevän RCP4.5-skenaarion mukaisesti, elleivät valtiot tiukenna siihen mennessä annettuja ilmastositoumuksiaan kokouksen jälkeen. Mikäli globaali lämpeneminen halutaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti rajoittaa selvästi alle kahteen asteeseen, päästöjen tulee kuitenkin noudattaa selvästi alhaisempaa RCP2.6-skenaariota. Jos lämpeneminen halutaan rajoittaa alle 1,5 asteeseen, päästöjä on vähennettävä vieläkin nopeammin.

Totta on kuitenkin se, että ilmastomallien mukaan arktinen alue lämpenee muuta maapalloa voimakkaammin myös RCP2.6-skenaarion päästörajoitusten vallitessa. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutuessa arktisen alueen talvien lämpeneminen vuosiin 1986-2005 verrattuna näyttää kuitenkin jäävän 0,8-4,5 asteeseen 2050-luvulla ja 0,5-5 asteeseen 2080-luvulla. Useista ilmastomalleista saatu keskimääräinen lämpeneminen on 2,8 astetta sekä 2050-luvulla että 2080-luvulla, koska laskevat globaalit päästöt rajoittavat vuosisadan puolivälin tapahtuvaa lämpenemistä, mikäli RCP2.6-päästöskenaario saadaan toteutumaan. Lähivuosikymmeninä tuotettavilla päästöillä on siis suuri merkitys arktisen alueen lämpenemisen voimakkuuteen.

Tähän mennessä tapahtunut arktisen alueen lämpeneminen on johtanut ennätyspieneen arktisen alueen talvisen merijään laajuuteen vuosina 2015-2018. Keskisuurten tai suurten kasvihuonekaasujen päästöskenaarioilla arktisen alueen talvet lämpenevät ainakin kaksinkertaisesti niin paljon kuin pohjoinen pallonpuolisko keskimäärin. Tällä hetkellä RCP2.6-skenaarion mukaisten päästövähennysten saavuttaminen ei näytä todennäköiseltä.

(Edit 18.3.2019 klo 17, otsikkoa muokattu.)

Lue myös nämä

Joissakin tutkimuksissa Antarktiksen vaikutus merenpinnan kohoamiseen ilmastonmuutoksen seurauksena on arvioitu liian suureksi

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa

Maailman vesipäivä 22. maaliskuuta: Ketään ei jätetä

Credit: UN-Water

Perjantaina 22. maaliskuuta vietettävän vuoden 2019 kansainvälisen vesipäivän teemana on ajatus siitä, että "ketään ei jätetä". Kaikilla on oikeus puhtaaseen veteen.

YK:n kehitystavoitteissa eli Agenda 2030 -tavoitteissa kohta 6 on veden saannin ja kestävän käytön sekä sanitaation varmistaminen kaikille vuoteen 2030 mennessä.

YK kertoo seuraavia tietoja:

-2,1 miljardilta ihmiseltä puuttuu kotoa puhdas vesi.

-Neljäsosassa maailman ala-asteista ei ole saatavissa juomavettä. Koululaiset kärsivät janosta tai juovat vettä, jonka laatua ei ole varmistettu.

-Yli 700 alle viisivuotiasta lasta kuolee joka päivä ripuliin, joka johtuu likaisesta vedestä ja huonosta sanitaatiosta.

-Maailmanlaajuisesti 80 prosenttia ihmisistä, joiden täytyy tyytyä vaarallisiin ja suojaamattomiin vesilähteisiin, asuu maaseudulla.

-Naiset ja tytöt ovat vastuussa veden kantamisesta kahdeksassa kymmenestä sellaisesta kotitaloudesta, jossa vesi haetaan kodin ulkopuolelta.

-Niiden 68,5 miljoonan ihmisen osalta, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, turvallisten vesipalvelujen toteuttaminen on erittäin hankalaa.

-Noin 159 miljoonaa ihmistä kerää juomavetensä pintavesistä, kuten lammikoista ja puroista.

-Noin 4 miljardia ihmistä - lähes kaksi kolmasosaa maailman väestöstä - kokee voimakasta vesipulaa ainakin yhden kuukauden ajan vuodessa.

Lue myös nämä

Maailman vessapäivä 19. marraskuuta

Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää.

Hyvää maailman vesipäivää Beatlesin tahdissa!

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Paha, pahempi, pullovesi!

Plastic Ocean - hätkähdyttävä dokumenttielokuva muovimeristä

Päättynyt talvi oli Kouvolassa pari astetta digitoidun mittaushistorian keskiarvoa lämpimämpi

Kouvolan talvien 1959-2019 keskilämpötilat on kuvattu punaisella käyrällä. Lisäksi ruskealla käyrällä on esitetty lämpötilojen kymmenen vuoden liukuva keskiarvo. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen talven ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Ilman 10 vuoden liukuvaa keskiarvoa pitkän aikavälin kehityssuuntaa ei ole helppo erottaa, vaan lämpötilojen vaihtelu näyttää melko sattumanvaraiselta. Esitetyt lämpötilat ovat Utin lentoasemalta. Talvelta 2018-2019 Utin lentoasemalta puuttuu useiden vuorokausien tietoja. Saatavilla olevien tietojen perusteella Utin lentoaseman talven 2018-2019 keskilämpötila -4,6 astetta on kuitenkin täysin sama kuin viereisen Utin Lentoportintien sääaseman keskilämpötila. Diagrammin saa suurennettua klikkaamalla sen päältä. Lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Jos talveksi lasketaan kolmen kuukauden jakso joulukuun alusta helmikuun loppuun, talven 2018-2019 keskilämpötila oli Kouvolan Utissa -4,6 astetta. Tämä on 2,1 astetta korkeampi kuin vuodesta 1959 alkavan digitoidun mittaushistorian talvien keskilämpötila -6,7 astetta. Kouvolan talvet ovatkin lämmenneet mittaushistorian aikana. Viimeksi keskiarvoa kylmempi talvi koettiin 2010-2011.

Ilmastotieteessä vertailujaksojen pituus on yleensä 30 vuotta. Jos katsotaan Kouvolan talvilämpötilaa 30 vuoden jaksoissa, jaksolla 1961-1991 (eli talvesta 1961-1962 talveen 1990-1991) talvien keskilämpötila oli -7,9 astetta, jaksolla 1971-2001 puolestaan -6,9 astetta ja jaksolla 1981-2011 enää -6,5 astetta. Mikäli katsotaan muitakin kuin virallisesti käytettyjä 30 vuoden vertailujaksoja, jaksolla 1959-1988 talvien keskilämpötila oli -8 astetta ja jaksolla 1989-2019 enää -5,5 astetta pakkasta.

Digitoidun mittaushistorian kylmin talvi Kouvolassa koettiin joulukuusta 1984 helmikuuhun 1985, jolloin kolmen kuukauden keskilämpötila oli -13 astetta. Tähän mennessä lämpimin talvi puolestaan on ollut 2007-2008, jonka keskilämpötila oli -0,9 astetta.

Ilmatieteen laitos kuvailee tiedotteessaan koko Suomen päättynyttä talvea näin: "Talvi eli joulu-helmikuu oli maan etelä- ja keskiosassa reilun asteen tavanomaista [vertailukautta 1981-2010] leudompi. Lapissa oltiin lähempänä pitkän ajan keskiarvoja. Joulukuu ja helmikuu olivat selvästi keskiarvoja lauhempia, mutta tammikuuhun osui kylmempi jakso. Havaintoasemasta riippuen tätä lauhempi talvi koettiin viimeksi viime tai toissa vuonna. Talven sademäärä oli hieman tavanomaista runsaampi etelässä ja pohjoisessa. Lumisademäärä oli niin ikään hieman keskiarvojen yläpuolella, ainoastaan Kymenlaaksossa lunta satoi harvinaisen paljon."

Utin Lentoportintiellä lumensyvyys oli korkeimmillaan 8. helmikuuta, jolloin lunta oli 73 senttimetriä. Helmikuun viimeisenä päivänä lunta oli enää 53 senttimetriä. Tämä on lähellä Utin lentoaseman vertailukauden 1961-1990 kyseisen ajankohdan keskiarvoa 55 senttimetriä. Mittaushistorian suurin lumensyvyys Utissa on ollut 120 senttimetriä.

Lue myös nämä

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

Kuinka paljon jouluaattona yleensä on lunta?

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä