Talven sää Suomessa 2019-2020

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen ennusteet Suomen tulevan talven (2019-2020) säästä. Nämä hyvin alustavat ennusteet ennakoivat melko yksimielisesti, että Suomen talvi tulee olemaan vähän (keskimäärin 1-2 astetta) pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että jossakin vaiheessa talvea voi tulla kova pakkasjakso. Sitä paitsi tyypillisesti vuodenaikaisennusteet muuttuvat ja tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähentyessä, eivätkä vuodenaikaisennusteet muutenkaan ole kovin luotettavia.

Huom.! Päivitän talven aikana ennusteita tämän blogitekstin kommentteihin, joten myös kommentit kannattaa katsoa.

NOAA/NWS: Koko Suomessa vähän keskimääräistä leudompi talvi, Etelä-Suomessa helmikuu tavanomaiseen verrattuna lämpimin ja sateisin kuukausi

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa tulevista kolmen kuukauden jaksoista ajankohdan tavanomaiseen verrattuna lämpimin jakso on marraskuun 2019 alusta tammikuun 2020 loppuun. Tämä jakso on ennusteen mukaan lähes koko Suomessa keskimäärin 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Länsi-Lappia lukuun ottamatta sama tilanne jatkuu myös joulu-helmikuussa. Tammi-maaliskuussa ja helmi-huhtikuussa 2020 Etelä-Suomessa on edelleen 1-2 pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää, mutta Pohjois-Suomessa poikkeama jää +0-1 asteeseen. Hyvin alustavan ennusteen mukaan kevät 2020 (maalis-toukokuu) on Etelä- ja Keski-Suomessa 0,5-1 astetta tai paikoin erityisesti Kaakkois-Suomessa 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi, mutta Pohjois-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Huhti-kesäkuu on lähes koko Suomessa 0,5-1 astetta (Kaakkois-Suomessa 1-2 astetta) pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi.

Yksittäisistä kuukausista marraskuu ja joulukuu ovat koko Suomessa 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpiä. Tammikuussa 2020 suurimmassa osassa Suomea on edelleen 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää, mutta Pohjois-Pohjanmaalla ja Länsi-Lapissa poikkeama jää vain 0,5-1 astetta pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolelle. Etelä-Suomessa helmikuu on tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimin kuukausi, kun kuukauden keskiarvo nousee ennusteen mukaan 2-3 astetta pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalle. Helmikuun poikkeama pienenee etelästä kohtin pohjoista mentäessä Pohjois-Lapin 0,5-1 asteeseen. Maaliskuussa Kaakkois-Suomessa on 1-2 ja muualla Etelä- sekä Keski-Suomessa 0,5-1 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää, Lapissa täysin tavanomaista. Huhtikuussa tilanne pysyy lähes samana, joskin Kaakkois-Suomen +1-2 asteen poikkeama laajenee kohti Etelä-Suomea.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä kovin paljon pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta tai sateisemmalta, vaan sademäärät ovat tavanomaisia. Pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna suurimmat sademäärät kertyvät tammi-maaliskuussa ja pienimmät maalis-toukokuussa tai huhti-kesäkuussa.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna selvästi sateisin on lähes koko Suomessa helmikuu. Joulu-, tammi- ja huhtikuun sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Erityisesti alkutalvi keskimääräistä lämpimämpi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan kolmen kuukauden jaksolla marraskuun alusta tammikuun loppuun koko Suomessa on ajankohdan pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpää, varmimmin Pohjois-Suomessa. Sademäärissä on suuri paikallinen vaihtelu.

Joulu-helmikuussa lähes koko Suomessa (lukuun ottamatta lämpötiloiltaan täysin tavanomaista eteläisintä rannikkoa, Kaakkois-Suomea ja Länsi-Lappia) on keskimääräistä lämpimämpää, joskaan todennäköisyys ei ole enää yhtä suuri kuin marras-tammikuussa. Sen sijaan Keski-Euroopassa on ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa kylmempää. Suomen sademäärät ovat tavanomaisia. Hieman todennäköisemmin on keskimääräistä kuivempaa kuin sateisempaa.

Tammi-maaliskuussa lämpötilapoikkeamat vaihettuvat Etelä-Suomen täysin tavanomaisista lämpötiloista Pohjois-Suomen keskimääräistä lämpimämpiin lukemiin. Varmimmin keskimääräistä lämpimämpää on Käsivarren Lapissa. Keski-Euroopassa ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa kylmempi sää on aiempaakin todennäköisempi. Etelä- ja Keski-Suomen sademäärät lienevät vähän tavanomaista pienempiä. Aivan pohjoisimmassa Lapissa voi olla tavanomaista sateisempaa.

Helmi-huhtikuussa Etelä-Suomen lämpötilat ovat edelleen tavanomaisia, mutta Keski- ja Pohjois-Suomessa on ajankohdan keskiarvoa lämpimämpää. Tämän varmuus ei kuitenkaan ole kovinkaan suuri. Keskimääräistä kylmemmän sään alue on liikkunut Keski-Euroopasta Venäjälle, Suomen itäpuolelle. Sademäärät vaihtelevat Etelä-Suomen keskimääräistä kuivemmasta Pohjois-Suomen keskimääräistä sateisempaan.

Japanin ilmatieteen laitos: Koko Suomessa leuto alkutalvi, Etelä-Suomessa kuivaa, Pohjois-Suomessa sateista

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että marraskuun alusta tammikuun loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomessa on ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Selvimmin lämpimyys näkyy Pohjois-Suomessa.

Sademäärässä on suuri paikallinen vaihtelu. Etelä-Suomessa sademäärät ovat todennäköisesti vähän ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja pienempiä ja Pohjois-Suomessa suurempia.

ECMWF: Alkutalvi 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että marraskuun alusta tammikuun loppuun ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Britannian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat koko Suomessa keskimäärin 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpiä. Pohjois-Euroopan yllä oleva tavanomaista lämpimämmän sään alue laajenee koko ajan talven edetessä. Lappia lukuun ottamatta kaikki kolmen kuukauden jaksot ovat ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa sateisempia.

Ranskan ilmatieteen laitos: Koko Suomessa talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sateinen

Myös Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan kaikki kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat koko Suomessa keskimäärin 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpiä. Pohjois-Euroopan yllä oleva tavanomaista lämpimämmän sään alue on laajimmillaan joulu-helmikuussa. Koko Suomessa kaikki ennustetut jaksot ovat myös keskimääräistä sateisempia.

Italian ilmatieteen laitos: Koko talvi keskimääräistä lämpimämpi, selvimmin alkutalvi, sademäärät tavanomaisia

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan marras-tammikuu on lähes koko Suomessa 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa leudompi. Vain aivan lounaisimmassa Suomessa poikkeama jää +0,5-1 asteeseen. Joulu-helmikuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Etelä-Lapin tienoilla voi edelleen olla 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Tammi-maaliskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Sademäärät ovat kaikilla ennustetuilla jaksoilla täysin tavanomaisia.

Saksan ilmatieteen laitos: Erityisesti tammi-maaliskuun jakso lämmin ja sateinen

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa marras-tammikuu näyttää Etelä-Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomaiselta, Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämmältä. Joulu-helmikuussa Etelä-Suomessa on 0,5-1 ja Pohjois-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Tammi-maaliskuu onkin sitten koko Suomessa 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi ja vähän keskimääräistä sateisempi. Muiden jaksojen sademäärät ovat täysin tavanomaisia tai marras-tammikuussa Lounais-Suomen tienoilla voi olla jopa vähän keskimääräistä kuivempaa.

Copernicus Climate Change Service: Suomen talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja Etelä-Suomessa vähän keskimääräistä sateisempi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Kaikki ennustetut kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat tämän yhdistelmän mukaan Suomessa 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpiä. Etelä- ja Keski-Suomessa sademäärät voivat olla vähän pitkäaikaista keskiarvoa suurempia, Pohjois-Suomessa täysin tavanomaisia.

Lue tästä joulun sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin jouluaatoksi heikkoa lumisadetta ja ylimmillään kahta plusastetta, alimmillaan 11 pakkasastetta. Metcheckin mukaan Helsingin pilvipoutaisen jouluaaton maksimilämpötila on -15 astetta ja minimi -16 astetta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa talvesta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen leutoa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kuinka paljon jouluaattona yleensä on lunta?

Vuorokauden lumisade-ennätys

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Talvi 2018-2019 oli globaalisti mittaushistorian kolmanneksi tai neljänneksi lämpimin: Useilla alueilla ennätyslämmintä, missään ei ennätyskylmää

Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikössä toimiva tutkimusryhmä on useiden vuosien ajan selvittänyt trooppisten sademetsien loispistiäislajiston monimuotoisuutta aluksi Amazoniassa ja myöhemmin myös Afrikassa. Maapallolta tunnetaan noin 25 000 loispistiäislajia, joista noin 200 on tämän tutkimusryhmän löytämiä ja nimeämiä. Tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa kuvattiin jälleen kaksi tieteelle uutta loispistiäislajia Afrikasta. Biologeille löytyykin jatkuvasti uutta mielenkiintoista tutkittavaa, ja suomalaiset biologit ovat uusien lajien löytämisessä aivan maailman huipputasolla. Nämä uudet lajit voivat hyödyttää ihmiskuntaa monella tavalla.

Toinen tällä viikolla julkaistun tutkimuksen uusista lajeista sai nimekseen Epirhyssa quagga, koska se muistuttaa väritykseltään seepraa. Kvagga (Equus quagga) on sukupuuttoon kuollut eteläafrikkalainen seepralaji.

Epirhyssa johanna. Kuva julkaisusta Hopkins et al. 2019.

Uusi ugandalainen porapistiäinen puolestaan sai nimekseen Epirhyssa johanna. Tutkimusta vetänyt tohtorikoulutettava Tapani Hopkins kertoo lajin nimeämisestä näin: "Lajista löytyi vain yksi, ainutlaatuinen, naaras = tietenkin piti nimetä vaimoni mukaan. Sattui vieläpä ilmestymään vaimoni syntymäpäivänä." Biologivaimo arvosti tätä, mutta Iltalehti kirjoitti siitä, kuinka tutkija "nimesi kiduttajaloisen vaimonsa mukaan".

Epirhyssa johanna lähikuvassa. Kuva julkaisusta Hopkins et al. 2019.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja, professori Ilari E. Sääksjärvi mainitsee muitakin biodiversiteettiyksikön tutkimustyön tuottamia hauskoja tieteellisiä lajinimiä. Clistopyga caramba -lajin lajia määrittävä osa caramba viittaa espanjankieliseen huudahdukseen "Ay caramba!", jolla ilmaistaan usein hämmästystä. Kyseinen huudahdus kuvaa hyvin myös tutkijoiden tunteita, kun he näkivät tämän lajin.

Clistopyga caramba. Kuva: Ilari E. Sääksjärvi.

Arotes ucumari -pistiäisen lajimääre ucumari on ketšuan kieltä ja tarkoittaa silmälasikarhua. Sekä pistiäinen että silmälasikarhu lienevät levinneet Amerikan mantereelle Beringinsalmen kautta ja levittäytyneet sieltä kohti etelää. Arotes ucumari -nimellä tutkijat haluavat kiinnittää huomiota molempien näiden Andien trooppisilla alueilla elävien lajien suojeluun.

Arotes ucumari. Kuva: Ilari E. Sääksjärvi.

Sääksjärven lempilaji on Triclistus amazopeikkus, jonka hän nimesi taannoin Kuparivuoren koulun 4B-luokkalaisten kanssa. Amazopeikkus tarkoittaa "Amazonian peikkoa" ja on yhdistelmä koululaisten ehdottamista Amazoniin viittaavista sanoista ja peikko-sanasta. Nimitys kuvaa hyvin lajin omituisia anatomisia muotoja ja tuntemattomia elinympäristöjä.

Triclistus amazopeikkus. Kuva: Ilari E. Sääksjärvi.

Tarkka lajien määrittäminen auttaa ihmiskuntaa ymmärtämään paremmin biodiversiteettikatoa. Lisäksi monet uudet lajit voivat suoraan hyödyttää ihmisiä jollakin tavalla. Esimerkiksi tällaisia loispistiäisiä voidaan käyttää tuhohyönteisten biologisessa torjunnassa, mikä vähentää myrkyllisten aineiden tarvetta. Luonnostaankin loispistiäiset pienentävät tuhohyönteisten populaatioita, joten tällaiset lajit olisi tärkeää saada säilymään ekosysteemissä. Lajien kartoittamisella on kiire, koska elinympäristöjen tuhoutuminen ajaa lukuisia lajeja sukupuuton partaalle.

Lähteitä ja lisätietoja

Tapani Hopkins, Heikki Roininen, Simon van Noort, Gavin R. Broad, Kari Kaunisto, Ilari E. Sääksjärvi: Extensive sampling and thorough taxonomic assessment of Afrotropical Rhyssinae (Hymenoptera, Ichneumonidae) reveals two new species and demonstrates the limitations of previous sampling efforts. ZooKeys 878: 33-71.

Parasitoid wasp blog: Two new species from Africa / Kaksi uutta afrikkalaista lajia / Två nya afrikanska arter.

Turun yliopiston mediatiedote 8.10.2019: Afrikan sademetsistä löytyi suurikokoisia tieteelle tuntemattomia loispistiäisiä.

YouTube: Rhyssinae Afrikassa Hopkins et al 2019. Animaatio, jossa näkyy miten porapistiäisiä on löydetty Afrikasta viimeisen sadan vuoden ajan.

Lue myös nämä

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia

Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan

Pohjoisen pallonpuoliskon kesä oli globaalisti vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian lämpimin

Kesä-elokuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 kesä-elokuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla käyrällä on esitetty yksittäisten vuosien kesä-elokuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen käyrä kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency: Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Summer (June to August) (1891 - 2019, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan kolmen kuukauden jakso kesäkuun 2019 alusta elokuun 2019 loppuun oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin kesä-elokuu. Maa- ja merialueet yhdistettynä oli 0,44 astetta lämpimämpää kuin vertailukauden 1981-2010 kesä-elokuiden keskiarvo ja 0,78 astetta lämpimämpää kuin koko 1900-luvun kesä-elokuiden keskiarvo.

Mittaushistorian viisi maailmanlaajuisesti lämpimintä kesä-elokuuta on Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan koettu vuosina 2019 (+0,44°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 2016 (+0,43°C), 2015 (+0,42°C), 2017 (+0,39°C) ja 2014 (+0,32°C). Mittaushistorian aikana kesä-elokuun kolmen kuukauden jaksot ovat lämmenneet keskimäärin 0,7 astetta vuosisadassa.

Lähde

Japan Meteorological Agency: Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Summer (June to August) (1891 - 2019, preliminary value)

Lue myös tämä

Mittaushistorian viisi lämpimintä kesää on koettu pohjoisella pallonpuoliskolla viiden viime vuoden aikana

Mittaushistorian viisi lämpimintä kesää on koettu pohjoisella pallonpuoliskolla viiden viime vuoden aikana

Suurin osa maapallosta oli vuoden 2019 kesä-elokuussa 1900-luvun kesä-elokuiden keskiarvoa lämpimämpi. Laajoilla alueilla oli jopa ennätyslämmintä. Maapallon laajin keskimääräistä kylmemmän sään alue sijaitsi Suomen kaakkoispuolella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2019, published online September 2019, retrieved on September 17, 2019.

NOAA:n eilisiltana julkaisemien tietojen mukaan pohjoisen pallonpuoliskon meteorologinen kesä 2019 eli kulunut kesä-elokuun jakso oli 140-vuotisen mittaushistorian lämpimin yhdessä vuoden 2016 kesä-elokuun kanssa. Kumpanakin vuonna kesä-elokuun keskilämpötila nousi maa- ja merialueet yhdistettyinä 1,13 celsiusastetta 1900-luvun vastaavien kuukausien keskiarvoa korkeammaksi. Koko 140-vuotisen mittaushistorian viisi lämpimintä kesää on koettu pohjoisella pallonpuoliskolla viiden viimeisimmän vuoden aikana.

Globaalisti juuri päättynyt kesä-elokuu oli 140-vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimin, kun katsotaan sekä maa- että merialueiden lämpötiloja. Maailmanlaajuinen lämpötilakeskiarvo ylitti 1900-luvun kesä-heinäkuiden keskimääräisen lämpötilan (15,6 astetta) lähes asteella (0,93 asteella). Tätä lämpimämpi kesä-elokuu on koettu vain vuonna 2016, jolloin oli 0,02 astetta lämpimämpää kuin nyt. Koko mittaushistorian kymmenestä globaalisti lämpimimmästä kesä-elokuun jaksosta yhdeksän on ollut vuosina 2009-2019. Kymmenen lämpimimmän kesä-elokuun joukkoon yltää 1900-luvulta vain vuoden 1998 kesä-elokuu. Heinäkuu 2019 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi.

Vuosien 1880-2019 kesä-elokuun kolmen kuukauden jaksojen globaalit lämpötila-anomaliat eli poikkeamat koko 1900-luvun kesä-elokuiden keskilämpötilasta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2019, published online September 2019, retrieved on September 17, 2019.

Jos katsotaan vain merien globaaleja lämpötiloja, kesä-elokuu 2019 oli mittaushistorian lämpimin tai tarkemmin sanottuna jaetulla ensimmäisellä sijalla vuoden 2016 kanssa. Merien keskimääräinen lämpötila kohosi 0,82 astetta 1900-luvun kesä-elokuiden keskiarvoa (16,4 astetta) korkeammaksi. Tämä oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian toinen kerta, kun merien keskilämpötila ylitti 1900-luvun keskilämpötilan yli 0,8 asteella.

Mikäli tarkastellaan ainoastaan maa-alueita, juuri päättyneen kesä-elokuun globaali keskilämpötila ylitti 1900-luvun vastaavan ajankohdan keskiarvon (13,8 astetta) 1,22 asteella. Tämä tarkoittaa sitä, että kesä-elokuu oli maa-alueilla mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. Edelle menevät vuosien 2016 ja 2017 kesä-elokuut.

Koko vuosi 2019 on tähän mennessä (tammi-elokuun globaali keskiarvo) ollut mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. Edelle kiilaavat vuosien 2016 ja 2017 tammi-elokuiden jaksot.

Lähde

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2019, published online September 2019, retrieved on September 17, 2019

Lue myös nämä

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin

Myös NOAA vahvisti hetki sitten: Heinäkuu globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi ja viisi mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta vuosina 2015-2019

Kuumaa tietoa: Kesäkuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin ja Kouvola on Suomen helteisin kaupunki

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018, lukuisia ennätyksiä myös muualla maapallolla

Euroopassa äärimmäisen kuumien päivien määrä on kolminkertaistunut ja äärimmäisen kylmien öiden määrä pudonnut alle puoleen aiemmasta

Geophysical Research Letters -lehdessä äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan Euroopassa äärimmäisen kuumien päivien määrä on kolminkertaistunut ja äärimmäisen kylmien öiden määrä vähentynyt alle puoleen aiemmasta, kun tarkastellaan ajanjaksoa 1950-luvulta nykypäivään (1950-2018). Tutkimuksessa äärimmäisen kuumaksi määriteltiin lämpötilat, joiden alapuolelle jää 99 prosenttia tarkastelujakson lämpötiloista. Vastaavasti äärimmäisen kylmäksi määriteltiin lämpötilat, jotka kuuluvat kylmimpään prosenttiin kaikista tarkastelujakson lämpötiloista.

Äärimmäisen kuumia päiviä oli Euroopassa vuodessa keskimäärin noin kaksi vuonna 1950 ja keskimäärin noin kuusi vuonna 2018, kun tarkastellaan aikavälin 1950-2018 lineaarista trendiä eikä vain yksittäisiä vuosia. Vastaavasti äärimmäisen kylmiä öitä oli vuonna 1950 keskimäärin yli viisi ja vuonna 2018 enää noin kaksi. Tarkastelujakson aikana äärimmäisen kuumien päivien vuosittainen lukumäärä Euroopassa lisääntyi siis keskimäärin 4,5 päivällä ja äärimmäisen kylmien öiden määrä väheni 3,7 yöllä.

Euroopan äärimmäisen kuumat päivät ovat lämmenneet koko tarkastelujakson aikana keskimäärin 2,3 asteella (0,33 astetta vuosikymmentä kohden) ja äärimmäisen kylmät yöt yli kolmella asteella (0,49 astetta vuosikymmentä kohden). Nämä äärilämpötilat ovat nousseet enemmän kuin kesän ja talven keskilämpötilat. Keski-Euroopassa äärimmäisen kuumat päivät ovat lämmenneet vuosikymmentä kohden keskimäärin 0,14 astetta enemmän kuin kesän keskilämpötila. Tämä tarkoittaa sitä, että koko tarkasteluaikavälillä äärimmäisen kuumien päivien lämpötila on kohonnut lähes asteen verran enemmän kuin kesän keskilämpötila.

Tutkijat tarkastelivat tietoa ympäri Eurooppaa noin tuhannesta mittauspisteestä, joista oli saatavissa riittävän kattavat lämpötilasarjat ilman aukkoja. Mittauspisteistä 94 prosentissa näkyi tarkasteltujen äärilämpötilojen kohoaminen aikavälillä 1950-2018, vaikkakaan kaikissa mittauspisteissä se ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Joissakin mittauspisteissä (6 %) trendiä ei näkynyt tai se oli negatiivinen. Tarkastelluissa säätekijöissä onkin hyvin suuri vuosittainen ja alueellinen vaihtelu. Jos kuitenkin katsotaan Eurooppaa keskimäärin, sekä äärimmäisen kuumien päivien että öiden kohdalla näkyy selkeästi voimakas lisääntymistrendi. Sen sijaan äärimmäisen kylmät päivät ja yöt vähentyvät.

Lähteet

Lorenz, R., Stalhandske, Z., & Fischer, E. M. (2019): Detection of a climate change signal in extreme heat, heat stress, and cold in Europe from observations. Geophysical Research Letters, 46, 8363–8374. https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1029/2019GL082062.

Yale Environment 360: Europe Is Warming Faster Than Even Climate Models Projected

Lue myös nämä

Myös NOAA vahvisti hetki sitten: Heinäkuu globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi ja viisi mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta vuosina 2015-2019

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

Eilen julkaistu tutkimus: Eurooppa lämpenee enemmän kuin muu maapallo ja rankkasateet lisääntyvät

Uusi ilmastotutkimus: Suomen sateet ja Etelä-Euroopan vakava kuivuus lisääntyvät

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

Myös NOAA vahvisti hetki sitten: Heinäkuu globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi ja viisi mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta vuosina 2015-2019

Eurooppalainen Copernicus Climate Change Service kertoi jo aiemmin, että heinäkuu 2019 oli globaalisti todennäköisesti koko mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin. Hetki sitten tämän asian vahvisti NOAA. Myös Nasa ja Japanin ilmatieteen laitos kertovat heinäkuun olleen ennätyslämmin heinäkuu, mutta Japanin ilmatieteen laitoksen tilastoissa se jää jaetulle ykköstilalle heinäkuun 2016 kanssa.

Suurin osa maapallosta oli vuoden 2019 heinäkuussa 1900-luvun heinäkuiden keskiarvoa lämpimämpi. Laajoilla alueilla oli jopa ennätyslämmintä. Maapallon laajin keskimääräistä kylmemmän sään alue sijaitsi Suomen kaakkoispuolella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for July 2019, published online August 2019, retrieved on August 15, 2019.

NOAA:n mukaan vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian viisi globaalisti lämpimintä heinäkuuta ovat olleet viisi viimeisintä heinäkuuta (2015-2019). Kymmenestä lämpimimmästä heinäkuusta yhdeksän on mitattu vuoden 2004 jälkeen. Tämän vuosituhannen ulkopuolelta kymmenen mittaushistorian lämpimimmän heinäkuun joukkoon yltää vain heinäkuu 1998.

Heinäkuu 2019 oli mittaushistorian 43. peräkkäinen heinäkuu ja 415. peräkkäinen kalenterikuukausi, jonka lämpötila ylitti ko. kuukauden 1900-luvun keskiarvon.

Heinäkuu on yleensä vuoden lämpimin kuukausi, kun tarkastellaan koko maapallon lämpötilojen keskiarvoa. Heinäkuu 2019 oli lisäksi ainakin alustavien tietojen mukaan kaikista mittaushistorian heinäkuista lämpimin ja myös kaikista kalenterikuukausista lämpimin. Heinäkuu 2019 oli 0,95 ± 0,17 celsiusastetta 1900-luvun heinäkuiden keskiarvoa lämpimämpi. Niinpä edellisen ennätyslämpimän heinäkuun eli heinäkuun 2016 keskiarvo ylittyi 0,03 asteella. Koko mittaushistorian heinäkuista vain 2019, 2016 ja 2017 ovat NOAA:n mukaan ylittäneet 1900-luvun keskiarvon vähintään 0,90 asteella.

Heinäkuussa 2019 valtiokohtaisia koko mittaushistorian korkeimpia lämpötiloja mitattiin ainakin Belgiassa, Saksassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa. Esimerkiksi Alankomaissa mitattiin maksimilämpötilaksi 40,7 astetta, mikä on mittaushistorian ensimmäinen 40 asteen ylitys Alankomaissa. Hongkongissa heinäkuun minimilämpötila oli 27,7 astetta, mikä on siellä heinäkuun minimilämpötilojen uusi ennätys.

Myös katsottaessa pelkkää pohjoista pallonpuoliskoa (1,11 ± 0,19 astetta yli 1900-luvun keskiarvon) tai pelkkää eteläistä pallonpuoliskoa (0,78 ± 0,16 astetta yli keskiarvon), heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin, jos tarkastellaan sekä maa- että merialueita yhdistettynä.

Kun tutkitaan koko alkuvuotta, vuosi 2019 yltää globaalisti tammi-heinäkuiden lämpötilastossa jaetulle toiselle sijalle yhdessä vuoden 2017 kanssa. Kumpanakin vuonna tammi-heinäkuun jakso oli 0,95 ± 0,17 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi. Lämpimin tammi-heinäkuu koettiin vuonna 2017, jolloin oli 1,09 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Heinäkuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 heinäkuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien heinäkuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Monthly Anomalies of Global Average Surface Temperature in July (1891 - 2019, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan heinäkuu 2019 oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin heinäkuu yhdessä vuoden 2016 heinäkuun kanssa. Maa- ja merialueet yhdistettynä oli 0,43 astetta lämpimämpää kuin vertailukauden 1981-2010 heinäkuiden keskiarvo ja 0,77 astetta lämpimämpää kuin koko 1900-luvun heinäkuiden keskiarvo.

Mittaushistorian viisi lämpimintä heinäkuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina heinäkuut 2019 (+0,43°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 2016 (+0,43°C), 2017 (+0,41°C), 2015 (+0,38°C) ja 2018 (+0,31°C). Mittaushistorian aikana heinäkuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,7 astetta vuosisadassa.

Lue myös tämä

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin