Vuoden Retkipaikka 2024 -äänestyksen tulokset julkaistiin hetki sitten Matkamessuilla. Voittajaksi valittiin Kymijoen ulkoilureitti Kouvolasta. Lue Kymijoen ulkoilureitistä näistä linkeistä:
Kouvolan kaupunki: Kymijoen ulkoilureitti
Outdoor Active: Kymijoen ulkoilureitti
(kuvat vuodelta 2016)
Lue myös nämä
Kesälomalle Suomen helteisimpään kaupunkiin – 24 vinkkiä Kouvolasta
Arkkitehtuuria ja euroviisukulttuuria Herbalistinkin suosittelemasta luontokaupunki Kouvolasta
Kalifornialainen Berkeley Earth julkaisi tänään tietonsa vuoden 2023 maailmanlaajuisista lämpötiloista. Tulosten mukaan päättynyt vuosi oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi, selvästi edellistä ennätyslämmintä vuotta 2016 lämpimämpi. Vuosi 2023 oli Berkeley Earthin mukaan peräti 1,54 ± 0,06 celsiusastetta esiteollista aikaa (vuodet 1850-1900) lämpimämpi. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kokonaisen kalenterivuoden keskilämpötila siis ylitti esiteollisen ajan yli 1,5 asteella. Maa-alueilla vuosi oli 2,10 ± 0,07 astetta ja jäättömillä merialueilla 1,10 ± 0,04 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.
Vuoden 2023 yksittäisistä kuukausista kaikki olivat vähintään 1,2 astetta ja ennätykselliset seitsemän kuukautta vähintään 1,5 astetta lämpimämpiä kuin esiteollisen ajan vastaavat kuukaudet keskimäärin. Vuoden 2023 seitsemän viimeisintä kuukautta (kesäkuu-joulukuu) olivat koko mittaushistorian lämpimimmät ko. kalenterikuukaudet. Lisäksi heinäkuu oli absoluuttisesti lämpimin koskaan mittaushistoriassa havaittu kuukausi. Sen sijaan syyskuussa lämpötilan poikkeama verrattuna vastaavan kalenterikuukauden pitkäaikaiseen keskilämpötilaan oli mittaushistorian suurin.
Suurin osa lämpenemisestä on tapahtunut vuoden 1970 jälkeen. Yli 170-vuotisen mittaushistorian yhdeksän lämpimintä vuotta on koettu viimeisimmän yhdeksän vuoden aikana. Berkeley Earthin tuloksissa vuosi 2023 näkyy esiteolliseen aikaan verrattuna hieman lämpimämpänä kuin muilla tutkimuslaitoksilla. Berkeley Earthin tarkastelu on kuitenkin sikäli merkittävä, että Berkeley Earth on analysoinut suuremman määrän suoraan sääasemilta kerättyä lämpötiladataa kuin muut tutkimuslaitokset. Eri tutkimuslaitosten välille aiheuttaa pieniä eroja myös se, että ne määrittävät esiteollisen ajan keskilämpötilan hieman eri tavoin.
 |
| Mittaushistorian lämpimimmät vuodet Berkeley Earthin mukaan. Vuosista on esitetty keskilämpötilan poikkeama verrattuna esiteolliseen aikaan (1850-1900) ja keskilämpötilan epävarmuus. Credit: Berkeley Earth. |
 |
| Vuosi 2023 oli ennätyslämmin 23 %:lla maapallon maa-alasta (tummin punainen väri). Missään ei ollut ennätyskylmää. Credit: Berkeley Earth. |
 |
| Maapallon maa-alueiden (punainen käyrä) ja merialueiden (sininen käyrä) keskilämpötila vuosina 1850-2023 verrattuna esiteollisen ajan keskilämpötilaan. Diagrammista näkyy selkeästi, että maa-alueet lämpenevät merialueita nopeammin. Vuonna 2023 sekä maa- että merialueet olivat lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa. Credit: Berkeley Earth. |
 |
| Vuosien globaalit keskilämpötilat (siniset pisteet) ja kymmenen vuoden liukuva keskiarvo (punainen käyrä). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Katkoviivalla on jatkettu vuodesta 1980 alkaen havaittua lämpenemistrendiä eteenpäin. Vuosi 2023 oli ensimmäinen kalenterivuosi, jonka keskilämpötila ylitti Pariisin ilmastosopimuksen maksimilämpenemisenä pidetyn rajan 1,5 astetta, mutta ilmastosopimus ei tarkastele yksittäisiä vuosia vaan pidemmän aikavälin keskiarvoa. Koska luontaisen vaihtelun vuoksi kaikki seuraavat vuodet eivät tule olemaan yhtä lämpimiä kuin vuosi 2023, ilmastosopimuksen raja ylittynee noin vuoden 2032 paikkeilla. Credit: Berkeley Earth. |
 |
| Globaaliin keskilämpötilaan vaikuttaneiden tekijöiden vaihtelu viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Kullakin tekijällä on vaaka-akselilla oma kymmenen vuoden aika-asteikko. Kaavion oikeassa laidassa on kaikille tekijöille yhteinen lämpötila-asteikko, joka esittää kunkin tekijän vaikutusta globaalin keskilämpötilan muutokseen. Tekijät vasemmalta oikealle lueteltuina ovat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niñon ja La Niñan vaihtelu, aurinkosykli (Auringon aktiivisuus), Hunga Tonga -tulivuoren purkautuminen sekä meriliikenteen rikkipäästöjen vähentäminen. Tongassa sijaitsevan Hunga Tonga -tulivuoren purkauksessa tammikuussa 2022 vapautui ilmakehään runsaasti vesihöyryä ja vain vähän rikkiä. Yleensä suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttavat lyhytaikaisen viilenemisen, koska purkauksista vapautuva rikki heijastaa Auringosta tulevaa säteilyä poispäin. Hunga Tongan purkauksella on kuitenkin voinut olla lämmittävä vaikutus, koska siitä nousi noin 150 miljoonaa tonnia vesihöyryä stratosfääriin (ilmakehän toiseksi alin kerros) asti. Hyvin epävarman arvion mukaan tällä on maapallon ilmastoon noin 0,035 asteen lämmittävä vaikutus, joka voi kestää useampia vuosia. Credit: Berkeley Earth. |
 |
| Vuoden 2023 vuorokausikohtaiset globaalit keskilämpötilat verrattuna esiteolliseen aikaan eli vuosiin 1850-1900. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa jokainen vuorokausi ylitti kalenterivuoden aikana esiteollisen ajan keskilämpötilan vähintään yhdellä asteella ja yksittäiset vuorokaudet (17.-18. marraskuuta) peräti kahdella asteella. Lämpötiladata: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Copernicus Climate Change Servicen juuri julkaisemien tietojen mukaan vuosi 2023 oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi. Globaali keskilämpötila oli 14,98 celsiusastetta, mikä on 0,17 astetta enemmän kuin edellisenä ennätyslämpimänä vuonna 2016.
Vuosi 2023 oli 0,6 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 keskiarvo ja 1,48 astetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850-1900) keskiarvo. Tammikuuhun tai helmikuuhun 2024 päättyvä 12 kuukauden jakso tulee todennäköisesti ylittämään 1,5 asteen rajan esiteolliseen aikaan verrattuna. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen raja on ylitetty, koska ilmastosopimuksessa tarkastellaan vähintään 20 vuoden keskiarvoa eikä yksittäistä kalenterivuotta.
Vuosi 2023 oli mittaushistorian ensimmäinen vuosi, jolloin jokainen vuorokausi ylitti esiteollisen ajan keskilämpötilan yli asteella. Lähes 50 % vuorokausista oli yli 1,5 astetta lämpimämpiä kuin esiteollinen aika, ja marraskuussa kaksi vuorokautta ylitti ensimmäistä kertaa esiteollisen ajan lämpötilan yli 2 asteella. Todennäköisesti vuosi oli lämpimin ainakin 100 000 vuoteen.
Yli puolet vuoden 2023 kuukausista oli ennätyslämpimiä
 |
| Globaalit keskilämpötilat verrattuna esiteolliseen aikaan eli vuosien 1850-1900 keskiarvoon (= diagrammien nollakohta). Vasemmalla on esitetty vuodesta 1850 alkaen viiden vuoden jaksojen keskilämpötilat ja oikealla vuodesta 1967 alkaen yksittäisten vuosien keskilämpötilat. Copernicuksen käyttämä ERA5-lämpötiladata on esitetty tummanpunaisella ja muut lämpötila-aineistot vaaleammalla värillä. Credit: C3S/ECMWF. |
Jokainen kuukausi kesäkuusta joulukuuhun oli vuonna 2023 koko mittaushistorian lämpimin ko. kalenterikuukausi. Anomalialtaan (eli poikkeamaltaan verrattuna tavanomaiseen) syyskuu 2023 oli koko mittaushistoria lämpimin kuukausi. Absoluuttisesti lämpimimmät kuukaudet olivat heinäkuu ja elokuu. Pohjoisen pallonpuoliskon kesä olikin koko mittaushistorian lämpimin kesä-elokuun jakso.
Euroopan vuosi ei ollut yhtä ennätyksellinen kuin koko maapallon vuosi
 |
| Vuoden 2023 lämpötilakeskiarvon anomalia eli poikkeama vertailukauden 1991-2020 keskilämpötilasta alueittain maapallolla. Lämpötiladata: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Euroopassa sekä talvi (joulukuu 2022-helmikuu 2023), syksy (syys-marraskuu) että koko vuosi (tammi-joulukuu) olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimmät. Kesä (kesä-elokuu) oli mittaushistorian viidenneksi lämpimin.
Kasvihuonekaasujen pitoisuudet nousivat mittaushistorian uuteen ennätykseen
 |
| Hiilidioksidin (vasemmalla) ja metaanin (oikealla) keskimääräiset pitoisuudet ilmakehässä vuosina 2003-2023 kuukausittain (harmaa käyrä) ja 12 kuukauden keskiarvoina (tummanpunainen käyrä) satelliittimittausten perusteella maa-alueiden yläpuolella (60 S-60 N). Credit: C3S/CAMS/ECMWF/University of Bremen/SRON. |
Vuoden 2023 lämpimyyttä selittävät muutamien vuosien välein vaihteleva luontainen El Niño -ilmiö ja ihmiskunnan tuottamien kasvihuonekaasujen aiheuttama pitkäaikainen ilmastonmuutos yhdessä. Vuonna 2023 ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuudet olivat mittaushistorian korkeimmalla tasolla. Esimerkiksi hiilidioksidipitoisuus oli globaalisti keskimäärin 419 ppm (noin 2,4 ppm enemmän kuin vuonna 2022) ja metaanipitoisuus 1902 ppb (noin 11 ppb enemmän kuin vuonna 2022). Hiilidioksidipitoisuus kasvoi samaan tahtiin kuin aiemminkin, mutta metaanipitoisuuden kasvunopeus oli alempi kuin kolmena edellisenä vuonna.
Lähde
Lue myös nämä
Onko ennätyksellisen lämmin vuosi 2023 yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi?
WMO: Viimeisimmät yhdeksän vuotta 174-vuotisen mittaushistorian lämpimimmät vuodet ja vuosi 2023 todennäköisesti kaikista lämpiminViimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso
Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosiMiksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?
Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin
Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso
 |
| Harmaalla viivalla ja ympyröillä on esitetty vuosien globaalien keskilämpötilojen poikkeamat ajanjakson 1991-2020 keskilämpötilasta Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sinisellä viivalla on esitetty viiden vuoden liukuva keskiarvo. Punainen viiva osoittaa pitkän aikavälin lineaarista trendiä. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos. |
Japanin ilmatieteen laitoksen julkaisemien alustavien tietojen mukaan vuoden 2023 keskimääräinen globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa ja meriveden lämpötila) oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian korkein. Vuosi 2023 oli 0,53 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 keskiarvo ja 1,08 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Pitkällä aikavälillä pintalämpötila on kohonnut keskimäärin 0,76 astetta vuosisadassa.
Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan viisi mittaushistorian lämpimintä vuotta ovat olleet 2023 (+0,53 °C verrattuna vuosien 1991-2020 keskilämpötilaan), 2016 (+0,35 °C), 2020 (+0,34 °C), 2019 (+0.31 °C) ja 2015 (+0,30 °C).
Aikaväli 3.7.-31.7.2023 oli koko mittaushistorian kuumin 29 vuorokauden jakso. Kaikkein kuumin yksittäinen vuorokausi oli 6. heinäkuuta, jolloin globaali keskilämpötila kohosi ERA5-havaintosarjan mukaan 17,08 asteeseen ja Climate Reanalyzerin (Climate Change Istitute, University of Maine) mukaan 17,23 asteeseen. Heinäkuun ensimmäisellä ja kolmannella viikolla globaali keskilämpötila ylitti väliaikaisesti Pariisin ilmastosopimuksen raja-arvon +1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Climate Reanalyzerin mukaan heinä-elokuussa oli peräti 56 peräkkäistä vuorokautta (2.7.–26.8.2023), jotka kaikki olivat globaalilta keskiarvoltaan lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi koko mittaushistoriassa (aiempi ennätys 16,80 astetta 13.8.2016).
Globaali meriveden pintalämpötila pysytteli ennätyskorkealla suurimman osan vuodesta. Esimerkiksi Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin yhdeksän kuukauden ajan, alkaen maaliskuun 6. päivästä.
Vuosi 2023 myös päättyi monin paikoin hyvin korkeisiin lämpötiloihin. Esimerkiksi Australiassa (Roebourne Aero) mitattiin vuoden lopussa 49,5 asteen lämpötila, mikä on toiseksi korkein koskaan koko maapallolla mitattu joulukuun lämpötila (korkein 19.12.2019). Myös melkein koko Kanadassa mitattiin ennätyslämpötiloja lähes koko joulukuun ajan.
Lue myös nämä
Onko ennätyksellisen lämmin vuosi 2023 yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi?
WMO: Viimeisimmät yhdeksän vuotta 174-vuotisen mittaushistorian lämpimimmät vuodet ja vuosi 2023 todennäköisesti kaikista lämpiminViimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso
Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosiMiksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?
Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin
Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso
Suomen pakkasennätys on -51,5 astetta
Suomi sijaitsee niin pohjoisessa, että meillä on - ja tulee aina olemaan - pakkasjaksoja riippumatta siitä, kuinka ilmastonmuutos etenee. Suomen mittaushistorian kylmin lämpötila -51,5 astetta mitattiin Pokan kylässä Kittilässä 28. tammikuuta 1999. Silloin Pohjois- ja Keski-Lapissa oli noin viikon ajan 45-50 asteen pakkasia. Kovin Kouvolan Utissa mitattu pakkanen puolestaan on -37,3 astetta (9. tammikuuta 1987).
Suomen talvilämpötiloihin vaikuttaa merkittävästi Pohjoisnapaa ympäröivä polaaripyörre, joka pitää kylmän ilman napa-alueella. Polaaripyörteen hajoaminen tarkoittaa sitä, että kylmää ilmaa pääsee kulkeutumaan kohti etelää. Tällä hetkellä polaaripyörre saattaa olla hajoamassa, mikä ennustaisi meille kovia pakkasia. Polaaripyörteestä ja sen vaikutuksesta Suomen säähän kannattaa lukea meteorologi Joanna Rinteen hyvä kirjoitus.
Talvisäähämme vaikuttaa myös NAO-värähtely (North Atlantic Oscillation, Pohjois-Atlantin oskillaatio), joka liittyy Islannin ja Azorien ilmanpaine-eroihin. Mitä suurempi ilmanpaine-ero niiden välillä on (= positiivinen NAO-indeksi: Islannissa syvä matalapaine, Azoreilla voimakas korkeapaine), sitä voimakkaampia meillä ovat läntiset ilmavirtaukset (matalapaineet kulkevat pohjoista reittiä). Tällöin meillä siis vallitsee mereinen, lauha ja kostea ilma. Kun NAO-indeksi on negatiivinen (Azorien korkeapaine heikompi), matalapaineet siirtyvät etelämmäksi, jolloin meille virtaa kylmää ilmaa pohjoisesta.
Negatiivisen NAO-indeksin vuosina meillä on siis tavallista kylmempiä talvia ja positiivisen NAO-indeksin vuosina keskimääräistä lämpimämpiä talvia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että NAO on osa ilmakehän suurempaa ilmiötä, arktista oskillaatiota eli värähtelyä (AO). NAO-indeksiä voidaan ennustaa tarkasti vain pari viikkoa etukäteen (jolloin on kyse lähinnä vallitsevia sääoloja kuvaavasta indeksistä), mutta laajemmassa (epätarkemmassa) mittakaavassa NAO-heilahduksen kesto vaihtelee 2-10 vuoden välillä. Tällä perusteella voidaan olettaa peräkkäisten talvien olevan keskimäärin hyvin samankaltaisia, joskin todellisiin säätilanteisiin vaikuttavat myös monet muut asiat.
Koko maailman virallinen pakkasennätys on -89,2 astetta, mutta satelliitista on mitattu -93,2 astetta
Koko maapallon virallinen kylmyysennätys -89,2 astetta mitattiin Etelämantereen Vostok-sääasemalla 21. heinäkuuta 1983. Aiempi ennätys oli -88,3 astetta (24. elokuuta 1960). Etelämantereella kylmimmät lukemat havaitaan heinä-elokuussa, jolloin eteläisellä pallonpuoliskolla on talvi. WMO:n viralliset ennätystilastot alkavat vuodesta 1912.
 |
| Satelliitista mitattu maapallon pakkasennätys -93,2 astetta on havaittu Etelämantereen Dome Valkyrielta Kuningatar Maudin maalta 10. elokuuta 2010 lähes neljän kilometrin korkeudella olevalta jäätiköltä. Image Credit: Ted Scambos, National Snow and Ice Data Center. |
NASA:n ja NSIDC:n mukaan satelliitista on mitattu -93,2 astetta Etelämantereen Dome Valkyrielta Kuningatar Maudin maalta 10. elokuuta 2010 lähes neljän kilometrin korkeudella olevalta jäätiköltä. Satelliiteista tehtyjä mittauksia ei kuitenkaan hyväksytä WMO:n virallisiin ennätystilastoihin, koska tekniikka ei ole yhtä vakiintunutta kuin perinteisillä mittareilla tehdyissä mittauksissa.
Pilvettömän, kirkkaan ja kuivan sään vallitessa lämpösäteily katoaa maan pinnalta nopeasti avaruuteen. Kaikkein kylmimmät kohdat syntyvät vuorten rinteillä oleviin notkelmiin, joihin kylmä, tiheä ilma painautuu. Etelämantereen itäosien korkeilta alueilta löytyikin satelliittimittauksissa tuhat kilometriä pitkä kaistale, jolta mitattiin 92-93 pakkasasteen lukemia. Kylmimmät lämpötilat saatiin Dome Argusin ja Dome Fujin väliltä noin 5 x 10 kilometriä kokoisista painanteista, joiden syvyys oli 2-4 metriä. Useilla näistä kylmistä alueista saavutetaankin lähes joka vuosi yli 90 pakkasasteen lukemia.
Aiheuttaako arktisen alueen lämpeneminen Suomeen kylmän talven?
Suomen kannalta asia on erityisen mielenkiintoinen siksi, että joidenkin tutkijoiden mukaan lämmin arktinen alue lisää kylmän talven todennäköisyyttä sekä Pohjois-Euroopassa että Pohjois-Aasiassa.
Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen voi edistää kylmiä talvia tietyillä alueilla ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa. Tutkijat Vladimir Petuhov (Petoukhov) ja V. A. Semenov Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta (Potsdam Institute for Climate Impact Research) ovat seuranneet Jäämeren itäosia (Barentsinmeri ja Karanmeri). Kun Jäämeren itäosien jääpeite vähenee ilmastonmuutoksen myötä, merestä pääsee vapautumaan entistä enemmän lämpöä, mikä lämmittää ilmaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmavirtausten muuttumisen, jolloin kylmät talvet Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa yleistyvät. Äärimmäisen kylmien talvien todennäköisyys kasvaa kolminkertaiseksi. Kylmistä talvista on syytetty joskus auringon heikkoa säteilyä ja joskus Golfvirran heikentymistä, mutta tutkijoiden mukaan merijään vähenemisen ja kylmien talvien välinen korrelaatio on huomattavasti selvempi.
”Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet” -ilmiö on fysikaalisesti täysin mahdollinen. Luontainen sään vaihtelu kuitenkin jatkuu, joten yksittäisestä talvesta on mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Yksittäinen talvi voi olla kylmä tai lämmin, vaikka kylmien talvien todennäköisyys keskimäärin kasvaisikin. Lisäksi on huomattava, että kyseinen tutkimus perustui vain yhteen ilmastomalliin.
Vuonna 2012 julkaistun Jennifer A. Francisin ja Stephen J. Vavrusin tutkimuksen mukaan arktisen alueen lämpeneminen pienentää pohjois-eteläsuuntaista lämpötilavaihtelua, mikä taas vaikuttaa Rossbyn aaltoihin eli suihkuvirtauksen mutkiin. Vyöhyketuulet heikkenevät ja aaltojen amplitudi kasvaa, jolloin Rossbyn aallot kehittyvät eri tavoin kuin tavallisesti. Näin tapahtuu erityisesti syksyllä ja talvella sellaisessa tilanteessa, jossa merijäätä on tavallista vähemmän.
Suihkuvirtauksen vyöhyke ei siis muutu pohjoisemmaksi, vaan se tekee entistä jyrkempiä mutkia (etelä-pohjoinen -ulottuvuus kasvaa), jolloin Rossbyn aaltoja kehittyy idässä hitaammin ja jolloin aallot ovat entistä jyrkempiä. Tämä johtaa pysyvämpiin sääilmiöihin, jolloin esimerkiksi talven kylmyys tai kesän kuivuus, tulvat ja helleaallot voivat olla pitkäkestoisempia. Pohjois-eteläsuunnassa siis lämpötilaerot pienenevät, koska suihkuvirtaus tekee entistä syvempiä aaltoja kohti pohjoista ja etelää, jolloin seurauksena on länsi-itäsuuntaisten tuulten heikkeneminen. Ylemmän tason länsituulet ovatkin tutkimuksen mukaan heikentyneet 14 prosenttia vuoden 1979 jälkeen.
Isot pohjois-eteläsuuntaiset Rossbyn aallot siis liikkuvat hitaammin kohti itää, jolloin säätyyppi on entistä pysyvämpi. Muodostuu esimerkiksi ns. sulkukorkeapaineita. Toisella alueella on pysyvä kylmä ilmamassa ja toisella alueella taas lämmin. Sää vaihtelee siis entistä vähemmän, ja vallitseva säätyyppi pysyy paikallaan pitkään.
Rossbyn aaltojen tarkka sijainti kuitenkin riippuu muista tekijöistä, kuten El Niñosta ja luonnollisesta arktisesta oskillaatiosta. Talven säätyyppi saattaa olla meillä hyvin pysyvä, mutta aaltojen sijainnista riippuen se voi olla arktisen kylmä tai mahdollisesti myös eteläisen lämmin. Kun arktista merijäätä on vähän, Suomi jää todennäköisemmin aaltojen kylmälle puolelle. Voidaan siis väittää, että voimakkaan ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa ilmaston lämpeneminen tekee Suomen talvista ajoittain entistä kylmempiä, kun talven "lämpöaallot" arktisella alueella yleistyvät ja muuttuvat entistä pitkäkestoisemmiksi.
Kaikki meteorologit eivät ole yksimielisiä siitä, että arktinen alue vaikuttaisi näin voimakkaasti säätiloihin etelämpänä. NOAA:n valtameritutkija Jim Overland on sanonut näin: ”Ihmiset pitävät suorista syy-seuraussuhteista, kuten että jäättömyys aiheuttaa joka vuosi samanlaiset vaikutukset. Ilmakehän kaoottinen luonne kuitenkin tarkoittaa sitä, että tutkijat voivat suurella luotettavuudella sanoa vain sen, että 'sään ääri-ilmiöiden määrä lisääntyy jossakin' arktisen alueen ilmaston nopean muuttumisen seurauksena.”
Tutkimusprofessori Timo Vihma Ilmatieteen laitokselta teki taannoin yhteenvedon eri tutkimuksista. Tiivistelmänä Vihma totesi, että arktisen merijään väheneminen näyttää suosivan kylmiä itätuulia Suomessa ja arktisen alueen lämpeneminen pysyviä säätyyppejä Suomen syys- ja talviaikaan. Muutkin tekijät kuitenkin vaikuttavat kiertoliikkeisiin. Ilmastomallit pystyvät pääosin simuloimaan nämä kaikki mainitut tekijät, mutta siitä huolimatta mallit ennustavat Suomen talvien lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä. Arktisen merijään vähenemisen vaikutus ei näytä dominoivan ilmastonmuutokseen verrattuna. Esimerkiksi arktisen merijään erityisen pientä pinta-alaa syksyllä 2007 seurasi vähäluminen ja lämmin talvi. Sään luontainen vaihtelu kylmine ja lämpimine talvineen siis jatkuu lämpenemistrendistä huolimatta.
Tutkija, tohtori Jouni Räisänen on tiivistänyt asian näin: "Asia erikseen on, kuinka tärkeää Jäämeren jään väheneminen on kaikkiin niihin muihin tekijöihin (esim. meriveden lämpötilan vaihtelut matalammilla leveysasteilla, kasvihuonekaasu- ja pienhiukkaspitoisuuksien muutokset, auringon aktiivisuuden vaihtelu, ilmakehän itsensä synnyttämä puhdas satunnaisvaihtelu) verrattuna, jotka myös vaikuttavat ilmakehän kiertoliikkeeseen. Vaikka joitakin mallisimulaatioita on tehty, tämä asia tunnetaan vielä aika huonosti. -- Kuten jo yllä todettiin, ilmakehän kiertoliikkeeseen vaikuttaa monia muitakin asioita, jotka voivat hyvin peittää Jäämeren jääolojen vaikutuksen alleen. Esimerkiksi edellistä, syksyllä 2007 sattunutta jääpeitteen vähyysennätystä seurannut talvi 2007-2008 oli Suomessa voimakkaiden länsituulten myötä ennätyksellisen leuto. -- Lisäksi pakkasia ja helteitä pohdittaessa on syytä muistaa meneillään oleva kasvihuoneilmiön voimistuminen, joka jo sinällään muuttaa kylmiä jaksoja leudommiksi ja lämpimiä kuumemmiksi, riippumatta Jäämeren jään vähenemisen tuomasta lisämausteesta."
Lue myös nämä |
| Maapallon eri alueiden keskilämpötilan ennätykset tammi-marraskuussa 2023 vuosien 1850-2023 lämpötilatilastossa. Suurella osalla maapallon pinta-alasta oli ennätyksellisen lämmintä (tummin punainen väri). Missään koko maapallolla tammi-marraskuu 2023 ei ollut viiden mittaushistorian kylmimmän tammi-marraskuun joukossa. Credit: Berkeley Earth. |
Berkeley Earthin eilisiltana julkaiseman uutiskirjeen mukaan vuosi 2023 tulee olemaan yli 99 prosentin todennäköisyydellä mittaushistorian lämpimin vuosi ja 99 prosentin todennäköisyydellä Berkeley Earthin lämpötiladatan ensimmäinen kalenterivuosi, jolloin maapallon keskilämpötila on yli 1,5 astetta korkeampi kuin esiteollisen ajan keskilämpötila. Lämpimyyteen vaikuttivat luonnollinen El Niño -ilmiö, muut luonnolliset tekijät ja ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos yhdessä.
Erityisen ennätyksellinen oli syyskuu 2023, jolloin kuukausikohtainen poikkeama esiteollisesta ajasta oli suurempi kuin koskaan aiemmin, peräti +1,82 astetta. Kuusi peräkkäistä kuukautta kesäkuusta marraskuusta olivat ennätyslämpimiä. Lopulliset vuoden 2023 tilastot julkaistaan 12. tammikuuta 2024.
Lähde
Lue myös nämä
Historiallinen uutinen: Maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilanViimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso
Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosiMiksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?
Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin
Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso
