Suomen kesän 2025 sääennuste

Olen koonnut luettavaksenne yhdentoista kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2025 säästä. Ennusteet ovat yksimielisiä siitä, että Suomeen on tulossa jonkin verran keskimääräistä lämpimämpi kesä. Sademääräennusteissa kuitenkin on suurta vaihtelua eri tutkimuslaitosten tuloksissa. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet ovatkin nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella, joten niihin ei kannata luottaa liikaa. Ennusteet myös päivittyvät kevään ja kesän edetessä, joten julkaisen päivityksiä tämän blogitekstin kommentteihin, jos tiedot muuttuvat oleellisesti.

NOAA/NWS: Ennusteen kaikki kuukaudet syyskuuta lukuun ottamatta Suomessa vähintään 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, sademäärissä suuri vaihtelu

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteessa huhtikuun alun ja marraskuun lopun välisistä kolmen kuukauden jaksoista kaikki ovat Suomessa vähintään 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpiä. Huhti-kesäkuussa ja touko-heinäkuussa poikkeama saattaa nousta länsirannikkoa lukuun ottamatta 2-3 asteeseen.

Huhtikuun alusta syyskuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on toukokuu, jolloin koko Suomessa on vähintään 2-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Lapissa ehkä enemmänkin. Kaikki muutkin yksittäiset kuukaudet ovat koko Suomessa vähintään 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, paitsi syyskuussa poikkeama jää Etelä- ja Länsi-Suomessa 0,5-1 asteeseen.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Kolmella ensimmäisellä jaksolla aivan pohjoisimman Lapin sademäärät saattavat nousta tavanomaisen yläpuolelle. Kesä-elokuussa ja heinä-syyskuussa Etelä-Suomessa voi olla keskimääräistä kuivempaa. Etelä- ja Keski-Suomessa on viitteitä keskimääräistä sateisemmasta säästä vain syys-marraskuussa.

Yksittäisten kuukausien sademäärätarkastelussa tavanomaiseen verrattuna kuivin on elokuu ja sateisin varsinkin Lapissa toukokuu. Kesäkuussa Suomi jakautuu voimakkaasti kahtia tavanomaista sateisempaan Lappiin ja tavanomaista kuivempaan Etelä-Suomeen.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi kesä, mutta poikkeama tavanomaiseen verrattuna ei ole yhtä suuri kuin keväällä ja alkusyksystä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) eilen julkaistun vuodenaikaisennusteen mukaan huhti-kesäkuu on koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi, varmimmin Etelä-Lapissa. Myös touko-heinäkuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, todennäköisimmin Lapissa ja Itä-Suomessa. Kesä-elokuussakin koko Suomessa ehkä aivan kaakkoisinta Suomea lukuun ottamatta on keskimääräistä lämpimämpää, mutta todennäköisyydet lämpimyydelle eivät enää ole yhtä korkeat kuin aiemmilla kolmen kuukauden jaksoilla. Sen sijaan heinä-syyskuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa uudelleen erityisesti Lapissa ja Itä-Suomessa.

Keskimääräistä suurempia sademääriä on todennäköisimmin huhti-kesäkuussa sekä touko-heinäkuussa Lapissa ja aivan kaakkoisimmassa Suomessa, heinä-elokuussa eteläisimmässä Suomessa ja heinä-syyskuussa itärajalla. Keskimääräistä vähäsateisempaa voi olla kesä-elokuussa Länsi-Lapissa ja heinä-syyskuussa Kymenlaakson tienoilla.

ECMWF: Vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä, sademäärät runsastuvat etelästä pohjoista kohti mentäessä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että huhti-kesäkuussa koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta lämpimämpää kuin ajankohdan pitkäaikaiset keskiarvot. Myös touko-heinäkuussa etelärannikolla ja itärajalla on edelleen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, kun muualla Suomessa poikkeama pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna jää +0,5-1 asteeseen. Kesä-elokuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Etelä-Suomessa ehkä enemmänkin. Myös touko- ja kesäkuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, joskin toukokuussa Lapin poikkeama saattaa jäädä 0,5-1 asteeseen. Heinäkuussa Etelä-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Keski-Suomessa ja Itä-Lapissa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Länsi-Lapissa pitkäaikaisen keskiarvojen mukaisia lämpötiloja. Elokuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna runsaimpia huhti-kesäkuussa, jolloin koko Suomessa ja varsinkin Lapissa sademäärät ovat keskimääräistä suurempia. Touko-heinäkuussa enää Lapin sademäärät ovat keskimääräistä suurempia. Kesä-elokuussa Lapissa näyttäisi edelleen olevan keskimääräistä sateisempaa, kun taas Etelä-Suomessa voi olla keskimääräistä kuivempaa.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Kanadan ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä ja Etelä-Suomessa myös keskimääräistä kuivempaa

Kanadan ilmatieteen laitos (ECCC) arvioi, että sekä huhti-kesäkuu, touko-heinäkuu ja kesä-elokuu ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, huhti-kesäkuu Kaakkois-Suomessa mahdollisesti enemmänkin.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on toukokuu, jolloin suurimmassa osassa Suomea on yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää ja vain Lapissa poikkeama jää 1-2 asteeseen. Huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kesäkuussa Oulu-Joensuu-linjan eteläpuolella on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja pohjoispuolella 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat Lapissa keskimääräistä suurempia huhti-kesäkuussa ja paikoin myös touko-heinäkuussa. Etelä-Suomessa on keskimääräistä vähäsateisempaa sekä touko-heinäkuussa että kesä-elokuussa.

Saksan ilmatieteen laitos: Vähän keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä myös sateisempi kesä

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa lämpimin kolmen kuukauden jakso on huhti-kesäkuu, jolloin koko Suomessa on vähintään 1-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Touko-heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, etelärannikolla ja Pohjois-Lapissa mahdollisesti enemmänkin. Myös kesä-elokuussa lähes koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, aivan eteläisimmällä rannikolla mahdollisesti 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin koko Suomessa on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Toukokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kesä- ja heinäkuussa suuressa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta paikoin jäädään aivan tavanomaisiin lukemiin. Elokuussa koko Suomessa on jälleen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kaikkien kolmen kuukauden sademäärät ovat todennäköisemmin keskimääräistä suurempia kuin pienempiä. Huhti-kesäkuussa keskimääräistä sateisempaa on erityisesti Keski-Suomessa ja touko-heinäkuussa Etelä-Suomessa.

Italian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä ja varsinkin alkukesän aikana myös keskimääräistä sateisempaa

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) ennusteessa huhti-kesäkuu ja touko-heinäkuu ovat Etelä- ja Keski-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, Lapissa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Kesä-elokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimämpiä ovat huhtikuu ja heinäkuu, jotka ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Toukokuussa alueellinen vaihtelu on suurta, kun poikkeamat vaihtuvat Etelä-Suomen 1-2 asteesta Pohjois-Lapin 0-0,5 asteeseen. Kesäkuussa ja elokuussa lähes koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, elokuussa Itä-Suomessa mahdollisesti enemmänkin.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla keskimääräistä suurempia, selvimmin huhti-kesäkuussa, jolloin sateista on erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa.

Ranskan ilmatieteen laitos: Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja todennäköisesti myös keskimääräistä vähäsateisempi kesä

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan kaikki kolmen kuukauden jaksot huhtikuun alun ja elokuun lopun välillä ovat Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. 

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin koko Suomessa on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Touko-heinäkuussa kaikki yksittäisetkin kuukaudet ovat 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Elokuussa Etelä-Suomessa on 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla todennäköisesti keskimääräistä pienempiä, paitsi Lapissa ja huhti-kesäkuussa myös länsirannikolla sademäärät ovat täysin pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia.

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos: Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, pohjoisessa sateista ja etelässä kuivaa

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos (NCEP) arvioi, että huhti-kesäkuu on koko Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Myös touko-heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta etelä- ja länsirannikolla poikkeama jää 1-2 asteeseen. Kesä- elokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista huhtikuu, toukokuu ja kesäkuu ovat Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, paitsi länsirannikolla poikkeama jäänee 1-2 asteeseen. Heinäkuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Itä-Suomessa edelleen yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Elokuussakin on edelleen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, paitsi etelä- ja länsirannikolla poikkeama ei kuitenkaan nouse näin korkeaksi. 

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla alueellisesti hyvin vaihtelevia. Pääsääntöisesti Lapissa on keskimääräistä sateisempaa ja Etelä-Suomessa keskimääräistä kuivempaa.

Britannian ilmatieteen laitos: Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään täysin tavanomainen kesä

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa huhti-kesäkuu on koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Touko-heinäkuun ja kesä-elokuun poikkeama on lähes kaikkialla 0,5-1 astetta.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin Etelä- ja Keski-Suomessa on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Pohjois-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Toukokuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kesäkuussa lähes kaikkialla on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta paikoin jäädään täysin tavanomaisiin lukemiin. Heinäkuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lapissa sama tilanne jatkuu elokuussa, jolloin Etelä- ja Keski-Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat huhti-kesäkuussa keskimääräistä suurempia, paitsi länsirannikolla on mahdollisuus keskimääräistä kuivempaan säähän. Touko-heinäkuussa lähes koko Suomen sademäärät ovat täysin tavanomaisia, mutta Käsivarren Lapissa ja Kainuun tienoilla sademäärät saattavat ylittää keskimääräisen. Kesä-elokuussa koko Suomen sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

Japanin ilmatieteen laitos: Tavanomaisen kesäkuun jälkeen vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat suurimmassa osassa Suomea huhti-kesäkuussa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, mutta etelä- ja länsirannikolla poikkeama saattaa nousta 1-2 asteeseen. Touko-heinäkuussa Suomen lämpötilat vaihtuvat vähitellen aivan eteläisimmän rannikon 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä pohjoisimman Suomen pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisiin lämpötiloihin. Kesä-elokuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, paitsi aivan meren rannikoilla poikkeama voi nousta vähän korkeammaksi.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, etelärannikolla ehkä enemmänkin. Toukokuussa lämpötilat vaihtuvat vähitellen aivan eteläisimmän rannikon 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä Pohjois- ja Itä-Suomen pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisiin lämpötiloihin. Kesäkuussa lähes koko Suomen lämpötilat ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Vain etelä- ja länsirannikolla voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta etelä- ja länsirannikolla poikkeama saattaa nousta 1-2 asteeseen. Elokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat huhti-toukokuussa lähes koko Suomessa keskimääräistä suurempia. Touko-heinäkuulle ennuste ei näytä poikkeamia tavanomaisesta. Kesä-elokuussa kakkoisimmassa Suomessa saattaa olla keskimääräistä vähäsateisempaa.

Copernicus Climate Change Service: Sekä kevät, kesä että alkusyksy ovat Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi, että kaikki kolmen kuukauden jaksot huhtikuun alun ja elokuun lopun välillä ovat Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. 

Tavanomaiseen verrattuna lämpimin kuukausi on huhtikuu, jolloin koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta on yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää. Muiden yksittäisten kuukausien poikkeama tavanomaisesta on 1-2 astetta.

Sademäärät ovat huhti-kesäkuussa Lapissa ja Itä-Suomessa laajoilla alueilla keskimääräistä suurempia. Touko-heinäkuussa keskimääräistä sateisempaa on vain pohjoisimmassa Lapissa. Kesä-elokuussa missään Suomen alueella ei ole keskimääräistä sateisempaa, vaan etelärannikolla voi olla jopa keskimääräistä kuivempaa.

Lue tästä juhannuksen 2025 sää, mutta älä usko sitä!

Metcheck julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintaman superpitkän päiväkohtaisen sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheckin ennuste näyttää tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi puolipilvistä, poutaa ja korkeimmillaan 15 asteen lämpötiloja. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Vuodenaikaisennusteet ovat viime vuosina olleet melko hyvin suuntaa antavia, vaikka niitä ei voikaan Suomen alueella pitää kovin luotettavina

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. 

Esimerkiksi toukokuun 2023 alussa vuodenaikaisennusteet olivat melko yksimielisiä siitä, että Suomen kesä 2023 tulee olemaan keskimääräistä lämpimämpi, mutta kesäkuuta ennustettiin melko viileäksi ja loppukesää lämpimämmäksi. Todellisuudessa kesä 2023 olikin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja Lapissa elokuu oli paikoin ennätyksellisen lämmin, mutta eniten hellepäiviä Suomessa koettiin kesäkuussa. Vuodenaikaisennusteille onkin tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. Talven 2024-2025 sää kuitenkin pystyttiin ennustamaan melko hyvin jo marraskuussa.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Milloin ja miksi kesäaikaan siirrytään vuonna 2025?

Kesäaika alkaa sunnuntaina 30. maaliskuuta 2025 kello 3.00, jolloin kelloa siirretään tunnilla eteenpäin. Normaaliaikaan palataan jälleen sunnuntaina 26. lokakuuta 2025 kello 4.00, kun kelloa siirretään tunnilla taaksepäin. Mistä näen sekunnilleen oikean kellonajan? Miksi kelloa siirrellään välillä normaaliaikaan ja välillä kesäaikaan? Aikooko EU lopettaa kesäajan käyttämisen? Mitä aikavyöhykettä Suomen pitäisi käyttää sen jälkeen? Lue mielenkiintoiset faktat tästä kirjoituksesta.

Kelloa siirretään sekä keväällä että syksyllä lähintä kesää kohti

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Netistä saatava tarkka kellonaika ei ole tarkka enää kotikoneen näytöllä

Mistä saa sekunnilleen oikean ajan? Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa alle 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

VTT MIKES, Suomen kansallinen metrologialaitos

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kesäajan tarkoitus on saada valoisa aika ja ihmisten valveillaolo osumaan yhteen

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäajan merkitys on Etelä-Euroopassa suurempi kuin Suomessa

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kyselyiden mukaan esimerkiksi Kreikassa yli puolet kansalaisista kannattaa kesäajan käyttämistä. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy selkeimmin alkukevään ja loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä.

Talviaikaa ei periaatteessa ole olemassakaan

Kelloja siirretään normaaliajan ja kesäajan välillä. Periaatteessa talviaikaa ei ole olemassakaan, vaikka kansanomaisesti normaaliajasta käytetäänkin nimitystä talviaika. Ennen kesäaikakäytäntöä noudatettiin ympäri vuoden samaa aikaa eli normaaliaikaa. Siksi kyseessä ei ole mikään erillinen talviaika. Käytännössä termi talviaika alkaa kuitenkin olla niin vakiintunut, että sitä käytetään jopa liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteissa.

Benjamin Franklin laski aikaisemman heräämisen säästävän kynttilöitä ja ehdotti kirkonkellojen soittamista aikaisin aamulla

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

Ensimmäisen ehdotuksen kesäajasta teki uusiseelantilainen amatöörihyönteistutkija, jotta perhosten tutkiminen olisi mahdollista iltaisin työpäivän jälkeen

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen postimestari ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Hän pääsi kotiin työpaikaltaan Wellingtonin postista vasta hämärän laskeuduttua, jolloin päiväperhoset eivät enää lentäneet. Siksi hän keksi idean, että ilta voisi alkaa kesällä tuntia myöhemmin. Tämä on ensimmäinen tunnettu ehdotus, jossa eri vuodenajoille kaavailtiin eri kellonaikoja. Ajatus ei kuitenkaan saanut kannatusta.

Aluksi ehdotettiin kellojen siirtämistä 20 minuuttia kerrallaan kuukauden kaikkina sunnuntaina

Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight", jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä. Vaikka esimerkiksi Winston Churchill ja Sherlock Holmesin kirjoittaja Arthur Conan Doyle kannattivat ajatusta, se ei saanut laajempaa hyväksyntää.

Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa

Ensimmäisenä kesäaika otettiin todellisuudessa käyttöön Saksassa ja Itävalta-Unkarissa ensimmäisen maailmansodan aikaan vappuaattona 30.4.1916 kello 23 energian säästämiseksi. Iso-Britannia seurasi Saksan esimerkkiä 21. toukokuuta ja Ranska kesäkuussa.

Saksa kuitenkin luopui kesäajan käytöstä sodan jälkeen vuonna 1919, kunnes kesäaika jälleen omaksuttiin vuonna 1980. Tuolloin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa useat Euroopan valtiot alkoivat käyttää kesäaikaa energiakriisin innoittamina, esimerkiksi Suomi vuonna 1981.

Suomessa kesäaikaa vastustettiin 1940-luvulla aamukasteen ja iltaisin lisääntyvän huliganismin pelossa

Ensimmäistä kertaa Suomessa oli kokeiltu kesäaikaa sota-aikaan maaliskuusta 1942 alkaen. Maanviljelijät kuitenkin vastustivat käytäntöä voimakkaasti. Töiden aloittaminen tuntia aiemmin oli hankalaa, koska pellot olivat vielä aamukasteessa. Lehmiäkään ei ollut helppo totuttaa uusiin lypsyaikoihin. Niinpä kesäaika jäi Suomessa vain yhden kesän mittaiseksi kokeiluksi.

Uppsalan yliopiston silloisen professori Erik Ask-Upmarkin mukaan kesäaika saisi rokkia kuuntelevat ja moottoripyörillä ajelevat nuoret rellestämään tuntia entistä kauemmin: "Raggarit metelöisivät tunnin kauemmin valoisina kesäiltoina, mikä olisi viheliäisyyden huippu. - - josta olisi seurauksena veneeristen tautien [sukupuolitautien] leviäminen nuorison keskuudessa ja vakavia ja terveydellisiä haittoja kaikkien rauhallisten kansalaisten kohdalla, joita lättähattujen siivoton toiminta häiritsee."

Myös Etelämantereen joissakin osissa käytetään kesäaikaa

Myös Etelämantereen joillakin tutkimusasemilla käytetään kesäaikaa, jotta kellonaika pysyy samana Chilessä tai Uudessa-Seelannissa sijaitsevien tavarantoimittajien kanssa.

Kanada on kokeillut kahden tunnin kesäaikaa

Vuonna 1988 Kanadassa siirrettiin kokeilumielessä kelloja kahdella tunnilla kesäaikaan siirryttäessä. Tarkoituksena oli saada vuorokauden valoisa aika mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.

Kesäaika voi lisätä harrastusmahdollisuuksia ja kohentaa taloutta

Ulkona näkee kesäajan ansiosta hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Toisaalta televisioyhtiöt kärsivät, jos ihmiset ovatkin parhaaseen katseluaikaan ulkoilemassa.

Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi lisätä turismia, kauppojen sekä ravintoloiden asiakasmääriä ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä.

Kesäaika saattaa tietyissä olosuhteissa vähentää rikollisuutta ja siten tuoda taloudellista hyötyä

Valoisammat illat voivat vähentää rikollisuutta. Pari vuotta sitten julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Jennifer L. Doleac ja Nicholas J. Sanders esittävät empiirisiä arvioita siitä, kuinka kesäaikaan siirtymisen myötä illalla lisääntyvä valoisuus vähentää väkivaltarikoksia. He havaitsivat esimerkiksi ryöstöjen määrän vähentyvän kesäajan alkaessa keväällä. Erityisen merkittävä pudotus tapahtui työpäivien päättymistä seuraavan tunnin aikana.

Tulokset osoittavat, että ryöstöjen, lievän väkivaltarikollisuuden ja muun katurikollisuuden määrä laskee noin 7 % kesäajan alkamista seuraavien viikkojen aikana. Näistä ryöstöjen määrä väheni 19 %, mitä selittää erityisesti 27 %:n lasku työpäivien päättymistä seuraavan auringonlaskutunnin aikana.

Kun päivänvaloa on enemmän kello 17-18 ihmisten kulkiessa kotiin, rikoksentekijät todennäköisesti välttelevät rikoksia, koska on olemassa suurempi mahdollisuus, että heidät tunnistetaan. Valoisassa tunnistaminen on helpompaa ja ulkona saattaa liikkua enemmän ihmisiä, mikä merkitsisi enemmän todistajia. Toisaalta kääntöpuolena on se, että myös mahdollisia uhreja on enemmän.

Doleac ja Sanders arvioivat myös kesäaikaan siirtymisen kustannuksia verrattuna rikosten vähentymisen aiheuttamaan taloudelliseen hyötyyn. Suurin osa syntyvistä lisäkustannuksista johtuu nimenomaan kellojen siirtämisestä eikä myöhäisemmästä auringonlaskusta sinänsä. Rahalliset kustannukset näyttävät todennäköisesti olevan hyvin pieniä verrattuna rikosten määrän vähenemisen tuomaan hyvin huomattavaan hyötyyn. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta eri kuukausina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Suomessa kesällä on lähes ympäri vuorokauden valoisaa, joten Doleacin ja Sandersin tutkimuksessa havaitut hyödyt tuskin paljonkaan näkyvät meillä.

Laskelmat kesäajan tuomasta energiansäästöstä ovat ristiriitaisia

Yhdysvaltain liikenneministeriön vuonna 1975 tekemän tutkimuksen mukaan kesäaika tuo energiansäästöä noin prosentin verran. Todellisuudessa kuitenkin aikaisempi herääminen aamulla voi jopa lisätä energiankäyttöä, koska viileinä aamuina käytetään valveilla oltaessa enemmän lämmitystä.

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran.

Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida.

Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä tulee yhteensä 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Toisaalta nykyaikainen energiatehokas valaistus pienentää kesäaikaan siirtymisen säästövaikutuksia. Lisäksi ilmastointi on usein valaistusta merkittävämpi sähkön kuluttaja. Kesäajan myötä vuorokauden lämpimin aika voi ajoittua niin, että ilmastointia saatetaan käyttää enemmän kuin noudatettaessa normaaliaikaa ympäri vuoden, joten kesäajan käyttäminen saattaa tällöin jopa lisätä energiankulutusta.

Myös kesäajan vaikutukset liikenteeseen ovat ristiriitaisia

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia. Ongelmia siirtymisyönä tulee myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. 

Onko kesäaika aamuvirkkujen johtajien ja poliitikkojen muille tekemää kiusaa?

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä.

Kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa sydänkohtausten ajoittumiseen, mutta ei niiden määrään

Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään.

Joulukuussa 2015 julkaistu suomalainen tutkimus ”Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland” päätyi Yleisradion uutisten mukaan tällaisiin johtopäätöksiin: ”Kun siirryttiin kesäaikaan, niin infarktien määrä lisääntyi keskellä viikkoa siirron jälkeen. Kun kesäajasta siirryttiin takaisin talviaikaan, niin silloin infarktien määrä ensimmäisenä työpäivänä väheni mutta lisääntyi taas loppuviikosta, jolloin kokonaismäärä pysyi samana.”

Muutama vuosi sitten julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.

Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa.

Kesäaikaan siirtyminen näyttäisi siis vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan ratkaisevasti niiden määrään.

Oikeuden tuomarit antavat pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä

Helmikuussa 2017 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan oikeuden tuomarit antavat ilmeisesti unenpuutteen aiheuttamasta väsymyksestä johtuen 5 % pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä verrattuna viikkoa aiemmin tai viikkoa myöhemmin annettuihin tuomioihin.

Ennen rautateiden rakentamista jokaisella Suomen paikkakunnalla oli oma aurinkoaika

Suomessa luovuttiin jokaisen paikkakunnan omasta aurinkoajasta vasta rautatieliikenteen yleistymisen myötä. Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki siis käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan. Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot. Lopulta päätettiin, että vapusta 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa.

Ehdotus kesäaikadirektiivin kumoamisesta ei ole edennyt EU:ssa

Kesä- ja normaaliajan vaihtelu on yhtenäinen käytäntö Euroopan unionissa. Suomessa on käytetty kesä- ja normaaliaikaa pysyvästi vuodesta 1981 alkaen, muissa Pohjoismaissa vuotta kauemmin. Suomi siirtyi Euroopan maista viimeisenä pysyvään kesäaikakäytäntöön.

Euroopan komissio antoi vuonna 2018 kesäaikadirektiivin kumoamiseen tähtäävän ehdotuksen, jonka mukaan kaikissa EU-valtioissa luovuttaisiin kaksi kertaa vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta. Ehdotuksen käsittely ei kuitenkaan ole edennyt EU:ssa.

Jos kesäajasta luovutaan, Suomen tulee siis päättää, käytämmekö jatkossa ympäri vuoden normaaliaikaa vai nykyistä kesäaikaa. Nykyisessä normaaliajassa noudatamme aivan itäisimmän Suomen kautta kulkevan pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa eli UTC+2 (kello kaksi tuntia enemmän kuin Lontoon Greenwichin aika). Keskipäivä (kello 12.00) on siis silloin, kun aurinko on korkeimmillaan ja paistaa suoraan etelästä ko. pituuspiirille. Jos siirrämme kellot pysyvään kesäaikaan, kello on tuntia enemmän (UTC+3) eli auringon mukaan määräytyvä keskipäivä olisi vasta kello 13. Me siis etääntyisimme maantieteellisesti ja tähtitieteellisesti määräytyvästä aikavyöhykkeestämme. Ajanlaskun perusperiaatteita on se, että keskipäivä on kello 12. Tällä perusteella nykyinen normaaliaika olisi oikea aika Suomelle.

Kesäajan käyttäminen ympäri vuoden tarkoittaisi sitä, että illat olisivat ympäri vuoden valoisia tunnin verran pidempään kuin normaaliaikaa käytettäessä. Suomen kansainvälinen maine valoisien kesäiltojen maana perustuu osittain juuri kesäajan käyttämiseen. Ympärivuotinen kesäaika kuitenkin tarkoittaisi pimeämpiä aamuja. Kesällä aurinko nousee joka tapauksessa ennen useimpien ihmisten heräämistä, mutta pitkään pimeinä pysyvät aamut näkyisivät selvästi talvella, jos käytettäisiin kesäaikaa. Normaaliajan käyttäminen ympäri vuoden puolestaan toisi meille pimeämmät illat mutta valoisammat aamut. 

Tutkija pitää kansanterveydellisesti parhaana Suomen siirtymistä pysyvään Keski-Euroopan aikaan

Keskustelua on herätelty myös siitä, tulisiko Suomen vaihtaa aikavyöhykettä ja alkaa käyttää kansanterveyden kannalta optimaaliseksi väitettyä Keski-Euroopan nykyistä normaaliaikaa. Tämä aikaistaisi sekä illan pimeyttä että aamun valoisuutta vielä tunnilla lisää Suomen nykyiseen normaaliaikaan verrattuna.

Esitettyjen väitteiden mukaan kesän valoisat illat voivat aiheuttaa nukahtamisongelmia, jolloin unen laatu kärsii ja väsymys sekä univelka lisääntyvät. Vastaavasti pimeät aamut ovat ongelmallisia erityisesti talvella.

Suomessa kellojen siirtelyn terveyshaitoista puhuminen on henkilöitynyt pitkälti yhteen tutkijaan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partoseen. Hän on todennut esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelussa seuraavasti: "Toimiakseen oikein sisäinen kello tarvitsee valoisia aamuja. Keho osaa tulkita valoisuudesta, milloin on suotuisa aika herätä. - - Keski-Euroopan aika (UTC+1) olisi terveyden kannalta suotuisin aikavyöhyke, sillä se toisi aamuihin lisää valoa. - - Sisäinen kello alkaa jätättää tavallista enemmän, kun aamut ovat hämäriä. Tämän seurauksena nukkuminen vaikeutuu, ilmaantuu kaamosoireita, verenpaine ja paino voivat nousta."

Keski-Euroopan aika hävittäisi valoisat kesäillat, aurinko laskisi varhain ja nousisi osassa Suomea jo ennen keskiyötä

Mikäli Suomi noudattaisi pysyvästi Keski-Euroopan normaaliaikaa (UTC+1), valoisat kesäillat olisivat enää menneisyyden suvimuistoja. Keski-Euroopan aikaa noudatettaessa valoisa aika alkaisi Helsingissä 1. heinäkuuta kello 1.59 ja päättyisi jo kello 20.49, siis kaksi tuntia aiemmin kuin nykyistä kesäaikaa noudatettaessa. Hieman pohjoisempana Suomessa aurinko laskisi illalla hetkeksi, mutta se ehtisi nousta uudelleen jo ennen vuorokauden vaihtumista.

Partosen mukaan tämä Keski-Euroopan aika olisi ihmisten terveyttä ajatellen suotuisin aikavyöhyke. Onkohan tässä ajateltu sitä, millaisia nukahtamisongelmia voi tulla myöhään nukkumaan meneville, jotka yrittävät käydä nukkumaan auringon jo noustua uudelleen?

Keski-Euroopan aikaan siirtyminen vähentäisi suomalaisten valveilla vietettyä valoisaa aikaa 150-400 tuntia vuodessa

Useimmilla työntekijöillä vapaa-aika sijoittuu iltaan, toimistotyöajan jälkeen. Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja on tehnyt Yleisradion uutisille laskelman, jonka mukaan Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen siirtyminen ilman kesäajasta luopumista vähentäisi valveilla vietettyä valoisaa vapaa-aikaa Etelä-Suomessa yli 200 tunnilla ja Lapissakin noin 150 tunnilla vuodessa. Mikäli lisäksi luovuttaisiin kesäajasta eli alettaisiin käyttää normaaliaikaa ympäri vuoden, valoisaa vapaa-aikaa menetettäisiin Etelä-Suomessa lähes 400 tuntia vuodessa. Laskelmassa valveilla vietetyksi vapaa-ajaksi määriteltiin arkisin kello 17–23 ja viikonloppuisin kello 8–23. Kuinka pimeyden lisääntyminen vaikuttaisi esimerkiksi masentuneisuuteen ja turvallisuuteen?

Lähteet

Annals of Medicine: Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland

Benjamin Franklin's Essay on Daylight Saving

Brookings: Fighting crime with Daylight Saving Time.

Business Insider: Daylight saving time is a huge inconvenience for criminals

Department of Energy, United States of America: Impact of Extended Daylight Saving
Time on National Energy Consumption, Report to Congress Energy Policy Act of 2005, Section 110, October 2008

Frilander, Jenni: Oletko valmis luopumaan 200 tunnista päivänvaloa? Suomi puuhaa siirtymistä Keski-Euroopan aikaan ja luopumista kesäajasta. Yle uutiset 13.2.2018.

Kantola, Anne: Suomessa pohditaan nyt aikavyöhykkeen vaihtamista, mutta mikä vyöhyke olisi meille paras? – ”Sisäinen kellomme tarvitsee valoisia aamuja”. Helsingin Sanomat 5.2.2018.

Kauppalehti 17.3.2018: Kellojen kääntämistä harrastetaan melkein kaikkialla maailmassa – muttei Kiinassa ja Venäjällä.

Koivisto, Matti: Suomalaistutkimus kellojen siirtämisen terveysvaikutuksista – vaikuttaa sydäninfarktiriskiin. Yle uutiset 15.1.2016.

Kyoungmin Cho, Christopher M. Barnes, Cristiano L. Guanara: Sleepy Punishers Are Harsh Punishers, Psychological Science Vol 28, Issue 2, pp. 242 - 247.

New Scientist: Changing clocks twice a year is bad for health and energy use

Raeste, Juha-Pekka: Suomi alkaa ajaa kellojen siirtelystä luopumista EU:ssa – Ministeri Anne Berner väläyttää jopa aikavyöhykkeen vaihtoa: ”Se on kansallinen päätös”. Helsingin Sanomat 26.1.2018.

ScienceDaily: Daylight saving impacts timing of heart attacks

Similä, Ville: Kellojen siirto johtuu uusiseelantilaisesta postimiehestä, joka rakasti perhosia. Helsingin Sanomat 29.10.2016.

Smithsonian.com: Did Benjamin Franklin Invent Daylight Savings Time?

The New England Journal of Medicine: Shifts to and from Daylight Saving Time and Incidence
http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc0807104

The Review of Economics and Statistics: Under the Cover of Darkness - How Ambient Light Influences Criminal Activity (Online Appendix to: Under the Cover of Darkness: How Ambient Light Influences Criminal Activity)

TreeHugger: Should Daylight Saving Time be scrapped? (Survey)

Töyrylä, Katriina: Uniongelmia, sydäninfarkteja, masennusta – Onko kellojen siirtelyssä enää mitään järkeä? Yle uutiset 28.10.2016.

Valtioneuvosto: Kellonajan siirrosta luopuminen /kesäaika, talviaika

WebExhibitis: Daylight Saving Time

Wiley Online Library: Small shifts in diurnal rhythms are associated with an increase in suicide: The effect of daylight saving

Viljamaa, Anne: Kellonviisarien siirtelystä luopuminen on alkanut kiinnostaa myös Ruotsia – ajatuksena pelkässä kesäajassa eläminen. Helsingin Sanomat 1.2.2018.

Yle: Kellojen siirron jälkeen yli 70-vuotiaiden luunmurtumien määrä kasvaa

Yle: Saksalaistutkija - Kesäaika on aamuvirkkujen keksimä kiusa

Vuonna 2024 Suomen ilmanlaatu ei aivan täyttänyt WHO:n kriteerejä, mutta kuntatilastossa Euroopan puhtain ilma oli Kittilässä

Sveitsiläinen IQAir, joka on esimerkiksi ilmanpuhdistimia markkinoiva teknologiayritys, julkaisee vuosittain yhteenvedon maailman eri valtioiden ja kaupunkien ilmanlaadusta. Tänään julkaistussa vuoden 2024 tutkimuksessa oli mukana 40 000 mittauspistettä 8 954 kaupungissa tai muussa kunnassa kaikkiaan 138 valtiossa (tai valtionkaltaisessa alueessa, esimerkiksi Yhdysvaltojen Neitsytsaaret). Tässä tutkimuksessa käytettiin vain havaintoasemilta mitattuja arvoja, ei satelliittidataa. Kaupunkien mittauspisteissä havaituista pienhiukkaspitoisuuksista määritettiin laajempien alueiden väestöpainotettu vuosikeskiarvo siten, että pitoisuutta painotettiin väkimäärällä: (summa alueen kaupunkien keskimääräisistä pienhiukkaspitoisuuksista kerrottuna ko. kaupungin väkiluvulla) / alueen kokonaisväestö. 

Ilmansaasteista haitallisimpia ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin kokoiset pienhiukkaset (PM_2.5) ja halkaisijaltaan alle 0,1 mikrometrin kokoiset ultrapienhiukkaset. Ne voivat kulkeutua hengitysilman mukana syvälle keuhkoihin ja edelleen verenkiertoon, jolloin ne voivat aiheuttaa tai pahentaa keuhkosyöpää, astmaa, sydänkohtauksia ja aivohalvauksia (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto). Esimerkiksi vuonna 2021 maailmanlaajuisesti yli kahdeksan miljoonaa kuolemantapausta johtui ilmansaasteista. Suomessakin pienhiukkaset ja melu ovat merkittävimmät ympäristön aiheuttamat terveysriskit. Suomessa pienhiukkasten on arvioitu aiheuttavan yli tuhat kuolemaa vuosittain. 

Alle 2,5 mikrometrin kokoisten pienhiukkasten pitoisuus saisi WHO:n mukaan olla vain alle viisi mikrogrammaa kuutiometrissä. Maailman väestöstä 99 prosenttia elää alueella, joka ei täytä tätä kriteeriä.

Pienhiukkaspitoisuus 22 mikrogrammaa kuutiometrissä vastaa terveysvaikutuksiltaan likimain yhden tupakan polttamista, mikäli saastetilanne jatkuu samanlaisena yhden kokonaisen vuorokauden ja mikäli henkilö hengittää koko vuorokauden näin saastunutta ilmaa. Todellisuudessa vaikutusta toki pienentää merkittävästi se, että sisäilma on yleensä huomattavasti puhtaampaa kuin ulkoilma.

Karkeat hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset ja ultrapienhiukkaset

Karkeita hengitettäviä hiukkasia (halkaisija alle 10 mikrometriä) ovat esimerkiksi siitepöly ja katupöly, jota muodostuu hiekoitushiekasta ja nastarenkaiden kuluttamasta asfaltista. Pienhiukkasilla tarkoitetaan halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin kokoisia hiukkasia. Luonnollisista hiukkasista tämänkokoisia ovat esimerkiksi bakteerit, lemmikkieläinten hilse ja maastopalojen päästöt. Tämän kokoluokan hiukkasia syntyy myös polttomoottoreista (varsinkin dieselmoottoreista), teollisuudesta, sähkön- ja lämmöntuotannosta, tupakoinnista sekä puun pienpoltosta. Kaikkein pienimpiä ovat ultrapienhiukkaset, joiden halkaisija on alle 0,1 mikrometriä. Näin pieniä ovat monet virukset ja myös osa polttomoottoreiden ja teollisuuslaitosten päästöistä, esimerkiksi savu ja musta hiili (noki). Credit: IQAir.

Alle 2,5 mikrometrin kokoisten pienhiukkasten keskimääräinen pitoisuus ilmassa vuonna 2024 eri valtioissa

Vuonna 2024 Suomen ilma oli maailman kolmanneksitoista puhtainta (väestöpainotettu vuosikeskiarvo 5,2 mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa). Suomi oli ilmanlaadultaan puhtaimmista valtioista ensimmäinen, joka ei aivan yltänyt luokituksen parhaaseen eli siniseen luokkaan vaan jäi vihreän puolelle. Eurooppalaista valtioista Suomen ohi kiilasivat Viro ja Islanti, jossa on Euroopan puhtain ilma. Vuonna 2023 Suomi (4,9 mikrogrammaa kuutiometrissä) oli vielä parhaassa luokassa. Huom.! Valitettavasti tutkimuksen kartoissa on käytetty Mercatorin projektiota, jolle tyypillisesti alueiden pinta-alat näkyvät sitä suurempina, mitä kauemmaksi päiväntasaajasta mennään. Todellisuudessa esimerkiksi Grönlanti on pinta-alaltaan vain 7 % Afrikasta. Vastaavasti Suomi on todellisuudessa vain 12 % Italiaa suurempi. Credit: IQAir.

Maailman ilmanlaadultaan huonoimmat valtiot vuonna 2024

Alle 2,5 mikrometrin kokoisten pienhiukkasten perusteella mitattuna kaikkein saastunein valtio oli Tšad, jossa WHO:n suosittelema pienhiukkasten enimmäismäärä ylittyi yli 18-kertaisesti. Tšadissa merkittävin pienhiukkasten lähde on Saharan autiomaasta tuleva mineraalipöly. Esimerkiksi Afganistanista, Iranista ja Burkina Fasosta (ilmanlaadultaan viidenneksi huonoin valtio vuonna 2023) tietoja ei ollut saatavilla vuodelta 2024. Credit: IQAir.

Alle 2,5 mikrometrin kokoisten pienhiukkasten keskimääräinen pitoisuus ilmassa vuonna 2025 eri kaupungeissa tai muissa kunnissa

Latinalaisessa Amerikassa tilannetta pahensivat Amazonin metsäpalot. Maailman puhtain alue on Oseania (Australia, Uusi-Seelanti, Ranskan Polynesia), jossa pienhiukkaspitoisuus pysyi WHO:n asettaman rajan alapuolella 57 prosentissa kaupungeista. Credit: IQAir.

Ilmanlaadultaan maailman puhtaimmat kaupungit tai muut kunnat vuonna 2024

Puhtaustilaston ensimmäisellä sijalla on Puerto Ricon Mayagüez, jossa alle 2,5 mikrometrin kokoisten pienhiukkasten vuosikeskiarvo jäi vain 1,1 mikrogrammaan kuutiometrissä. Etelä-Afrikan Nieuwoudtvillessa lukema oli 1,2. Kittilässä oli tutkituista kunnista Euroopan puhtain ilma. Kittilässä vuosikeskiarvo oli 1,8 mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa, Muoniossa 2,8, Utössä 3,0 ja Suomen kolmen puhtaimman kunnan ulkopuolelta esimerkiksi Helsingissä 5,5. Suomessa kaikkiaan 25 kuntaa täytti puhtaan ilmanlaadun kriteerin (pitoisuus alle 5 mikrogrammaa kuutiometrissä). Credit: IQAir.

Ilmanlaadultaan maailman saastuneimmat kaupungit vuonna 2024

WHO:n suositusten mukaan alle 2,5 mikrometrin kokoisten pienhiukkasten pitoisuus saisi olla vain alle viisi mikrogrammaa kuutiometrissä. Ilmansaastetilaston ensimmäisellä sijalla on Intian Byrnihat, jossa alle 2,5 mikrometrin kokoisten pienhiukkasten pitoisuuden keskiarvo vuonna 2024 oli 128,2 mikrogrammaa kuutiometrissä. Delhin lukema oli 108,3. Suurin osa ilmanlaadultaan huonoimmista kaupungeista sijaitsee Etelä- ja Keski-Aasiassa. Credit: IQAir.

Raportin tuloksiin voi tutustua tarkemmin seuraavista linkeistä

Interaktiivinen maailmankartta eri kaupunkien tai muiden kuntien ilmanlaadusta

Luettelo maailman kaupungeista ilmanlaadun mukaan huonoimmasta parhaimpaan

Luettelo maailman valtioista ilmanlaadun mukaan huonoimmasta parhaimpaan

Reaaliaikaisia ilmanlaadun mittaustuloksia voi tarkastella seuraavista linkeistä

Interaktiivinen maailmankartta ilmansaasteista

Interaktiivinen maapallo

Luettelo 126 merkittävästä kaupungista ilmanlaadun mukaan (Suomesta mukana Helsinki) huonoimmasta parhaaseen

Luettelo 126 merkittävästä kaupungista ilmanlaadun mukaan (Suomesta mukana Helsinki) parhaasta huonoimpaan

Helsingin ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Joensuun ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Jyväskylän ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Kouvolan ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Lahden ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Lappeenrannan ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Mikkelin ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Rovaniemen ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Tampereen ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Turun ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Suomen muiden kaupunkien ilmanlaatu (ilmansaasteet ja siitepöly)

Lue myös nämä

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Pienhiukkaset ja melu ovat merkittävimmät ympäristön aiheuttamat terveysriskit Suomessa

Hyviä uutisia ilmansaasteista, huonoja uutisia merenpinnan noususta

Ilmansaastedenialistit voisivat väittää Muonion ilmaa epäterveellisen puhtaaksi

DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Äänimaisema voi vaikuttaa tarkkaavaisuushäiriöiden voimistumiseen, makuaistimuksiin ja mielen elpymiseen

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vuorokausikeskiarvo ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa 430 ppm:n rajan

Tuntien (punaiset pisteet) ja vuorokausien (keltaiset pisteet) keskimääräiset hiilidioksidipitoisuudet Havaijin Mauna Loalla viimeisimpien 31 vuorokauden ajalta. Credit: Public domain. Image provided by NOAA Global Monitoring Laboratory, Boulder, Colorado, USA. Data: NOAA GML (Mauna Loa Observatory).

 

Keelingin käyrällä tarkoitetaan Havaijin Mauna Loalla vuodesta 1958 alkaen mitattuja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia. Mittausten alkaessa maaliskuussa 1958 pitoisuus oli 313 ppm (parts per million, miljoonasosaa). Vasta vuonna 2013 ylitettiin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa 400 ppm:n raja.

Vuonna 2024 pitoisuus oli keskimäärin 424,3 ppm, mikä on 3,58 ppm korkeampi kuin vuotta aiemmin. Tämä on koko mittaushistorian suurin nousu yhden vuoden aikana. Pitkäaikaiseen nousutrendiin vaikuttaa erityisesti fossiilisten polttoaineiden polttaminen, mutta vuonna 2024 nousua kiihdyttivät myös El Niño -ilmiö ja Pohjois- sekä Etelä-Amerikan maastopalot. Ilman El Niñonkin vaikutusta hiilidioksidipitoisuus nousee fossiilisten polttoaineiden ja metsäkadon vuoksi niin paljon, että Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen rajan ylittyminen alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä.

Vuorokausikeskiarvoissa 430 ppm:n raja ylittyi ensimmäistä kertaa koko mittaushistoriassa tällä viikolla (7.3.2025), kun lukemaksi saatiin 430,60 ppm. Tämä on 5,24 ppm (1,23 %) enemmän kuin samana päivänä vuotta aiemmin. Koko vuoden 2025 keskimääräiseksi lukemaksi ennustetaan 426,6 ± 0,6 ppm.

Ennen teollista vallankumousta hiilidioksidipitoisuus ei ylittänyt lukemaa 300 ppm kertaakaan viimeisimmän 800 000 vuoden aikana. Aiemmin maapallon historiassa hiilidioksidipitoisuus on saattanut olla nykyisellä tasolla ehkä noin 2-5 miljoonaa vuotta sitten tai ainakin mioseeniepookin aikaan 10-15 miljoonaa vuotta sitten, jolloin maapallo oli 3-6 astetta nykyistä kuumempi ja merenpinta 25-40 metriä nykyistä korkeammalla. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli huipussaan (ehkä yli 5000 ppm) myöhäisellä ordoviikkikaudella noin 440 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin auringon säteily kuitenkin oli nykyistä heikompaa.

Lähteet

NOAA Global Monitoring Laboratory: Trends in Atmospheric Carbon Dioxide (CO2)

CO2.earth: Daily CO2 Comparisons

The Keeling Curve

Met Office: Mauna Loa carbon dioxide forecast for 2025

Lue myös nämä

Ihmiskunta tuottaa yli 60 kertaa niin paljon hiilidioksidia kuin tulivuoret

Eurooppalainen analyysi hetki sitten: Vuosi 2016 globaalisti mittaushistorian lämpimin, lähes 1,5 astetta yli esiteollisen ajan ja ensimmäistä kertaa hiilidioksidipitoisuus koko ajan yli 400 ppm

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Hiilidioksidipitoisuus ennätyskorkea, maatalouden tuottavuus heikentynyt ja maaekosysteemien hiilinielu vaarassa

Lööpit uusiksi: Karuja numerofaktoja säästä ja ilmastosta

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Päättynyt tammikuu oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja viimeisin 12 kuukautta 1,61 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Suomalaisten kulutustasolla maapallon vuoden 2025 ylikulutuspäivä olisi jo 6. huhtikuuta ja kestävään kulutukseen tarvittaisiin 3,6 maapalloa

Esimerkkejä eri valtioiden vuoden 2025 ylikulutuspäivistä. Päivämäärät kertovat, milloin maapallon kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä olisi tämän vuoden osalta kulutettu loppuun, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kyseisen valtion elintasolla. Credit: Global Footprint Network 2025.

Suomen vuoden 2025 ylikulutuspäivä osuu huhtikuun alkupuolelle. "Tarkka" päivämäärä on 6. huhtikuuta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tänä vuonna olisi kulutettu uusiutuvia luonnonvaroja jo huhtikuussa yhtä paljon kuin maapallo ehtii tuottaa koko tämän vuoden aikana (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden eläisimme tavallaan velaksi luonnolle ja kuluttaisimme edellisten vuosien säästöjä.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (biokapasiteetti / ihmisten ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,6 maapalloa, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti. Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Asukasta kohden laskettuna Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Noin puolet maamme pinta-alasta riittäisi kattamaan suomalaisten kulutuksen, joten tavallaan Suomella ei olekaan ylikulutuspäivää lainkaan. Kyse on vain siitä, että maapallon kantokyky ylitettäisiin jo huhtikuussa, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät yhtä yltäkylläisesti kuin suomalaiset. Suomalaisten suurin yksittäinen syy korkeaan kulutuksen ekologiseen jalanjälkeen ovat kasvihuonekaasupäästöt. 

Lukuarvot perustuvat vuodelta 2023 laskettuihin alustaviin tietoihin, jotka on julkaistu vuonna 2025. Vuonna 2024 Suomen ylikulutuspäivä oli 12. huhtikuuta. Eri vuosien päivämääriä ei kuitenkaan voi suoraan vertailla keskenään. Itse asiassa Suomen ja monen muunkin valtion kohdalla tilastoaineiston tarkentuminen on vaikuttanut tämän ja viime vuoden päivämäärien eroihin enemmän kuin todellinen kulutuksen muutos. Keskeisimmät tausta-aineiston muutokset liittyvät YK:n (FAO) päivitettyihin laidun- ja viljelymaatilastoihin, tarkennettuihin globaalin hiilibudjetin arvioihin valtamerten hiilensidontakyvystä ja hiilijalanjäljen korjauksiin tavaroiden tuonnin ja viennin perusteella (YK:n Comtrade-tilasto). Datan muutokset ovat aikaistaneet Suomen ylikulutuspäivää vuodesta 2024 vuoteen 2025 seitsemällä päivällä. Pelkkä kulutustason muutos ilman taustatietojen vaihtumista olisi myöhentänyt Suomen ylikulutuspäivää yhdellä vuorokaudella. Näiden yhteisvaikutuksena Suomen ylikulutuspäivä on aikaistunut kuudella vuorokaudella viime vuodesta.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia

Ville Lähde kirjoittaa osuvaa kritiikkiä ylikulutuspäivästä:

"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet

Earth Overshoot Day: Country Overshoot Days 2025

Global Footprint Network

Lue myös nämä

Maapallon ylikulutuspäivä 2024 on 1. elokuuta

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

"On outoa, että meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa."

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Professori Ilari E. Sääksjärvi tänään Kouvolan Yhteislyseossa: "Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua"

Päättynyt tammikuu oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja viimeisin 12 kuukautta 1,61 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Kuukausien globaalit keskilämpötilat tammikuun 1940 alusta tammikuun 2025 loppuun verrattuna esiteolliseen aikaan (vuodet 1850–1900). Kyseessä ovat siis anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan keskilämpötiloista. Vuosi 2025 on esitetty tummanpunaisella, vuosi 2024 oranssilla ja vuosi 2023 keltaisella. Muut vuodet on kuvattu ohuilla harmailla käyrillä. Vaakasuora katkoviivoitus esittää 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpää tasoa. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 

Puoli tuntia sitten julkaistujen tietojen mukaan tammikuu 2025 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin tammikuu. Vertailukauden 1991–2020 tammikuiden keskilämpötila ylittyi 0,79 asteella ja esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) tammikuiden keskilämpötila 1,75 asteella. Tämä on erityisen merkittävää siksi, että tammikuussa ENSO-ilmiö alkoi siirtyä viilentävään La Niña -vaiheeseen. Siitä huolimatta maapallo pysyi vielä ennätyslämpimänä, mutta koko vuodesta odotetaan todennäköisimmin mittaushistorian kolmanneksi lämpimintä kalenterivuotta.

Viimeisin 12 kuukauden jakso helmikuun 2024 alusta tammikuun 2025 loppuun oli 1,61 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Viimeisimmän 19 kuukauden aikana puolestaan on ollut 18 kalenterikuukautta, jotka ovat globaalisti olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä.

Euroopan maa-alueilla tammikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin tammikuu. Vertailukauden 1991–2020 tammikuiden keskilämpötila ylittyi 2,51 asteella. Euroopassa mittaushistorian tähän mennessä lämpimin tammikuu on ollut vuonna 2020, jolloin tammikuu oli 2,64 astetta vertailukautta lämpimämpi.

Lähde

Copernicus: January 2025 was the warmest on record globally, despite an emerging La Niña

Lue myös nämä

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi